Olin tuossa vähän aikaa sitten rippileirillä ja ei-uskovaisesta elämäntyylistä olin jo saanutkin makua jonkin verran.
Siellä ollessani neljäntenä päivänä ajattelin että "no menkööt!" ja ryhdyin rukoilemaan ja yritin asettaa kaikki tieteelliset faktat sivuun ja "avasin sydämeni".
Siinä sitten noin viisi minuuttia lojuin mutta mitään ei tapahtunut ja ei myöskään leirillä mikään asia kovin paljoa koskettanut.
Sitten viimeisenä päivänä kun oltiin kotikaupunkini kirkossa konfirmaatioharjoituksissa, erään leirin henkilökuntaan kuulunut puuttui bussista ja hänellä oli noin pari kilometria matkaa kantaen isoja laukkuja määränpäähänsä.
Siinä sitten otettiin kyytiin ja vietiin, siinä samalla hän kiitteli ja puhui laupiasta samarilaisesta, mutta vieläkään mitään ei tuntunut.
Joten kyselisin tässä samalla että onko se uskonto sitten geeneissä, vai mitä nykyinen tutkimus siitä väittää?
Siellä ollessani neljäntenä päivänä ajattelin että "no menkööt!" ja ryhdyin rukoilemaan ja yritin asettaa kaikki tieteelliset faktat sivuun ja "avasin sydämeni".
Siinä sitten noin viisi minuuttia lojuin mutta mitään ei tapahtunut ja ei myöskään leirillä mikään asia kovin paljoa koskettanut.
Sitten viimeisenä päivänä kun oltiin kotikaupunkini kirkossa konfirmaatioharjoituksissa, erään leirin henkilökuntaan kuulunut puuttui bussista ja hänellä oli noin pari kilometria matkaa kantaen isoja laukkuja määränpäähänsä.
Siinä sitten otettiin kyytiin ja vietiin, siinä samalla hän kiitteli ja puhui laupiasta samarilaisesta, mutta vieläkään mitään ei tuntunut.
Joten kyselisin tässä samalla että onko se uskonto sitten geeneissä, vai mitä nykyinen tutkimus siitä väittää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
nykyisen tiedon mukaan, huom. uskonnollisuuteen taipuvainen ihminen on osaksi geeniensä uhri. Henkilökohtaisesti väittäisin että kasvatus painaa tässä enemmän kuin luonto, harvempi ihminen keksii jumalia päästään ihan omatoimisesti, alttius uskontoon otetaan täyteen käyttöön kun opetetaan ihmisille (lapsille...) tietyn uskonnon mukainen ajattelutapa.
Ykislölliset erot ovat kuitenkin huimia. EI jokainen uskontoon altiskaan usko. Tunnistan itsessäni hyvin ne piirteet jotka uskontoon ajavat, mystisismiin taipuvan ajattelutavan ja niin sanotun maagisen ajattelun luonnollisuuden (esiintyy yleisimmin lapsissa, "jos teen näin, tapahtuu näin"-usko). Mutta minulla on terve järkeni myös :D
***
"Siellä ollessani neljäntenä päivänä ajattelin että "no menkööt!" ja ryhdyin rukoilemaan ja yritin asettaa kaikki tieteelliset faktat sivuun ja "avasin sydämeni"."
Pitäähän sitä koittaa. Olla avoin.. Raamatussakin sanotaan (Matt. 18:19-20;) "19 "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa."
Ehkä olisi pitänyt olla 2 rukoilijaa koska Raamtun mukaan sitten saavat Isältä?
No vitsi vitsinä. Se, että ihminen keksii luonnollisille asioille yliluonnollisia selityksiä on todellakin mitä ilmeisimmin tulosta siitä minkälainen ihminen on. Ihmiselle on ollut hyötyä siitä, että hän pystyy järkeilemään miksi asioita tapahtuu.
"Heitin kaurista kivellä. Kauris kuoli. Kauriin kuoleman aiheutti kiven heitto." Tällainen järkeikyaparaatti, kun kehittyy ja tulee tehokkaaksi niin joskus ihmiset soveltavat sitä "liikaa". Silloin saadaan tällaisia "miksi isoisäni sarastui" "Koska jumala tahtoi niin" tyyppisiä "syitä". Ihmisen sisäinen tarve keksiä syitä on niin suuri, että syitä keksitään vaikka todellisuudessa syy seuraussuhdetta ei olisikaan olemassa. Tämä on ihan luonnollista ja vaatii tietoa ja taitoa tunnistaa milloin näin käy.