Paavo Lipponen liitti Suomen Irakin vastaiseen koalitioon vastoin Suomen (utvan) virallista linjaa.
www.nettisanomat.com osoitteesta löytyy silkkaa faktaa Lipposen toimista. Hän mm. auttoi Usaa salaisessa operaatiossa, jonka tarkoituksena oli kiristää irakilaisdiplomaateilta tietoja karkoituksen uhalla.
Lipponen karkotti irakilaiset 16.3.2003, eli vaalipäivänä(!), vaikka Suomen linja korosti 7.3.2003 YK:n turvallisuusneuvoston keskeistä asemaa kriisin ratkaisemiseksi.
Käykää lukemassa nettisanomista faktat, niin huomaatte kuinka häikäilemätön poliitikko puhemies Lipponen on.
www.nettisanomat.com osoitteesta löytyy silkkaa faktaa Lipposen toimista. Hän mm. auttoi Usaa salaisessa operaatiossa, jonka tarkoituksena oli kiristää irakilaisdiplomaateilta tietoja karkoituksen uhalla.
Lipponen karkotti irakilaiset 16.3.2003, eli vaalipäivänä(!), vaikka Suomen linja korosti 7.3.2003 YK:n turvallisuusneuvoston keskeistä asemaa kriisin ratkaisemiseksi.
Käykää lukemassa nettisanomista faktat, niin huomaatte kuinka häikäilemätön poliitikko puhemies Lipponen on.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hoi hoijaa... taas yksi pyörän keksijä.
Yksisilmäisten fanaatikkohörhöjen juttuja. Ei ainaistse sen enempää kommenttia - näitä "totuuksiahan" on netti väärällään.
Mutta jatka toki valitsemallasi linjalla, jos kerran siltä tuntuu.
Mikä kirjoituksessani on hörhöilyä? Itse kyllä kykenen todistamaan väitteeni. Entäpä sinä?
Tyypillistä sossupolitiikkaa. Hölmöllä ivaväitteellä yritetään sivuuttaa juttu välinpitämättömästi. Todista väitteesi ja kumoa asiallisesti väittämä. Se on oikeaoppista väittelyä. Sinun käytöksesi on demokraattista harvainvaltaa juuri sitä, jota Lipponen harrastaa.
Malliksi yksi tekemistäsi virheistä.
Lipponen ei karkoittanut irakilaisdiplomaatteja. Väitteesi on väärä. Kehtaat vielä kehua pystyväsi perustelemaan väitteesi?
Fakta on tässä:
Ulkomaalaislain 42§:n mukaan
maasta karkottamisesta päättää poliisin esityksestä ulkomaalaisvirasto. Ulkomaalaisvirasto voi päättää maasta karkottamisesta valtion turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavan toiminnan perusteella ilman poliisin esitystäkin. (3.2.1995/154)
käytännössä olet väärässä. Usa ilmoitti 9.3.2003 olevansa huolestunut Suomessa olevista diplomaateista (Usa pyysi jokaista maata, jossa irakilaisia oli, karkoittamaan siplomaatteja).
14.3. HS uutisoi, että diplomaattien toimia on ryhdytty tutkimaan, ja 16.3. ulkoministeriö (Lipposen ukaasilla tietysti) ilmoitti karkottavansa irakilaiset.
Ulkoasiainministeri Tuomioja ei kommentoinut karkotuksia. (Ei tietenkään, kun Lipponen oli kävellyt hänen ylitseen.)
Ei Lipponen Suomea Irakin vastaiseen linjaan liittänyt. Ei hänellä ollut siihen valtuuksia ja Usa kyllä tiesi tämän. Siis Usa tiesi, että jos Lipponen Suomen liitti, niin Lipposen päätöksellä ei Suomesta joukkoja tule.
Se on aivan sama kuin jos 10 vuotias poika lupaa lahjoittaa isänsä auton naapurin sedälle. Tämä setä kyllä tietää, että pojan lupaus ei ole pätevä.
Ymmärrätkö? Jos et ymmärrä, niin kyllä menee kepulla tosi lujaa.
Lipposella oli täydet mahdollisuudet tukea Usaa salaa, koska sota oli ajoittumassa vaalien läheisyyteen, ja voittoisien vaalien jälkeen Lipponen olisi kyennyt runnomaan ylileveän hallituksensa avulla jokaisen lupauksensa läpi.
Politiikan seuraaminen on helppoa, kun sen ymmärtää.
Mainittiinko tuokin siinä raportissa.
Jos ei mainittu, niin sitten se on vainoharhaista utopiaa.
Lipposellahan oli ennen vaaleja leveä hallitus ja nyt vaalien jälkeenkin hänen johtamallaan puolueella on suvereeni määräysvalta nykyisessä hallituksessa.
Jutulta puuttuu pohja:
Joulukuussa 2002, jolloin Lipposen väitetään liittäneen Suomen johoinkin sotakoalitioon, ei tuollaista koalitiota ollut edes olemassa, ei ainakaan Irakin sotaan tähtäävää.
Koko koalitio muodostettiin vasta sitten, kun helmikuussa 2003 varmistui, ettei YK:n valtuutusta tulla mm. Ranskan ja Saksan vastustuksen vuoksi saamaan.
Lisäksi Lipposen viesti on kirjattu sanasta sanaan Valtioneuvoston viikko julkaisuun - on UTVA:n muotoilema - ja on käsitelty myös ulkoasiainvaliokunnassa, jossa oli myös Anneli Jäättenmäki. Silloin AJ:llä ei ollut huomautettavaa asiasta. AJ:n huomautus muotoitui vasta "vaalien tuoksinassa".
Muistelen, että nuokin perustelut on esitetty tälläkin palstalla ainakin 10 kertaa, mutta aina näyttää löytyvän uusia(?) hurahtaneita/tynnyrissä kasvaneita julistamaan Jäätteenmäen propagandaa "ehdottomana faktana".
Suomessa on tapaus Jäätteenmäkeen liittyen kehittynyt ihan oma etymologinen selitys mm. käsitteelle koalitio. Koalitiosta puhutaan ikään kuin termi olisi syntynyt oman Irak-politiikkamme mukana.
Noinhan se ei tietenkään ole. Sanalla on ihan täsmällinen merkityksensä, ja se on pantu omalle paikalleen ja merkitykseensä Bushin hallinnon virallisessa ulkopiliittisessa ohjelmapaperissa "The National Strategy of The United States of America". Ohjelma päivättiin heinäkuussa 2002, joten Lipposella kuin myös muussa valtiojohdollamme kuten koko maailmalla oli joulukuuhun mennessä hyvää aikaa perehtyä julistuksen sanomaan. Siitä myös käytiin maailmalla kiivasta keskustelua, koska sen opit USA:n suorittaman ennaltaehkäisen iskun oikeutuksesta olivat päivittäistä pureskeltavaa kaikkien kansainvälisestä oikeudesta huolestuneiden pöydissä.
Se mitä USA tarkoittaa koalitiolla on määritelty tässä: "America will implement its strategies by organizing coalitions —as broad as practicable— of states able and willing to promote a balance of power that favors freedom. Effective coalition leadership requires clear priorities, an appreciation of others’ interests, and consistent consultations among partners with a spirit of humility."
Ja kun puhuttiin "johtajuudesta", tarkoitettiin nimenomaan tuota USA:n itselleen varaamaa roolia.
Jos Lipponen on tarkoittanut koalitiolla ja johtajuudella jotain muuta, esimerkiksi jotain jonka hän itse on keksinyt tämän käsitteen sisällöksi tai määritelmäksi, ei voi muuta kuin todeta että onpa Suomen ulkopolitiikka ollut tosi taitavissa käsissä! Siinä tapauksessa Lipponen ei olisi menetellyt epämoraalisesti liittäessään Suomea Bushin koalitioon, vaan täydellisen typerästi ja tietämättömästi, vailla minkäänlaista käsitystä ulkopilitiikan alkeista. Onko tämä tomppelointi sitten muka pienempi synty kuin suomalaisten myyminen pelkän oman vallanhimon sokaisemana ja nuoleskelunhalusta Bushia kohtaan?
Ennalta ehkäisevän iskun oikeutushan tuossa paperissa määriteltiin näin:
"To forestall or prevent... hostile acts by our adversaries, the United States will, if necessary, act preemptively."
Ja että näiden oppien mukaan oltiin Irakiin menossa, siitä ei pitänyt ulkopolitiikan asiantuntijoille olla minkäänlaista epäselvyyttä. Eivät kai sentään suomalaiset toimijat niin tyhmiä ole, etteivätkö olisi tienneet ketkä em. kansallisen strategian muotoilijoita olivat? Taustaltahan löytyvät samat henkilöt, jotka olivat jo ennen WTC-tapahtumia (tarkemmin sanoen jo vuosi ennen) kirjoittaneet ohjelmapaperin, jossa oli esitetty sotilaallisen kontrollin ottamista mm. Irakissa riippumatta siitä onko Saddam siellä vallassa vai ei. Ansioituneen John Pilgerin dokumentissa esitetään, että päätös Irakiin hyökkäämisestä tehtiin heinäkuussa 2001. (Condoleezza Rican maininta eräille kongressiedustajille.)
Joten se miten me nyt täällä pyörittelemme käsitteitä ja sorvailemme niiden merkityksiä niin että ne sopisivat itsekunkin tarkoituksiin pelastaa Lipponen ja ryöpätä Jäätteenmäkeä, on kyllä hieman eri mittaluokan asia kuin se mistä oikeasti oli kyse. Se että USA:lle myötämieliset maat muodostivat "koalition" on asia jota ei tarvitse käsitellä minkään merkityskikkailun puitteissa - kyse oli yksinkertaisesti siitä annoimmeko tukemme USA:n itselleen muotoilemalle "johtajuudelle" (joka lupasi toimia YK:n tuella tai "tarpeen vaatiessa" ilman sitä) vai YK:n linjalle. Ja tässä suhteessa Lipponen siis ilmeisesti ei osannut pitää tarpeellista hajurakoa Bushin tekopyhästi perustelemaan sotahankkeeseen.
"Lipposen viesti on kirjattu sanasta sanaan Valtioneuvoston viikko julkaisuun - on UTVA:n muotoilema - ja on käsitelty myös ulkoasiainvaliokunnassa, jossa oli myös Anneli Jäättenmäki. Silloin AJ:llä ei ollut huomautettavaa asiasta. AJ:n huomautus muotoitui vasta "vaalien tuoksinassa"."
Elikkäs Anneli tiesi jo koko jutun ennakolta ja se oli julkisesti nähtävillä viikkojulkaisussa! Niinkö se meni Joku? Eihän mitään vuotoa sitten ollutkaan, kun ei ollut salaisuuttakaan. Ou jes, mutta miksi kukaan muu ei ole huomannut tätä. Voisiko Joku tai joku muu näyttää mulle vähän valoa!
Syytteessä ei puhuta mitään salaisista tiedoista, vaan ulkoministeriön salaiseksi julistamasta asiakirjasta. Jos asiakirja on salainen, se on salainen, vaikkei siinä mitään salassa pidettävää olisikaan.
Bush oli päättänyt Irakin sodasta jo kesällä 2002, ja valmistautui siihen siitä lähtien.
Vain 3 viikkoa ennen Lipposen vierailua Bush kehotti kaikkia halukkaita liittymään koalitioon Irakin vapauttamiseksi Saddamin hallinnosta, joten Bushin 'Welcome to coalition' tarkoitti ainoastaan Irakin vastaista koalitiota.
siis kun kaikki tietävät vaikkapa että maa on pyöreä, niin se ei ole salaista tietoa.
Mutta jos kirjoitan sen tiedon paperille ja julistan kirjoitelmani Salaiseksi Asiakirjaksi, niin voin haastaa oikeuteen kenet tahansa joka kertoo maan olevan pyöreä. Sehän on varmasti saanut tiedon minun salaisesta asiakirjastani...
mutta varaudu todistamaan, että tietoa ei ole voinut saada muualta, kuin sinun "salaisesta asiakirjastasi".
Toinen, minkä saat varautua todistamaan on, että sinulla on valtuudet julistaa asiakirjasi lailla velvoitetusti salassa pidettäväksi.
Ei tuo mikään salaisuus ole ollut eikä tietääkseni kukaan ole sellaista väittänytkään. USA haki YK:lta valtuuksia voimatoimille (=sodalle) ja keräsi sille mahdollisimman laajaa tukea eri valtioista.
Oleellista on, että helmikuulle 2003 saakka operaatiota yritettiin viedä YK:n kautta, kuten Suomikin edellytti. Ja vasta kun se osoittautui mahdottomaksi, kasattiin sotatoimet aloittanut koalitio.
Oleellista on myös, että Valtioneuvoston viikko -julkaisussa on sanatarkasti julkaistu Suomen virallinen kanta. Missään muualla, kuin Jäätteenmäen & vouhottajien puheissa en ole edes kuullut väitettävän, että Lipponen olisi luvannut tai ilmoittanut jotakin muuta.
Tuo kanta on muotoiltu presidentin ja ulopoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa ja käsitelty myös ulkoasiainvaliokunnassa, Jossa Jäätteenmäkikin oli mukana. Silloin Jäätteenmäellä ei ollut asiasta mitään huomauttamista.
Koko jupakka syntyi siitä, että Jäätteenmäki keksi antaa vaalihuumassaan vääräksi tietämänsä tulkinnan asiasta. Itse asiassa ei Jäätteenmäki itsekään täsmällisesti muotoillut lausumaansa, vaan kierteli ja kaarteli selityksissään, jotta ei jäisi kiinni valehtelusta, mutta kansalaiset ymmärtäisivät hänen kuitenkin tarkoittavan jotakin muuta. Tuon muun vouhkaajia näyttää aina vaan riittävän.
Vaalit hävinnyt Lipponen juoksupoikineen (Eero Heinäluoma ja Jouni Backman) halusi päästä pääministeri Jäätteenmäestä eroon.
Syy: "salaisien" papereiden käyttäminen vaalityössä
Jäätteemäen eroon johtaneita seikkoja:
Lähteenä Ilta-Sanomat PLUSSA, 25.10.2003
Tiistai, 17. kesäkuuta
Ilta-Sanomat oli aamulla kertonut, että salaista Irak-tietoa oli Jäätteenmäelle toimittanut tasavallan presidentti Tarja Halosen neuvonantaja Martti Manninen. Paljastus uhkasi tunkea presidentti-instituution mukaan samaan poliittiseen lihamyllyyn, jolla oli jo viikkoja jauhettu pääministerin arvovaltaa.
Demarien sisäpiiri sai vuotajan nimen tietoonsa jo viikonloppuna - todennäköisesti presidentin esikunnasta.
Kello 13.30 kaikkien hallituspuolueiden ryhmyrit kokoontuivat palaveriin. Paikalla oli myös Jäätteenmäki, ja myöhemmin kokoukseen ehti lisäksi demarien puoluesihteeri Eero Heinäluoma.
Närkästyneet demarit vaativat pääministeriltä täyttä selvitystä asiasta.
Keskiviikko, 18. kesäkuuta
Heinäluoma oli nähnyt Jäätteenmäen puheen. Hän ei löytänyt siitä rahtuakaan nöyryyttä saati katumusta.
Jäätteenmäki ei puhunut siltä korokkeelta, jolta pääministeri eduskunnassa puhuu, vaan hän puhui siltä paikalta, jolta keskustan ja ei-sosialistien kansanedustajat puhuvat.
Pääministeri Jäätteenmäen puhe ei vakuuttanut kansanedustajia. Käynnistyi keskustelu, joka oli silkkaa poliittista murhaa.
- Valehtelee, karjaisi demariedustaja Klaus Hellberg, kun Jäätteenmäki väitti, ettei ollut pyytänyt Irak-papereita ja ne olivat tulleet hänelle yllätyksenä.
SDP:n ryhmäjohtajan Jouni Backmanin puhe hämmästytti kovuudellaan. Hän ei voinut suoraan sanoa, ettei Jäätteenmäki enää nauti demarien luottamusta. Sama viesti oli kuitenkin kätketty toteamukseen, ettei pääministerin selvitys ollut riittävä.
Oppositio heräsi viimein Jäätteenmäen selvityksen jälkeen.
Oppositioryhmät kokoontuivat kolmimiehisin kärkijoukkuein vihreiden ryhmähuoneeseen. Vihreiden Osmo Soininvaara ehdotti välikysymyksen jättämistä.
Hallituksessa välikysymystä osattiin odottaa. Demareissa sitä jopa toivottiin. Likaisen työn saisi mieluummin tehdä oppositio.
Sdp ei halunnut syntipukiksi Jäätteenmäen kaadossa.
Opposition palaverissa kokoomuspomo Ville Itälä ja Vasemmisto liiton ryhmäpuheenjohtaja Outi Ojala pistivät jarrut päälle.
Ojalan sanoma oli, että opposition paikka ei ole tehdä välikysymystä silloin, kun toinen hallituspuolueista näyttää sitä selvästi toivovan. Myös Itälä haistoi palaneen käryä.
Välikysymyshanke kuivui kasaan ja Musta Pekka jäi taas demarien käsiin.
- Tässä maassa on ihan Nalle Puh -oppositio. Kun kerrankin hallitus horjuu, se ei tohdi tehdä välikysymystä, puoluesihteeri Heinäluoma harmitteli.
Puoli neljä iltapäivällä demarien ja keskustan neuvottelijat Heinäluoma, Backman, valtiovarainministeri Antti Kalliomäki, Jäätteenmäki, Lankia ja Kalli kokoontuivat vaivihkaa eduskuntatalon neuvotteluhuoneeseen.
Backman laukaisi Jäätteenmäelle päin naamaa sen, mitä omat eivät olleet tohtineet: tilanne on kestämätön myllytys jatkuu siihen asti, kunnes keskusta tekee johtopäätökset.
Keskustalaiset pyysivät vartin neuvottelutaukoa.
Kun neuvottelijat kohtasivat uudestaan, Kalli tivasi, eikö todellakaan ole mitään muuta tehtävissä kuin pääministerin vaihto.
Backman ojensi hänelle juuri tulleen STT:n uutissähkeen. Siinä Martti Manninen ilmoitti, että Jäätteenmäki oli nimenomaan pyytänyt häneltä Irak-materiaalia.
Kallin ja Lankian suut loksahtivat auki. He eivät olleet vielä nähneet Mannisen ilmoitusta.
Kuolemanhiljaisuus laskeutui neuvotteluhuoneeseen.
Edustajat räpläsivät kännyköitään ja lukivat näytöltä STT:n Mannis-
uutista.
Kalli oli lähettänyt tiedon demarikollegalleen Backmanille, että keskustan puolue-elimet käsittelisivät Jäätteenmäen kohtaloa juhannuksen jälkeen.
Demarien presidium, puolue- ja ryhmäjohto, märehti tilannetta puhemies Lipposen työhuoneessa. Keskustan marssitahti ei enää demareille riittänyt.
Täysistunto oli loppumassa ja puhemiehistöstä tivattiin, mitä ilmoitetaan eduskunnan seuraavasta istunnosta. Pidetäänkö se heti juhannuksen jälkeen vai vasta syyskuussa?
Backman koetti turhaan saada Kallia kiinni puhelimella. Hän kaivoi esille kuulakärkikynänsä, repäisi lehden nimellään varustetusta muistilehtiöstä ja kirjoitti kuuluisan viestinsä kepuryhmyrille.
--
Tämä Backmanin paperilappu oli viimeinen temppu, jolla pääministeri vaihdettiin. Se oli ylimääräinen kortti Mustapekka-pelissä.
Tuolla lapulla pääministerin vaihtaminen ei todellakaan ole demokratiaa.
[email protected]
Ks. www.promerit.net:
Kansanedustaja Anneli Jäätteenmäen oikeudenkäynnin perustuslaillinen merkitys
Viittaamme oheiseen käräjätuomari Henrikki Mikkolalle lähetettyyn vaatimukseen. Eikö teitä itseännekin koskevana ollenkaan huolestuta käsillä oleva prosessin perustuslaillinen merkitys? Käsillä olevassa prosesissa ollaan kävelemässä teidänkin perustuslaillisten oikeuksienne yli viite: PE 29§ ja 30§.. kts. pykälät
Jäätteenmäki piti puheensa kansanedustajan käyttöön tarkoitetulta puhujankorokkeelta, jossa hän totesi: "Paperit tulivat minulle yllätyksenä. En ollut pyytänyt niitä".
Valtiosihteeri Volanen on todistanut oikeudessa, että jos Jäätteenmäki paljastaa hänet (Mannisen), "tulen syyttämään Jäätteenmäkeä yllytyksestä".
Niinhän siinä kävi. STT:n sähkeviesti Mannisen lausumasta teki tämän eduskuntapuheen jälkeen Jäätteenmäen em. sanat kyseenalaisiksi. Siis, vasta Mannisen lausumasta seurasi aihe mahdolliseen yllytykseen.
Kalevi Kannus, asiamies
oikeuspolittikan tutkimusryhmässä 02 2361 170, gsm 0400 666 123
Liite:
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDELLE
Käräjätuomari Henrikki Mikkola
Helsingin käräjäoikeus - Osasto 5
Asia: Valtionsyyttäjän toimivalta asiassa R 03/11143,
Syytetyt: kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki ja Martti Manninen
Syyttäjä: Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä
Vaatimus: Tuomioistuimen tulee viran puolesta selvittää valtionsyyttäjän toimivalta käsillä olevassa asiassa
Vaatimuksen sisältö ja perustelut: Kun pääministeri, KE Anneli Jäätteenmäki erosi pääministerin tehtävästä kesällä vuonna 2003, niin hänen menettelyjään, joka liittyy nyt käsillä olevaan rikosprosessiin, käsiteltiin eduskunnassa. Tällöin eduskunta on tunnustanut toimivaltuutensa tässä ja nyt siis oikeudessa käsillä olevassa asiassa eli eduskunta on tunnustanut Anneli Jäätteenmäen toimineen ko asiassa kansanedustajan tehtävässä muuten eduskunta ei olisi voinut ko asiaa käsitellä. Tällöin tulee kysymykseen PE:n 29§ ja PE:n 30§ eli eduskunnan ja vain eduskunnan olisi pitänyt äänestyksellään suostua asettamaan Anneli Jäätteenmäki syytteeseen 5/6 osan äänten enemmistöllä. Näin ei ole tapahtunut. Näyttää siis siltä, että valtionsyyttäjä Jorma Äijälällä ei nyt ole käsillä olevassa asiassa toimivaltaa.
Tuomioistuimen tulee viran puolesta tutkia ja selvittää tämä asia.
Laati Somerolla 4.3.2004
Jali Raita, dipl. ins.
--------------------------------------------------------------------------------
Perustuslaista:
29 § Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
30 § Kansanedustajan koskemattomuus
Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan.
Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut.
Kansanedustajan pidättämisestä ja vangitsemisesta on heti ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle. Kansanedustajaa ei saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita ennen oikeudenkäynnin alkamista, ellei häntä painavista syistä epäillä syylliseksi rikokseen, josta säädetty lievin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta.
--
Jorma Jaakkola
[email protected]
"Tuolla lapulla pääministerin vaihtaminen ei todellakaan ole demokratiaa."
Jos joku hallituspuolue ilmoittaa, että pääministeriä pitää vaihtaa luottamuksen puutteen vuoksi, niin sen voi demokratiassa tehdä yhtä hyvin paperilapulla kuin esim. sähköpostilla kuin tekstiviestilläkin.
Demokratiassa hallituspuolue saa ilmoittaa epäluottamuksensa pääministeriä kohtaan - muoto on aivan vapaa.
Kepu olisi voinut pitää kiinni Jäätteenmäestä - jos olisi halunnut. Demarit olisivat jättäneet hallituksen ja edessä olisi ollut hallitusneuvottelut.
Demarit olivat menettäneet luottamuksen Jäätteenmäkeen, eivätkä omatkaan halunneet sitoa puolueen tulevaisuutta häneen.
Kaikki meni aivan demokratian sääntöjen mukaan.
Nimesi, Jorma Jaakkola, ei sano minulle mitään. En siis tiedä, etkö tunne tai arvosta lakeja yleensä vai yritätkö vain hämätä ja kääntää ajatukset pois sinänsä selvästä asiasta tuossa tietyssä oikeustapauksessa. Miten lienee. Minua kuitenkin järkyttää se lain kunnioituksen puute, mitä Martti Mannisen ja Anneli Jäätteenmäen puolustelijat täällä näkyvät yleisestikin osoittavan.
Olen 38-vuotias hiljattain sotakorkeakoulun suorittanut ye-upseeri. Sotilaana en voi enkä haluakaan ottaa kantaa asian poliittisiin kytköksiin, sillä ne eivät ole tässä pääasia.
Minulle, kuten jokaiselle upseerille on täysin selvää, että haltuun uskottua salaiseksi luokiteltua asiakirjaa tai sen sisältämää tietoa ei saa luovuttaa kenellekään ulkopuoliselle. Jos upseeri tekee niin, hänen virkauransa päättyy siihen, olipa hän luutnantti tai kenraali, jos tuo teko tulee julki. Ja sellainen teko todennäköisesti julki tulisi. Upseeri ei saa ryhtyä arvioimaan salaisen asiakirjan tiedon luonnetta ja sen salassapidon merkitystä tai vähämerkityksellisyyttä. Niin ei saa lain mukaan tehdä kansanedustaja eikä kukaan muukaan. Kun tieto on luokiteltu salaiseksi, se on salainen ja sillä siisti. Sen vuotaminen on rikos. Ja rikosta seuraa rangaistus. Näin on oltava paitsi lakien kunnioituksen säilyttämiseksi myös ihan jokapäiväisen elämämme tarpeiden vuoksi.
Lakien kunnioitus on mitä syvimmin periaatteellinen asia, ja niiden kunnioituksen puutteella on myös ikävät käytännön seuraamukset. Lakien kunnioituksen puute ja niiden rikkomusten vähättely johtaa laittomuuteen, jota seuraa anarkia ja vahvemman ja röyhkeämmän oikeus.
Olisi vaarallinen tie, jos ruvettaisiin arvioimaan tekoja niiden vaikuttavuuden perusteella ottamatta huomioon teon lainmukaisuutta. Olisiko vanhuksen tappaminen pienempi rikos kuin lapsen tappaminen, kun vanhus on ehtinyt jo elää kauan? Tai olisiko nuorukaisen tappaminen vähemmän rangaistavaa kuin perheenisän tappaminen, kun häneltä ei jäisi orpoja? Ja olisiko vakavasti sairaan tappaminen rikos ollenkaan, kun hän saattaisi kohta kuolla sairauteensa? Olisiko se päinvastoin hyvä teko, paitsi sairaan itsensä kannalta – vaikka hän ei olisi mitään armomurhaa pyytänyt – ja varsinkin yhteiskunnan kannalta, kun se näin vapautui kaikista niistä vaivoista ja kustannuksista, joita sairas olisi saattanut sille vielä tuottaa? Miltä tuntuu tällainen pohdinta?
Periaatteessa aivan samaa pohdintaa on harrastettu Mannisen ja Jäätteenmäen tapauksessa. Tosiasia on, että rikos on tapahtunut, sitähän ei Manninen edes kiistä, vaan hänen asianajajansa koettaa vähätellä lainrikkomuksen vähäistä vaikuttavuutta – eli toimia juuri tuossa pohdinnassani esittämällä tavalla. Myös Jäätteenmäki on rikkonut lakia, jos hän on pyytänyt salaisia asiakirjoja Manniselta, se on selvää. Tämän hyvin tietäen Jäätteenmäki kiistää näin tapahtuneen. Oikeuden on selvitettävä mitä tapahtui. Jos se pystyy toteennäyttämään Jäätteenmäen pyytäneen asiakirjoja, hänelle on langetettava siitä lainmukainen rangaistus, ellei oikeus kykene esittämään tästä pitävää näyttöä, Jäätteenmäki on vapautettava syytteestä.
Näin sen pitää mennä. Muu asian tiimoilta sanottu – mitä täällä näkyy olevan eniten – on asiatonta. Eri asia on, ovatko lait tässä asiassa ajan tasalla. Minä en sotilaana voi ottaa tähän kantaa, sillä se olisi jo politikointia, mikä on sotilaalta kiellettyä. Mutta jos politikoimaan oikeutetut kansalaiset toteavat lait huonoiksi, eduskunnan on säädettävä uusia ja parempia. Niitä ei kuitenkaan voida soveltaa taannehtivasti, vaan nyt on elettävä voimassaolevien lakien mukaan. Muu meno on laitonta ja laittomuus on rangaistavaa.
eivät ole sama asia. Lait yrittävät kirjata oikeuskäsityksiä, mutta oikeus muuttuu. Jos lakia yritetään noudattaa vastoin oikeutta, seurauksena on se että lainkunnioitus romahtaa. Jos lakia sovelletaan tapauksissa joissa se ei tee oikeutta, lakia käytetään väärin.
Valitettavasti demokratiaa, lakeja ja oikeutta koskeva yhtälö ei ratkea jäännöksettömästi millään tavalla. Kaikki ihmiset eivät voi heittäytyä sotilaiksi, jotka sulkevat itsensä ongelmien ja ajattelun ulkopuolelle. Jos niin tapahtuisi se oitis johtaisi siihen että vahvat jyräisivät heikot.
Laillisuusperiaate on kunnioitettava, mutta lainkunnioitusta syö tehokkaimmin se että lakia käytetään vastoin yleistä oikeustajua. Nyt meneillään olevassa prosessissa on näitä piirteitä. Taannoisessa mielipidemittauksessa kahdeksan suomalaista kymmenestä oli sitä mieltä, että Lipposen menettelyn lailllisuus Bushin kanssa käydyissä neuvotteluissa pitäisi tutkia. Kun tätä ei poliittisista syistä suostuta tekemään, leimautuu nyt meneillään oleva oikeudenkäynti poliittiseksi. Entäpä jos salailulla vain suojellaan tapahtunutta rikosta paljastumasta? Laki on vain poliittisesti vahvemman puolella. Laki on ase jota käytetään poliittisesti, ja vastoin oikeutta. Mikä siinä tapauksessa on laillisuusperiaatteen arvo?
Sotilallinen ajattelu on siinä suhteessa käytökelpoista, että siinä pitäytymällä ongelmat voidaan sulkea maailmasta pois. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan silmiä ummistamalla katoa, vaan kipeät kysymykset jäävät tosiasioiksi. Joku sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Jos siihen ei olla halukkaita, saa laillusuusperiaatteetkin ennen pitkää heittää romukoppaan.
Onpas varsinaista ajattelua tuo sinun tekstisti.
>>>Kun tieto on luokiteltu salaiseksi, se on salainen ja sillä siisti. Sen vuotaminen on rikos. Ja rikosta seuraa rangaistus. Näin on oltava paitsi lakien kunnioituksen säilyttämiseksi myös ihan jokapäiväisen elämämme tarpeiden vuoksi.
Arkhimedes aikoinaan esitti, että antakaa minulle piste niin vipuan maailman paikoiltaan. Sinä näytät nyt löytäneen itsellesi tuollaisen kiinni naulatun pisteen, josta asiat asettuvat "sillä siisti" -järjestykseen. Valitettavasti et taida tajuta, että samalla niksautat myös järjen ja ymmärryksen paikoiltaan.
Lakien kunnioittaminen ei perustu siihen että rikosta seuraa rangaistus. Sillä periaatteella vain opetettu koira tottelee isäntäänsä. Ehkä se ajattelutapa sopii sotilaalle.
Ennen kuin määritellään rikoksia ja rangaistuksia, on oltava oikeudentajua. Oikea ja väärä ovat ne yksinkertaiset käsitteet, joista oikeudellinen ajattelu lähtee liikkeelle. Kun lakeja kirjoitetaan, niissä heijastuu yleinen oikeudentaju. Tai sanotaan: niissä pitäisi heijastua. Ellei heijastu, lainkunnioitukselta putoaa pohja. Opetetun koiran käyttäytyminen ei ihmisen yhteiskunnissa pitkän päälle onnistu, lakeja on muutettava.
Lakien muuttamisen takana on siis muuttuneita oikeuskäsityksiä. Nämä näkemykset ovat reaalisia, ne koskettavat ihmisten syviä tuntoja - jos eivät koskettaisi, meillä ei olisi sellaisia käsitteitä kuin oikeudentunto. Siksi lakien muuttaminen ei voi olla mitään kevyellä kädellä tapahtuvaa toimintaa, eikä myöskään mitään sotilaallisella pokkuroinnilla suoritettavaa rivinmuodostusta, vaan aina on kyseessä prosessi jossa vellovat syvät vedet. Tuollaista tapahtumaa kuin: "...jos politikoimaan oikeutetut kansalaiset toteavat lait huonoiksi, eduskunnan on säädettävä uusia ja parempia..." ei ole käytännössä olemassa. Aina on kysymys siitä että jostain on hävinnyt pohja pois, jokin oikeus on muuttunut vääryydeksi, joskus jopa huutavaksi vääryydeksi. Joskus on kuitenkin niin, että vanhentuneita lakeja uusitaan siinä vaiheessa kun niitä ei kukaan ole enää pitkään aikaan noudattanut ja ne ovat muuttuneet yhdentekeviksi.
Kun sotilas sanoo, ettei sotilas politikoi, se ei käytännössä tarkoita muuta kuin että tietyissä kysymyksissä sotilas ottaa opetetun koiran asenteen. Kuitenkin myös kaikki se, mitä koiralle on opetettu, on vain politiikkaa. Jokainen temppu on jonkin puolueen ohjelmistoa. Siksi sotilaan oma asenne on vain subjektiivinen tunnustus, jolla ei ole merkitystä jos sotilaan käyttäytymistä katsotaan ulkoapäin. Kyvyttömyys erottaa omaa subjektiivista käsitystä siitä mitä objektiivisesti edustaa johtaa sitten juuri tässäkin esillä olevan kaltaisiin asenteisiin, joita leimaa usko omaan "puolueettomuuteen" ja sokeus sille että olemassaolevassa poliittisessa taistelussa on selvästi valinnut puolensa.
Joissain yksityiskohdissa tämä puolenvalinta tulee sitten naurettavalla tavalla ilmi. Esimerkiksi sanotaan: "Tosiasia on, että rikos on tapahtunut, sitähän ei Manninen edes kiistä, vaan hänen asianajajansa koettaa vähätellä lainrikkomuksen vähäistä vaikuttavuutta..." Tämä on hyvin, hyvin, hyvin subjektiivinen kuva tapahtuneesta, subjektiivinen alkaen siitä että on oikeuden eikä sotilasmielipiteilijän asia sanoa onko tapahtunut rikos ja jos on niin mikä rikos. Sitäpaitsi Mannisen asianajaja kiisti monin perustein kaikki syytteet.
Mutta: kun oma halki-poikki-pinoon -ajattelu pannaan toiseen vaakakuppiin, ja todellisuus toiseen, se on sillä siisti ja tuosta poikki.
Hei, kuulehan Simo!
Älä kirjoittele mitä sattuu.
Ei demokratia toimi spontaanein ja vapain muodoin, vaan perustuslakiin kirjoitetulla tavalla!
Demokraattista tapaa eli eduskunnan luottamuslauseäänestystä, jolla olisi mitattu Jäätteenmäen luottamusta, ei syntynyt, koska Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät sitä halunneet.
Hallituksessa olleet demarit halusivat luottamuslauseäänestystä, mutta eivät voineet sitä hallituksestä käsin itse tehdä.
Niinpä Jäätteenmäen syrjäyttämiseksi tehtiin paperilapulla Mannisen STT-lausuntoa hyväksi käyttäen spontaani toimi:
Backmanin paperilappu.
Kun luottamus Jäätteenmäen eduskuntapuheeseen oli STT-uutisella mennyt, oli paperilappu se, joka Jäätteenmäen lopulta sai pyytämään eroa pääministerin tehtävästä.
Et Simo ymmärtänyt, ettäntynyt,Mannisen Backmanin lappu ja
En voi olla tuota kommentoimatta, mutta olkoon ehdottomasti viimeinen käyntini täällä.
Jos olisit perehtynyt historiaan, tietäisit, että juuri sotilaat ovat usein nähneet ne tosiasiat, joille poliitikot ovat olleet sokeita. Niin myös meillä 1930-luvun lopulla ja todennäköisesti juuri nytkin mm. uhkina, joita varten pitäisi kiireesti varautua. Ja jos tietäisit jotakin upseerikoulutuksesta, tietäisit myös, mihin meitä vuosia ja moniportaisesti eniten valmennetaan: juuri tosiasioiden terävään havaitsemiseen, myös uhkien jo ennen niiden konkretisoitumista. Ja uhka on monella tapaa suuri, jos laikein kunnioitus alkaa rapistua. Se on ollut monen sivilisation tuhon ensimmäinen oire.
Parhaillaan menee tv:ssa A-piste, jossa keskustellaan Guantanamon vankien kohtelusta. Keskustelussa yhtenä asiantuntijana esiintyy komentajakapteeni Juha Puistola - siis majuria vastaava ja kurssitoverini Sotakorkeasta. Kansainvälistä sotavankien asemaan koskevaa lainsäädäntöä ja laillisuutta yleensä hänkin näkyy peräänkuuluttavan kritisoidessaan vankien kohtelua tuolla leirillä.
Niin, tuohon Paasikiven sanomaan tietenkin yhdyn, ja jopa nojaan siihen todetessani, että tosiasia on, että Mannista ja Jäätteenmäkeä syytetään teosta, mikä rikkoi lakia, mikäli teko tapahtui. Ja ellei tätä myönnetä, ei ainoastaan laillisuusperiaatteet vain laitkin joutavat silloin romukoppaan.
>>>Jos olisit perehtynyt historiaan, tietäisit, että juuri sotilaat ovat usein nähneet ne tosiasiat, joille poliitikot ovat olleet sokeita.
Jaahas? Ja nyt päädyttiin puhumaan siitä edellisestä sodasta? (Sotilaat käyvät aina sitä edellistä sotaa. - Paavo Haavikko) Oikeasti puhe oli kuitenkin siitä että demokratia, laki ja oikeus muodostavat yhtälön jota ei voi ilman jäännöksiä panna kokoon. Sotilas voi ruhjoa nuo aina osittain toisensa pois sulkevat asiat samaan laatikkoon samaan tapaan kuin se kuuluisa poliisikoulun pääsykokelas ruhjoo nelikulmaisen palikan pyöreästä reijästä. Tällainen ongelmanratkaisu vastaa kyllä silmien sulkemista ongelmien laadulta.
Hyppääminen 30-luvun loppuun on sen kokoluokan ajatuksellinen häränpylly, että antaa olla.
>>>Ja jos tietäisit jotakin upseerikoulutuksesta, tietäisit myös...
Ja mistähän sinä tiedät mitä minä tiedän upseerikoulutuksesta? Mistä sinä tiedät kuulunko kouluttajien vai koulutettujen porukkaan? Miksi sinä otat lähtökohdiksesi tuollaisia asioita, jotka vain jostain pälähtävät päähäsi? Mitä se kertoo tosiasioiden terävästä havaitsemisesta?
>>>tosiasia on, että Mannista ja Jäätteenmäkeä syytetään teosta, mikä rikkoi lakia, mikäli teko tapahtui.
Shokeeraavaa. Jos väärin viittaava relatiivipronomini korjataan, onnistut tuossa sanomaan että syytettä ei nostettu teosta joka ei rikkonut lakia. Miten tämä nerokas päättely sitten muuttaa sitä tosiasiaa, että aiemmin otit lähtökohdaksesi sen että rikos on tapahtunut. Se nimittäin on asia jonka vasta oikeus päättää. Sotaoikeutta? Tällainen tuomitseminen ilman oikeudenkäyntiä kyllä myös voi olla "monen sivilisaation tuhon ensimmäinen oire".
Minä sinuna kantaisin vähän enemmän huolta omasta oikeudellisesta ajattelustasi, sillä tuollaisilla sotakouluvalmiuksilla ei kyllä kannata mitään palikkatasoa vaikeampia asioita lähteä miettimään.
Lipponen tyri lähse kaiken mahdollisen USAssa. Nyt sitä jälkipyykkiä on pesty ja yritetty peitellä lähes kaikin mahdollisin keinoin. Peittelyn tarkoituksena kait saada Lipposelle EU-komission pressan virka.
Taitaa vaan käydä niin, että Italialaiset Berlusconin johdolla kusettivat Lipposta mennen tullen lupaamalla kannattaa tätä EU-pressaksi ja jo eduskuntavaalien aikana elintarvikeviraston saamisella Suomeen. Ei ole enää kummastakaan mitään tietoa, kun ei ole Italiakaan enää EU-puheenjohtajamaa.
USA, Irak, sotarikokset - ja Paavo Lipponen?
Sinipunan ja aseveliakselin sydänmailla eli Kanta-Hämeessä Juhani Lindgren -nimellä kirjoitteleva henkilö näkyy Mikko Lundin pohtivan demokraattien
presidentinvaalikampanjaa käsitelleen kirjoituksen johdosta varsin
tuohtuneena käyneen oitis kynälle (Hämeen Sanomat 9.3.2004).
Lindgrenin sepitteessä suitsuketta ja mirhaa satelee roppakaupalla
otsikolla "USA, demokratia ja Irak" nyt porukalle, jonka oikea paikka
olisi oikeastaan kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa kuin edelleen
maailmanpoliittisen vallankäytön keskiössä.
Hämeen (ja vähän muidenkin) Sanomien mielipidepalstojen tasapainottamiseksi - asevelisosialistien ja hengenheimolaistensa pyynnöistä huolimatta - kommentoin kyseistä
kirjoitusta, jossa ei asiasisällöltään ollut edes hippujen vertaa
tosiasioita, vaikkapa otsikolla "USA, Irak, sotarikokset - ja Paavo
Lipponen?"
Julkisen Irak-käräjöinnin pariksi viikoksi tauottua on itse
peruskysymyksen esilläpitämiseksi olisi muutenkin ollut erittäin suotavaa, että kaikki tasavallan Lippos-fanit ja muutkin kansalaiset olisivat yltyneet lukemaan Frankfurter
Allgemeinea ja Apu-lehteä - ja katsomaan vaikka maanantai-iltana 8.3.2004 TV1:n A-studion, joka kaiken lisäksi tuli tiistaina 9.3.2004 klo 16.10 uusintana.
Siinä amerikkalaiset tiedustelun ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat - mm. 27 vuotta CIA:n palveluksessa toiminut ja seitsemää Yhdysvaltain presidenttiä palvellut superasiantuntija! - suoraan sanoen murjoivat George W. Bushin Irakin-sotapolitiikkan kaikki keskeisimmät perustelut.
Näin siis jenkeissä. Toivoa sopii, että Suomessakin loppuvuoden 2002 ja alkuvuoden 2003 "samanhenkisten koalitio" -sekoiluista saataisiin vaikkapa Suojelupoliisin toimesta yhtä analyyttista tiedustelutietoa siitä, mihin oikein mahtoikaan tuolloinen pääministeri Paavo Lipponen perustaa Irak-orientaationsa?
Sillä muun muassa Franfurete Allgemeinesta, Viimeisimmästä Apu-lehdestä ja toistaiseksi viimeisimmästä A-studiosta voinee löytyä vastausta kysymykseen, mistä Irakin
sodassa olikaan ja onkaan oikeastaan kysymys ja minkä tai keiden asialla
lieneekään huseerannut ex-pääministeri ja nykyinen puhemies Paavo
Lipponen? Eli isänmaanko ja ihmisten vaiko vain itsensä?
Tavalliselle kansalle Paavo Lipposen asemasta Suomen nykypolitiikassa
syntyy jatkuvasti väärinkäsityksiä. Eikä ainoastaan rahvaalle, vaan myös
vallasväelle. Onhan sitä nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri
Pekkarinen eduskunnassakin puhutellut puhemies Lipposta vielä
pääministeriksi...
Paavo Lipponenhan on itse kovin paljon nähnytkin vaivaa, jotta - ainakin
ulkomailla - olisi semmoinen kuva, että hänellä on edelleenkin Suomen
virallisessa politiikassa vähintäänkin valtioneuvoston jäsenen tai
presidentin statusta vastaava asema. Rohkenen olettaa, että ainakin
presidentti Tarja Halosella ja ulkoministeri Erkki Tuomiojalla ja
luonnollisesti myös pääministeri Matti Vanhasella teettääkin turhaa työtä
selitellä eri yhteyksissä ulkovalloille (ja myös EU:n "sisävalloille")
sitä tosiasiaa, ettei Paavo Lipposella eduskunnan puhemiehen roolin kautta
ole itse asiassa alkuunkaan ulkopoliittista asemaa. Kaikki, mitä Lipponen
ulkomailla ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista sanoo, olisi
tulkittava ainoastaan sen kautta, että hän on - parlamentaarisessa
järjestyksessä - Suomen toiseksi suurimman puolueen ja samalla toiseksi
suurimman hallituspuolueen puheenjohtaja...
Lipposen mesomiseen ulkomailla - viimeksi viime viikolla Saksan maaperällä
- ovat muun muassa viime viikonvaihteen Ilta-Sanomissa kiinnittäneet
huomiota valtiosääntöoikeuden emeritukset eli professorit Antero Jyränki
ja Mikael Hiden. Lipponenhan ehätti antamaan mm. Frankfurter Allgemeinelle
ja kaiketi sittemmin vielä myös Die Zeitille lausuntoja, jonka mukaan
esimerkiksi Suomen "Nato-jäsenyys on vain ajan kysymys".
Lipposen lausuma Saksanmaalla sinällään on kovasti mielenkiintoinen. Vielä
jokunen päivä aiemmin demarien seminaarissa Paasitornissa Lipponen miltei
kyyneleisin - etteikö sitten vain kyyn eleisin - silmin kertoi kotimaan
demariväelle, että "Suomi ei ole mikään maa kylmästä jne.", joka olisi
hinnalla millä hyvänsä pyrkimässä Naton jäsenyyteen. Lipponen puheli -
kaiketi sanansa nimenomaan niin Nato- kuin EU-epäilevällekin - kotimaan
vaalirahvaalle jotakin jopa "silmien tasalla" katselemisesta. Todella
mielenkiintoista, että jutut heti Manner-Eurooppaan ehätettyä olivat koko
lailla toisenmoista sorttia.
"Olen kokenut tämän ennenkin" eli dejavuu ja silleen -ilmiö tulee oitis
mieleen moisenmoisesta kaksoisstrategiasta.
Sillä Paavo Lipposen ja demarien jutut myös loppuvuodesta 2002 ja
alkuvuodesta 2003 suhteessa Bushin ja Blairin kokoamaan "samanhenkisten
koalitioon" olivat vastaavanoloisia. Suomessa, jossa kansa oli
mittaustulosten ja mielenosoitusten valossa tiukasti sodanvastaista,
demarit olivat kuin mitäkin rauhanenkeleitä. Vaan Valkoisessa Talossa ja
myös useimmilla Euroopan-keikoillaan silloisen pääministeri Lipposen
jutuista ei vonut tulla muuhun käsitykseen kuin ettei Lipposella, hänen
Suomellaan ja demareillaan, ollut mitään sitä vastaan, että B & B lähtevät
tekemään miekkalähetystään ja muuta puhdistustyötään Irakiin.
"Terrorisminvastaisen taistelun" nimissä Lipponen saattoi luulla asian
uppoavan Suomen kansaankin ilman isompia vastaansanomisia, mutta luulohan
ei ole tiedon väärtti.
Olen kirjoituksissani jo pitkään kritikoinut niin Lipposta kuin tuolloista
Suomen koko ulko- ja turvallisuuspoliittista johtoakin (UTVA) siitä, miten
epäanalyyttisesti ja kansainvälisen oikeuden kannalta epäeettisesti,
moraalittomasti ja jopa lainvastaisesti sekin suhtautui laittomasti
Irakiin suoritettuun hyökkäykseen ja vielä silloinkin kun USA ilmoitti
aloittavansa hyökkäyksen vaikka ilman YK:n turvaneuvoston siunausta.
Kaiken kukkuraksi vielä hyökkäyspäivänäkin Suomen hallitus katsoi hyväksi
antaa "vain sotaa valittelevan" kannanoton, vaikka oli kiistatta selvää,
että "samanhenkisten koalitio" oli aloittanut laittoman sodan.
Enkä kritiikissäni ole suinkaan ollut yksin; Hufvudstadsbladet tuntui
olleen 21.3.2003 ainoa päivälehti, joka kokonaisuudessaan julkaisi
seuraavan kansainvälisen oikeuden suomalaisten asiantuntijain kannanoton:
Linkki:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainva lisoikeudellinen.html
Varmuuden vuoksi kopioin kannanoton tähän myös selkokielisenä tekstinä,
jottei kukaan väijystä jälleen päreensä polttava asevelisosialisti tmv.
nimimerkki jää tuskissaan avautumattoman linkin taakse (eritoten hyvää
tekisi 9.3.2004 Hämeen Sanomien mielipidesivulla Usan demokratiaa
ylistelevälle Juhani Lindgrenille ja kumppaneilleen tutustua po. tekstiin
ja katsoa edellä mainittu A-studion uusinta!):
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten
sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen
valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana,
että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin
Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien
laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien
puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta
poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston
voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan
rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään
tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta
tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma
1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai
kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen
tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä -
vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on
kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta:
sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen
hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen
käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä
oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Viime perjantaina päättyneiden Irak-käräjien yhteydesssähän kävi kiistatta
ilmi mm. Martti Mannisen esitutkinnan yhteydessä esittämästä aineistosta,
että vielä hyökkäyspäivänäkin eli 20.3.2003 oli Suomen Yhdysvaltain
suurlähettiläs Jukka Valtasaaren nimenomaisesti tarkistettava, ettei
Suomea pidettäisi laittomaan sotaan ryhtyneen "samanhenkisten koalition"
jäsenenä!
Vielä 7.3.2003 annetun UTVAn lausuman mukaan Suomen virallinen politiikka
oli varsin hyllyvällä pohjalla. Vaikka tuossa Irak-käräjäprosessin
käynnistäneen MTV3:n vaalitentin (6.3.2003) jälkeisenä päivänä annetussa
kannanotossa korostettiinkin YK:n turvaneuvoston siunauksen
tarpeellisuutta ennen kuin "samanhenkisten koalitio" aloittaa
Irak-atakinsa, siinä ei alkuunkaan käsitelty sitä, mihin kansainvälisen
oikeuden asiantuntijat omissa kannanotoissaan jo pitkin alkutalvea olivat
viitanneet. Eli siihen, ettei kansainvälisen oikeuden valossa USA:n
julistamalle "ennakoivan itsepuolustuksen" eli itse asiassa "ennalta
ehkäisevien" iskujen politiikalle löydy kansainvälisestä oikeudesta sen
enempää kuin olemassa olevista YK:n turvaneuvoston päätöksistä tukea.
"Ennakoivan itsepuolustuksen" iskuun suhtautumisen uskoisi olevan pienen
maan kannalta tosi tärkeän asian, vaikkei siihen Irak-hurmion oloissa
tunnuttu juurikaan kiinnitetyn huomiota.
Kansan- ja valtiosuvereniteettia on mielestäni kuitenkin edelleen
pidettävä Suomen - ja myös kaltaistensa pienten maiden - itsellisen
päätöksenteon kulmakivenä. Joulu-maaliskuulla 2002-2003 tuolloinen
pääministeri Lipponen liikuksi siten todella vaarallisilla altailla. Ja
hänen kannanottonsa - mm. suhtautuminen ulkoministeri Tuomiojan
rauhanomaisimpiin näkemyksiin - Irakin sodan käynnistymisen ja "virallisen
päättymisen" jälkeenkin ovat olleet koko lailla toisenmoisia kuin
eduskuntavaalien jälkeen valtaa käyttämään nousseen UTVA-porukan, missä
siis Paavo Lipponen ei ole enää edes ulkojäsenenä mukana...
Tässä katsannossa sdp:n puhe- ja puuhamies Lipposen
viimeisimmät Nato-kiihdyttelytkään eivät ole yllättäviä. Kovassa
hingussaan EU-komission puheenjohtajaksi, jota hänestä ei toki ole tuleva,
Lipposen on haalittava itselleen henkilökohtaista tukea kaikista
mahdollisista Nato-piireistä. Ja kun "kauas pilvet karkaavat", Lipponen
messuaa jo EU-presidentin vakanssin perustamisen puolestakin, mikä sekään
ei palvele suinkaan Suomen vaan yksinomaan Lipposen henkilökohtaisia
tavoitteita ja tarpeita.
Ja lopuksi jo perinteinen tämän viikon ensimmäinen lukusuositus: viime
viikon Apu-lehti antaa ymmärtävää tukeaan Paavolle ja Päiville. Etovan
mielistelevässä monen sivun jutussaan pariskunta - ja jopa sen pääksi
kuviteltavissa oleva Paavo? - antaa ymmärtää, että Paavolla olisi
kuitenkin lähellä "lähtemisen aika".
Kunpa olisikin, mutta toivottavasti ei enää mihinkään sellaiseeen
tehtävään, josta koko Eurooppa ja ehkä koko maailma saisi kärsiä
nahoissaan! Veikkaanpa, että Matti Vanhasellakin tulee omissa porukoissaan
olemaan vielä tuskien "Tie Tampereelle" kesäkuussa 2004, mikäli hän
"opportunistisessa pragmatismissaan" jatkaa sdp:n puhemies Lipposen
touhuilujen ja henkilökohtaisten pyrkimysten ylenpalttista ymmärtämistä.
Ja varsinkin tie Tampereelta!
Kun Yhdysvalloissa toivon mukaan demokraattien "demokraattisempi" JFK
marraskuun alussa 2004 nousee maailman tällä hetkellä ainoan supervallan
johtoon, olisi huutava teoreettinen ja käytännöllinen erehdys koko EU:lta,
jos sen valta-asemissa olisi - jo liiankin kanssa omaa kansaansa
kyykyttänyt itsevaltias.
Toivon, että demarien edistysmielinen siipi ymmärtää mitä pikimmin itse
tykönään ryhmittäytyä niin, että Paavolle hankitaan uusi pallo ja
kumilakki ja räpylät ja hänet ennen vielä isompia kinkereitä ja/tai
käräjiä saatetaan hoivaten vesipalloaltaan turvallisempaan päähän -
viisaan tai sitten ei niinkään viisaan lepoon.
Ja sitä hetkeä vielä odoteltaessa Juhani Lindgrenin ja hengenheimolaistensa kannattaisi tutustua
yhdysvaltalaisten ja britannialaisten asiantuntijoiden omiin arvioihin
Irak-atakin taustoista, tavoitteista ja moraalista. Ja myös siitä,
minkälaisin valheellisin väittämin ja viekkain vedätyksin herrat Bush ja
Blair petkuttivat paitsi omaa kansaansa ja niiden päätöksentekoelimiä myös
kansainvälistä yhteisöä eli viime kädessä YK:n turvaneuvostoa, kun
tarkoitus oli hinnalla millä hyvänsä ja keinolla millä hyvänsä päästä
toteuttamaan jo ennen WTC-iskua suunnittelemaansa hyökkäystä. Kuten
viimeisimmästä A-studion Irak-ohjelmastakin (siis 8.3.2004 ja 9.3.2004) kävi aukottomasti ilmi, USA oli
päättänyt hyökkäyksestä Lähi-Idän öljykenttämaihin joka tapauksessa;
mieltä askarrutti tuossa vaiheessa vain hyökkäysjärjestys. Eli hyökätäkö
Osama bin Laden -verukkeella ensin Irakiin vaiko Afganistaniin...