Karoliinien haudalla Norjassa. Hautaa ei sitten löytynytkään ja puhuiko
Erikoinen juttu suurvallan tuhosta ja suomalaisten joukkohaudoista. Kukas vielä kaipaa Ruotsin helmoihin?
http://www.plutoona.mpoli.fi/karoliinit.htm
Karoliinien hauta
Mutta mikä oli karoliinien lopullinen kohtalo?
Kysymykseen antaa yllättäen vastauksen suomalainen musiikkimies, opettaja ja innokas kotiseutumies Heikki Klemetti eräässä kirjoittamassaan kotiseutuhistoriassa vuodelta 1932.
Kirjassa on kolme heikkolaatuista valokuvaa, jotka esittävät puuttomalla tunturiylängöllä olevaa lampea, ja seuraavansisältöinen kuvaus:
”Ohella on kuvattuna se paikka , jossa tunturille paleltuneet suomalaiset suurimmaksi osaksi ovat haudattuna. Tämä paikka on juuri Ruotsin ja Norjan rajalla, Ruotsin puolella, noin 25 km. linnuntietä Storlienin asemalta Norjaan päin. Paikan nimi on Järvbäcksvallen, kuuluen Storvallenin talon alueihin. Kansantaru kertoo, että kun kevättalvella 1719 lumi alkoi sulaa niin paljon, että uudenvuoden tienoissa tunturille paleltuneet sotilaat alkoivat tulla lumen alta näkyviin, komennettiin alhaalta laaksoista talonpoikia näitä ruumiita yhteen kokoamaan ja hautaamaan. Suurtuhon arvoa vastaavalla tavalla ruumiit haudattiinkin yhteen jättiläishautaan. Valittiin kivetön multakunnas, muodoltaan varsin sopiva hautapaikaksi erään tunturin laelta ja kaivettiin siihen suunnaton kuoppa, koska haudattaviakin oli kansantarun mukaan kolmisen tuhatta. Tämä määrä on kuitenkin Järvbäcksvallenin haudasta kysymyksen ollen liian suuri, mutta jonkunverran yli 2 000 on sinne kyllä voitu haudata.
Kuopan reunat paalutettiin alhaalta vedetyillä suurilla kuusitukeilla ja kaikki tuntureilta löydetyt ruumiit sijoitettiin siihen. Päälle luotiin lopuksi ikivanhan tavan mukaan suuri ”kuningaskumpu”. Kun haudassa olevat ruumiit aikojen kuluessa lahosivat, painui kumpu viimein kuopaksi, niin että se on nyt noin 5 metriä syvä ja läpimitaltaan 50 metriä ja on sen pohja koko alkukesän, usein koko kesänkin, kirkasvetisenä pienenä lampena, jonka pohjalla vielä näkee lahottuaan ristiin rastiin kaatuneet jättiläiskuusten rungot.
Hauta on suurenmoisimpia nähtävyyksiä koko Jämtlannin muutenkin komeassa tunturiluonnossa. Kesällä 1914 tämän kirjoittaja sinne vaelsi pitkin tiettömiä erämaita, oppaan johdolla, vieden mukanaan lautaristin, johon oli joku muistosana kaiverrettu. Sen pystytin haudan reunalle ja veisasin virren ”Minä vaivainen mato ja matkamies”. Risti näkyy muutama vuosi sitten otetusta kuvasta päättäen olevan siellä vieläkin pystyssä ja pysyy edelleen, koska Storvallenin talon isäntä tahi joku pojista joka kevät sen pystyttää paikoilleen jos se on kaatunut.”
Erikoinen juttu suurvallan tuhosta ja suomalaisten joukkohaudoista. Kukas vielä kaipaa Ruotsin helmoihin?
http://www.plutoona.mpoli.fi/karoliinit.htm
Karoliinien hauta
Mutta mikä oli karoliinien lopullinen kohtalo?
Kysymykseen antaa yllättäen vastauksen suomalainen musiikkimies, opettaja ja innokas kotiseutumies Heikki Klemetti eräässä kirjoittamassaan kotiseutuhistoriassa vuodelta 1932.
Kirjassa on kolme heikkolaatuista valokuvaa, jotka esittävät puuttomalla tunturiylängöllä olevaa lampea, ja seuraavansisältöinen kuvaus:
”Ohella on kuvattuna se paikka , jossa tunturille paleltuneet suomalaiset suurimmaksi osaksi ovat haudattuna. Tämä paikka on juuri Ruotsin ja Norjan rajalla, Ruotsin puolella, noin 25 km. linnuntietä Storlienin asemalta Norjaan päin. Paikan nimi on Järvbäcksvallen, kuuluen Storvallenin talon alueihin. Kansantaru kertoo, että kun kevättalvella 1719 lumi alkoi sulaa niin paljon, että uudenvuoden tienoissa tunturille paleltuneet sotilaat alkoivat tulla lumen alta näkyviin, komennettiin alhaalta laaksoista talonpoikia näitä ruumiita yhteen kokoamaan ja hautaamaan. Suurtuhon arvoa vastaavalla tavalla ruumiit haudattiinkin yhteen jättiläishautaan. Valittiin kivetön multakunnas, muodoltaan varsin sopiva hautapaikaksi erään tunturin laelta ja kaivettiin siihen suunnaton kuoppa, koska haudattaviakin oli kansantarun mukaan kolmisen tuhatta. Tämä määrä on kuitenkin Järvbäcksvallenin haudasta kysymyksen ollen liian suuri, mutta jonkunverran yli 2 000 on sinne kyllä voitu haudata.
Kuopan reunat paalutettiin alhaalta vedetyillä suurilla kuusitukeilla ja kaikki tuntureilta löydetyt ruumiit sijoitettiin siihen. Päälle luotiin lopuksi ikivanhan tavan mukaan suuri ”kuningaskumpu”. Kun haudassa olevat ruumiit aikojen kuluessa lahosivat, painui kumpu viimein kuopaksi, niin että se on nyt noin 5 metriä syvä ja läpimitaltaan 50 metriä ja on sen pohja koko alkukesän, usein koko kesänkin, kirkasvetisenä pienenä lampena, jonka pohjalla vielä näkee lahottuaan ristiin rastiin kaatuneet jättiläiskuusten rungot.
Hauta on suurenmoisimpia nähtävyyksiä koko Jämtlannin muutenkin komeassa tunturiluonnossa. Kesällä 1914 tämän kirjoittaja sinne vaelsi pitkin tiettömiä erämaita, oppaan johdolla, vieden mukanaan lautaristin, johon oli joku muistosana kaiverrettu. Sen pystytin haudan reunalle ja veisasin virren ”Minä vaivainen mato ja matkamies”. Risti näkyy muutama vuosi sitten otetusta kuvasta päättäen olevan siellä vieläkin pystyssä ja pysyy edelleen, koska Storvallenin talon isäntä tahi joku pojista joka kevät sen pystyttää paikoilleen jos se on kaatunut.”
Vastaukset 2
Vanhimmat
Karoliinien haudalla Norjassa. Hautaa ei sitten löytynytkään ja puhuiko Heikki Klemetti satuja?
Olisikohan Hillin mielikuvitus loppunut kesken?
Eiköhän olisi ollut yksinkertaisinta haudata ruumiit suoraan tuollaiseen lampeen?
Ei olisi tarvinnut kaivaa ja peitellä. Kannella vaan raadot lähialueilta ja kipata veteen. Kyllä loppu hoitui kui itsestään.
Jutut jostain kuusitukeista taitaa olla Klemetin satua. Miksi norjalaiset olisivat moiseen suururakkaan alkaneetkaan?
Suomalaiset hautasi Suomussalmella keväällä ja kesällä 1940 tuhansittain venäläisiä. Toki niiden haudat luultavasti kuitenkin räjäytettiin maastoon, mutta kanniskella piti raatoja...