Isänmaan miehet köyrimässä

Yllätys arkistossa
Istuimme junan ravintolavaunussa matkalla Turkuun. Nimittäin minä ja ystäväni Seppo. Kahvia hörppiessämme kihersimme kuin teinitytöt aavistellen millaisen yllätyksen tuottaisimme uudehkolle nettituttavuudelleni, kun ilmestyisimme poliisin asuissamme yllätäin hänen työpaikalleen. Olin nimittäin onnistunut solmimaan nettituttavuuden turkulaiseen naiseen, jonka olin onnistunut tunnustamaan minulle nauttivansa seksuaalisista yllätyksistä. Koska nainen oli kirjoituksillaan onnistunut särkemään harmoniani pillun päreiksi, olin päättänyt kostaa hänelle siten, että narttu muistaisi vierailuni pitkään. Olimme aikaisemmin leikkimielisesti puhuneet ystäväni Sepon kanssa, että olisi joskus kiva muodostaa sämpylä. Kun tämä turkulainen Charlette-poloinen oli antanut vihjeen työpaikastaan, ja olin sitä kautta onnistunut selvittämään hänen todellisen henkilöllisyytensä, otin puheeksi sämpylän rakentamisen Sepon kanssa. Seppo, joka oli ammatiltaan poliisi, oli heti juonessa mukana. Nyt sitten istuimme Turun junassa kahvikupin ääressä hiomassa likaisia yksityiskohtia.

Turkuun päästyämme soitin vielä varmistussoiton Charletten työpaikan vaihteeseen varmistaen, että hän varmasti olisi paikalla. Tässä vaiheessa kaikki oli hyvin. Ainoa mitä emme voineet tietää oli, minkälainen Charlette olisi olemukseltaan ja miten hän oikein reagoisi kepposeemme. Mutta tässä vaiheessa oli turha perääntyä vaan marssia peitset tanassa kohti turnajaista. Charletten työpaikalla meidät pyynnöstämme ohjattiin hänen työhuoneeseen, jossa näimme siron pienen naisen istuvan hiukset nutturalla jakkupuvussaan päätteensä ääressä. Kun me kaksi ”poliisia” astuimme sisään hänen työhuoneeseensa, hän kohotti hämmästyneenä katseensa. Ennen kuin hän ehti kysyä mitään, kerroin, että olemme tutkinnallisista syistä tulleet hakemaan muutamaa asiakirjaa heidän arkistostaan ja voisiko hän ystävällisesti tulla antamaan ne meille. Charlettte oli asiasta niin yllättynyt, että hän ei älynnyt edes kysyä virkamerkkejämme vaan lähti ohjaamaan meitä kohti arkistoa. Silmäkulmastani näin Sepon olevan varsin totinen. Kai hän oli vihdoin ymmärtänyt, että kepposemme epäonnistuessa, hänellä menisi virka. Minä sen sijaan kuljin nenä pystyssä kuin vainua ottava lintukoira yrittäen haistaa naisen kiimaa. Valitettavasti sieraimeni tavoitti kuitenkin vain hajuveden tuoksun, joka sinänsä oli huumaavaa.

Päästyämme arkistoon Seppo sulki arkiston oven ja minä sieppasin Charletten syliini sulkien kämmenellä hänen suunsa. Likka oli niin yllättynyt, että ei älynnyt edes ryhtyä rimpuilemaan. Olimme sopineet Sepon kanssa, että hän laittaa Charletten käsiraudoilla ranteista kiinni arkistokaappiin siten, että Charlette joutuu olemaan kyyryssä meihin nähden. Lisäksi Seppo sulkee hänen suunsa ilmastointiteipillä. Uhrimme yritti rimpuilla vastaan ja ynistä suusiteen takaa. Nyt katsoimme alaspäin kaikessa rauhassa uhriamme. Upea ilmestys jakkupuvussaan ja korkokengät jaloissaan. Nuttura oli taistelun tiimellyksessä auennut ja hiukset olivat seksikkäästi pörrössä. Upea povi kohoili kiihtyneenä valkoisen puseron alla. Seposta en tiedä, mutta itseäni panetti. Lisäksi vielä tässä vaiheessa mietitytti, että mitäs joku tulee tänne arkistoon, sillä ovessa ei ollut minkäänlaista lukkoa. Laskeuduin polvilleni ja kuiskasin Charletten korvaan ” olen herra Jack. Koska olet ollut tuhma tyttö ja kiusoitellut minua viesteilläsi , tulemme ran-kaisemaan sinua. Tulet tuntemaan mitä tehdään tuollaisille kullinkipeille nartuille. Vielä sinulta kiima haihtuu, kun saat melaa mekkoosi”. Charletten silmät rävähtivät sepposenselälleen ja hän alkoi riuhtoa käsiraudoissa, niin että pelkäsin koko arkistokaapin romahtavan. Mutta se kesti.

Kuten olimme sopineet, myös Seppo laskeutui luokseni polvilleen ja yhdellä äkkinäisellä riuhtaisulla tempaisi uhrimme puseron auki paljastaen valkoiset pitsirintsikat. Seppo jatkoi kaivamalla stiletin esiin, vapautti veisten terän yhdellä painalluksella ja leikasi liivien rintaosia yhdistävän pitsikankaan poikki. Oli kuin aika olisi pysähtynyt ja meille kävi kuin Lootin vaimolle. Katseemme jähmettyivät, niin silmä- kuin muutkin munat kovina tuijotimme Charletten upeita maitorauhasia. Niin kauniita luonnonmuovauksia harvoin näkee. Pyöreät täyteläiset rinnat nännit ylöspäin sojottaen, kohoillen kiihtyvän hengityksen tahdissa. Charlotten poskilla paistoi puna. Häntä selkeästi ujostutti ja pelotti koko tilanne. Minulla seisoi kuin parru ja katsahtaessani Seppoa, ei näyttänyt virkamieskään aivan kylmältä.

Kuin susipentulauma hyökkäsimme kumpikin ”oman” rintamme kimppuun. Seppo nuoli ja imi villisti. Minä venyttelin nännejä ja hieroin omaani osuuttani kuin edesmennyt isoäitini leipätaikinaa. Samalla, kun työskentelin maitotehtaalla, hamusin toisella kädelläni ylös Charletten hametta. Suustani pääsi ähkäisy ”jumalauta Seppo, tällä ämmällä ei ole pikkuhousuja lainkaan”. Seppo lopetti imemisen aivan kuin housuton naisen olisi yksi maailman kahdeksasta ihmeestä. Tämä kuitenki