Olen havainnut kristillisiin sukupuolirooleihin liittyvän keskustelun pyörivän ainakin Suomessa lähes yksinomaan naispappeuteen liittyvän kysymyksen ympärillä. Asiasta ei juuri puhuta virkakysymyksen ulkopuolella, vaikka se koskettaa huomattavasti laajempaa osaa uskovista kuin tuo pappeuskysymys.
Mitä muuta tarkoittaa esim. että naisen on oltava miehelleen alamainen, ja että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Onko esimerkiksi Jumalan tahdon vastaista, että nainen on miehen esimiehenä työelämässä? Onko esimerkiksi naispresidenttiys väärin? Monesti uskovat painottavat sitä, että "miehen pitää olla mies ja naisen nainen", mutta ei valaista, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Lisäksi painotetaan sitä, että mies ja nainen ovat erilaiset, mutta samalla jotenkin syrjäytetään se, että naiset ovat myös keskenään erilaisia, kuten miehetkin.
Uskovana naisena koen jatkuvaa kärsimystä ja joukkoon kuulumattomuuden tunnetta, sillä en ole "stereotyyppinen nainen". Pyrin kyllä olemaan miehille alamainen, mutta "naisen ajattelutapa" on minulle hyvin vieras ja etäinen. Jopa psykoterapeuttini on myöntänyt, että aivoni vaikuttavat monessa suhteessa enemmän miehen aivoilta.
Minulla ei ole koskaan ollut läheisiä ystäviä, sillä olen muiden uskovaisten naisten kanssa yleensä eri aaltopituudella, jolloin ystävyys jää melko pinnalliseksi. Miesten kanssa en puolestaan uskalla ylläpitää läheisiä ystävyyssuhteita, sillä sitä ei pidetä uskovaiselle sopivana.
Olen kyllä yrittänyt väkisin kiinnostua "naismaisista" asioista ja päästä perille naisten logiikasta, mutta se ei tunnu onnistuvan, ainostaan johtaa minut noloihin tilanteisiin.
Olen ollut tällainen "sukupuoleton" syntymästäni saakka, jo leikki-ikäisenä kiinnostuin pelkästään pojille suunnatuista leluista, vaikka minulle ostettiin sinnikkäästi nukkeja. En osannut leikkiä nukeilla, vaikka halusinkin, ja tunsin osaamattomuudestani häpeää.
Ympäristökään ei ole voinut vaikuttaa luonteeseeni, sillä minulla ei ole veljiä, ei ole ollut poikia kavereina tai mitenkään sukupuolettomuuteen kannustavaa kasvatusta.
Olen kuitenkin täysi hetero, enkä koe olevani "väärässä ruumiissa", vaan koen kyllä itseni naiseksi.
Onko uskovaisten luoma muotti liian ahdas, vai onko minussa jotain perustavaa laatua olevaa vikaa, jokin "vamma"? Miten selviän eteenpäin, kun tuntuu ettei tällä maanpäällisellä elämällä ole minulle mitään tarjottavaa, jos aion pysyä uskossa ja seurakuntayhteydessä, mikä on kuitenkin minulle kaikki kaikessa? :(
Mitä muuta tarkoittaa esim. että naisen on oltava miehelleen alamainen, ja että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Onko esimerkiksi Jumalan tahdon vastaista, että nainen on miehen esimiehenä työelämässä? Onko esimerkiksi naispresidenttiys väärin? Monesti uskovat painottavat sitä, että "miehen pitää olla mies ja naisen nainen", mutta ei valaista, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Lisäksi painotetaan sitä, että mies ja nainen ovat erilaiset, mutta samalla jotenkin syrjäytetään se, että naiset ovat myös keskenään erilaisia, kuten miehetkin.
Uskovana naisena koen jatkuvaa kärsimystä ja joukkoon kuulumattomuuden tunnetta, sillä en ole "stereotyyppinen nainen". Pyrin kyllä olemaan miehille alamainen, mutta "naisen ajattelutapa" on minulle hyvin vieras ja etäinen. Jopa psykoterapeuttini on myöntänyt, että aivoni vaikuttavat monessa suhteessa enemmän miehen aivoilta.
Minulla ei ole koskaan ollut läheisiä ystäviä, sillä olen muiden uskovaisten naisten kanssa yleensä eri aaltopituudella, jolloin ystävyys jää melko pinnalliseksi. Miesten kanssa en puolestaan uskalla ylläpitää läheisiä ystävyyssuhteita, sillä sitä ei pidetä uskovaiselle sopivana.
Olen kyllä yrittänyt väkisin kiinnostua "naismaisista" asioista ja päästä perille naisten logiikasta, mutta se ei tunnu onnistuvan, ainostaan johtaa minut noloihin tilanteisiin.
Olen ollut tällainen "sukupuoleton" syntymästäni saakka, jo leikki-ikäisenä kiinnostuin pelkästään pojille suunnatuista leluista, vaikka minulle ostettiin sinnikkäästi nukkeja. En osannut leikkiä nukeilla, vaikka halusinkin, ja tunsin osaamattomuudestani häpeää.
Ympäristökään ei ole voinut vaikuttaa luonteeseeni, sillä minulla ei ole veljiä, ei ole ollut poikia kavereina tai mitenkään sukupuolettomuuteen kannustavaa kasvatusta.
Olen kuitenkin täysi hetero, enkä koe olevani "väärässä ruumiissa", vaan koen kyllä itseni naiseksi.
Onko uskovaisten luoma muotti liian ahdas, vai onko minussa jotain perustavaa laatua olevaa vikaa, jokin "vamma"? Miten selviän eteenpäin, kun tuntuu ettei tällä maanpäällisellä elämällä ole minulle mitään tarjottavaa, jos aion pysyä uskossa ja seurakuntayhteydessä, mikä on kuitenkin minulle kaikki kaikessa? :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän sinänsä jotkut uskovaiset ole luoneet sukupuoleen sidottuja "muotteja", käyttäytymismalleja ja sukupuolirooleja, vaan se ihmisyhteisö johon kuulut taikka jonka yhtenä yksilönä olet ja elät. Jos mahdollista, niin vaikuta siihen.
Luojamme, taivaallinen Isä ei ole kuitenkan luonut suoraan epätasa-arvoisia ja epäoikeudenmukaisia ihmisyhteisöjä. Ne ovat syntyneet, muotoutuneet muiden vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutuksesta vuosituhansien saatossa. Joita ensijaisesti ovat ravinto, puhdas juomavesi, viljelystilat siis viljelyyn kelpaavat maa-alat, kalastukseen sopivat järvet ja joet sekä muut vesialueet, että metsästykseen soveltuvat alueet ja yhteisön asuinpaikaksi kelpaavat laajat maa/vuoristo/metsä-alueet. Miehet ovat olleet muinoin se voimatekijä jolla tuo kaikki on saatu pysymään hallinnassa sekä myös elinkelpoisena omaa yhteisöä varten. Vaikkakin ajat ja elinolot sekä elintavat ovatkin muuttuneet melkein täysin, niin ihmisen/ihmiskunnan yhteinen menneisyys on jättänyt omanlaisensa jälkensä
miehen perinteiseen rooliin, joka on vahvana etusijalla edelleenkin. Naisen rooli on puolestaan jäänyt vielä jollakin tasolla perinteisen miehen roolin varjoon. Joka ei kuitenkaan tarkoita jotta nykyisin nainen olisi jotenkin heikonpi henkisiltä ja hengellisiltä ominaisuuksiltaan, mies on vaan miehenä ollessaan vahvenpi kehonsa voimatekijöiden suomin eduin. Ja se on se varsinainen asian ydin. Naiset vieläkin tarvitsevat vahvaa, voimakasta, kykenevää miestä moniin asioihin. Esim. rakentamiseen, korjaamiseen, ja yleensäkin joihinkin voimia vaativiin tehtäviin.
Mutta, ole sinä vaan nainen, ja käyttäydy kuin nainen, ole vahva, puolusta oikeuttasi olla esim. heikko vahva uskalias pelokas rohkea arka kykenevä kykenemätön kova hellä rakastava vieroksuva esimerkillinen esimerkitön, joka tapauksessa kuitenkin pyri toimimaan oikein vääryyttä vastaan ja olemaan aina oikeudenmukainen epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Miehenä minä kannustan sinua siis olemaan yksilö jolla on yhteisölleen omanlaisensa merkitys ja vaikutus.
Kuvauksestasi päätellen olet aika lailla samanlainen kuin minä. Eikä tuo elämäntyyli ja ajattelu ole millään lailla pielessä eikä väärin.
Varsin monet kaltaisesi, minä mukaan lukien, olen joutunut toteamaan, että olen todella nainen, mutta en ihan kaikessa.
Jos nyt puhutaan uskovien kielellä, sinun pitäisi nyt tehdä ns. valinta - käännytkö miesten puoleen vai naisten.
Tosiasia on, että todennäköisesti vaikka yrittäisit miten, et onnistu miellyttämään miehiä, vielä vähemmän saat heiltä seksuaalista tyydytystä. Sitä voit saada vain naisilta. On pitkälti libidostasi kiinni, mitä lopulta teet. Ne, joilla on vahva libido, heillä ei ole mitään mahdollisuutta valita muuta kuin toisia naisia. Ne joilla on heikompi, voivat elää yksin. Mies on ainoa, joka ei ole vaihtoehto ollenkaan, - paitsi aivan väkisin ja onnettomin seurauksin.
Eli kyllä, uskovien muotti on liian ahdas. He haluavat määrätä luonnossa ja ihmisten parissa enemmän kuin Jumala koskaan on tehnyt.
Siksi ns. "valintaasi" kuuluu sekin, että jos rehellisesti tutkit itseäsi, ja myönnät todeksi sen mitä huomaat, joudut kohtaamaan nämä tuomitsevat uskovaiset, joille meidän kaltaisiamme ihmisiä ei ole olemassa. He kieltävät sinut, ja he kieltävät sinulta myös oikeuden ja vapauden uskoa Jumalaan, joka on suurempi kuin nämä pienet uskovaiset.
Se on raskas kohtalo. On niitäkin, jotka eivät ole kestäneet uskovien painostusta ja uhkailua, vaan lopettaneet "luonnottoman" elämänsä. Älä sinä tee niin. Hylkää mieluummin uskovat, kuin elämä. Ja anna Jumalan pitää huolta sinusta ja muista niin kuin tekee.
Missä seurakunnassa tuollaisia sukupuolirooleja ja -malleja luodaan tänä päivänä? Naiset ovat naisia ja miehet miehiä, sen ymmärrän, mutta en ole kuullut kristillisestä seurakunnasta jossa ketään "pakotetaan" muotteihin. Ehkä naista helpommin kysytään mukaan perinteisesti naisvaltaisiin toimtamuotoihin ja miehiä miesvaltaisiin, mutta en jaksa uskoa sen olevan mikään muotti.