Lapsen kaltainen

Minäkin sain vasarasta päähäni lapsena.

Siksi kaiit olen vähän tärähtänyt.

Totta. Lapsi uskoo, mitä hänelle kerrotaan. Osa uskoo vielä aikuisenakin lapsena kerrottuihin tarinoihin, joita ei ole mitenkään todistettu, kuten evoluutiomyyttiin, jota kerrotaan päiväkodista alkaen aina yliopistoihin asti. Valtaosa taas ei usko Jeesuksen ylösnousemukseen, josta on selkeitä todisteita.

Kyse taisi tosin olla lapsen kaltaisuudesta, jota havainnollistamaan kuvailin lapsen olemusta.

sören kirjoitti:

Totta. Lapsi uskoo, mitä hänelle kerrotaan. Osa uskoo vielä aikuisenakin lapsena kerrottuihin tarinoihin, joita ei ole mitenkään todistettu, kuten evoluutiomyyttiin, jota kerrotaan päiväkodista alkaen aina yliopistoihin asti. Valtaosa taas ei usko Jeesuksen ylösnousemukseen, josta on selkeitä todisteita.

Kyse taisi tosin olla lapsen kaltaisuudesta, jota havainnollistamaan kuvailin lapsen olemusta.

Lue lisää

Lapsi ei osaa teeskennellä, hän on aidosti ja rehellisesti oma itsensä.
Ehkäpä tällaista lapsen rehellisyyden kaltaista Jumala odottaa.
Olen joskus rukoillessani sanonutkin Jumalalle, että "Sinä tiedät, millainen minä olen, kiitos että ei tarvitse eikä pidäkään yrittää esittää parempaa kuin mitä olen."

Asiile kirjoitti:

Lapsi ei osaa teeskennellä, hän on aidosti ja rehellisesti oma itsensä.
Ehkäpä tällaista lapsen rehellisyyden kaltaista Jumala odottaa.
Olen joskus rukoillessani sanonutkin Jumalalle, että "Sinä tiedät, millainen minä olen, kiitos että ei tarvitse eikä pidäkään yrittää esittää parempaa kuin mitä olen."

Lue lisää

Olen pitkälti samaa mieltä tuosta rehellisyydestä. Itse olen käynyt tavattoman pitkän tien esittäen jotain ihan muuta mitä olen. Kiitos Jumalalle, olen paljon saanut vapautua siitä.
Joku on sanonut, että Jumala pitää siitä, kun rähjäämme hänelle jostain kivuistamme. Uskon, että tämä on sellaista rehellisyyttä, jota Jumala meiltä haluaa. Mieluummin kiukuttelee Hänelle kuin lähimmäisille. Minun kohdallani se taitaa olla vielä liikaa toisinpäin: kiukuttelen ja tuskailen lähimmäisille ja esitän Jumalalle vaivat tyynesti kestävää miestä. Taisi se Jobkin alkaa rehdisti kiukutella Herralle, sitten kun oli kylliksi saanut murhetta niskaan ja tyyni pyhyys alkoi säröillä.
Lapsihan kiukuttelee kun sitä kiukuttaa (jos ei lasta ole peloteltu kiltiksi). Lapsi myös nauraa kun naurattaa ja itkee kun itkettää. Kun tuota lapsen kykyä purkaa tunteet välittömästi miettii, niin on se valtavan nerokas systeemi ja lahja Jumalalta ihmiselle. Ei jää patoutumia, kun ilot ja surut tulee pihalle hetkessä. Jeesuskin sanoo jossain: itkekää itkevien kanssa ja naurakaa nauravien kanssa.

sören kirjoitti:

Olen pitkälti samaa mieltä tuosta rehellisyydestä. Itse olen käynyt tavattoman pitkän tien esittäen jotain ihan muuta mitä olen. Kiitos Jumalalle, olen paljon saanut vapautua siitä.
Joku on sanonut, että Jumala pitää siitä, kun rähjäämme hänelle jostain kivuistamme. Uskon, että tämä on sellaista rehellisyyttä, jota Jumala meiltä haluaa. Mieluummin kiukuttelee Hänelle kuin lähimmäisille. Minun kohdallani se taitaa olla vielä liikaa toisinpäin: kiukuttelen ja tuskailen lähimmäisille ja esitän Jumalalle vaivat tyynesti kestävää miestä. Taisi se Jobkin alkaa rehdisti kiukutella Herralle, sitten kun oli kylliksi saanut murhetta niskaan ja tyyni pyhyys alkoi säröillä.
Lapsihan kiukuttelee kun sitä kiukuttaa (jos ei lasta ole peloteltu kiltiksi). Lapsi myös nauraa kun naurattaa ja itkee kun itkettää. Kun tuota lapsen kykyä purkaa tunteet välittömästi miettii, niin on se valtavan nerokas systeemi ja lahja Jumalalta ihmiselle. Ei jää patoutumia, kun ilot ja surut tulee pihalle hetkessä. Jeesuskin sanoo jossain: itkekää itkevien kanssa ja naurakaa nauravien kanssa.

Lue lisää

liikaa kiltteyttä, koska en ole uskaltanut kiukutella Jumalalle.
Pelkään jossakin sisimmässäni, että jos "arvostelen" Jumalaa, Hän antaa minulle jotakin ahdistavaa.
Olen tällaisen asian huomannut itsestäni.
Ihan samoin saatan pelätä ahdistusta, jos en ole "kiltti" muille ihmisille.
Minulla on jokin syyllisyys sisimmässä, joka ehkä johtuu siitä, että minut on joskus peloteltu kiltiksi.

Tuo viimeinen lauseesi on ollut paljon mielessäni kuluneen vuoden tapahtumien tiimellyksessä.
"Itkekää itkevien kanssa ja naurakaa nauravien kanssa."
Niin sen pitää mennä, ei hutkien "totuudella" kärsiviä ihmisiä, vaan eläen heidän lähimmäisinään ja mahdollisuuksien mukaan keventää kuormaa.

Asiile kirjoitti:

liikaa kiltteyttä, koska en ole uskaltanut kiukutella Jumalalle.
Pelkään jossakin sisimmässäni, että jos "arvostelen" Jumalaa, Hän antaa minulle jotakin ahdistavaa.
Olen tällaisen asian huomannut itsestäni.
Ihan samoin saatan pelätä ahdistusta, jos en ole "kiltti" muille ihmisille.
Minulla on jokin syyllisyys sisimmässä, joka ehkä johtuu siitä, että minut on joskus peloteltu kiltiksi.

Tuo viimeinen lauseesi on ollut paljon mielessäni kuluneen vuoden tapahtumien tiimellyksessä.
"Itkekää itkevien kanssa ja naurakaa nauravien kanssa."
Niin sen pitää mennä, ei hutkien "totuudella" kärsiviä ihmisiä, vaan eläen heidän lähimmäisinään ja mahdollisuuksien mukaan keventää kuormaa.

Lue lisää

vielä Jumalalle. En tarkoita, että alkaisin jokaisesta pikkuasiasta joka menee pieleen kiukkuilemaan Jumalle. Mutta jos oikeasti tuntee että mitta alkaa täyttyä, on oikeastaan aika hassua esittää Jumalalle, että eihän tässä mitään, kyllä minä kestän. Jumalalle, joka näkee kaiken, näkee sydämeen.

Kyllä minäkin lankean esiintymään ihmisten edessä yhä, mutta enemmän myös näytän tunteeni heille. Mutta sen olen oppinut, että Jumala tietää sen, jos on 20 vuotta kulkenut väärään suuntaan, kestää uuden suunnan omaksuminen vähän pitempään. Vaikka haluaisi, että jotain tapahtuisi vähän nopeammin ja kypsyy siitä, Jumala kuitenkin tietää mitä tekee.

Ja, ainakin omalla kohdalla, useimmiten syy paranemisen pitkittymiseen on oma valinta, valitsee synnin eikä kuuntele selvää pyhän hengen ääntä, ja niin sitä kulkee taas erämaassa vaikka tie on selvä. Välillä minusta tuntuu jopa, että itse Jumala laittaa minut lankeamaan, kun minusta alkaa vähänkin tuntua siltä, että nyt ollaan lähellä lepoa ja rauhaa.

sören kirjoitti:

Totta. Lapsi uskoo, mitä hänelle kerrotaan. Osa uskoo vielä aikuisenakin lapsena kerrottuihin tarinoihin, joita ei ole mitenkään todistettu, kuten evoluutiomyyttiin, jota kerrotaan päiväkodista alkaen aina yliopistoihin asti. Valtaosa taas ei usko Jeesuksen ylösnousemukseen, josta on selkeitä todisteita.

Kyse taisi tosin olla lapsen kaltaisuudesta, jota havainnollistamaan kuvailin lapsen olemusta.

Lue lisää

olemaan niin että evoluutiosta on todisteita. Tieteellisiä ja varmoja kuin auringon nousu. Jeesuksen ylösnousemus perustuu TÄYSIN huhupuheisiin, eikä sen ajan historiankirjat mainitse asiasta sanallakaan. Vain Raamatussa, joka on kirjoitettu myöhemmin ja tarinoihin perustuen, on asiasta kerrottu.
Jeesuksen tarina on mukaelma aikaisemmista, monissa uskonnoissa kerrotusta jumalan ylösnousemuksesta.

kun asia sattuu kirjoitti:

olemaan niin että evoluutiosta on todisteita. Tieteellisiä ja varmoja kuin auringon nousu. Jeesuksen ylösnousemus perustuu TÄYSIN huhupuheisiin, eikä sen ajan historiankirjat mainitse asiasta sanallakaan. Vain Raamatussa, joka on kirjoitettu myöhemmin ja tarinoihin perustuen, on asiasta kerrottu.
Jeesuksen tarina on mukaelma aikaisemmista, monissa uskonnoissa kerrotusta jumalan ylösnousemuksesta.

Lue lisää

Se on loputon tie.
Minä ex-ateisti uskoin ennen evoluutioon. Hitunen filosofian opiskeluja nosti aikanaan jo epäilyksen siemenen evoluutiomyyttiä kohtaan: mitään ei voi syntyä tyhjästä.
Nyt uskon Jumalaan: luomiseen, syntiinlankeemukseen, vedenpaisumukseen ja lunastukseen. Niin ihmeellinen on Jumala.

enkä ajatellut lasta sinällään vaan lapsen kaltaisuutta, jonka Jeesus mainitsee ehdoksi Jumalan valtakuntaan pääsemiselle.

sören kirjoitti:

enkä ajatellut lasta sinällään vaan lapsen kaltaisuutta, jonka Jeesus mainitsee ehdoksi Jumalan valtakuntaan pääsemiselle.

Kyllä jätit taaskin päätelmistäsi pois sen tosiasian tuosta Jeesuksen puheesta, että lapsenkin on ensin otettava vastaan Jumalan valtakunta. Ei lapsi sellaisenaan synny Jumalan valtakuntaan.

"Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi sen ottaa vastaan, ei sinne pääse."

jatkokin kirjoitti:

Kyllä jätit taaskin päätelmistäsi pois sen tosiasian tuosta Jeesuksen puheesta, että lapsenkin on ensin otettava vastaan Jumalan valtakunta. Ei lapsi sellaisenaan synny Jumalan valtakuntaan.

"Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi sen ottaa vastaan, ei sinne pääse."

Lue lisää

lapsen sellaisenaan syntyvän Jumalan valtakuntaan. En puhunut mitään lapsesta sinänsä vaan pohdin sitä, mitä voisi olla Jeesuksen esille nostama lapsen kaltaisuus.

sören kirjoitti:

lapsen sellaisenaan syntyvän Jumalan valtakuntaan. En puhunut mitään lapsesta sinänsä vaan pohdin sitä, mitä voisi olla Jeesuksen esille nostama lapsen kaltaisuus.

Jumalanlapsi on ottanut vastaan jotakin. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Lapsen sydän on täysin avonainen ottamaan kasteessa vastaan Jumalan koko täyteyden, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen lahjat.

"Mutta jolla EI OLE Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."

jotakin. kirjoitti:

Jumalanlapsi on ottanut vastaan jotakin. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Lapsen sydän on täysin avonainen ottamaan kasteessa vastaan Jumalan koko täyteyden, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen lahjat.

"Mutta jolla EI OLE Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."

Lue lisää

hienosti lapsenkaltaisuutta!
Tälläisiä mekin saamme olla
Herran omina!