älä säpsähdä virttyneitä kansiani
niiden alla elää paljon
väkevää
kyynelin läpikäytyä karikkoa
mutta on siellä tatuointeja hellyydestäkin
uumille unohtuneita suudelmia
vartalolle kietoutuneina
karheita
silti hellän vaativia kosketuksiakin
Sinä ja minä
me kaksi
lähellä
silti liian kaukana toisistamme
avaa, avaudu
hipaise
ota minusta vielä kaikki
vedä hämärän helma välistämme
niiden alla elää paljon
väkevää
kyynelin läpikäytyä karikkoa
mutta on siellä tatuointeja hellyydestäkin
uumille unohtuneita suudelmia
vartalolle kietoutuneina
karheita
silti hellän vaativia kosketuksiakin
Sinä ja minä
me kaksi
lähellä
silti liian kaukana toisistamme
avaa, avaudu
hipaise
ota minusta vielä kaikki
vedä hämärän helma välistämme
Vastaukset 30
Vanhimmat
... pitäisi rakkaimpien muistojen levätä
päälimmäisena ja kun kannen aukaiset
niin muistot tulvivat sydämeen
ja koskettavat rakkauden tavoin
mutta
jos pöyhit pohjia
niin ikävä hyökyy päällesi
kaikki tuska kivuliaan teränsä työntää
sinuun
mutta
kun on uskoa ja toivoa
on myös rakkautta ...
tämä olisi sopinut sille toiselle sinulle
ei kultasydämiselle sinulle.
sellainen runo sinulta joka pysäyttää ja hiljentää,
laittaa miettimään ...
hyvä upea linda !!!
olet oikeassa, tämä olisi pitänyt kyllä kirjoittaa moll:ina
sävynsä puolesta. En osannut ajatella silloin niin, kun
tätä väsäsin.
Tuo Sinun tulkintasi liikauttaa sisimmässäni jotain,
myös palautteesi osio sydämestäni.
Kiitos, Sinussa sitä kultaa vasta onkin. Et ehkä ole itse
sitä huomannut, mutta niin se on.
Rutistava kiitos !
tunsin tarvetta kirjoittaa vastauksen. Vahvasti kuvailet ihmiselämän kokeroita, elettyä elämää ja sanallista etäisyyttä. Sekä odotusta muutoksesta. Mieleinen on runosi. :)
kuinka monta kertaa olenkaan kaivannut Sinun tulkintojasi,
aina yhtä kadehdittavan hienoja palautetteitasi. Sinulla
on taito pureutua aina kirjoittajan tekstiin sellaisella
tavalla, johon moni ei yllä.
Mutta olet oikeassa, ihmiselämän koukeroistahan se tämäkin
runo pääosin muodostuu, eletystä elämästä. Mutta myöskin
odotuksesta, paremmasta huomisesta.
Lämmin kiitos Sinulle, oli mieluisaa pitkästä aikaa lukea
ajatuksiasi. Ja oikein hyvää loppusuven jatkoa, missä sitten
lienetkään.
.... joskus jaksamiseen tarvitaan
sellaista,joka vieraana tulee ja
koskettaa että ystävänä lähtee...
- jättää jäljen -
kaipauksen
jota janoaa
että arjen kovuuden
kestää
ja voimansa ammentaa.
Hipaisu - joka jää
ikuisesti elämään.
Tämä tulee nyt elämänmakuisesta
vahvan tuntuisesta runostasi
tunteena mieleen.
' joskus jaksamiseen tarvitaan
sellaista, joka vieraana tulee ja
koskettaa että ystävänä lähtee...
- jättää jäljen '
Niin kuin jatkokin, jonka kirjoitit. On asioita,
joihin tarvitaan toista ihmistä, tukijaa. Kaikkea
ei jaksa yksin, eikä tarvitsekaan.
Kiitos myöskin Sinulle pohdinnallisesta palautteestasi.
Kun katsoit minuun, minusta kaikki
kulunut katosi, kun katsoit, uskalsin
taas itseni kohdata. Tunsi kuinka kaikki
tumma minusta katoaa ja mitää jää,
on pysyvää.
Kun katsoit minuun, rohkenin itsekkin
katsoa syvempään, annoit viestin joka
minuun jäi sisälle elämään. Tunsin miten
tuli minuun uutta, poissa se, mikä on
vain häilyvää.
Toit minulle kesän syliini, annoit elämän
langan, kun katsoit minuun ja opetit lisää
ymmärtämään. Kesäillat muistan, kun tulit
minuun, et katsonut minun kuoriini, vaan
illat kypsytit minut uudeksi.
Nyt kaikki minulle sinusta muistuttaa,
kaikki tärkeää, mikä syvältä minua koskettaa.
Ja se kaikki oli, kun katsoit minuun, se herätti
uuden elämään, käänsi minun pimeät puoleni
Rakkaudeksi.
Nyt minä katson sinuun, kaikki muu on
samantekevää.
http://www.youtube.com/watch?v=V2Z7FE2Z3n4&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kun sielu on valmis, se osaa
koettaa oikeaa kohtaa.
Kun sydän on tallella, sen
katse osuu toiseen sydämeen
sopivalla hetkellä.
Se on Rakkautta, joka avaa sen,
mikä ennen oli suljettua.
Hyväilee, mitä ei tiennyt olevan olemassa.
Ja sen jälkeen riittää katse kertomaan
kaiken Rakkaudesta.
Kypsän ihmisen ja aikuisen Naisen
Rakkausruno tämä.
Miehenä luen tätä nöyränä. Tässä
on niin syvältä tulevaa inhimillistä
sanomaa ja kerrontaa.
Koskettaa ja koettaa, niin kuin
hyvä Rakkausruno tekee ja
tämä on kaikella tapaa aitoa
ja hieno tekstiä.
Erittäin hyvä Runosi.
Iloa ja hymyä kesän päivääsi
jolloin jään sanattomaksi - minäkin.
Nyt runosi ja musiikki sai sen aikaan * huokaus *
Anteeksi, mutta en yksinkertaisesti löydä sanoja !
Olkoon tämä edes jonkinlainen kiitos;
http://www.youtube.com/watch?v=sREk3WmG7Ao
Joskus sanattomuus on lisää
ja ännettömyys kaikki.
Aika kulkee ja kello käy, Rakkaus
sanoo hiljaisuuden poikki.
Ja päivät katoavat hyväilyjen
virtaan.
http://www.youtube.com/watch?v=MsrR2YRAQDs
niin kuin on joka ainoa uniikki runosi
yleensäkin.
hiljaisuus voi olla peite
lohtu
tai pelkojen tyyssija
mutta se voi olla myös uni
raukeita rakkauden hetkiä kaksin
suloisia aaltoja päällämme
aamulla, illalla, yöllä
Kiitos, olet kultaakin arvokkaampi !
hyvä pari kun on yhteisiä muistojakin. Viestisi menevät perille...
http://www.youtube.com/watch?v=WeO7C7aSN-8
ensinnäkin
a) meillä ei ole mies-v57:n kanssa yhteisiä muistoja, eikä tule.
Runot elävät omaa maailmaansa, niillä ei ole mitään tekemistä
henkilökuvien kanssa. Jos ne syntyvät toinen toistemme kir-
joittamien runojen innoittamina, ei ne tee meistä paria. Mutta
runothan voi lukea ja kokea kukin niin kuin haluaa. Myöskin
synnyttää ajatuksia kirjoittajista/heidän henkilökemioistaan.
b) olen varattu, hän ei
Toivottavasti kerroin selkokielellä kaiken, ettei jäänyt mitään epäselvää.
Ja kiitos Anna Erikksonin biisistä, on yksi naisartistisuosikkini.
Sielä kätkettynä neki salaituimmat,
on suojeltava ettei särkyis.
Armollisuuden pöydällä .
"älä säpsähdä virttyneitä kansiani
niiden alla elää paljon
väkevää
kyynelin läpikäytyä karikkoa"
Sydän tekee matkaa ja
usein avaa esiin sen sivun
jossa läheisyys arjenki juhlisti.
lindalindal1
Aarteemme repaleisin sivuin,
kyyneleet mereks asti kasvannu.
Syviä tuttuja teitä itsessä kuljin, lukiessa runoas.
Tärkeää..." että jaksaisin"
Ilta taas ehtii, näin pienin ajatuksin kiitän repaleisista sivuista,
joita niin paljon luettu ja kyynelillä kasteltu.
Kesäilta koskettavan kaunis, kivetki lämpiä, niillä istun. Liisa
pieniä, vaan hyvinkin koskettavia on ajatuksesi jotka kirjoitit.
Olemme nähneet maailmaa jo molemmat niin paljon, että
siihen mahtuu niin kyyneleitä kuin ilonkin pisaroita. Jos emme
kokisi välillä vastoinkäymisiä, voisimmeko nauttia onnestakaan -
elämähän olisi sitä yhtä ja samaa aaltoa.
Kansien alla on aina kuivunutta suolavettä ja säröjä/karikoita.
Luoja loi meistä taistelijoita tähän elämään, miehet omiin
ponnistuksiin, naiset omiin ja myös niihin yhteisiin koettelemuksiin.
' Sydän tekee matkaa ja
usein avaa esiin sen sivun
jossa läheisyys arjenki juhlisti '
Niinä yksinäisinä ja orpoina hetkinä on hyvä
avata ne valoisat sivut jaksaakseen.
Kaunis kiitos Liisa mieltä lämmittävistä sanoistasi/rinnalla kulkemisesta.
Ja muistorikkaita päiviä sinne Saimaan maisemiin Sinulle.
Näinhän elämä meitä inhimillisiä ihmisiä kuljettaa
Kipuiluja,iloa onnea vuoronperään
Siitä koostuu elämän helminauha...
Uusi hetki siitä nauttikaamme o)
elämän helminauhaan kuuluu kaikki nuo elementit,
jotka palautteessasi mainitsit. Toisella on niitä ilon
ja onnen hetkiä enemmän kuin toisella, emme voi
juurikaan itse niihin vaikuttaa. Kohtalo tekee omat
siirtonsa kyselemättä, me olemme sen armoilla.
Uudesta nauttikaamme, jos se sitä autuutta on
tuova tullessaan.
linda kiittää ajatuksistasi, kuka sitten lienetkään.
Ja suven suloja olkoon päivissäsi kipuilun sijasta.
Pureva teksti ja miksei "hellämietonenkin", pinnan alta.
Ja paras kun en sanoillani sotke, hieno runo, niin on helppo
sanoa nyt. Särmää...:)
siis, tästä runostani ei oikeasti pitänyt tulla näin tumma
ja kuten mainitset ' pureva ' En minä tiedä, missä kumman
kohdassa se oikein kääntelehti tuollaiseen muotoon.
' hellämietonen' se PITI olla, vaan muuksi muuntui.
Ja kuulehan Sie ystäväin,
et sotke ikinä, koskaan, milloinkaan sanoillasi mitään.
Et omissa, etkä minunkaan runoissani. Sinulla on taito
kirjoittaa itselläsikin tummien vesien virtaa, särmikästä
tekstiä. Ehkäpä me silloin kauan, kauan sitten olemmekin
' törmänneet ' juuri siksi toisiimme.
Helppo sanoa; KIITOS Lastu ( ja käsien sormet =)
ryppyjä,vaan huomaa silmät!
Jotka nauravat hohtavin kyynelin,
elämän tummuudelle.
Sydän uskoo rakkauteen
ja hellyyden muistoon,
jonka portit eivät ole kaatuneet
ne ovat kosketuksen päässä.
Rakkauden sanalle tarvii kaksi
jotta kuulisi vastauksen,
puhalla hiuksiini ajatuksin
hipaise ihoani tunteiden kyynelin.
Olet ajatus mielessäni
sävel sanoissani,
poistaisitko ikävänharson
hellin suudelmin.
Paljonpuhuvia sanoja
hellin huudahduksin.
Taitavasti koottu
monisäikeinen
rakkauden kaipuu runo.
T: J
silmät on sielun peili,
osaako hän lukea niiden sanomaa ?
Ja vaikka sydän haluaa uskoakin vielä
rakkauteen, on portit suljettuina - ikävän
harso välillämme. Kuitenkin kaikki on vain
kosketuksen/suudelmien päässä.
Olet kirjoittanut ' uusiksi ' runoni syvällisin,
sielua koskettavin säkein. Kunpa omaisin
yhtä runsaan sanavaraston, kuin Sinä.
Runosi on kuin kaunein, hiljainen laulu
ja toive rakkaudelle.
Halituskiittäen sydämellä linda
Siin see sit o - eikä mikkä vähäruno ookka, vaa semmotti Lindamaise herkäl kärel kirjotettu... !
Tykkää mää
no jo o sana ' vähäruno '
mikähä se semmonenki oikee o.
Mut väliäkö tuolla, kun kaiken muun
olet kirjoittanut sillai lempeesti.
Aamusii vain, kunhan sieltä peittojen alta
taa heräilet ja saat lukea
myhhäileväine kiitos Sinulle Mys.
Virttyneiden kansien alla
on paljon nähtyä elämää
kivikot ja karikot on käyty
myös hellyyden tunne on koettu
ja läheisyyden tunne
olla lähellä, mutta...
silti nii-iin kaukana
ja lopussa kuvastuu, että toive on kuitenkin jäljellä,
pyytäen kauniisti avautumaan ja ottamaan, hieno runo!
tehtäväänsä meissä jokaisessa, myös liitoissa.
Mikään ei ole ikuista/kestävää. Aina on tuleva hyväileviä
aaltoja ja myrskyjä, jotka rikkoo jotain.
Mutta ihmissydän yrittää kuitenkin jaksaa toivoa,
että se tyven ja rauha - läheisyys, on kuitenkin
vielä olemassa.
Kiitos Diin, Sinun palautteistasi näkee aina,
kuinka syvään pureudut siihen mistä aiot kirjoittaa.
Aukaisenko sen lopusta
sen muistojesi kirjan.
Silloin voisin kohdata
tuon ihmeelisen Liljan.
Sydämesi saloista.
Kiitos runosta.
Vilkutan koskelle,,,,,,,
Margitta ja minkälaisia sanoja/lauseita.
Kiitos kun viivähdit runossani ja jätit
söpön palautteenkin - kiitos.
Kosken kuohuista ja vesisateen raikkaista
maisemista lähetän terveiset Sinulle.
ihminen tuli
meille kylään
häntä peilistä katselin
siinä hetken aikaa mietin ja ihmettelin
mikä häntä painaa
kun on niin kalpea kuin wainaa............
sanattomaksi vetää tekstisi, huh !
Minähän olen pohjimmiltani surullinen,
kaipa se väkisinkin tulee runoissani esiin.
Kiitos ystäväni, kun poikkesit - käyntisi on aina ilo.
sait minunkin päähäni hienoja ajatuksia,
joista voisi runoilla, kunhan ehtii.
On tässä viime aikoina ollutkin aika tyhjä tuo päänuppi. ;D
olenkin ehtinyt jo kaivata runojasi,
joten otahan kynä käteen ja ala toimia.
Sinun runoillasi on yleensä aina positiivinen
vaikutus minuun niiden valoisuuden ja
huumorin vuoksi.
Mukavaa, jos oma runoni antoi jonkinlaisen
kipinän kirjoittamiseen.
Kaunis kiitos sanoistasi ja leppoisaa pyhää.