Ystävän menetys

Miksi suru tulee vasta nyt? ystävän kuolemasta on 2 ja puol vuotta mutta nyt vasta itkettää.

ystäväni oli vasta 12.v ja kuoli leukemiaan. ei oltu pidetty yhteyttä 3 vuoteen kunnolla joskus juteltu koulussa.
Heti kuoleman jälkeen tuli vain syyllisyys, miksi en ottanut yhteyttä? Tiesin kyllä sairaudesta mutta silti en soittanut.

Lepää rauhassa...
5474
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Nimimerkistäsi ymmärsin olet itsekin vielä lapsi, älä hyvä lapsi vaadi itseltäsi tuossa iässä tuollaista, miten voisit edes ymmärtää mitä se sairastuminen tarkoitti. Tuollaisessa tilanteessa ihminen haluaa kieltää tapahtuneen asian ja helpoin tapa on olla kuin asiaa ei olisikaan kuten sinä teit siinä tilanteessa ja niin tekevät monet aivan aikuiset ihmisetkin. Ei kukaan halua hyväksyä ennenaikaista kuolemaa ei varsinkaan nuori jolla elämä vasta edessä, ymmärrän täysin miksi et soittanut se on aivan luonnollista etkä saa kantaa siitä syylisyyttä. Suru tulee yleensän silloin kun sen on aika tulla, suru pitää surra ja ikävä itkeä pois kun kyyneleet on pyyhitty on aika astua eteenpäin ja kääntää uusi sivu. Muistele niitä kivoja ja hauskoja asioita teidän ystävyydestä, uskoisin että sitä ystäväsikin toivoo ja elä elämääsi iloisella mielellä tehden mukavia asioita.
ystävyydellä

Äänestä

Olet vielä nuori. Kuten edellinen kirjoittaja sanoi: älä kanna syyllisyyttä. Ensi kertaa kun joutuu nuiden asioiden eteen niitä on niin mahdotonta ymmärtää. Varsinkin kun olet noin nuori. Tuossa iässä ihmisen ei mielestäni edes kuuluisi vielä kohdata nuita asioita. Niitä on niin mahdotonta aikuisenkin ymmärtää, saati sitten lapsen. Ystäväsi ei ole sinulle vihainen ja antaa sinulle anteeksi, hän ymmärtää kyllä. Hänellä oli kuitenkin perhe (oletan) jotka pitivät hänestä huolta viimeiseen asti. Yksin tuota matkaa ei jaksa kukaan taivaltaa.

Kasvat ja vanhenet. Saat kokemusta ja viisautta. Tämä tilanne antaa sinulle rohkeutta kohdata seuraava kuolema. Ensi kerralla tiedät mitä tehdä. Kuolemaan ei voi tottua, mutta siihen saa parempia eväitä. Niitä eväitä antaa näiden asioiden kohtaamiset.

Voimia sinulle surun tielle ja valoisia päiviä elämääsi. Elämä on kaunis lahja, vaikka se joskus antaakin niin raskaita taakkoja kantaakseen. Onko sinulla ymmärtäväisiä aikusia, joiden kanssa voit asioista puhua?

Äänestä
  • Minulla olisi kyllä ihanat vanhemmat joiden kanssa puhua mutta tähän asti paras apu on ollut toinen kuolleen ystäväni kaveri. Minun vanhemmat eivät oikeestaan edes tiedä että suren tämän ystäväni pois menoa koska he eivät tienneet että olimme niin hyvät ystävät lapsuudessa.

    Äänestä

  • sureva93 kirjoitti:

    Minulla olisi kyllä ihanat vanhemmat joiden kanssa puhua mutta tähän asti paras apu on ollut toinen kuolleen ystäväni kaveri. Minun vanhemmat eivät oikeestaan edes tiedä että suren tämän ystäväni pois menoa koska he eivät tienneet että olimme niin hyvät ystävät lapsuudessa.

    sinulla on joku, jonka kanssa voit asioista puhua. Jos koet, että ystvälle puhuminen riittää niin et tarvitse muuta. Mutta jos koet, että se ei riitä niin kannattaa vanhemmillesi kertoa tilanteesi. He kyllä varmasti auttavat sinua kaikin mahdollisin tavoin. Jos sekään ei riitä niin ammattiapuakin on tarjolla. Avun pyytämistä ei tarvtise pelätä. Kaikilla meillä on erilaiset voimavarat ja tapamme käsitellä surua. Toisella tuen määrä ja tapa käsitellä surua ei toisen kohdalla enää päde. Olemme niin yksilöitä meistä jokainen.

    Voimia sinulle ja kauniita päiviä elämääsi. Suru tuntuu raskaalta ja niin julmalta, mutta oikein surettuna se antaa korvaamattomia voimavaroja elämäämme. Se tekee meistä entistäkin vahvempia ja viisaampia ihmisiä. Suru eheyttää ja rakentaa elämää.

    Äänestä

  • TyttöInSorrow kirjoitti:

    sinulla on joku, jonka kanssa voit asioista puhua. Jos koet, että ystvälle puhuminen riittää niin et tarvitse muuta. Mutta jos koet, että se ei riitä niin kannattaa vanhemmillesi kertoa tilanteesi. He kyllä varmasti auttavat sinua kaikin mahdollisin tavoin. Jos sekään ei riitä niin ammattiapuakin on tarjolla. Avun pyytämistä ei tarvtise pelätä. Kaikilla meillä on erilaiset voimavarat ja tapamme käsitellä surua. Toisella tuen määrä ja tapa käsitellä surua ei toisen kohdalla enää päde. Olemme niin yksilöitä meistä jokainen.

    Voimia sinulle ja kauniita päiviä elämääsi. Suru tuntuu raskaalta ja niin julmalta, mutta oikein surettuna se antaa korvaamattomia voimavaroja elämäämme. Se tekee meistä entistäkin vahvempia ja viisaampia ihmisiä. Suru eheyttää ja rakentaa elämää.

    Kiitos kaikille vastanneille.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sureva93 kirjoitti:

Miksi suru tulee vasta nyt? ystävän kuolemasta on 2 ja puol vuotta mutta nyt vasta itkettää.

ystäväni oli vasta 12.v ja kuoli leukemiaan. ei oltu pidetty yhteyttä 3 vuoteen kunnolla joskus juteltu koulussa.
Heti kuoleman jälkeen tuli vain syyllisyys, miksi en ottanut yhteyttä? Tiesin kyllä sairaudesta mutta silti en soittanut.

Lepää rauhassa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu