Kun kuolet sinut laitetaan puupukuun/morsiuspuku,
sinut haudataan tai poltetaan,
siksi kumman olet halunnut tai sukusi haluaa.
Sitten kun sinut herätetään, kun on ylösnousemuksen aika, haudoista ensin nousevat, Kristukseen uskovat.
He menevät ikuiseen elämään.
Mutta jotka eivät usko, menevät IKUISEEN kuolemaan.
Me kaikki olemme ikuisuus olentoja.
sinut haudataan tai poltetaan,
siksi kumman olet halunnut tai sukusi haluaa.
Sitten kun sinut herätetään, kun on ylösnousemuksen aika, haudoista ensin nousevat, Kristukseen uskovat.
He menevät ikuiseen elämään.
Mutta jotka eivät usko, menevät IKUISEEN kuolemaan.
Me kaikki olemme ikuisuus olentoja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mistäpä muka tuonkin teidät! Et ole käynyt katsomassa, mitä siellä kuoleman takana on, joten älä jauha soopaa.
Olet oikeassa. Jos ihminen on uskossa, silloin hän pääsee taivaaseen, mutta jos ei niin hän joutuu helvettiin eli kadotukseen.
Vaan kaikki nouisevat kuolleista niin hyvät kuin pahatkin, uskovat kuin uskottomatkin. Uskovat tietenkin savat paikan lähempänä Jumalaa, ateistit kauempana. Helvettiin joutuu vain harva joka on todella rikkonut Jumalan luomakuntaa vastaan tai Pyhää Henkeä vastaan kieltämällä uskonsa joka hänellä on jo ollut Jumalaan. En tuossa tarkoita siis jotain tiettyä uskoa vaan yleensä uskoa Jumalaan.
Lähimmäksi Jumalaa pääsevät tietenkin ne jotka ovat tehneet Hänen tahtonsa. Joklaisella on sitten tavattavana oma helvettinsä siinä mielessä, että havaitsee kuinka pienellä ponnistuksella olisi päässyt vielä askeleen lähemmäksi Jumalaa.
Sanotaan että suurimmat hämmästyksen kohteet "Taivaassa" ovat: Olenko minä täällä, oletko SINÄ täällä, missä se ja se on!
Loppujen lopuksi kaikki saavat hyvän paikan. Se joka ei usko Jumalaan saa olla uskomatta ja se joka haluaa oppia lisää Jumalasta saa opetusta mielin määrin.
kärventää maallista tomumajaani olen jo kaukana.
Jääkää te uskovaiset vaan odottamaan pasuunoiden törähdyksiä ja jonkun karvanaaman tallustelua alas taivaasta.
Elämä kuoleman jälkeen on samaa kuin ennen kuolemaakin,sillä erotuksella vain, että,ennen kuolemaa olisit voinut elämääsi muuttaa, mutta kuoleman jälkeen et enään voi muuttaa mitään vaan elää se väliaika sellaisena.
Joudut jatkamaan siitä mihin jäit ed. elämässä
Kun kuolet uskoen pååseväsi taivaaseen, niin kuoleman jälkeen, elät tuossa samassa uskossa, kärsien ja odottaen taivaaseen pääsyä, kunnes tulee aika palata,
pienen lapsen hahmossa takaisin, ja tuo sama kärsimysten pyörä jatkuu
Eri poluista:
1. Vanha polku: kärsimyksen tie. Ajauduttiin yhä tiukempiin kärsimyksen tiloihin, kunnes kyllästyttiin kärsimyksiin (tässä kohdassa syntyi kirkastuminen) tai psyyke petti. Vanha polku oli epävarma, ja psyykkisiä raatoja tuli liikaa. Tosin mikään epäonnistuminen ei ole pysyvää.
2. Kulkemalla myönteistä ja toisia kunnioittavaa elämänkaarta jossain vaiheessa syntyy valaisu. Kun kuoleman portista sisään astuu, maallisen elämän aikana hankitut hyvät kyvyt täydellistyvät ja voi jatkaa täydellisempänä seuraavassa elämässä.
Huom. tämän elämän hyvät taipumukset vahvistuvat seuraavassa elämässä, siitä pitää huolen kehityksen ylläpitämiseen luotu mekanismi.
Prosessin vääjäämätön lopputulos on pääsy elämien kiertokulusta, jos ja kun jatkaa myönteisellä elämänkaarella. Polun loppuvaiheessa syntyy uhraus, uhraudutaan elämälle. Elämä elää silloin ihmisessä automaatiotasolla, "ihminen on kuin kukka kedolla joka ei kehrää eikä huolehdi huomisesta".
Silloin kaikuvat nämä ajatukset, jotka Jeesus oikeasti lausui ristillä: "Aurinkoni, miksi minulle näin suuren kunnian annoit !".
** Tämä on uusi polku jota ei ollut egyptiläisinä aikoina. **
-----------------------
Hiljaisuuden saavuttaminen, the state of presence, ensimmäinen läsnäolon tila ei ole mikään nirvana. Se on vasta alku pitkälle prosessille, joka jatkuu hiljaisuudessa ja kuin huomaamatta.
Myönteisyys on merkki siitä että jotain todella pysyvää on tapahtunut.