Jumalalla ei ole synnittömiä ihmisiä, jos joku sanoo itseään synnittömäksi,
sen on saatana saanut pauloihinsa, se on langenneen enkelin saalis.
Ihminen tarvitsee Kristusta pelastuakseen.
Raamattu puhuu myös synnistä jota itse emme näe ja tahaton synti,
jopa koko kansan tahattomista synneistä.
Käytän sanontaa myös ihmisessä on ja -.
Jos ihmisessä on vain se ei ole elävä.
sen on saatana saanut pauloihinsa, se on langenneen enkelin saalis.
Ihminen tarvitsee Kristusta pelastuakseen.
Raamattu puhuu myös synnistä jota itse emme näe ja tahaton synti,
jopa koko kansan tahattomista synneistä.
Käytän sanontaa myös ihmisessä on ja -.
Jos ihmisessä on vain se ei ole elävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kristuksessa olemme synnittömiä, mutta itsessämme syyllisiä.
Ja muistakaamme miten Raamattu sanoo Kristuksesta.
Kol. 1:18
Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.
Ja;
Ef. 5:
29 Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa,
30 omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
Ihminen on "synti"[säkki], suurin syntyinen lienee siis luoja?
Mutta jos tarkoitat arkeamme, niin minä rikon jo pelkällä ole'massa'olollani jatkuvasti lähmmäisiäni vastaan.
Kun ostan kaupasta, liikun autolla, elän länsimaissa, käytän sähköä, puhun itseni puolesta, pyrin selviämään, teen siis niin tai näin, vaikka vain ystävällisyyttäni kumarran toiselle, niin pyllistän jollekulle muulle.
Koko synti'käsitys on aivan vinksahtanut. Synneiksi luetaan jos vaikka mitä, vaikkapa oma tapa elää, tämä siis jos synnin määrittelijöiden mielestä heidän omastaan poikeava on juuri sitä suurinta syntiä.
Tätä samaa on ollut aina, ja miksi ei olisi, taviksiahan nuo raamatun kirjoittajatkin olivat krostuksineen omasta "oikeassa"olemisestaan ja muiden "synnillisyydestä".
Siis me tarvitsemme Kristusta.
Se on siinä.
aika vaikee on ihmisen se itselleen ja kanssaeläjille - jo pelkkä synnin tunnustaminen vaatii hirveesti armoa ja armollisuutta myös kanssamatkaajilta, ei siihen muuten kukaan pysty - rakkaus sattuu ! siksi ihminen välttelee kohtaamista Jumalan kanssa viimeiseen saakka --
mielenterveyspuolella sanotaan että kaikista sairaimmat ihmiset ovat omasta mielestään terveitä ja kun he sitten jossakin vaiheessa huomaavat olevansa sairaita, paraneminen voi alkaa ---- näin se menee myös Jumalan maailmassa