jumalan armo on käsittämätön

mutta psykologiasta voi löytää kyllä yhteneväisyyksiä --

aina kun ihminen rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, ihminen menee rikki ja sillä rikkinäisyydellä on vaikutusta kaikkiin lähimpiin ihmisiin haitallisesti mm. lapsiin - ja sen rikkinäisyyyden seurauksia on mahdoton korjata yhden sukupolven aikana, niin kun nyt tästä kasvavasta sukupolvesta saatamme huomata...

jos esimerkiksi aviorikos tapahtuu tässä sukupolvessa, sen seuraukset vaikuttavat vielä monen monen sukupolven taakse...aiheuttaen vielä lastenlasten lapsissa käsittämätöntä ahdistusta ja masennusta

kymmentä käskyäkään ole tehty Jumalaa varten, vaan sitä varten että me ihmiset osasimme elää oikein, että olisimme onnellisia vähinä elinvuosinamme, saisimme elämästä irti sen minkä parhaimmillaan voimme -

Tietysti se vaikuttaa. Sitä taidetaan sanoa syyn ja seurauksen laiksi.

Luonnollisesti haluan, että läheisilleni ei aiheudu tarpeetonta kärsimystä tulevaisuudessa.

Tiedän myös nahkani alla olevat sukupolvet. Tunnen niiden edustajia nimeltä joissain linjoissa jopa yli tuhannen vuoden taakse (Se on niin pitkä aika, että ymmärrän siihen liittyvät epävarmuustekijät).

On kuitenkin eri asia, että esim aviorikoksen aiheuttama häpeän tunne saattaa aiheuttaa epämukavuutta lapsille ja lapsenlapsille, kuin se, että tietoisesti vainoaa toisen perillisiä 3 - 4 sukupolvea.

Oletetaan, että minä päättäisin kostaa minulle tehdyn vääryyden myös väärintekijän perillisille. Vainoaisin vääritekijää, hänen lapsiaan, lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan parhaan kykyni mukaan kuolinvuoteelleni saakka.

Pidettäisiinkö minua rakkauden esikuvana vai kostonhimoisena mielipuolena?

Teonomi kirjoitti:

Tietysti se vaikuttaa. Sitä taidetaan sanoa syyn ja seurauksen laiksi.

Luonnollisesti haluan, että läheisilleni ei aiheudu tarpeetonta kärsimystä tulevaisuudessa.

Tiedän myös nahkani alla olevat sukupolvet. Tunnen niiden edustajia nimeltä joissain linjoissa jopa yli tuhannen vuoden taakse (Se on niin pitkä aika, että ymmärrän siihen liittyvät epävarmuustekijät).

On kuitenkin eri asia, että esim aviorikoksen aiheuttama häpeän tunne saattaa aiheuttaa epämukavuutta lapsille ja lapsenlapsille, kuin se, että tietoisesti vainoaa toisen perillisiä 3 - 4 sukupolvea.

Oletetaan, että minä päättäisin kostaa minulle tehdyn vääryyden myös väärintekijän perillisille. Vainoaisin vääritekijää, hänen lapsiaan, lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan parhaan kykyni mukaan kuolinvuoteelleni saakka.

Pidettäisiinkö minua rakkauden esikuvana vai kostonhimoisena mielipuolena?

osaisiko joku kertoa sukukirouksesta?

Uskoontulon tulisi katkaista kaikki
tälläiset kolmanteen ja neljänteen
polveen jatkuvat rangaistukset sen
ihmisen kohdalla,joka uskoon tulee,
enkä usko,että se siirtyisi sitten sen
ihmisen lapsillekaan enää.

Ennemmin uskon siihen,että meidän
valinnoillamme,jotka haavoittavat ja
rikkovat lähimmäisiämme on vielä
tekomme jälkeen omat haavansa ja
häpeänsä,jotka vaikuttavat heidän
elämäänsä.

Synti rikkoo ihmistä itseään ja sen
seurauksena ihminen heijastaa
sitä jälkipolveenkin,joka kärsii sen
seurauksista.

Sisäisesti rikkinäinen ihminen ei voi
kasvattaa lapsistaan tasapainoisia.

Uskoontulon jälkeen Jumala alkaa
kuitenkin eheytystyönsä ihmisessä
ja vaikka se on prosessi,ihminen
muuttuu elämäntavoiltaan ja
arvoiltaan uskoontullessaan niin,
että sillä on vaikutusta eheyttävästi
perheeseen,että muihinkin ihmissuhteisiin.

Teonomi kirjoitti:

Tietysti se vaikuttaa. Sitä taidetaan sanoa syyn ja seurauksen laiksi.

Luonnollisesti haluan, että läheisilleni ei aiheudu tarpeetonta kärsimystä tulevaisuudessa.

Tiedän myös nahkani alla olevat sukupolvet. Tunnen niiden edustajia nimeltä joissain linjoissa jopa yli tuhannen vuoden taakse (Se on niin pitkä aika, että ymmärrän siihen liittyvät epävarmuustekijät).

On kuitenkin eri asia, että esim aviorikoksen aiheuttama häpeän tunne saattaa aiheuttaa epämukavuutta lapsille ja lapsenlapsille, kuin se, että tietoisesti vainoaa toisen perillisiä 3 - 4 sukupolvea.

Oletetaan, että minä päättäisin kostaa minulle tehdyn vääryyden myös väärintekijän perillisille. Vainoaisin vääritekijää, hänen lapsiaan, lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan parhaan kykyni mukaan kuolinvuoteelleni saakka.

Pidettäisiinkö minua rakkauden esikuvana vai kostonhimoisena mielipuolena?

Taka-ajatuksesi on tietysti leimata Jumala kostonhimoiseksi mielipuoleksi? Sitähän merkitsee karkea vastakkaisvertaus rakkauden esikuvaan.
Verikosto on käytössä vielä monissa nykyaikaisissakin kulttuureissa, lienee vielä myös keskellämme elävillä romaneillakin, joten leimaatko heitäkin kostonhimoisiksi mielipuoliksi?
Kostonhaluhan saa alkunsa oikeudentunnosta, siitä että on tehty vääryys joka on jotenkin oikaistava ja korvattava. Siinä missä oikeudenmukaisuus katoaa vihan ja katkeruuden tieltä, syntyy uusi vääryys, joka puolestaan vaatii
oikaisua joten kosto vaatii kostoa.
Oletko ajatellut miten oletuksesi omasta kostostasi toteutuisi käytännössä?
Kuten täällä jo mainittiin, jokainen kasvattaa lapsensakin samaan ajatteluun, samoihin elämänarvoihin. Tuntisit epäluuloa ja kaunaa myös väärintekijän lapsia kohtaan, varsinkin huomatessasi heissä isänsä ominaisuuksia ja tapoja. He tuntisivat ehkä samoin sinua kohtaan. Mitä kuumaverisempiä olisitte, sen mukaan toimisitte, pienikin rike saisi suuremmat mittasuhteet kuin jonkun sivullisen kanssa ja iskisitte helpommin yhteen jopa väärinkäsityksestäkin. Riitelisitte, käräjöisitte, ehkä joku tarttuisi lopulta aseeseenkin jos asiat kehittyisivät tarpeeksi kriittisiksi.
En näe siinä mielipuolisuutta, jollet nimitä sellaiseksi ihmisen vihaa ja katkeruutta ja kostonhimoa jota meistä kaikista ihmisistä kyllä varmasti löytyy. Kyllä tietysti sekin lopulta voi jollain ihmisellä mielipuolisen raivoon johtaa.
Tutkin kyseistä lainattua Raamatun kohtaa. 2.Moos.20:5 ..."Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi olen kiivas Jumala joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni."
Lause liittyy jumalankuvien teon kieltoon, toiseen käskyyn Mooseksen saamista kymmenestä käskystä. Ihminen hylkäsi Jumalansa ja vaihtoi Hänet kuviin ja kaikkeen muuhun.
Et siis lukenut koko lausetta loppuun, asiayhteydestä puhumattakaan.

Me emme elä enää VT:n lain aikaa vaan evankeliumin aikaa, jälkeen Kristuksen.
Kuten täällä jo mainittiin, uskoontulo katkaisee kostonkierteen anteeksiantoon.
Jumala rakastaa yhä ihmistä ja tahtoo antaa anteeksi hylkäämisen ja kaiken pahuuden mitä ihminen tekee. Hän ei suunnittele kostoa. Hän lähetti Jeesuksen Kristuksen, oman Poikansa maailmaan sovittamaan kaikkien synnit ja vääryydet, maksamaan näistä rangaistuksen ihmisten puolesta. Joka uskoo että Jeesus kärsi juuri sen tähden ja maksoi kaiken ja Isä Jumala hyväksyi maksun herättämällä hänet kuolleista, saa syntinsä anteeksi ja on näin velvollinen antamaan anteeksi veljilleenkin näiden rikokset itseään vastaan. Jumala tekee hänet siihen kykeneväksi, sillä luonnostaan ihminen ei siihen pysty. Uskovainenkin joutuu kamppailemaan asian kanssa, Hän tuntee Jumalan tahdon ja rakkauden, ja pyrkii seuraamaan Jeesuksen antamaa esimerkkiä, mutta koska se ei kuitenkaan pakota häntä mihinkään, hän saa yhäkin valita miten hän uskoaan elää todeksi. On vaikeaa antaa anteeksi esim. lapsensa murhaajalle tai niille jotka tahtovat sinut tappaa epäoikeudenmukaisesti.

Lopussa oikeudenmukaisuus toteutuu. Kukin saa tekojensa mukaan. Se toistuu Raamatussa useaan kertaan. Siis omien tekojensa mukaan. Ovatko ne hyviä vai pahoja, jokainen tietää sen parhaiten itse.

mutta ihmettelen kirjoitti:

osaisiko joku kertoa sukukirouksesta?

Uskoontulon tulisi katkaista kaikki
tälläiset kolmanteen ja neljänteen
polveen jatkuvat rangaistukset sen
ihmisen kohdalla,joka uskoon tulee,
enkä usko,että se siirtyisi sitten sen
ihmisen lapsillekaan enää.

Ennemmin uskon siihen,että meidän
valinnoillamme,jotka haavoittavat ja
rikkovat lähimmäisiämme on vielä
tekomme jälkeen omat haavansa ja
häpeänsä,jotka vaikuttavat heidän
elämäänsä.

Synti rikkoo ihmistä itseään ja sen
seurauksena ihminen heijastaa
sitä jälkipolveenkin,joka kärsii sen
seurauksista.

Sisäisesti rikkinäinen ihminen ei voi
kasvattaa lapsistaan tasapainoisia.

Uskoontulon jälkeen Jumala alkaa
kuitenkin eheytystyönsä ihmisessä
ja vaikka se on prosessi,ihminen
muuttuu elämäntavoiltaan ja
arvoiltaan uskoontullessaan niin,
että sillä on vaikutusta eheyttävästi
perheeseen,että muihinkin ihmissuhteisiin.

nimenomaan se ettei sisäisesti rikkinäinen ihminen kykene kasvattamaan lapsiaan tasapainoisiksi on se juttu jolla ajattelen rangaistuksen periytyvän ---- (olis muuten mielenkiintoista tietää mitä alkuperäinen teksti ilmaisee tämän)Luojamme on järjestänyt asian niin että syyt ja seuraukset seuraavat toisiaan

se vain että sillä periaatteella rikosten uhrien suvutkin joutuvat kantamaan rangaistusta vuosisatojen ajan

tiedetään myös että kukin perhe ja suku siirtää kulttuuriaan eteenpäin ja ettei se kulttuuri ole aina terveellinen - itseasiassa jokaisessa perheessä on mustia aukkoja joiden olemassa oloa perheenjäsenet eivät huomaa, sokeus omalle toiminnalle on valtavaa

se, että Raamatussa sanotaan rangaistuksen ylettyvän sukupolvien päähän pitäisi kyllä havahduttaa meidät ajattelemaan synnin vakavuutta - itselleen jokainen rangaistuksn kyllä suo, mutta perillisensä moni tahtosi päästää helpommalla--

Teonomi kirjoitti:

Tietysti se vaikuttaa. Sitä taidetaan sanoa syyn ja seurauksen laiksi.

Luonnollisesti haluan, että läheisilleni ei aiheudu tarpeetonta kärsimystä tulevaisuudessa.

Tiedän myös nahkani alla olevat sukupolvet. Tunnen niiden edustajia nimeltä joissain linjoissa jopa yli tuhannen vuoden taakse (Se on niin pitkä aika, että ymmärrän siihen liittyvät epävarmuustekijät).

On kuitenkin eri asia, että esim aviorikoksen aiheuttama häpeän tunne saattaa aiheuttaa epämukavuutta lapsille ja lapsenlapsille, kuin se, että tietoisesti vainoaa toisen perillisiä 3 - 4 sukupolvea.

Oletetaan, että minä päättäisin kostaa minulle tehdyn vääryyden myös väärintekijän perillisille. Vainoaisin vääritekijää, hänen lapsiaan, lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan parhaan kykyni mukaan kuolinvuoteelleni saakka.

Pidettäisiinkö minua rakkauden esikuvana vai kostonhimoisena mielipuolena?

sukututkimuksessa ko.asioista mielellään ja tahtomattaankin miettii

toki jokainen tahtoo parasta perillisilleen - mutta on asioita joita ihminen ei itse tahdo itselleen myöntää eikä tiedosta

esimerkiksi väkivalta periytyy, lapsena piiskattu piiskaa omia lapsiaan tietämättään, huomaamattaan, ymmärtämättään asian todellista laitaa, kunnes tiedostaa asian ja katkaisee sukuperinteen

myös tunteet periytyy..oman ihoni alla on ainakin karjalaisten siirtolaisten surua ja tuskaa isoisältäni perittynä ....

tämä kuuluu jo kohta psykologia otsikon alle - mutta toisaalta olen sitä mieltä että Jumalalle kuuluu kaikki - ja on mielenkiintoista huomata miten totta Raamattu on myös psykologian kautta tutkiskeltuna

paikanetsijä kirjoitti:

sukututkimuksessa ko.asioista mielellään ja tahtomattaankin miettii

toki jokainen tahtoo parasta perillisilleen - mutta on asioita joita ihminen ei itse tahdo itselleen myöntää eikä tiedosta

esimerkiksi väkivalta periytyy, lapsena piiskattu piiskaa omia lapsiaan tietämättään, huomaamattaan, ymmärtämättään asian todellista laitaa, kunnes tiedostaa asian ja katkaisee sukuperinteen

myös tunteet periytyy..oman ihoni alla on ainakin karjalaisten siirtolaisten surua ja tuskaa isoisältäni perittynä ....

tämä kuuluu jo kohta psykologia otsikon alle - mutta toisaalta olen sitä mieltä että Jumalalle kuuluu kaikki - ja on mielenkiintoista huomata miten totta Raamattu on myös psykologian kautta tutkiskeltuna

Kirjoitit:Myös tunteet periytyy..

Minussakin on isäni puolelta karjalaista verta:suurimman osan lapsuudesta
asuimme isäni kotona,jossa tuntui,niinkuin olisimme asuneetkin karjalassa.
Siitä kaipuusta,joka heillä oli,jäi itseenkin sellainen tunne.Mummoni puhui
paljon kokemuksista ja muistoistaan,joita heillä oli ollut-hän oli minulle todella
läheinen.

Isoisäni äidin puolelta valmistui viimevuoden puolella sukukirjasarja.
Isoisäni sukukirjasta jäi muut sukuhaarat,jotka olisin myöskin halunnut.

Poikkesihan tämä hieman aiheesta,mutta kiinnostuksesta vastasin jotain.

paikanetsijä kirjoitti:

nimenomaan se ettei sisäisesti rikkinäinen ihminen kykene kasvattamaan lapsiaan tasapainoisiksi on se juttu jolla ajattelen rangaistuksen periytyvän ---- (olis muuten mielenkiintoista tietää mitä alkuperäinen teksti ilmaisee tämän)Luojamme on järjestänyt asian niin että syyt ja seuraukset seuraavat toisiaan

se vain että sillä periaatteella rikosten uhrien suvutkin joutuvat kantamaan rangaistusta vuosisatojen ajan

tiedetään myös että kukin perhe ja suku siirtää kulttuuriaan eteenpäin ja ettei se kulttuuri ole aina terveellinen - itseasiassa jokaisessa perheessä on mustia aukkoja joiden olemassa oloa perheenjäsenet eivät huomaa, sokeus omalle toiminnalle on valtavaa

se, että Raamatussa sanotaan rangaistuksen ylettyvän sukupolvien päähän pitäisi kyllä havahduttaa meidät ajattelemaan synnin vakavuutta - itselleen jokainen rangaistuksn kyllä suo, mutta perillisensä moni tahtosi päästää helpommalla--

Eipä tätäkään Raamatun kohtaa ole tullut juurikaan
ajatelleeksi- näin syvällisesti-itsellekin tuli
ymmärrettävämmäksi:syntielämän
seuraukset on vakavat.

Bessis kirjoitti:

Taka-ajatuksesi on tietysti leimata Jumala kostonhimoiseksi mielipuoleksi? Sitähän merkitsee karkea vastakkaisvertaus rakkauden esikuvaan.
Verikosto on käytössä vielä monissa nykyaikaisissakin kulttuureissa, lienee vielä myös keskellämme elävillä romaneillakin, joten leimaatko heitäkin kostonhimoisiksi mielipuoliksi?
Kostonhaluhan saa alkunsa oikeudentunnosta, siitä että on tehty vääryys joka on jotenkin oikaistava ja korvattava. Siinä missä oikeudenmukaisuus katoaa vihan ja katkeruuden tieltä, syntyy uusi vääryys, joka puolestaan vaatii
oikaisua joten kosto vaatii kostoa.
Oletko ajatellut miten oletuksesi omasta kostostasi toteutuisi käytännössä?
Kuten täällä jo mainittiin, jokainen kasvattaa lapsensakin samaan ajatteluun, samoihin elämänarvoihin. Tuntisit epäluuloa ja kaunaa myös väärintekijän lapsia kohtaan, varsinkin huomatessasi heissä isänsä ominaisuuksia ja tapoja. He tuntisivat ehkä samoin sinua kohtaan. Mitä kuumaverisempiä olisitte, sen mukaan toimisitte, pienikin rike saisi suuremmat mittasuhteet kuin jonkun sivullisen kanssa ja iskisitte helpommin yhteen jopa väärinkäsityksestäkin. Riitelisitte, käräjöisitte, ehkä joku tarttuisi lopulta aseeseenkin jos asiat kehittyisivät tarpeeksi kriittisiksi.
En näe siinä mielipuolisuutta, jollet nimitä sellaiseksi ihmisen vihaa ja katkeruutta ja kostonhimoa jota meistä kaikista ihmisistä kyllä varmasti löytyy. Kyllä tietysti sekin lopulta voi jollain ihmisellä mielipuolisen raivoon johtaa.
Tutkin kyseistä lainattua Raamatun kohtaa. 2.Moos.20:5 ..."Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi olen kiivas Jumala joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni."
Lause liittyy jumalankuvien teon kieltoon, toiseen käskyyn Mooseksen saamista kymmenestä käskystä. Ihminen hylkäsi Jumalansa ja vaihtoi Hänet kuviin ja kaikkeen muuhun.
Et siis lukenut koko lausetta loppuun, asiayhteydestä puhumattakaan.

Me emme elä enää VT:n lain aikaa vaan evankeliumin aikaa, jälkeen Kristuksen.
Kuten täällä jo mainittiin, uskoontulo katkaisee kostonkierteen anteeksiantoon.
Jumala rakastaa yhä ihmistä ja tahtoo antaa anteeksi hylkäämisen ja kaiken pahuuden mitä ihminen tekee. Hän ei suunnittele kostoa. Hän lähetti Jeesuksen Kristuksen, oman Poikansa maailmaan sovittamaan kaikkien synnit ja vääryydet, maksamaan näistä rangaistuksen ihmisten puolesta. Joka uskoo että Jeesus kärsi juuri sen tähden ja maksoi kaiken ja Isä Jumala hyväksyi maksun herättämällä hänet kuolleista, saa syntinsä anteeksi ja on näin velvollinen antamaan anteeksi veljilleenkin näiden rikokset itseään vastaan. Jumala tekee hänet siihen kykeneväksi, sillä luonnostaan ihminen ei siihen pysty. Uskovainenkin joutuu kamppailemaan asian kanssa, Hän tuntee Jumalan tahdon ja rakkauden, ja pyrkii seuraamaan Jeesuksen antamaa esimerkkiä, mutta koska se ei kuitenkaan pakota häntä mihinkään, hän saa yhäkin valita miten hän uskoaan elää todeksi. On vaikeaa antaa anteeksi esim. lapsensa murhaajalle tai niille jotka tahtovat sinut tappaa epäoikeudenmukaisesti.

Lopussa oikeudenmukaisuus toteutuu. Kukin saa tekojensa mukaan. Se toistuu Raamatussa useaan kertaan. Siis omien tekojensa mukaan. Ovatko ne hyviä vai pahoja, jokainen tietää sen parhaiten itse.

Kyllä minä sen jutun luin kokonaan.

En sanonut, että jumala olisi mielipuoli. Olisin itse mielipuoli, jos vainoaisin jotain sukua 3-4 sukupolvea. Kostonhimoinen jumala kylläkin tuntuu olevan. Ja kiivas - vihanhallintaterapia olisi ehkä tarpeen.

Ihmiset kostavat, koska ovat heikkoja, vajavaisia ja erehtyväisiä.

Jumala kostaa, vaikka väittää olevansa itse rakkaus, täydellinen, kaikkitietävä, kaikkivoipa.

Miltä tuntuisi, jos tuomari määräisi murhajalle elinkautisen vankeusrangauistuksen ja sen lisäksi saman kakun hänen lapsilleen, lapsenlapsilleen ja vielä syntymättömille lapsen lapsen lapsilleen.

Halleluja - oikeus on tapahtunut ja rakastavassa hengessä.