Jos meitä ei koskaan kuulla, jos meitä ei koskaan ymmärretä, jos meitä ei koskaan rakasteta, olemme yksin silloinkin, kun olemme toisten seurassa.
Myös valta saattaa olla yksinäistä. Valtahan eristää. Jumalan täytyy olla ehkä maailmankaikkeuden yksinäisin olento? Ihmisistä taas ehkä tuomari on yksinäisin henkilö.
Yksinäisyys saa usein ihmisen ärsyyntymään. Jos olemme kuitenkin harjaantuneet kuuntelemaan, osaamme toisen huudon ja vihan kuullessamme astua taaksepäin ja kuulla nyyhkytyksen sanatulvan takana, kuulla tämän yksinäisyyden, pettymyksen, ehkä pelonkin, joka kytee meitä ympäröivän metelöinnin ja hälyn alla. Silloin kun kuulemme tällaista "taistelunhimoista" metelöintiä, meidän on aika kysyä hiljaa mielessämme: millainen tuska synnyttää näitä hirvittäviä riitasointuja?
Korvikeviha. Oletko koskaan seurannut kahta koiraa, jotka seisovat kuonotusten niskakarvat pystyssä, hännät jäykästi hieman heiluen? Sitten joku töytäisee isompaa koiraa kepillä, ja isompi koira hyökkää. Se ei hyökkää sitä kepillä töytäisseen ihmisen vaan pienemmän koiran kimppuun.
Ihmiset ovat samanlaisia. Sekä koirat että ihmiset etsivät syntipukkeja. Isät ja äidit kaatavat tuskansa usein avuttoman lapsen niskaan eivätkä sen vanhemman niskoille, joka sai aikaan kärsimystä. Esimies raivostuu huono-onniselle työntekijälle, eikä varatoimitusjohtajalle, joka juuri on antanut hänen kuulla mitä kuuluu ja kuka käskee. Mieleen muistuvat keskiajan lepraan sairastuneet, jotka uskoivat puhdistuvansa, mikäli saisivat taudin siirrettyä jollekulle toiselle.
Miksi sitten on niin tärkeä oppia ymmärtämään, kuinka toimii korvikeviha, raivo , jota ei kohdisteta sen aikaansaajaan vaan tämän sijaiseen, yleensä avuttomaan henkilöön tai ryhmään?
Siksi, että oppisimme, että meidän ei tulisi milloinkaan ajautua väittelemään kroonisesti tai patologisen loukkaavasti käyttäytyvien henkilöiden kanssa----nimimerkkejä(ateistit/trollit) en tässä nyt mitenkään halua mainita, koska ne varmaankin ovat jo kaikkien tiedossa.
Kun kuitenkin joudumme tekemisiin tällaisten henkilöiden kanssa, mitä kukaan ei tietenkään itselleen toivo- ei edes pahimmalle vihamiehelleen-, niin eikö silloin kannatakin perääntyä ja ryhtyä toimiin, jotka ovat tarpeen itsensä suojelemiseksi. Miksi edes kuunnella? Tätä varmasti ihmettelet ja kysyt.
Kuunteleminen on silti voimakas avain, sillä jos haluaisimme ystävällisesti perustella ja kumota ateistien täysin aiheettomat ja jo monesti täällä vääriksi osoitetut väitteensä yhä uudelleen ja uudelleen, he vain sulkisivat korvansa, laittaisivat aivonsa pois päältä ja valuttaisivat sielunsa tyhjiin, jolloin mikään järkipuhe ei enää voisi mennä perille ja tällainen epäterve kierre jatkuisi vain loputtomiin asti.
Siksi meidän pitäisikin oppia sielun "korvalla" kuuntelemisen taito. Anna sielun korvan kertoa, mitä se kuulee. Ja luota sen kertomaan. Siinä ei ole mitään mystiikkaa. Sielunsa korvaa ja sen paljastuksia kuuntelevien ihmisten sanotaan usein toimivan intuitiivisesti.
Moni epäilijä saattaa nyt kysyä: "Kuinka me voisimme uskoa ulkoista selostusta, jonka todenperäisyyttä mikään ei vahvista? Meidäthän on opetettu olemaan loogisia ja vaatimaan todisteita---pitäytymään loputtomiin logiikassa."
Vastaus on hyvin yksinkertainen: Sielun korvaa pystyy käyttämään täysin selityksiä lukemattakin, niin kuin eivät sydämen lyönnin salaisuudetkaan kaipaa selityksiä tuekseen. Sydän lyö. Sielun korva kuulee. Me voimme virittäytyä sydämen aaltopituudelle ja kuulla sen lyönnit. Sinäkin! Me voimme kaikki yhdessä virittäytyä kuuntelemaan sielun korvaa ja sen viisautta. Jo pikkupoikana ollessani äidilläni oli tapana sanoa minulle: Pystyt sanomaan millainen ihminen on sillä hetkellä, kun hän avaa suunsa.
Haluan vain osoittaa, kuinka täydellisesti me voimme luottaa suureen tietämykseen, jonka alku meillä on jo syntyessämme Jumalan lahjana; lahja, joka karttuu päivä päivältä kasvaen. Toista kuunnellessamme voimme kuulla ikäänkuin musiikin, joka kuljettaa puhujan sanoja. Jokainen puhuja/kirjoittaja soittaa omaa musiikkiaan omalla henkilökohtaisella tavallaan---luonteensa mukaan. Voimme helposti havaita, "soitteleeko" puhuja surullisia ja masentuneita, vihan ja katkeruuden sävyttämiä säveliä. Onko hänen äänensä ehkä pettynyt ja haparoiva. Kuulemmeko vihaisia, hyökkääviä, surullisia ääniä. Näin saamme lopulta selville ihmisen todellisen olemuksen ja mielialan.
Voi kuinka hartaastikaan toivon, että joskus vielä saisimme kuulla tälläkin foorumilla näiden mainitsemattomien nimimerkkien suusta joskus myös vahvaa ja vakuuttavaa ääntä ja kuulisimme heidän lopultakin soittelevan ilon,onnellisuuden,suvaitsevuuden, rehellisyyden ja lähimmäisenrakkauden ja elämänhalun/-toivon sävyttämiä säveliä.
Myös valta saattaa olla yksinäistä. Valtahan eristää. Jumalan täytyy olla ehkä maailmankaikkeuden yksinäisin olento? Ihmisistä taas ehkä tuomari on yksinäisin henkilö.
Yksinäisyys saa usein ihmisen ärsyyntymään. Jos olemme kuitenkin harjaantuneet kuuntelemaan, osaamme toisen huudon ja vihan kuullessamme astua taaksepäin ja kuulla nyyhkytyksen sanatulvan takana, kuulla tämän yksinäisyyden, pettymyksen, ehkä pelonkin, joka kytee meitä ympäröivän metelöinnin ja hälyn alla. Silloin kun kuulemme tällaista "taistelunhimoista" metelöintiä, meidän on aika kysyä hiljaa mielessämme: millainen tuska synnyttää näitä hirvittäviä riitasointuja?
Korvikeviha. Oletko koskaan seurannut kahta koiraa, jotka seisovat kuonotusten niskakarvat pystyssä, hännät jäykästi hieman heiluen? Sitten joku töytäisee isompaa koiraa kepillä, ja isompi koira hyökkää. Se ei hyökkää sitä kepillä töytäisseen ihmisen vaan pienemmän koiran kimppuun.
Ihmiset ovat samanlaisia. Sekä koirat että ihmiset etsivät syntipukkeja. Isät ja äidit kaatavat tuskansa usein avuttoman lapsen niskaan eivätkä sen vanhemman niskoille, joka sai aikaan kärsimystä. Esimies raivostuu huono-onniselle työntekijälle, eikä varatoimitusjohtajalle, joka juuri on antanut hänen kuulla mitä kuuluu ja kuka käskee. Mieleen muistuvat keskiajan lepraan sairastuneet, jotka uskoivat puhdistuvansa, mikäli saisivat taudin siirrettyä jollekulle toiselle.
Miksi sitten on niin tärkeä oppia ymmärtämään, kuinka toimii korvikeviha, raivo , jota ei kohdisteta sen aikaansaajaan vaan tämän sijaiseen, yleensä avuttomaan henkilöön tai ryhmään?
Siksi, että oppisimme, että meidän ei tulisi milloinkaan ajautua väittelemään kroonisesti tai patologisen loukkaavasti käyttäytyvien henkilöiden kanssa----nimimerkkejä(ateistit/trollit) en tässä nyt mitenkään halua mainita, koska ne varmaankin ovat jo kaikkien tiedossa.
Kun kuitenkin joudumme tekemisiin tällaisten henkilöiden kanssa, mitä kukaan ei tietenkään itselleen toivo- ei edes pahimmalle vihamiehelleen-, niin eikö silloin kannatakin perääntyä ja ryhtyä toimiin, jotka ovat tarpeen itsensä suojelemiseksi. Miksi edes kuunnella? Tätä varmasti ihmettelet ja kysyt.
Kuunteleminen on silti voimakas avain, sillä jos haluaisimme ystävällisesti perustella ja kumota ateistien täysin aiheettomat ja jo monesti täällä vääriksi osoitetut väitteensä yhä uudelleen ja uudelleen, he vain sulkisivat korvansa, laittaisivat aivonsa pois päältä ja valuttaisivat sielunsa tyhjiin, jolloin mikään järkipuhe ei enää voisi mennä perille ja tällainen epäterve kierre jatkuisi vain loputtomiin asti.
Siksi meidän pitäisikin oppia sielun "korvalla" kuuntelemisen taito. Anna sielun korvan kertoa, mitä se kuulee. Ja luota sen kertomaan. Siinä ei ole mitään mystiikkaa. Sielunsa korvaa ja sen paljastuksia kuuntelevien ihmisten sanotaan usein toimivan intuitiivisesti.
Moni epäilijä saattaa nyt kysyä: "Kuinka me voisimme uskoa ulkoista selostusta, jonka todenperäisyyttä mikään ei vahvista? Meidäthän on opetettu olemaan loogisia ja vaatimaan todisteita---pitäytymään loputtomiin logiikassa."
Vastaus on hyvin yksinkertainen: Sielun korvaa pystyy käyttämään täysin selityksiä lukemattakin, niin kuin eivät sydämen lyönnin salaisuudetkaan kaipaa selityksiä tuekseen. Sydän lyö. Sielun korva kuulee. Me voimme virittäytyä sydämen aaltopituudelle ja kuulla sen lyönnit. Sinäkin! Me voimme kaikki yhdessä virittäytyä kuuntelemaan sielun korvaa ja sen viisautta. Jo pikkupoikana ollessani äidilläni oli tapana sanoa minulle: Pystyt sanomaan millainen ihminen on sillä hetkellä, kun hän avaa suunsa.
Haluan vain osoittaa, kuinka täydellisesti me voimme luottaa suureen tietämykseen, jonka alku meillä on jo syntyessämme Jumalan lahjana; lahja, joka karttuu päivä päivältä kasvaen. Toista kuunnellessamme voimme kuulla ikäänkuin musiikin, joka kuljettaa puhujan sanoja. Jokainen puhuja/kirjoittaja soittaa omaa musiikkiaan omalla henkilökohtaisella tavallaan---luonteensa mukaan. Voimme helposti havaita, "soitteleeko" puhuja surullisia ja masentuneita, vihan ja katkeruuden sävyttämiä säveliä. Onko hänen äänensä ehkä pettynyt ja haparoiva. Kuulemmeko vihaisia, hyökkääviä, surullisia ääniä. Näin saamme lopulta selville ihmisen todellisen olemuksen ja mielialan.
Voi kuinka hartaastikaan toivon, että joskus vielä saisimme kuulla tälläkin foorumilla näiden mainitsemattomien nimimerkkien suusta joskus myös vahvaa ja vakuuttavaa ääntä ja kuulisimme heidän lopultakin soittelevan ilon,onnellisuuden,suvaitsevuuden, rehellisyyden ja lähimmäisenrakkauden ja elämänhalun/-toivon sävyttämiä säveliä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vastaan samoin kuin kesäkuussa, jolloin taisit viimeksi lähettää omissa nimissäsi tuon jostakin traktaatista lainaamasi tekstin.
Jokainen säälittävä aloituksesi on kuin lapiollinen mutaa jolla rakennat sinua ympäröivää muuria yhä korkeammaksi - muuria, joka erottaa sinut ja kummalliset harhasi tästä todellisesta maailmasta.
Lähes jokaisessa aloituksessasi puhut rehellisyydestä, ja samaan hengenvetoon häpeämättömästi yleistät kaikki ateistit ymmärtämättömiksi, epärehellisiksi, pahoiksi - ja kaikki uskovaiset lempeiksi, täydellisiksi, totuuden ja hyvyyden valaisemiksi olennoiksi. Tiedät itsekin aivan hyvin että ihmisiä on monenlaisia eikä se uskooko johonkin mielikuvitusolentoon vai ei rajaa ihmisiä täysin hyviin ja täysin pahoihin.
Vaikuttaa siltä että rehellisyys on sinulle vain sana jota käytät kuin opetettu papukaija ymmärtämättä ollenkaan sen merkitystä.
Koska et tunnu huomaavan sitä itse, on ehkä kohteliasta sanoa sinulle: your show is slipping.
Jokaisella aloituksellasi kaivaudut vain syvemmälle omien ennakkoluulojesi ja pelkojesi kovertamaan kuoppaan.
Tule esiin ja avaa silmäsi: useimmat ihmiset ovat ystävällisiä ja mukavia, kukaan meistä ei ole täydellinen - ja elämä sujuu enimmäkseen oikein hyvin.
arvioni ateisteista perustuvat kokemusperäiseen havainnointiin, jolloin ne eivät ole ennalta arviointia eli ennakkoluuloja.
Pelkään myös pahoin, että sinusta pidetään täällä enemmän kuin minusta, sillä sinusta on todellakin helpompi pitää kuin minusta. Pelkään sitäkin, että sinut koetaan läheisemmäksi kuin minut, sillä sinä vaikutat kiistatta ihmiseltä, jonka jokainen haluaa ystäväkseen, kun taas minä käyttäydyn toisinaan, ehkä liiankin useasti karkeaan ja hiomattomaan tapaani ja minua on siksi joskus erittäin vaikea lähestyä? Minun persoonallisuudessani taitaa sittenkin olla ammottavia aukkoja kuin tahkojuustossa, jossa joku aukko saattaa edustaa onttoa kohtaa, josta puuttuu älykkyttä, vaikka sen tulisi olla täynnä viisautta, ja joku toinen aukko voi ammottaa paikalla, jossa pitäisi olla herkkyyttä, ja moni muu aukko voisi edustaa vaikkapa näkemyksen tai myötätunnon puutetta.
se on , että ateisteja pitää kohdella silkkihansikkain, muuten tulee itku. Voi teitä kasvakaa aikuiseksi, itku pillit.
kännikala nukkumaan, ja huomenna sitten opettelet yhdyssanoja.
tarvitse silkkihansikkain kohdella, mutta tuo höpötyksesi ja onneton kirjoitustyylisi on epäkohteliasta lukijoita kohtaan. Ja sen lisäksi sinä olet helvetin vittumainen, typerä ja typeryydessäsi vielä jostain kumman syystä omahyväinen.
Itkupillit on yhdyssana.
Uskiksen toivomuksesta laitoit sitten tahkojuustosi laulamaan. Pimpelipom.
Et vain ymmärrä. Täällä on hyvin erilaisia kristittyjä, joiden kirjoitustyyli poikkeaa toisistaan paljon. Pässinpäisimmät ateistit niputtavat nämä silti yhteen muottiin ja se on siis nähty.
"sen lisäksi sinä olet helvetin vittumainen, typerä ja typeryydessäsi vielä jostain kumman syystä omahyväinen."
Muistutan, että minua vuorostaan siis kutsuit tyhmäksi ja hulluksi. Tälläviisiin se Kössönömi joutuupi huomaamaan miten kuvaavasti hän asetti parjaavat sanansa - niin - itsestänsä.
Kyllä tämän palstan uskikset ovat kaikki suht samanlaisia.
Pysyisitte siellä omilla palstoillanne huutelemassa reikäpäisten kavereittenne kanssa hallelujaa. Mutta vittuilunhalu taitaa viedä voiton.
Jumala opettaa, jos en opi se jumala täytyy lopettaa
"Minulle sana jumala ei ole muuta kuin inhimillisen heikkouden ilmaus ja tuote.
Raamattu on kokoelma kunniallisia mutta alkukantaisia legendoja, jotka ovat
melko lapsellisia. Edes hienostuneet tulkinnat eivät voi tätä asiaa muuttaa.
- Albert Einstein, kirje filosofi Eric Gutkindille 1954
"I cannot imagine a God who rewards and punishes the objects of his creation, whose purposes are modeled after our own -a God, in short, who is but a reflection of human frailty. Neither can I believe that the individual survives the death of his body, although feeble souls harbor such thoughts through fear or ridiculous egotisms.
-Albert Einstein, Obituary in New York Times 1955-04-19
"feeble souls harbor such thoughts through fear or ridiculous egotisms."
Niin, voiko uskontojen syntyä ja perimmäistä syytä tuon paremmin kuvata?
on näköjään sinun pahin ongelmasi, mutta älä pelkää, olet jo.