Olen 25v ja miespuolinen henkilö ja itsemurhaa olen ajatellut jo useamman vuoden ja ajatukset käyvät voimakkaammiksi päivä päivältä. Kaikesta tosin voi syyttää vain itseäni koska olen enemmän syrjäänvetäytynyt ja hiljainen, sen myötä olen joutunut koulukiusatuksi josta jäänyt pysyvät arvet. Töitä olen saanut, mutta sekin enemmän yksinäistä "puuhaa", joten sieltäkään ei mitään apua tähän tilanteeseen. Haluan vain apua tähän pahaanoloon..
mitä tehdä?
pookku
7386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse sairastan masennusta ja ylämäkien ja alamäkien kanssa taistelua tämä on. Itselleni pieni käännekohta oli se kun menin lääkäriin puhumaan asioista. Sain tartuttua elämään taas uudestaan ja suunnittelin taas tulevaakin..Oletko sinä käynyt lääkärissä? Sieltä ainakin infoavat eteenpäin muun muassa vertaisryhmiin ja muunlaiseen toimintaa...tai sitten jos haluaa niin ihan psykiatriselle sairaanhoitajalle tai vastaavalle juttelemaan.
Kaikillehan tällainen ei sovi luonteeseen ja sinullekin ajatus vertaisryhmään menosta ei varmaan huvita, jos enemmän syrjäänvetäytyvä luonne olet. Itse samanlainen, mutta sanovat ettei siellä täydy tehdä mitään mitä ei halua ja ainahan se tuon pimeimmän vaihtoehdon voittaa!
Kaikkea voi yrittää ja miettiä. Tuntui hassulta kun sanoit että kaikesta voit syyttää itseäsi, koska olet luonteeltasi millainen olet. Itse olen myös hiljainen ja ahdistun uudesta seurasta helpolla. On enemmän kuin paljon hetkiä kun kiroan luonnettani! Itselläni auttoi kuitenkin se, että muutin kotikaupungistani pois ja kokeilin siiviäni sellaisissa tuulissa joissa olin tuntematon kaikille. Se oli vapauttavaa ja tavallaan loin itselleni uuden vahvemman identiteetin sen vanhan rikkoutuneen ja poljetun tilalle...
On vaikeaa yrittää kirjoittaa toiselle lohdutuksen sanoja, kun ei tiedä ja tunne. Mieti lääkärille menoa ja eri vaihtoehtojen tutkimista. Jossain ryhmässä toisten ihmisten läheisyys ja samassa tilanteessa olo saattaa avata silmiä uudella tavalla.
Tsemppistä sinulle kuitenkin ja toivotaan aurinkoisia päiviä meille molemmille!
Sinun, nimimerkillä "surupukuinen" olisi kiva jatkaa keskustelua tästä..
Mielelläni jatkan keskustelua..Itseäkin auttaa kun pääsee purkamaan tuntojaan! Eikä me yksin olla:)! Kirjoittelehan lisää...
Haluaisin keskustella yksityisesti, mutta miten se onnistuisi..?
Enpä ainakaan itse uskalla tänne sähköpostiosoitettani laittaa törkypostin pelossa:) Mielelläni kuitenkin ihan täälläkin kirjoittelisin anonyymina...
Tai jos itse uskallat uhmata kohtaloa ja laittaa mailiosoitteesi:S
Tuossa olis e-maili [email protected]
Tämä vain tarkoitettu nimimerkille "surupukuinen" toivottavasti ei muualta tule mitään..
älä ajattele koskaan itsemurhaa, sillä et
tiedä mitään, se tekee ihmiselle ja ihmisille, jotka sinua RAKASTAVAT !!!
Kirjoitan tällaisia sanoja,sanoja, koska olen itse löytänyt lapseni, niin sinisenä ja
kylmänä. Nyt en ymmärrä, miten selvisin siitä. MUTTA jokin, voima on minua vienyt
eteenpäin. En koskaan ymmärrä, miten minä pääsin eteenpäin---
toivon, että ymmärrät minuakin, pikkuisen. Taistelen vieläkin. Tsemppiä kaikille. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!: ))))))