Minusta se oli koulua edeltävä kesä.
Oltiin juuri muutettu Oku:sta takaisin Joensuuhun.
Ostettiin omakotitalo, isolla tontilla. Vastapäätä aukesi "erämaa".
Tutkimaton luonto ja tiheikkö.
Aluksi en uskaltanut juuri sataa metriä kauemmaksi, mutta pian koko alue oli minun.
Vajaan puolen kilometrin päässä oli I maailmansodan aikainen juoksuhauta, johon ammuttiin punaisia myöhemmin, veljessodassa
Myöhemmin, kun moottoritietä rakennettiin, löytyi heidän joukkohautansa.
Se oli minun maailmani. Sinne tein lehtimajoja, tottahan tutustuin vihdoin naapureihinkin, lapsiin, joita totisesti riitti...
Sieltä tienposkesta löysin pyöreän kumin, joka venyi vaikka kuinka pitkäksi. Jännittävää paukutella.
Vein sen äidille.
Äiti heitti sen välittömästi, sormin koskematta likasankkoon.
No, 60- luvun seksivalistusta...
Paras kesämuisto 0...7v?
13
202
Vastaukset
- Juhannusruusu53
oli tapaus kun tajusin että osaankin puhua muutaman sanan. Ikääni en muista mutta muutama vuosi varmaan ja kaikki höösäsivät että kun en jo ala ollenkaan puhumaan. Voi sitä onnenhetkeä itselleni kun sain kuistin nurkan takana veljelleni sanottua muutaman sanan. Itsellä oli ns. stressi siitä kun olis jo pitänyt osata puhua eikä sitä puhetta tullut, oikein jonkinlainen pelko että mitä siitä seuraa jos en alakaan puhumaan.
- handek
Äiti vei minut koulupihalle.
Erotuin heti. Toisilla oli klassinen reppu.
Minulla koko selän laajuinen sininen.
Heti oli vaikeaa, sitäpaitsi, minä oli paluumuuttaja, outo hiihtelijä lähimetsistä.
Kaikki muut tuntuivat tuntevan toisensa.
Siitähä se kuitenkin lähti. Opettaja kysyi, kuinka moni osaa laskea.
Viidestätoista taisi puolet osata.
Kuinkas moni osaa lukea?
Lisäkseni, kolme kättä nousi. Hienoa sitten.
Välitunnilla, pojat kehivät minut. Koulutalon yläkerrassa asui, nähtävästi talonmiestehtävissä, eräs perhe, joilla oli neljä poikaa.
Yksi valitettavasti, hieman vajavainen, mutta kovanyrkkinen. Pari vuotta vanhempi.
Hän pääsi takomaan minua jo ensimmäisenä päivänä.
Nyyh, tai oikeastaan so long..
Oli kaunis kesäpäivä aurinko lämmitti puulattiaa. Leikin pienen kissanpennun kanssa, kissa karkasi ja nousin ylös ja yhtäkkiä ryntäsin kissanpennun perään kävellen.
- kivellä.istuja
ne kauneimat ovat homansikoiden poimimnen heinänvarteen ja ne mini-kokoiset kopat (1,5-2dl) kauniisti maalatut kopat jotka äiti toi kaupungin torilta ja niihen sai sitten koko kesän poimia viereisen metsän pusikoista ja metsänreunasta pellonviereltä mansikoita ja mustikoita ja pellon keskellä olevasta vatukosta vaapukoita..
Paras, huikein lapsuusmuisto liittyy huhtikuuhun, silloin kuntäytin 2-v. ja kun kadonnut äiti tuli iskin kanssa kotia. Laittoi ruskean pahvilaatikon pöydälle. Kun laatikkoon kohdistuva häly vaimeni, minä kiipesi penkille, siitä kapusin hiljaa pöydälle, otin laatikon reunoista kiinni ja ponnistin itseni jaloilleni. Laatikosta muistan että siellä näkyi kasvojen soikio vaan minä katsoin ympärilleni. Olin korkealla. Hengitys suorastaan salpaantui ihastuksetsa. Oli todella huima tunne, jos olisi ollut siivet olisin varmaan lähtenyt lentoon. Melkoisen pyrähdyksen kyllä ilmassa koin, kun joku aikuisista nostaa kieräytti minut alas.
Nykyään saman tunteen melkein kokee joskus kun auton nopeus nousee nollasta sataan pehmeästi ja nopeasti ja selkäranka litistyy vasten autonpenkkiä ja tuuli kohisee avonaisist ikkunoista, minä kyytiläisenä en ohjaimissa.- handek
Millainen auto sinulla on?, itse vaihdoi juuri sellaiseen. Sanotaan mukavaan ja hienostuneeseen, mutta kovin samanlaiseen.
Kyllähä siinä kymmeneen sekuntiin kiihtyy 0...100 km.
Mutta jos sitä tunnetta hakee, päräyttää motskarin tallista käyntiin, ja taival taittuu puoleen aikaan... - kivellä.istuja
handek kirjoitti:
Millainen auto sinulla on?, itse vaihdoi juuri sellaiseen. Sanotaan mukavaan ja hienostuneeseen, mutta kovin samanlaiseen.
Kyllähä siinä kymmeneen sekuntiin kiihtyy 0...100 km.
Mutta jos sitä tunnetta hakee, päräyttää motskarin tallista käyntiin, ja taival taittuu puoleen aikaan...miulla autoa ole kun en moneen vuoteen ole edes sellaista ajellut enkä tule koskaan enää ajamaankaan. Silloin joskus perheellisenä auto oli pakollinen ja sen kanssa täytyi olla vaihtokuskina ja renkaita oli mukava vaihdella vaan ei ole miun juttu. Ei motskarikaan onnistuisi miulta, pitäisi olla sellainen minimopon kokoinen ja jyydissäkin olijana pitäisi olla paikka ajajan edessä eikä takana tai olisin kuin kiljahteleva iilimato.
- Heikunkeikku
...sun kirjotusta.
Voin vallan hyvin kuvitella tunteesi, kun seisoit korkealla :) Muistan samanlaisen jutun. Minut nostettiin istumaan pöydän reunalle valokuvaamista varten. (En vaan tajua, että miksi juuri pöydälle istumaan?) Noh, istuin siinä aivan peloissani, koska istuin NIIN korkealla ja pelkäsin, että putoan. Muistan, miten muut yrittivät naurattaa mua, että saisivat nauravan valokuvan. Olin kuin totinen torvensoittaja. Paha siinä oli nauraa, kun päässä huimas ja piti keskittyä korkealla istumiseen.
Valokuvasta tuli Erittäin totinen. Vuosia luulin, että olin istunut olohuoneen isolla pöydällä. Vasta aikuisena yhtäkkiä, kuvaa katsoen, huomasin, että enhän minä isolla pöydällä istunutkaan, vaan matalalla sohvapöydällä. Heh, elikkä en oikeastaan ollenkaan kauhean korkealla. Vaan muistissa on, että olin ihan Älyttömän korkealla.
Heinään minäkin olen keräillyt ahomansikoita, mummun ja paapan pihassa oli Kuopankatto (kellari), jonka päällä kasvoi heiniä ja paaaaaljon ahomansikoita.
Kiva muisto. - eukkos toi sulle
vaakan...joka kiihtyi nollasta sataan sekunnissa;D
- kivellä.istuja
Heikunkeikku kirjoitti:
...sun kirjotusta.
Voin vallan hyvin kuvitella tunteesi, kun seisoit korkealla :) Muistan samanlaisen jutun. Minut nostettiin istumaan pöydän reunalle valokuvaamista varten. (En vaan tajua, että miksi juuri pöydälle istumaan?) Noh, istuin siinä aivan peloissani, koska istuin NIIN korkealla ja pelkäsin, että putoan. Muistan, miten muut yrittivät naurattaa mua, että saisivat nauravan valokuvan. Olin kuin totinen torvensoittaja. Paha siinä oli nauraa, kun päässä huimas ja piti keskittyä korkealla istumiseen.
Valokuvasta tuli Erittäin totinen. Vuosia luulin, että olin istunut olohuoneen isolla pöydällä. Vasta aikuisena yhtäkkiä, kuvaa katsoen, huomasin, että enhän minä isolla pöydällä istunutkaan, vaan matalalla sohvapöydällä. Heh, elikkä en oikeastaan ollenkaan kauhean korkealla. Vaan muistissa on, että olin ihan Älyttömän korkealla.
Heinään minäkin olen keräillyt ahomansikoita, mummun ja paapan pihassa oli Kuopankatto (kellari), jonka päällä kasvoi heiniä ja paaaaaljon ahomansikoita.
Kiva muisto.sohvapöytäkin aika korkea ja reunalla istuminen on huteraa ilman selkänojaa ja jalat roikkuu ilmassa. Keskikoulussa mentiin likkojen kanssa koulunjälken eräälle vanhalle mäkihyppytornille, puinen ja lahokin, nitisevä ja huojuva, ei hirmuisen korkea, mutta riittävästi kiipeämistä. Alas en uskaltanut kävellä vaan tikkujen uhallakin laskeuduin hipihiljaa askelma kerrallaan persuksillani alas. Pitkään sitten näin alasputoavien parvekkeiden pikku painajaisia.
- Juhannusruusu53
joka on muistissa on kun löysimme pikkupenskoina kanan pesän pensaan alta ja se oli täynnä munia. Tietysti jo vanhoja enin osa ja käyttökelvottomia. Kanat saivat taapertaa ulkona aivan vapaasti kesäisin ja tekivät pesiä mihin sattui.
No meistä kakaroista tuli sitten innokkaita aarteen etsijöitä, että jos vielä voitais ilmoittaa äidille toisestakin piilopesästä. - kun......
siskot vei minut keltaiselle voikukkapellolle
- QuietPlace
handella aloiuksia ja ei yhtään lopetusta tai aiheen seurantaa.
Sammuitko? - RIMMIR
Kun sai nukkua aitassa kaikki ihanat kesä-yöt sisaruksien kanssa, joskus vain isoveljet kertoivat kummitusjuttuja, silloin vain sinnitteli silmät auki peiton alla niin kauan kunnes unijukka vierailulle.
Joskus oli kuitenkin pakko juosta isän ja äidin turvaan. Silloin ei tarvinnut pitää oveja lukossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1811268
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän138883- 84824
- 51748
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?47674Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t246592Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä311580Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55569- 51549
Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,7540