SETUKKAA!! HUHUU!! NÄYTTÖÄ SOTAPOLITIIKASTA

”SETUKKAA!! HUHUU!! NÄYTTÖÄ SOTAPOLITIIKASTA
30 luvulla kaivataan edelleen suomalaisten harjoittamana.”

Sotapolitiikka alkoi talvisotaa edeltäneessä muodossaan mm. voimakkaina sotilassuhteina Saksaan jo 1935, jolloin Saksassa vieraili Mannerheim. Tuolloin mm. sovittiin, että NL vastaisen sodan syttyessä Saksalla on oikeus sijoittaa sotilasyksikköjään Suomen alueelle ja natsit lupasivat Suomelle Neuvosto-Karjalan. Seuraavana vuonna Gestapo solmi työsuhteet Suomen valtiollisen poliisin sekä natsien tiedustelupalvelu Abwehr suomalaisen sotilastiedustelun kanssa. Ja Saksassa ravasivat ennen talvisotaa marskin ohella isot ja pienet sotilaskihot, kuten pääesikunnan silloinen päällikkö kenraali Öhquist ja natsipamppuja täällä, ja suomalaisia sotilaita oli eri aselajeista natsien koulutuksessa.

Ja saksalaissukellusveneet vierailivat Helsingissä vuonna 1937 sekä seuraavan vuoden keväällä natsien hävittäjälaivue. Merkittävä oli myös kesällä -39 Suomessa vieraillut Saksan maavoimien pääesikunnan päällikkö Halder. Hän tutustui kannaksella, Pohjois-Suomessa ja Lapissa sotilaallisiin kohteisiin.

Ja elokuun 11-12 pnä 1939 toimeenpantiin saman aikaisesti Saksan ja Italian vastaavien sotaharjoitusten kanssa kannaksella Mannerheimin johdolla suuret taisteluharjoitukset. Harjoituksilla, joihin osallistui keskeinen osa armeijan vahvuutta, reserviläisiä ja suojeluskunta, oli välittömän sodanvalmistelun luonne. Tätä osoitti se, että harjoitusten yhteydessä puolustusministeri Niukkanen otti Ruotsin puolustusministeri Sköldin kanssa puheeksi Ruotsin osallistumisen "mahdolliseen Venäjän ja Suomen väliseen sotaan."

Suomi odotti myös Saksan hyökkäävän vuoden 1939 aikana Neuvostoliittoon. Tästä todisteena se, että Suomen Englannin lähettiläs Gustaf Gripenberg luovutti 14. päivä heinäkuuta 1939 Englanin ulkoministerille Halifaxille muistion, jossa Suomen hallitus ilmoitti kieltäytyvänsä yhteistyöstä Saksan hyökkäystä vastaan ja tulevansa kohtelemaan ”hyökkääjänä” jokaista valtiota, joka pyrkisi antamaan apua Saksan Neuvostoliittoon suuntatuvan hyökkäyksen torjumisessa.

Ja lokakuussa -39 Suomi suoritti käytännössä täydellisen sota-ajan liikekannallepanon (YH), vaikka Neuvostoliiton taholta ei ollut sodanuhkaa: Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston operaatiosuunnitelma Suomea vastaan esitettiin puolustusministeri Voroshiloville vasta 29.10.1930. Neuvostoliitto aloitti sotatoimet siis vasta runsaat kaksi viikkoa sen jälkeen kun Moskovan neuvottelut olivat Suomen toimesta katkenneet. Eikä neuvostojoukkojen ryhmitys ollut vielä talvisodan alkaessakaan valmis.

Suomalaisten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle siis kuusi divisioonaa, eli noin 133 000 miestä. Kun Suomen armeijan maavoimat käsittivät yhdeksän divisioonaa ja erillisjoukkoja. Eli Ylimääräisten harjoitusten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle kaksi kolmasosaa maavoimien miesmäärästä.

Ja karjalan kannasta oltiin kiivaasti linnoitettu ns. Mannerheim-linjan muodossa. Linnoitustöissä oli enimmillään -39 kesällä lähes 70 000 henkilöä. Niin sanottuun pääasemaan rakennettiin mm. konekivääripesäkkeitä ja -korsuja yhteensä 606 kappaletta ja panssariesteinä käytettyjä 2–3 tonnin kivenlohkareiden rivistöjä laskettiin 136 kilometriä.

Näin Suomi rikkoi selkeästi sotilaallisilla linnoituksillaan ja keskityksillään kannaksella hyökkäämättömyyssopimuksen 1. artiklaa, jossa todetaan mm. ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.”

Tilanteiden kehittymistä sotatilanteeksi kärjisti osaltaan se, että suomalaisjohtajat olivat liittäneet Suomen aiemmin Saksan ja talvisodan alla länsivaltojen hyökkäyssuunnitelmiin, eli käytännössä luovuttivat tarvittaessa Suomen alueita länsimaiden tukikohdaksi hyökkäyssodalle Neuvostoliittoon. Suomen ja NL:n tilannetta todella kärjisti se, että Suomi yksipuolisesti katkaisi Moskovan neuvottelut, jossa sopimukseen pääsyllä oltaisiin talvisota vältetty. Kannattaa muistaa, että NL sopimustarjous oli Suomelle varsin reilu!

Ja talvisodan sotatoimet alkoi NL virittämällä ns. Mainilan lavastuksella, vaikka ei sitä oltaisi tarvittu, koska jos tarkkoja ollaan Suomen tekemät hyökkäämättömyyssopimuksen rikkomukset antoivat NL:lle kansainvälisoikeudellisesti oikeuden puolustaa itseään Suomen sotilaallisia aggressioita vastaan! Jota YH:kin osoitti.


Ja pikku vinkki urpiainen, pidä jo lättysi kiinni näistä talvisota jutuista, koska olet liian suurissa saappaissa! Nyt et pysty muuhun kuin paskanjauhantaan!