Kumppani vammautui keväällä onnettomuudessa.Nyt päässyt
kuntoutuksen piiriin ja selvisi,ettei hän tule koskaan kävelemään,eikä voi itse hallita rakon ja suolen toimintaa.
Kärsin hänen puolestaan,mutta itse lähdin siltä pohjalta,että
tämä voi olla tulevaisuus.Rakastan kuitenkin häntä ja aion
pysyä hänen rinnallaan,mutta vaikeaa tulee olemaan,sen
tiedän jo etukäteen.Pelkään hänen psyykkeensä puolesta,
koska hän yrittää näytellä vahvaa kavereiden edessä.
Minulle hänen vammansa ei tule olemaan esteenä meidän
suhteessamme.Kertokaa kokemuksia ja näkökulmia.
Yksin en jaksa tätä kaikkea kantaa.
kuntoutuksen piiriin ja selvisi,ettei hän tule koskaan kävelemään,eikä voi itse hallita rakon ja suolen toimintaa.
Kärsin hänen puolestaan,mutta itse lähdin siltä pohjalta,että
tämä voi olla tulevaisuus.Rakastan kuitenkin häntä ja aion
pysyä hänen rinnallaan,mutta vaikeaa tulee olemaan,sen
tiedän jo etukäteen.Pelkään hänen psyykkeensä puolesta,
koska hän yrittää näytellä vahvaa kavereiden edessä.
Minulle hänen vammansa ei tule olemaan esteenä meidän
suhteessamme.Kertokaa kokemuksia ja näkökulmia.
Yksin en jaksa tätä kaikkea kantaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voimia sinulle ja kumppanillesi. Veljeni vammautui myös n. viisi vuotta sitten. Hän oli yksityisyrittäjä ja joutui lopettamaan yrityksensä vammautumisen jälkeen.
Ennuste hänen kuntoutumisekseen oli suurinpiirtein nolla. Ei koskaan kävele, ei pysty puhumaan ym. Tilanne tänä päivänä: Hänellä on sähköpyörätuoli, pystyy kävelemään pieniä matkoja, rappuja ylös ja alas (heillä on kaksikerroksinen talo, makuuhuone ylhällä) Hoitaa WC-jutut itse. Puheen kanssa oli aluksi ongelmia, mutta sekin on palautunut ihan tavalliseksi. Sairaalassa on ihmetelty hänen kävelyään. Eihän hänen pitänyt kävellä. Hän on menossa nyt tässä kuussa leikkaukseen, jossa toista jalkaterää suoristetaan. Se on alkanut vääntyä sisäänpäin. Kävely voi tulla paremmaksi ja muutenkin esim lonkat joutuvat liian kovalle rasitukselle nykytilanteessa.
On hänelle ollut kova pala jäädä pois työelämästä. Vaimo on kertonut, että masennsutakin on ollut, kun itse tajuaa oman tilanteensa. Käytännön vaikeuksiin ovat kyllä saaneet apua, aluksi jumppari kävi kotona, hänellä on ollut avustaja kotona jonkun tunnin päivässä, fysioterapiaharjoituksia on tehty hänen kanssaan fysioterapeutin ohjeiden mukaan.
Elämässä ei joskus anneta vaihtoehtoja, mutta uskon, että selviätte. Avunsaannistakin voi olla, että joutuu joissakin kunnissa taistelemaan, mutta pitäkää pintanne. Ei ole kuitenkaan tarkoitus, että sinä näännyt. Toivottavasti kumppanisi kaverit pysyvät ympärillä, heillä on varmaan suuri merkitys kumppanisi mielialaan. Että häntä ei unohdeta. Veljelläni on aika paljon ystäviä, jotka ovat käyneet katsomassa. Osa on unohtanut ja uskon, että se on koskenut häneen kovin. Jaksamista teille toivon, lääkärit ovat yleensä hyvin varovaisia aluksi ennustustaessaan tulevaisuuden näkymiä, ettei tule sitten pettymyksiä.
Kumppanillani on selkäydin vamma,niskanikaman murtuman vuoksi.Ensin oli
neliraaja halvaus,kaulasta alaspäin.Puhe ei mennyt missään vaiheessa.
Niska tuettiin leikkauksessa neljästä nikamasta.Haittana kulumat sekä
niskassa,että hartioissa.
Tunto palasi pikkuhiljaa osittain,mutta vasen puoli heikompi,kuin oikea.
Alaselässä ei myöskään ole tuntoa,mutta tuntee,kun selkää painellaan.
Suoli joudutaan tyhjentämään ja katetrointi säännöllisesti.Virtsaa tulee
itsestäänkin,mutta hän ei tunne sitä itse.Kuntoutuslääkärin mukaan tilanne
tulee olemaan lopullinen.Itse hän sanoo vielä kävelevänsä jossain vaiheessa
ja tulen toki häntä kannustamaan siinä.En jaksa vielä uskoa,että tämä olisi
lopullista.Myös kumppanillani on laaja ystäväpiiri,mutta tänä aikana tuli
huomaamaan ne todelliset ystävät.Vain muutamat kävivät sairaalassa
katsomassa.Toivon,että yhdessä jaksamme taistella eteenpäin.
on harvassa itse tuon myös kokenut.
Kyllä sitä jaksaa, kun ei toivoaan menetä...
Hei Rakastava kumppani
Rakkaus on voimaa elämässä ja kuolemassa
Onpa teillä murhetta kerrakseen, enkä halua vertailla sitä mihinkään sillä jokainen suru ja murhe on yksilöllistä ja yksityistä. Minulle tuli mieleen huonoparisuhde tai -liitto jossa missä henkiset vammat tuottavat myös ongelmia yhteiseen elämään. Harvoin puhutaan tai kirjoitetaan rajoitteista mikä estää läheisyyden, hellyyden ja seksin. Sitäkin parisuhteessa tarvitaan muiden tarpeiden lisäksi. Ongelmana ei välttämättä ole sairaus vaan rakkaus puuttuu. Mitä on jos rakkaus puuttuu?
Minusta on hienoa, että nimimerkkisi on RAKASTAVA KUMPPANI. Se on suuri voima vaikeuksissa. Rakkaus on kuolemaakin väkevämpää. Joskus on mahdotonta muuttaa joitakin asioita miksikään ja monesti rohkeus puuttuu kun siihen on mahdollisuus. Sotkemme nämä asiat helposti päinvastoin. Elikkä elämme tunteella kun pitäisi elää järjellä. Ehkäpä se on parasta jos osaa elää tunteella ja järjellä yhtäaikaa.
Olen useasti kirjoittanut kirjoitusteni loppuun: Isän kätteen ja nyt sydämestäni haluan toivottaa teille juuri sitä tunnetta, että olisitte jonkun meitä suuremman kämmenellä. Toivon, että teillä riittää voimia ja viisautta etsiä ja käyttää kaikki mahdollisuudet elämän ja suhteenne parantamiseksi. t. Turvamies