Tuli meri jolla VL:vanhemmat peloittelevat lapsia mikä se on???
Tulimeri se lasten peloittelu
Tietoa
17663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tulimeri on suurimman käskyn kääntäminen itserakkaudeksi, (minä ensin). Raamatun kuvakielessä rakkaus tarkoittaa tulta.
"Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Matteus 22
Jumalan tuli
puhdistava ja pyhä
Golgatan valo
tämä laulu läpäisee
hiljaa kaiken minussa
tulimeri
se jolla lapsia pelotellaan
on kasvatuskeino
jota käyttävät
ne vanhemmat jotka eivät
uskalla tai osaa
kasvaa
katso lapsiasi!
ja opi heidän viattomuudestaan
avoimuudestaan
sillä vaikka
tulimeri olisi ja on
se ei ole se tulimeri jolla
lapsia pelotellaan
eikä uskonnollinen vähämielisyytemme
tee tyhjäksi Kristuksen täyteyttä,
rukoilen
että oppisimme kasvamaan
rakkaudessa
kaikkeen totuuteen,
eikä kukaan joutuisi tulimereen
joka on kaikkia peloittelujamme kauhistuttavampi
sitten kun se on
egyptissä tulimeri vilvoitti ylösnousemukseen oikeutettuja.
...paljon muitakin perkeleellisiä käsityksiä. Jos valhetta ei saada sisälle anti-muodossa se tahtoo tulla sisään synteesinä tai missä muussa muodossa tahansa. Samojen sanojen käyttäminen on usein hyvin tehokasta, pääasia että se mitä niillä tarkoitetaan on eri. Ei myöskään ole ratkaisevaa mikä uskonto tai oppinäkemys on vanhin, koska Lucifer joka tapauksessa on kaikkia uskontoja vanhempi.
Sielunvihollisen taistelu Jumalaa vastaan alkoi jo ennen kuin oli yhtäkään uskontoa. Alussa ihminen eli Jumalan yhteydessä, mitään uskontoja ei tarvittu, uskonto syntyi käärmeen sanoista "silmänne tulevat avautumaan ja tulette tietämään Jumalan tavalla". Jumalan ilmoitus ihmisenä maailmaan tulevasta Jumalasta, joka polkisi rikki käärmeen pään, on ilmoitus ihmisen uskonnon ( = kyllä minäkin Jumalaan uskon, omalla tavallani ) päättymisestä.
Jeesus Kristus ei merkitse uskontoa vaan ennalleen asetettua yhteyttä. Uskontoja voi kyllä harrastella, joko yhtä tai useita, oman mielensä mukaan, mutta kaikki se on korviketta ja jäljitelmää ihmisen tyhjyyteen ja Jumalannälkään, joka tyydyttyy vasta Pyhän kohtaamisessa.
Avainkäsite kristillisyydessä on ARMO, koska vain armossa, ihmiseksi tulleessa Jumalassa, voidaan Hänen anteeksiantamuksensa kautta kohdata ja tuntea pyhyys.
Näkemykseni on että kristinuskoa voidaan käyttää ja valitettavan usein käytetään uskontona uskontojen joukossa, jolloin ei vielä olla avauduttu kristinuskon sisällölle, Jeesukselle. Tällöin "armo" ja "pyhyys" jäävät käsitteiksi, niiden ainoa sisältö on ihmisen ajatus ja tunne, ehkä joulukirkon hartaat tunnelmat jne., ilman henkilökohtaista Jumalan ( todellisen Pyhän ) kohtaamista.
"Vanhassa Egyptissä oli paljon muitakin perkeleellisiä käsityksiä."
Ensinnäkin, perkele oli muinainen ukkosen jumala, eikä sillä ollut mitään tekemistä egyptiläisten jumalien tai uskontojen kanssa.
"Ei myöskään ole ratkaisevaa mikä uskonto tai oppinäkemys on vanhin, koska Lucifer joka tapauksessa on kaikkia uskontoja vanhempi."
Lucifer oli jonkin muinaisuskonnon "valon tuoja", jolta pyydettiin viisautta ja ymmärrystä. Ei ihme, että kristityt pitävät Luciferia pahuuden alkuna ja juurena.
Onko kristityillä jokin fiksaatio kutsua muiden uskontojen jumalia paholaisiksi ? Onko tämä sitä kristillistä suvaitsevaisuutta, josta me olemme kuullet ja kuolleet kokeneet ?
"...uskonto syntyi käärmeen sanoista..."
Eikä tällä käärmeellä ollut raajat niihin aikoihin ?
Loppu on enemmän tai vähemmän uskonnollista satuilua, enkä edes viitsi koskea moiseen ennakko-oletuskasaan. Mutta sen sanon, että kristinusko on uskonto, siinä missä islam, juutalaisuus, hindulaisuus ja muinaisuskonnot.
===========
"Minua ei huolestuta mitä en ymmärrä Raamatusta, minua huolestuttaa se, mitä ymmärrän."
- - Mark Twain
[email protected]
Kyllä se Ukko oli Suomalaisten Ylijumala, Jota pelättiin, kauheasti. Kun Pikku poikana kysyin
Vaariltani, Ukkosesta sen hurjati riehuessa, Sain
vastaukssen: Joka kuului näin Tivaan Isa tekee
kovati kivitöitä Kärräämällä Valtavia kiviä ja
aina kun kivet putoaa kuuluu tämä kauhea jyrinä
ja salamoiden leiskunta. Tämä puhe oli aikoinaan
minulle täyttä totta.
Ystävyydellä Aramis ::
lapsia kannattaisi pelotella tulimeren sijaan aikuisilla, jotka uskovat satuihin.
itea tämä! Pelotellaan lapsosia aikusilla jotka usoo satuihin!
Esim.:
Varohan sie kultamurusein outoja setiä jotka tarjoaa järjen namuja, vaikka on niin järjettömiä, että esittää maailman syntyneen ihan itestään. Jostakin kosmisesta tyhjyydestä jota kukaan ei ollu luonu ja joka räjähti, tuon räjähdyksen seurauksena me sitten on kehitytty alkulimasta apinan kautta ajatteleviksi immeisiksi?
Lapsikin jo tämmöselle nauraa ja ymmärtää että tossa vasta satuilua on!
Vakavasti puhuen, se kuinka asioita järkeilemme ja mitä pidämme satuna mitä emme, on paljolti riippuvainen ennakko-oletuksistamme, joita jokaisen ois hyvä tarkastella henk.koht, itsekriittisyyttäkään unohtamatta. On ihan höpönpöpöä ateistin vedota kriittiseen järkiperäiseen ajatteluun jossa ei ole mitään tunneperäisiä vaikutteita eikä ennakko-oletuksia...
Yhdestä näkökulmasta siis on satuilua joku juttu ja toisesta näkökulmasta toinen.
Tarkoitan siis sitä, All, että jos kaikki hengellinen selitetään satuiluksi ja mitätöidään mukamas rationaalisen ajattelun ja loogisuuden nimessä - ja ollaan niin varmoja niin varmoja ettei mitään muita mahdollisuuksia voi olla kuin se että ei ole ( Jumalaa ) - niin eikös siinä jo asetuta jumalaksi Jumalan paikalle? Voi itseriittoista ihmistä!
Ja kun sitä Jumalaa ei kerta ole, niin ehkäpä ei meitäkään? Ollaan vaan kosmista unta?
>>>Vakavasti puhuen, se kuinka asioita järkeilemme ja mitä pidämme satuna mitä emme, on paljolti riippuvainen ennakko-oletuksistamme, joita jokaisen ois hyvä tarkastella henk.koht, itsekriittisyyttäkään unohtamatta. On ihan höpönpöpöä ateistin vedota kriittiseen järkiperäiseen ajatteluun jossa ei ole mitään tunneperäisiä vaikutteita eikä ennakko-oletuksia...
kun Raamattu sanoo vanhurskauden tiestä, että "se on heitä itseään varten" ja "siltä tieltä ei hullukaan eksy".
On ihan turha uskovan selitellä ei-uskovalle uskon tietä, kun sitä tietä ei voi ymmärtää muut kuin ne jotka sillä tiellä on.
Totta kai pitää analysoida ja suhtautua kriittisesti, mutta pitää suhtautua kriittisesti myös omaan järkeilyyn ja ottaa huomioon, että on asioita joita järki ei riitä selittämään.
Järkeä käyttäen siis voi tulla päätelmiin että järki ei ole kaikki ja että on olemassa elämän ulottuvuus jota ymmärretään vain uskon kautta.
Kun henkilö on päässy "uskon kautta" Jumalan tuntemiseen, niin siinä sitten alkaa järkikin pelata vapaammin, tulee mahdolliseksi ymmärtää asioita, joita ei ennen voinu ymmärtää kun oli
epäuskonsa sitoma.
Ei Jumala eikä Raamattu kiellä järkeilyä, mutta usko ei myöskään ole kiinni älykkyysosamäärästä. On monia 'älykkäitä' uskovia, mutta myös vähemmän 'älykkäitä'. Älyä enemmän merkitsee sydämen avoimuus. Ja sydämellinen viisaus.
Jeesushan sanoi nimenomaan että vaikea on rikkaan päästä taivaan valtakuntaan. Kun opetuslapset sitten ihmetteli että kuka näin ollen voi pelastua, oli Jeesuksen vastaus kaksitahoinen, ensinnäkin:
1) Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalle kaikki on mahdollista. PELASTUS on siis Jumalan työ, avautumista ottamaan vastaan Hänen vaikutuksensa ja tekonsa.
2) Pelastuminen on vaikeaa VAIN NIILLE rikkaille, jotka LUOTTAVAT rikkauteensa.
Asiahan on nyt näin, että tämä "järkiperäinen ajattelu" on monille älykkyytensä pilaamille sellainen rikkaus, että se estää löytämästä ja näkemästä Jumalan tekoja. Jumala itse sanoo tällaisesta ihmisestä: "Kehuessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet."
Sitten on sellaisia, jotka kyllä ajattelevat asioita, ja asioita ajateltuaan ovat tulleet siihen järkevään päätelmään ettei järki voi olla ylin auktoriteetti, koska aina saattaa olla ja on asioita joita ihminen rajallisuudessaan ei ole osannut ottaa huomioon. Järki siis käsittelee niitä asioita, jotka tiedostetaan, mutta näiden asioiden summa ei ole kokonaisuus, koska on vielä monia asioita joita ei olla tiedostettu.
Näin päättelevälle ihmisille, jolle järjellinen ajattelu ei ole syy kieltää Jumalan olemassaoloa, on täysin mahdollista löytää usko, koska hän ei pidä järjellistä ajatteluaan niin suurena rikkautena, ettei osaisi olla pieni ja köyhä suuren Jumalan edessä.
>>Totta kai pitää analysoida ja suhtautua kriittisesti, mutta pitää suhtautua kriittisesti myös omaan järkeilyyn ja ottaa huomioon, että on asioita joita järki ei riitä selittämään. >Järkeä käyttäen siis voi tulla päätelmiin että järki ei ole kaikki ja että on olemassa elämän ulottuvuus jota ymmärretään vain uskon kautta>Kun henkilö on päässy "uskon kautta" Jumalan tuntemiseen, niin siinä sitten alkaa järkikin pelata vapaammin, tulee mahdolliseksi ymmärtää asioita, joita ei ennen voinu ymmärtää kun oli
epäuskonsa sitoma. >>Ei Jumala eikä Raamattu kiellä järkeilyä, mutta usko ei myöskään ole kiinni älykkyysosamäärästä. >On monia 'älykkäitä' uskovia, mutta myös vähemmän 'älykkäitä'. Älyä enemmän merkitsee sydämen avoimuus. Ja sydämellinen viisaus.>> Jeesushan sanoi nimenomaan että vaikea on rikkaan päästä taivaan valtakuntaan. >>Asiahan on nyt näin, että tämä "järkiperäinen ajattelu" on monille älykkyytensä pilaamille sellainen rikkaus, että se estää löytämästä ja näkemästä Jumalan tekoja.> Jumala itse sanoo tällaisesta ihmisestä: "Kehuessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet." >Sitten on sellaisia, jotka kyllä ajattelevat asioita, ja asioita ajateltuaan ovat tulleet siihen järkevään päätelmään ettei järki voi olla ylin auktoriteetti, koska aina saattaa olla ja on asioita joita ihminen rajallisuudessaan ei ole osannut ottaa huomioon. Järki siis käsittelee niitä asioita, jotka tiedostetaan, mutta näiden asioiden summa ei ole kokonaisuus, koska on vielä monia asioita joita ei olla tiedostettu.>Näin päättelevälle ihmisille, jolle järjellinen ajattelu ei ole syy kieltää Jumalan olemassaoloa, on täysin mahdollista löytää usko, koska hän ei pidä järjellistä ajatteluaan niin suurena rikkautena, ettei osaisi olla pieni ja köyhä suuren Jumalan edessä.
pelkkänä uskomisena: eli että pyritään vaan uskomaan johonkin ja sitten uskomisen voimalla koetaan jotain. On kuitenkin aivan eri asioita pelkästään uskoa ( = järjellinen uskominen ) ja olla uskossa ( = sydämen usko ). Kristillisessä uskossa ne kyllä liittyy toisiinsa, on ikäänkuin saman asian eri ulottuvuuksia, ilman ristiriitaa.
Ei siis ole kyse mystisestä haahuilusta, jostakin tunneperäisestä kokemuksen etsinnästä, jossa kaikki mikä ilmenisi outoina ja mieltä kiihdyttävinä kokemuksina olisi ilman muuta Jumalaa, eli järkiperäisen ajattelun kieltämisestä, niin että näkyvä ja aistein havaittava todellisuus olisi jotenkin harhaa tai vähemmän totta; mutta ei myöskään ole kysymys vaan jonkin asian uskomisesta ja pyrkimyksestä mahdollisimman oikeaoppiseen 'uskomiseen', niin että kaikki täytyisi selittää järjellä jotta siihen voisi uskoa, ja Jumala olisi vain näkyvien, aisteilla havaittavien asioiden Jumala, jonka läsnäoloa ei voi kokea.
Olen useaan otteeseen korostanut ja meidänkin välisissä keskusteluissa viitannut siihen, että usko merkitsee minulle olotilaa, elämäntilaa. Se ei siis ole vain joidenkin asioiden uskottelemista. Raamatullinen ( = kristillinen ) usko EI OLE vain ajatusmaailman tapahtumista, se on ennenkaikkea elävä ja toimiva suhde Persoonaan, ja tässä suhteessa ( Uusi Testamentti nimittää sitä 'Kristuksessa olemiseksi' ) me myös järjellisesti uskomme.
Kun siis sanon että on asioita joita ymmärretään vain uskon kautta, tarkoitan juuri tätä, suhteessa Jumalaan avautunutta elämäntilaa ja tapaa kokea asioita Hänen yhteydestään käsin, en suinkaan sitä että jotenkin vaan väännettäisiin ajatusmaailmaan jokin muotti jonka mukaisesti asioita täytyy ajatella ja tämä sitten olisi asioiden ymmärtämistä uskon kautta. Ei, se olisi vaan pyrkimystä selittää asioita oman uskomusjärjestelmän mukaisesti. Näin tapahtuu ns. järkeisopeissa, jollainen esim. Jehovan Todistajien uskonto käsittääkseni on, näissä mahdollisimman oikea usko on yhtäkuin mahdollisimman oikea ja pilkuntarkka asioiden järkiperäinen uskominen mahdollisimman oikein. Silloin suhde Jumalaan kutistuu ajatusmaailman tapahtumaksi: kun uskon opillisesti mahdollisimman oikein, olen pelastettu.
"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä." Hebr.11:3.
Kuinka voi ymmärtää maailmaa ympärillään, jos ei ole yhtettä Jumalaan, joka on kaiken luodun alkusyy ja lähde? Silloin sitä vaan yrittää järjestellä ja muovata maailmankuvaansa aistihavaintoihin perustuvin järkeilyin ja ehkä päätyy ateismiin tai uskontoon tai johonkin välille.
Huomaa, ettemme voi keskustella näistä asioista vain uskonnollisina kysymyksinä, ottamatta kantaa Jumalan ( mahdolliseen ) olemassaoloon. Vaikka kuinka pyrkisit selittämään Jumalankielteistä näkökantaasi tieteellisin argumentein ja vetoaisit järkeen ja faktoihin, tosiasiana pysyy että on olemassa ulottuvuus jota et voi järjellä käsittää - et ennenkuin olet sen löytänyt niin että ymmärryksesi avautuu, näkemään asioita laajemmasta perspektiivistä eli Jumalasuhteesta käsin.
>>> On kuitenkin aivan eri asioita pelkästään uskoa ( = järjellinen uskominen ) ja olla uskossa ( = sydämen usko ). Kristillisessä uskossa ne kyllä liittyy toisiinsa, on ikäänkuin saman asian eri ulottuvuuksia, ilman ristiriitaa.>Ei siis ole kyse mystisestä haahuilusta, jostakin tunneperäisestä kokemuksen etsinnästä, jossa kaikki mikä ilmenisi outoina ja mieltä kiihdyttävinä kokemuksina olisi ilman muuta Jumalaa, >mutta ei myöskään ole kysymys vaan jonkin asian uskomisesta ja pyrkimyksestä mahdollisimman oikeaoppiseen 'uskomiseen', niin että kaikki täytyisi selittää järjellä jotta siihen voisi uskoa, ja Jumala olisi vain näkyvien, aisteilla havaittavien asioiden Jumala, jonka läsnäoloa ei voi kokea.>>Olen useaan otteeseen korostanut ja meidänkin välisissä keskusteluissa viitannut siihen, että usko merkitsee minulle olotilaa, elämäntilaa. Se ei siis ole vain joidenkin asioiden uskottelemista. Raamatullinen ( = kristillinen ) usko EI OLE vain ajatusmaailman tapahtumista, se on ennenkaikkea elävä ja toimiva suhde Persoonaan, ja tässä suhteessa ( Uusi Testamentti nimittää sitä 'Kristuksessa olemiseksi' ) me myös järjellisesti uskomme. >Kun siis sanon että on asioita joita ymmärretään vain uskon kautta, tarkoitan juuri tätä, suhteessa Jumalaan avautunutta elämäntilaa ja tapaa kokea asioita Hänen yhteydestään käsin, en suinkaan sitä että jotenkin vaan väännettäisiin ajatusmaailmaan jokin muotti jonka mukaisesti asioita täytyy ajatella ja tämä sitten olisi asioiden ymmärtämistä uskon kautta. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä." Hebr.11:3. >>Kuinka voi ymmärtää maailmaa ympärillään, jos ei ole yhtettä Jumalaan, joka on kaiken luodun alkusyy ja lähde? Silloin sitä vaan yrittää järjestellä ja muovata maailmankuvaansa aistihavaintoihin perustuvin järkeilyin ja ehkä päätyy ateismiin tai uskontoon tai johonkin välille.>tosiasiana pysyy että on olemassa ulottuvuus jota et voi järjellä käsittää
He jotka ovat tulessa koiteltuja ovat puhtaita ja
ovat arvollisija saamaan paikan taivasten valta-
kunnassa ja heidän määrä on oleva 144000.
No se on helvetin lieskat.Se minne saatana kasaa omat kannattajansa.Siellä on oleva ikuinen itku ja hammasten kiristys.Se on paikka mistä ei paljoa puhuta ja minne monet ovat menossa.
Se on helvetti.Sitähän hoetaan lauserakenteissa ja sen herraa saatanaa,perkelettä.
Niistä puhutaan mutta ei ymmärretä että mitä puhutaan.
Huomatkaa se tosi asia että:
Nykyisin saatanan palvojat käyttävät periaatteessa SAMOJA kuvia kirkonjäseninä olevien pois pelottamiseksi kuin mitä kirkko aikoinaan käytti jäseniä hankkiakseen!?! Aika mielenkiintoinen juttu sinänsä jota sietää miettiä.