Tuossa toisessa ketjussa pohdittiin sitä, että mikä on uskovainen ja jumaluskovaisen ero tai mihin pitää uskoa, että on uskovainen. Ja että jos on ateisti, ja jos niin milloin?
Rupesin oikein minäkin sitä miettimään. Olenko esimerkiksi minä jonkin sortin uskovainen kun
1) En usko minkään uskontojärjestelmän keksimään jumalaan
2) En usko mihinkään uskontoon
3) Uskonnot pitäisi mielestäni kieltää ihmisyydelle vaarallisina
4) Tunnen ja pidän selvänä, että on olemassa voima, mikä pitää elämää yllä maailmankaikkeudessa ja joka on meissä kaikissa
5) Minulla ei ole hajuakaan, mikä em. voima voisi olla, se ei ole hyvä eikä paha vaan kaikki
6) Olen kokenut henk.koht ja nähnyt pari todistettavaa ihmettä
7) Uskon, että kaikkia ilmiöitä ei voida selittää nykyisen tieteenharjoituksen keinoin.
Mihinkähän lokeroon näillä oikein menisi? Olisiko ehdotuksia? Olen avoin kaikille määritelmille enkä loukkaannu mistään. =)
Rupesin oikein minäkin sitä miettimään. Olenko esimerkiksi minä jonkin sortin uskovainen kun
1) En usko minkään uskontojärjestelmän keksimään jumalaan
2) En usko mihinkään uskontoon
3) Uskonnot pitäisi mielestäni kieltää ihmisyydelle vaarallisina
4) Tunnen ja pidän selvänä, että on olemassa voima, mikä pitää elämää yllä maailmankaikkeudessa ja joka on meissä kaikissa
5) Minulla ei ole hajuakaan, mikä em. voima voisi olla, se ei ole hyvä eikä paha vaan kaikki
6) Olen kokenut henk.koht ja nähnyt pari todistettavaa ihmettä
7) Uskon, että kaikkia ilmiöitä ei voida selittää nykyisen tieteenharjoituksen keinoin.
Mihinkähän lokeroon näillä oikein menisi? Olisiko ehdotuksia? Olen avoin kaikille määritelmille enkä loukkaannu mistään. =)
Vastaukset 18
Vanhimmat
kategorisoida, joten:
"4) Tunnen ja pidän selvänä, että on olemassa voima, mikä pitää elämää yllä maailmankaikkeudessa ja joka on meissä kaikissa
5) Minulla ei ole hajuakaan, mikä em. voima voisi olla, se ei ole hyvä eikä paha vaan kaikki
6) Olen kokenut henk.koht ja nähnyt pari todistettavaa ihmettä
7) Uskon, että kaikkia ilmiöitä ei voida selittää nykyisen tieteenharjoituksen keinoin.
"
Panteisti voisi ajatella noin, jumalvoima on kaikkialla ja tekee ihmeitä.
"Olen avoin kaikille määritelmille enkä loukkaannu mistään."
Kehitys ateistiksi on kesken joten avuksi pari faktaa:
Universumi on aina ollut olemassa, koska aika on universumin ääretön ilmiö, ks:
http://www.actionbioscience.org/newfrontiers/steinhardt.html
Maapallo ja elämä sillä on syntynyt sattumalta, koska todennäköisyys maan kaltaiselle elämälle muualla universumissa on 1/tunnettu avaruus, ks:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maa
"Universumi on aina ollut olemassa, koska aika on universumin ääretön ilmiö"
Aika on universumin ominaisuus ja nyt ollaan jo kumoamassa Big Bang teoriaa, aina hullummaksi käy.
"Maapallo ja elämä sillä on syntynyt sattumalta, koska todennäköisyys maan kaltaiselle elämälle muualla universumissa on 1/tunnettu avaruus.
Jep ja jos todennäköisyys maan kaltaiselle elämälle muualla universumissa on
vaikkapa 200/tunnettu avaruus niin silloin ilmeisesti elämä ei syntynyt sattumalta.
Ihan vakavasti: mihin hittoon tämä oikein perustuu?
Tunnetaanko nyt jo niiden planeettojen lukumäärä universumissa jotka olosuhteiden perusteella sopisivat maan kaltaiselle elämällä (mm. tätä tietoa tarvitaan sen laskemiseen mikä on todennäköisyys maan kaltaiselle elämällä).
Ateistiksi tuossa ollaan menossa (ihmiseksi jota ei usko, että väite "jumala on olemassa" on totta...tai uskoo ettei Jumalaa ole koska ei ole tarpeeksi todisteita kuten uskotaan ettei yksisarvistakaan ole olemassa vaikka sitä ei ehkä pystykään suoraan todistamaan).
Jos henkilökohtaisesti kokee, että jumala on tehnyt ilmoituksen suoraan sinulle siitä minkälainen hän on niin siihenhän on muiden vaikea sanoa mitään. Toisaalta tuolla henkilökohtaisella ilmestyksellä ei voi vakuttaa jumalan olemassaolosta muita rationaalisesti ajattelevia ihmisiä (tai no osan voi mutta siihen ei ole hyvää perustetta;D).
Lähtekäämme siis ajatuksesta, että sinulla on suora toditse siitä, että jumala on olemassa (vaikkakin aika abstraktina). Sanot, että sinulla on "tunne" ja "pidät selvänä" ja että "olet nähnyt pari todistettavaa ihmiettä".
Selkeästikin "uskot" koska sinulla on syitä uskoa jumalan olemassaoloon. Et siis esimerkiksi vain "usko" ilman todisteita johonkin.
Näitä asioita voi analysoida muutamalla tavalla. Esimerkiksi:
a) Ovatko tulkintasi sisäisistä tuntemuksista oikeita vai onko niille jotain luonnollisempia selityksiä joita et ole ehkä tullut ajatelleeksi? Nämä on hyvä ensin sulkea pois ennen kuin ottaa oman henkilökohtaisen "todistuksen" todesta ns. järkevää skeptismiä.
1. Mistä tiedät, että tämä "tunne" johtuu jumalasta (määritelmäsi mukaisesta) eikä jostain aivan muusta?
2. "pidät selvänä" Mistä syystä pidät selvänä?
b) Fysikaaliset todisteet joita muutkin voisivat periaattessa tutkia.
3. Mistä parista todistettavasta ihmeestä on kyse? Yleisesti ei ole vielä saatu tietoa ihmeestä joka olisi ollut todistettava (eli ihme olisi ollut tapahtumalle paras selitys tai että se olisi aukottomasti dokumentoitu).
c) Suorat vitteet:"Uskon, että kaikkia ilmiöitä ei voida selittää nykyisen tieteenharjoituksen keinoin. "
4. Miksi uskot näin?
Tuo aikaisempi panteisti-kommentti oli kanssa hyvin mielenkiintoinen. Kiitos siis edellisellekin vastaajalle. Tämä on tosi hyvä forum, ja olen hytkynyt naurusta monta kertaa tätä lukiessani.
En millään muotoa käytä jumala -määritelmää voimasta, mistä todisteena pidän itseäni ja luontoa sekä maailmankaikkeutta ja sen lainalaisuuksia, vaikkapa matemattisia sellaisia. Hyväksyn tuona voimana vaikka fysiikan tai elämän voiman, tai vaikka sen "jupiteria kiertävän teepannun" (xD), jos siitä saisi suoraa kuvaa. En pidä näitä uskonnollisina asioina eivätkä ne mielestäni riipu siitä uskooko joku niihin vai ei. Onhan fysiikan lait voimassa kaikille =) Emme vain osaa selittää vielä kaikkea, vaikka uskonnot ovat sitä aiemmin yrittäneet ja tiede parhaillaan yrittää.
1700-luvulla pidettiin silloista tieteen kehityksen saaneen jo päätepisteensä - uskottiin, nimenomaan uskottiin, ettei mitään uutta voi tulla. Jos olemme 300v päästä yhtä alkeellisia kuin 1700-luvun ihmiset meidän mielestämme nyt niin mitäpä kolmensadan vuoden päästä ajatellaan siitä, millaiset tämän hetkiset tieteen saavutukset ovat...?
Jos aikaisemmat pioneeri-tiedemiehet joutuivat kokemaan tieteen jarrua kirkon ja myös muiden tieteilijöiden taholta keksinnöissä, jotka ovat nyt ala-astetasoista tietoa, niin mitäs jos nykyiset tiedeuskovaiset ovat samanlaisia jarruja väittäessään, että heidän tuntemansa tiede pystyy jo selittämään kaiken tarvittavan, ja muu on huuhaata? Eli nykytiedemies, joka sulkee aivonsa täysin odottamattomilta vaihtoehdoilta, on ihan samanlainen jarrumies, kuin keskiaikainen (ja nykyaikainen) paavi.
Ei minulla ole todistetta "jumalan" tekemästä ihmeestä, vaan vain ihmeestä. Ne voivat yhtä hyvin olla vaikka spontaaneja juttuja tai sattumia, mutta ne ovat aika ällistyttäviä enkä itse keksi niille mitään selitystä tai muuta määritelmää. Kyse on mm. parantumisprosessista, joka tapahtui silmien edessä ilman mitään uskonnollista kontekstiä, lääkkeitä tai lääkärin apua, sairaus oli vakava ja lääkärien toteama ja olin osallisena tapahtumaan. Toinen tapaus (olen kertonut tämän jutun muinoin Jippiin jollain forkalla) oli sellainen, että kun olin 90-luvulla hirveän köyhä ja liikutuin Bosnian sodan lapsiuhreista niin, että annoin kaikki rahani (muutaman 10mk) spr:n katastrofikeräykseen eikä minulla ollut edes ruokaa. Eräs henkilö tuli samana päivänä koputtamaan ovelleni, ja toi minulle neljä kassillista ruokaa ja muuta taloustavaraa. Kun kysyin, miksi tämä, niin hän kertoi, että oli tuntenut pakottavaa tarvetta ostaa ne kaikki ja tuoda ne minulle. Myös muita juttuja on tapahtunut.
En malta mennä kaikkiin yksityiskohtiin ja mahdollisiin teorioihin, sillä tästä tulisi liika pitkä kirjoitus, ehkä ole kirjoittamassa tieteellistä artikkelia vaan pohdin asiaa ihan täältä tavallisen pällistelijän mikrotasolta ja minua kiinnostavat muiden mielipiteet asiasta. Jokainenhan uskoo johonkin, vaikka poliittiisiin, uskonnollisiin tai tieteen nimissä vehkeiltyihin salaliittoihin.
Tuo tunne tai oletus siitä, että on joku voima, joka pitää tätä maailmankaikkeutta kasassa, on intuitio. Intuitiota ei oikein voi selittää. Mutta vielä kerran alleviivaan, etten usko mihinkään uskontokuntien alkeellistakin alkeellisimpiin antropomorfisiin jumalakuviin. Tuo intuitio tai vaisto on yhtä vaikea selittää, kuin että miksi rakastaa jotakuta, mutta ei pidä toisesta. Tai että miksi on motivaatio ja missä kohtaa aivoissa se sijaitsee, miksi opiskella tiukasti jotain mutta joku toinen tekeminen ei nappaa, behaviorismi ei selitä asiaa. Psykologitkaan eivat tiedä asiaa, neurotieteiljäthän sanovat kaiken em. johtuvan aivokemiasta. =))
Olen muuten itse ihmistieteen harjoittaja ja olen kaikelle mielenkiintoiselle aina antennit pystyssä. Oli junnaava kirjoitus tautologioineen, mutta toiv. jaksoit lukea. =)))
"Jos aikaisemmat pioneeri-tiedemiehet joutuivat kokemaan tieteen jarrua kirkon ja myös muiden tieteilijöiden taholta keksinnöissä, jotka ovat nyt ala-astetasoista tietoa, niin mitäs jos nykyiset tiedeuskovaiset ovat samanlaisia jarruja väittäessään, että heidän tuntemansa tiede pystyy jo selittämään kaiken tarvittavan, ja muu on huuhaata?"
Tällainen väite voidaan tietysti esittää. Jos tämä otetaan lähtökohdaksi niin mitä se tarkoittaa käytännön tasolla? Tarkoittaako se, että yhtäkkiä pitäisi alkaa rikkomaan tieteen (joka on käytännössä osoittanut tehokkuutensa uuden tiedon hankkimisessa) metodeja?
Käsittääkseni "tiede" (tiedemiehet yleensä) eivät ole väittäneet, että tiede pystyy selvittämään kaiken tarvittavan. Jos jokin muu menetelmä pystyy antamaan hyvän selityksen sellaisille asioille joille tiede ei pystyisi niin sehän on hyvä. Tämä paremmuuden todennäköisesti pystyy jotenkin osoittamaan sillä muutenhan kahden eri menetelmän kyvykkyyksiä ei voi vertailla?
Minusta vain ei ole oikein sanoa: "ahah, tieteellä ei ole tällä hetkellä selitystä tälle joten... hmm.. mieleeni tulee 'jumala teki sen' joten ... ja niin tosiaan tämä menetelmä ei kuulu tieteelle. Olen siis keksinyt nykyisen tiedemenetelmän ulkopuolella olevalla metodilla vastauksen ongelmaan." Sitten aletaan itkeä miksei tuota ns. hatustavetomenetelmää pidetä elinkelpoisena.
"Ei minulla ole todistetta "jumalan" tekemästä ihmeestä, vaan vain ihmeestä."
Okei. Sorry oletin, että käytät sanaa "ihme" sen tyypillisimmässä merkityksessä eli "Ihmeeksi kutsutaan tavallisesta poikkeavaa ilmiötä, jonka aiheuttajana pidetään jumalallista hahmoa." (wiki).
"Ne voivat yhtä hyvin olla vaikka spontaaneja juttuja tai sattumia, mutta ne ovat aika ällistyttäviä enkä itse keksi niille mitään selitystä tai muuta määritelmää."
Minullekin on sattunut joskus (kai) jotain jolle en ole keksinyt selitystä. Miksi ihmeessä tästä huolimatta pitäisi selitykseksi keksiä joku "jumala" tai joku konsepti johon jumala kaikkine sen mieleen tuomineen painolasteinen tulee ylipäätään mukaan? Miksi kaikelle on saatava heti vastaus? Eikö sen ajatuksen kanssa pysty elämään, että ei ehkä saa vastausta kaikkeen? Keksiikö sitä mieluummin mitä tahansa jotta voi sanoa "jumala teki sen" (vaikka ei määrittele jumalaa miksikään mitä muut voisivat kritisoida / kommentoida).
"...Bosnian sodan lapsiuhreista..."
Hatun nosto hyväntekijälle. Miksi tällaisille yhteensattumille on annettava joku yliluonnollinen merkitys? Mikseivät yhteensattumat voi olla vain yhteensattumia? Oikeastaan tiedän vastauksen. Ihmiset eivät nimittäin ole kovin hyviä hahmottamaan erilaisten tapahtumien (yhteensattumien) todennäköisyyksiä ja merkityksiä. Esimerkiksi jos kaikki suomalaiset lottokansalaiset rukoilisivat niin se joka voittaa lotossa toteaisi rukoukseensa vastatun ja vahvistuisi uskossaan. Uskoi hän sitten mihin tahansa. Tämä yksi esimerkki jo minusta paljastaa, että liikutaan alueella jossa "henkilökohtaiseen sattumustodistukseen" luottaminen on erittäin riskialtista eikä minusta mitenkään järkevää. Toinen psykologinen tekijä on se, että ihminen antaa merkityksen tilanteille joihin voi jälkikäteen järkeillä jotain merkitystä. Esimerkiksi, jos sinulle olisi samana päivänä langennut vaikka perintö, veikkausvoitto, olisit löytänyt 50mk kadulta, naapuri olisi tuonut pullaa tms. puhuisit (ehkä) näistä samanlaisina ihmeinä ja varmistuksina.
"Jokainenhan uskoo johonkin, vaikka poliittiisiin, uskonnollisiin tai tieteen nimissä vehkeiltyihin salaliittoihin."
Minä en usko mihinkään salaliittoon (tällä hetkellä - enkä ennenkään).
"Tuo tunne tai oletus siitä, että on joku voima, joka pitää tätä maailmankaikkeutta kasassa, on intuitio. Intuitiota ei oikein voi selittää."
Se, ettei ihminen pysty suoraan havaitsemaan prosesseja jotka aikaansaivat päättelyn (intiuitio) ei minusta kuitenkaan tarkoita sitä ettei näitä jonain päivänä voitaisi saada selville. Perusteesi jota käytät "voiman tuntemiseen" haiskahtaa pahasti argumentum ad ignorantiamilta.
"Olen muuten itse ihmistieteen harjoittaja ja olen kaikelle mielenkiintoiselle aina antennit pystyssä."
Antennit pystyssä sitä yritän minäkin maailmaa tallata.
Kiva, kun joku viitsii lukea näitä pähkäilyjäni.
Kun kerroin tapahtumasta, jossa sain lahjaksi ruokatarvikkeita lahjoittamani rahan tilalle voi olla kyse sattumasta näin äkkipäätä ajatellen. Mutta mistähän tuo henkilö, joka minulle tuli käymään, oli saanut sen "pakottavan" tarpeen tuoda juuri minulle ne ruuat juuri tällaisen tapahtuman yhteydessä? Mikä ihme häntä ajoi, hän ei itse osannut mitenkään selittää asiaa, vaikka tingoin ja tingoin. Se tässä ihmetyttää. Enkä minä tosiaankaan "rukoillut" tai edes ajatellut koko asiaa, muuta kuin mietin että kuinka hemmetissä pärjään itse ilman ruokaa. Minulle se oli oikea ihme, kun olin niin heikossa tilanteessa.
Olen itse miettinyt sitäkin, voiko tuossa omassa ihmeessäni tai kummallisessa yhteensattumassa olla kyse siitä, että ihmisaivoissa on tutkimattomia resursseja ja energioita, koska olen huomannut, että mm. telepatia toimii erittäin hyvin tyttäreni ja minun välillä. Voisiko esim. biologinen side tai tunneside olla niin vahva, että se esim. aiheuttaa tämän? Nimittäin minä olen tuntenut tuota "pakottavaa tarvetta" toimia silloin, kun lapsellani on ollut kyseessä joku hätätilanne, eikä hän ole pystynyt kommunikoimaan tai ottamaan yhteyttä ja on tiiviisti mielessään koettanut saada minut toimimaan.
"Miksi kaikelle on saatava heti vastaus? Eikö sen ajatuksen kanssa pysty elämään, että ei ehkä saa vastausta kaikkeen?"
No luulisin takana olevan suuren uteliaisuuden, ehkä siksi olen itse ajautunut tieteenharjoittajaksi. Pitää saada tietää kaikesta kaikki mahdollinen, vaikkei se mahdollista olisikaan. Ehkä tiedonhalu on ollut kaikkien tieteilijöiden synti, joka on tuonut sitten niitä tuloksiakin. Harmittavaa on, että ei ole itse tarpeeksi älykäs, jotta voisi keksiä absoluuttisen totuuden tai osatotuuttakaan. :D Mutta kun ei saa vastausta, niin pitää sitten tyytyä vaan ihmettelemään näitä sattumuksia ja tuntemuksia.
Tähdennän vielä, että minulla ei ole mitään tarvettä yrittää todistella, että nämä ihmeellisyydet olisivat jonkin intuitionvastaisen entiteetin aikaansaamia. Kukin saa ajatella niistä mitä tahtoo. Mutta näitä tapahtumia ei voi mitätöidäkään. Täytyy pistää nämä vaan x-mappiin. =))
Mukavaa loppukesää vaan sinulle!
Ei ole ikuinen, sillä se on suhteessa materiaan, niin, että jos jompikumpi häviää, niin häviää toinenkin.
Vain ajaton on ikuista,elävää,toimivaa,aina liikkeessä olevaa,ja josta koko maailmankaikkeus on ilmennyt.
Jos tuo kaiken alkuperä ajatellaan jumalaksi, niin se ei ole enään tuo ajaton, vaan pelkkä persoona joka on ihmisen luomus, joka ei ole mitään.
Tiedemiesten on ajateltava aika ikuiseksi, sillä muuten heidän teorialleen maailmankaikkeuden alkuperästä ei olisi perusteita
Ajaton elämä läpäisee koko maailman kaikkeuden, ja on kaikkialla sama, ilmenipä se ajassa ja materiassa tai ei.
Ihmisenkin elämä on osa tätä ajatonta elämää, ja se on kaikille sama
Ihmisen mieli on tuo maailmankaikkeus pienoiskoossa.
Ajattelia,ego,sielu, ovat aikaa ja ainetta, joka on mielen sisällön summa, mutta ihmisen mieli on paljon enemmän kuin osiensa summa
Kun mieli tyhjenee siällöstään ajasta ja materiasta, niin voi tuo ajaton mieli toimia myös ihmisissä
Minun elämäni on ollut paljon samanlaista. Olen pähkäillyt samoja juttuja. Sittemmin päädyin lukemaan Sögyal Rinpochen kirjan Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta. Voi olla että pidät ja hyödyt siitä. Löytyy useimmista kirjastoista. Itse löysin mielenrauhan Buddhan filosofiasta.
"Mutta mistähän tuo henkilö, joka minulle tuli käymään, oli saanut sen "pakottavan" tarpeen tuoda juuri minulle ne ruuat juuri tällaisen tapahtuman yhteydessä? Mikä ihme häntä ajoi, hän ei itse osannut mitenkään selittää asiaa, vaikka tingoin ja tingoin. Se tässä ihmetyttää."
Sitä voi olla vaikea selvittää. Ylipäätään ihmisen tutkiskelu sen selvittämiseksi miksi ihminen tekee jotain voi olla vaikeaa. Onhan tutkittua, että ihminen tulee tietoiseksi toimistaan vasta sen jälkeen, kun aivoissa on jo merkkejä siitä, että päätös on tehty. Jälkikäteen voi sitten "selitellä" miksi teki jonkin tietyn asian. Tästähän on esimerkkeinä potilaat joilta on aivokurkiainen katkaistu (siis tuo aivopuoliskoja yhdistävä väylä). Kun toiselle aivopuoliskolle (en muista enää kummin päin nämä menevät) esitetään esimerkiksi kuva "nouse ylös" ja ihminen nousee ylös ja sitten kysytään "miksi nousit" ja toisen ( ei siis sen joka vastaa kuvaan reagoinnista) pitää "keksiä" miksi ihminen nousi niin ihminen surutta laskettelee luikuria (rationalisoi) ja keksii syyn miksi nousi. Tämä siis vain esimerkkinä siitä miksi joskus on vaikea nähdä syitä omille toimilleen. Tätä oli muuten käytetty jopa yhdessa Housen jakossa... hyvä sarja ;D
""Miksi kaikelle on saatava heti vastaus?":No luulisin takana olevan suuren uteliaisuuden, ehkä siksi olen itse ajautunut tieteenharjoittajaksi. Pitää saada tietää kaikesta kaikki mahdollinen, vaikkei se mahdollista olisikaan."
Yritin korostaa tuota sanaa "heti". Itsekin haluan vastauksia ongelmiin (lähes kaikki kiinnostaa) mutta jos jollekin ei pysty heti saamaan vastausta niin mieluummin odotan, että löydetään perusteltu vastaus kuin, että lähden itse esittämään arvauksia ja pitämään niitä totena.
"Tähdennän vielä, että minulla ei ole mitään tarvettä yrittää todistella, että nämä ihmeellisyydet olisivat jonkin intuitionvastaisen entiteetin aikaansaamia."
Jeps. Näin minäkin olen tästä keskustelusta ymmärtänyt.
"Mutta näitä tapahtumia ei voi mitätöidäkään."
Mutta sinähän olit antamassa niille jonkin "jumalaisen" merkityksen. Eli et ollut pelkästään vaarassa "mitätöidä tapahtumaa" vaan "antaa sille jumalallisen merkityksen [oman määritelmäsi mukaisen]".
"Mukavaa loppukesää vaan sinulle!"
Samoin sinulle.
Luen tuon kirjan oitis kun saan käteeni. Luen kovasti kaikkien uskontojen kirjallisuutta, mutta tätä mainitsemaasi en muista hetimiten. Mielenrauha minullakin on, joskin olen vain utelias.
4) Minusta tuntuu että maailmankaikkeuden elämä pysyy ylhäällä ihan ilman että kenenkään taritsee sitä erikseen pidellä.
5) Se että ihmisillä ei ole hajua asioista ja he olettavat jotain tuntuu olevan yleinenkin ongelma.
6) Minä en ole ainuttakaan.
7) Outoa, minä uskon täysin päinvastaista. Maailma on rakennettu atomeiksi kutsutuista leegopalikoista jotka toimivat aina samalla tavalla, paino sanalla aina.
"Maailma on rakennettu atomeiksi kutsutuista leegopalikoista jotka toimivat aina samalla tavalla, paino sanalla aina."
Jos näin, jos kaikki atomit toimivat aina juuri niin kuin ovat toimineet, niin eikö silloin niistä syntyvä suurempi kokonaisuus myös toimi silloin aina (paino sanalla aina) samalla tavalla. Jos taas suuremmatkin kokonaisuudet toimivat aina samalla tavalla, silloin maailma olisi joko itseään toistava tai täysin pysähtynyt (jossa kuitenkaan ei koskaan tapahtuisi mitään muutosta).
Atomeita on monta erilaista ja niiden yhdisteitä tolkuttomasti.
Yliluonnollinen ilmiö voisi olla sellainen jossa atomit käyttäytyvät selittämättömästi eritavalla kuin normaalisti, sellaisia tapauksia ei kuitenkaan ole kuitenkaan tullut kovin montaa vastaan?
Aaveita toki pyydystetään elokuvissa, mutta arvaa kuinka monta on pyydystetty ihan oikeassa elämässä?
että ateisti on ihminen, joka ei usko minkäänlaisiin henkiolentoihin.
Ihhminen tekee outoja käsittämättömiä asioita, johtuu hänen psykologisesta perimästään,sillä tuo perimä on syyn ja seurauksen lain alainen, jossa syyt ja seuraukset seuraavat toisiaan.
Tuohon outoon tapahtumaan saattaa olla syy jopa vuosisatojen takaa, jonka ihminen
piilotajunnan kautta toteuttaa, eikä ymmärrä miksi hän teki niin
"1) En usko minkään uskontojärjestelmän keksimään jumalaan
2) En usko mihinkään uskontoon
3) Uskonnot pitäisi mielestäni kieltää ihmisyydelle vaarallisina"
Olet samoilla linjoilla monen ateistin kanssa noissa. Tuon kolmosen suhteen olet jyrkemmällä linjalla kuin minä ateistina.
"4) Tunnen ja pidän selvänä, että on olemassa voima, mikä pitää elämää yllä maailmankaikkeudessa ja joka on meissä kaikissa
5) Minulla ei ole hajuakaan, mikä em. voima voisi olla, se ei ole hyvä eikä paha vaan kaikki"
Tuo menee minusta hiukan panteismin suuntaan. Ateisti et ainakaan varsinaisesti ole.
"6) Olen kokenut henk.koht ja nähnyt pari todistettavaa ihmettä"
En usko sinua. :) Nimittäin sitä, että nuo kokemasi ihmeet olisi todistettavasti ihmeitä.
"7) Uskon, että kaikkia ilmiöitä ei voida selittää nykyisen tieteenharjoituksen keinoin."
En minäkään. Kaikkea ei tiedetä eikä ihan kaikkea mahdollista tuskin koskaan tullakaan tietämäänkään.
Hyvä homma. Näin sitä näkee, että kaikki omat uskomus-kokemuskimput mene oikein mihinkään kategoriaan. =))) On vähän sitä sun tätä.
Mutta tuo "ihme" on edelleen minulle ihme. Mutta vain subjektiivisesti, tilanteestani johtuen. Ihme on myös parantuminen monen ihmisen (ei uskovaisia) todistaessa, syytä ja aiheuttajaa en tiedä. Ehkä se oli spontaania. En väitä, että nämä ovat jonkin kolmannen voiman tai varsinkaan henkiolennon (vrt.Kössönöm) aiheuttama ihme. Mietin, voikohan niitä ihmeitä tapahtua ihan ihmisen omissa aivoissa? Voidaanko jollain tasolla vaikuttaa toisen ihmisen ajatteluun telepaattisesti tms.?
Yliluonnollista ei mielestäni ole. On vain asioita, joita ei vielä osata tutkia oikeilla menetelmillä. Ollaan kuulolla. =)
ei ole ei. jos jotain ns. yliluonnollista on olemassa niin silloin se on luonnollista :)
tää nyt meni vähän hihhuleiden sanakikkailuksi, mutta noin se asia kuitenkin on.