Hammaslääkäriopiskelijat hoi!

Ei ironiaa kiitos, haluaisin ihan vakavia vastauksia, eli en tosiaankaan osaa päättää että lääkis vai hammaslääkis.. molemmissa on puolensa, sillä lääkärin ja hammaslääkärin työnkuva on suht erilainen.. Kyseessä ei ole mitään nenän vartta pitkin katsomista, vaan tiedän sellaisia henkilöitä, jotka oikeesti hakee hampaalle vaan siks koska ne ei pääse yleisen lääkiksen puolelle, ei välttämättä juuri sen takia, että heitä erityisesti kiinnostaisi hammaslääketiede.. Mä kaipaisin jonkun listaamia hyviä ja huonoja puolia kummastakin alasta! Kiitos jo etukäteen jos joku ihana jaksaa vastata :)

.......... kirjoitti:

Ei ironiaa kiitos, haluaisin ihan vakavia vastauksia, eli en tosiaankaan osaa päättää että lääkis vai hammaslääkis.. molemmissa on puolensa, sillä lääkärin ja hammaslääkärin työnkuva on suht erilainen.. Kyseessä ei ole mitään nenän vartta pitkin katsomista, vaan tiedän sellaisia henkilöitä, jotka oikeesti hakee hampaalle vaan siks koska ne ei pääse yleisen lääkiksen puolelle, ei välttämättä juuri sen takia, että heitä erityisesti kiinnostaisi hammaslääketiede.. Mä kaipaisin jonkun listaamia hyviä ja huonoja puolia kummastakin alasta! Kiitos jo etukäteen jos joku ihana jaksaa vastata :)

Lue lisää

ja sitten kun on hammaslääkäriksi lukenut, ei voi enää valita muuta erikoistumisalaa jos alkaakin kiinnostaa jokin muu lääketieteen erikoistumisala.. Lääkiksessä on aikaa miettiä ja katsella mikä erikoistumisala olisi juuri itselle sopivin, jos haluaa edes erikoistua, eli jos haluaakin jäädä vaikka tk-lääkäriks jne.

.......... kirjoitti:

Ei ironiaa kiitos, haluaisin ihan vakavia vastauksia, eli en tosiaankaan osaa päättää että lääkis vai hammaslääkis.. molemmissa on puolensa, sillä lääkärin ja hammaslääkärin työnkuva on suht erilainen.. Kyseessä ei ole mitään nenän vartta pitkin katsomista, vaan tiedän sellaisia henkilöitä, jotka oikeesti hakee hampaalle vaan siks koska ne ei pääse yleisen lääkiksen puolelle, ei välttämättä juuri sen takia, että heitä erityisesti kiinnostaisi hammaslääketiede.. Mä kaipaisin jonkun listaamia hyviä ja huonoja puolia kummastakin alasta! Kiitos jo etukäteen jos joku ihana jaksaa vastata :)

Lue lisää

No josko vastailisin tällä kertaa asiallisesti :) Opiskelen siis itse hammaslääkäriksi ja kirjoitan siitä näkökulmasta.

Sen verran vielä alkuun kommentoisin tuota "salaa toiselle puolelle kaipuuta", että totta on, että hampaalle eksyy joka vuosi muutamia, jotka ovat hakeneet sinne, kun ovat ensin pari kertaa jääneet yleiselle puolelle sen 2 pisteen päähän, ja sitten laittaneet paperit vetämään hampaalle, ja vuoden-parin päästä menevät sitten pääsykokeen kautta yleiselle. Tai jäävät "herätyksen" koettuaan hampaalle. :D Sisäänpääsypisteitä ei kuitenkaan kannata juuri tuijotella, esimerkiksi 2008 oulun hampaalle, jota edellisvuoden tilaston valossa kaikki pitivät helppona läpihuutojuttuna, hakikin reilusti enemmän porukkaa ja sisäänpääsyprosentissa oli huima kahden prosenttiyksikön ero... en ole nähnyt tämän vuoden tilastoja, mutta kuulin huhuja, että hammas olisi jossain ollut poikkeuksellisesti jopa "vaikeampi."

Mutta sitten niistä ammateista. Eroa käytännön duunissa löytyy toisaalta paljonkin, toisaalta ei nyt niin hirveästi. Usein ammatit mielletään täysin erillisiksi, vaikka molempia voisi kuitenkin kuvailla lyhyesti täysin samoilla sanoilla: "lääketieteellinen asiantuntija." Elimistössä kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä hammaslääkärikään voi tehdä työtään autuaan tietämättömänä siitä, miten muu elimistö toimii tai tuntematta hölkäsen pöläystä esim muista sairauksista kuin suoranaisesti suuhun liittyvistä. Siksipä ensimmäisen 2 vuoden opinnot ovatkin käytännössä täysin yhteiset ja vielä klinikassakin yleislääketiedettä sivutaan lyhyesti joka suunnasta. Lienee mahdoton tehdä selvää plusmiinuslistausta, mutta tässä jotain pohdintaa:

Hammaslääkärin ja (yleis)lääkärin töitten oleellisin ero on, että hampaalla työ painottuu yleisesti enemmän operatiiviseen hoitoon ja yleisellä taas diagnostiikkaan ja lääkitykseen. Molemmissa on toki molempia puolia. Hampaalla on etua, jos nyt ei ainakaan vieroksu käsillä tekemistä. :D

Hampaalla harvemmin joutuu kohtaamaan kuolevia/kuolemaa ja erittäin vakavasti sairaita potilaita (ehkä jotain suusyöpää, vaikeita leukojen ja kallon epämuodostumia tms lukuunottamatta), ja nämäkin potilaat ovat lähes aina erikoissairaanhoidon (ml erikoishammashoito) piirissä. Mutta vaikka perushammaslääkäri ehkä näiltä haasteilta välttyykin, kohta hän toisaalta erittäin paljon -käytännössä päivittäin- potilaita, keitä vastaanotolle tuleminen jännittää ja pelottaa ihan eri tavalla kuin yleislääkärillä käyminen. Hammaslääkäripelko ja kipu ovat hammaslääkärin työssä varsin iso käytännön "psykologinen" haaste.

Hammaslääkärillä on usein säännöllisemmät työajat, usein jopa ihan normi "kaheksasta neljään" päivätyö, mutta vuorotyökin onnistuu. Vaikkei yöpäivystyksiä käytännössä olekaan, niin työ toisaalta kuormittaa ergonomisesti joskus paljonkin - hartia yms säryt ovat aika yleisiä.

Palkkauksessa ei mainittavaa eroa ole, hammaslääkärin keskikuukausipalkka on viiden tonnin pinnassa, about samaa luokkaa taitaa olla yleislääkärilläkin. Ylitöillä, päivystyksillä, keikoilla jne tietty voi aina tienata extraa - yleislääkärinä ehkä vielä helpommin. Eri asia on sitten, miten jaksaa.

Sen verran haluan oikaista toista kirjoitustasi, että hampaallakin voi erikoistua perustutkinnon jälkeen. Erikoisaloja ovat mm suu- ja leukakirurgia, ortodontia, suupatologia, kariologia ja endodontia, hammaslääketieteellinen radiologia, parodontologia, protetiikka- ja purentafysiologia, pedodontia, terveydenhuolto. Näistä suu- ja leukakirurgia on hampaan ja yleisen "yhteinen" erikoisala, johon voi lähteä erikoistumaan sekä lääkärinä että hammaslääkärinä. Erikoisalojen duunit eroavat huomattavastikin tavallisesta terveyskeskustyöstä, vaikka kohde tietty on aina sama : potilas.

HLK kirjoitti:

No josko vastailisin tällä kertaa asiallisesti :) Opiskelen siis itse hammaslääkäriksi ja kirjoitan siitä näkökulmasta.

Sen verran vielä alkuun kommentoisin tuota "salaa toiselle puolelle kaipuuta", että totta on, että hampaalle eksyy joka vuosi muutamia, jotka ovat hakeneet sinne, kun ovat ensin pari kertaa jääneet yleiselle puolelle sen 2 pisteen päähän, ja sitten laittaneet paperit vetämään hampaalle, ja vuoden-parin päästä menevät sitten pääsykokeen kautta yleiselle. Tai jäävät "herätyksen" koettuaan hampaalle. :D Sisäänpääsypisteitä ei kuitenkaan kannata juuri tuijotella, esimerkiksi 2008 oulun hampaalle, jota edellisvuoden tilaston valossa kaikki pitivät helppona läpihuutojuttuna, hakikin reilusti enemmän porukkaa ja sisäänpääsyprosentissa oli huima kahden prosenttiyksikön ero... en ole nähnyt tämän vuoden tilastoja, mutta kuulin huhuja, että hammas olisi jossain ollut poikkeuksellisesti jopa "vaikeampi."

Mutta sitten niistä ammateista. Eroa käytännön duunissa löytyy toisaalta paljonkin, toisaalta ei nyt niin hirveästi. Usein ammatit mielletään täysin erillisiksi, vaikka molempia voisi kuitenkin kuvailla lyhyesti täysin samoilla sanoilla: "lääketieteellinen asiantuntija." Elimistössä kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä hammaslääkärikään voi tehdä työtään autuaan tietämättömänä siitä, miten muu elimistö toimii tai tuntematta hölkäsen pöläystä esim muista sairauksista kuin suoranaisesti suuhun liittyvistä. Siksipä ensimmäisen 2 vuoden opinnot ovatkin käytännössä täysin yhteiset ja vielä klinikassakin yleislääketiedettä sivutaan lyhyesti joka suunnasta. Lienee mahdoton tehdä selvää plusmiinuslistausta, mutta tässä jotain pohdintaa:

Hammaslääkärin ja (yleis)lääkärin töitten oleellisin ero on, että hampaalla työ painottuu yleisesti enemmän operatiiviseen hoitoon ja yleisellä taas diagnostiikkaan ja lääkitykseen. Molemmissa on toki molempia puolia. Hampaalla on etua, jos nyt ei ainakaan vieroksu käsillä tekemistä. :D

Hampaalla harvemmin joutuu kohtaamaan kuolevia/kuolemaa ja erittäin vakavasti sairaita potilaita (ehkä jotain suusyöpää, vaikeita leukojen ja kallon epämuodostumia tms lukuunottamatta), ja nämäkin potilaat ovat lähes aina erikoissairaanhoidon (ml erikoishammashoito) piirissä. Mutta vaikka perushammaslääkäri ehkä näiltä haasteilta välttyykin, kohta hän toisaalta erittäin paljon -käytännössä päivittäin- potilaita, keitä vastaanotolle tuleminen jännittää ja pelottaa ihan eri tavalla kuin yleislääkärillä käyminen. Hammaslääkäripelko ja kipu ovat hammaslääkärin työssä varsin iso käytännön "psykologinen" haaste.

Hammaslääkärillä on usein säännöllisemmät työajat, usein jopa ihan normi "kaheksasta neljään" päivätyö, mutta vuorotyökin onnistuu. Vaikkei yöpäivystyksiä käytännössä olekaan, niin työ toisaalta kuormittaa ergonomisesti joskus paljonkin - hartia yms säryt ovat aika yleisiä.

Palkkauksessa ei mainittavaa eroa ole, hammaslääkärin keskikuukausipalkka on viiden tonnin pinnassa, about samaa luokkaa taitaa olla yleislääkärilläkin. Ylitöillä, päivystyksillä, keikoilla jne tietty voi aina tienata extraa - yleislääkärinä ehkä vielä helpommin. Eri asia on sitten, miten jaksaa.

Sen verran haluan oikaista toista kirjoitustasi, että hampaallakin voi erikoistua perustutkinnon jälkeen. Erikoisaloja ovat mm suu- ja leukakirurgia, ortodontia, suupatologia, kariologia ja endodontia, hammaslääketieteellinen radiologia, parodontologia, protetiikka- ja purentafysiologia, pedodontia, terveydenhuolto. Näistä suu- ja leukakirurgia on hampaan ja yleisen "yhteinen" erikoisala, johon voi lähteä erikoistumaan sekä lääkärinä että hammaslääkärinä. Erikoisalojen duunit eroavat huomattavastikin tavallisesta terveyskeskustyöstä, vaikka kohde tietty on aina sama : potilas.

Lue lisää

Suu- ja leukakirurgiaan vaaditaan sekä LL että HLL. Hammaslääkärin työ vaikuttaa näin hakijan näkökulmasta aika paljon pelkälle poraamiselle, ja rajoittaahan se aika paljon että voi olla tekemissä ainoastaan suun alueen sairauksien kanssa. Mutta jos tykkää niin kannattaa hakea, mutta en valitsisi sitä B-vaihtoehdoksi lääkikselle.

......... kirjoitti:

Suu- ja leukakirurgiaan vaaditaan sekä LL että HLL. Hammaslääkärin työ vaikuttaa näin hakijan näkökulmasta aika paljon pelkälle poraamiselle, ja rajoittaahan se aika paljon että voi olla tekemissä ainoastaan suun alueen sairauksien kanssa. Mutta jos tykkää niin kannattaa hakea, mutta en valitsisi sitä B-vaihtoehdoksi lääkikselle.

Lue lisää

Tuosta suu- ja leukakirurgiasta vielä sen verran, että niin vaaditaankin, mutta käytännössä tuo tutkintojen "ristiintäydentäminen" kuuluu siihen erikoistumiskoulutukseen, hakijan ei siis tarvitse opiskella molempia ammatteja erikseen ensin, ennen kuin voi lähteä erikoistumaan. Esim Helsingissä suu- ja leukakirran erikoistumisvirkoja on seitsemän, joista kolme hammaslääketieteellistä ja neljä lääketieteellistä. Koulutusaika molemmin päin ~6 vuotta.

Hammaslääkärin työssä poraamisesta ei tietty ikinä pääse eroon, pora(t) on mielettömän monikäyttöinen instrumentti. Mekaaninen poraaminenhan nyt ei sinänsä mikään suunnaton haaste ole, oleellisempaa on joka hetki tietää miten, mistä, milloin, miksi ja miten paljon. Ja tekevät hammaslääkärit paljon muutakin, hammaslääketiede kattaa käytännössä kaikki suun ja leukojen alueen sairaudet ja ongelmat, ei ainoastaan karieksen korjaamista paikkaamalla, joskin paikkaaminen huomattavan osan työajasta viekin. Hammaslääkärin työ on ihan yhtä "rajoittunutta" kuin minkä tahansa jollain erikoisalalla työskentelevän lääketieteen ammattilaisen.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että hammasta ei voi pitää minään "vaihtoehtolääkiksenä." Jos ei tällainen alusta asti tiettyyn alueeseen spesialisoituminen ja hammaslääkärin käytännön toimenkuva oikeasti kiinnosta, ei sitä kannata lähteä opiskelemaan vain siksi, että "onhan sekin lääkiksessä", mutta sisäänpääsyn pisteraja himpun matalampi. Joskus tuntuu, että joillekin kaikkein tärkeintä on se status, että "olen lääkiksessä" kuin aito kiinnostus alaan.

HLK kirjoitti:

Tuosta suu- ja leukakirurgiasta vielä sen verran, että niin vaaditaankin, mutta käytännössä tuo tutkintojen "ristiintäydentäminen" kuuluu siihen erikoistumiskoulutukseen, hakijan ei siis tarvitse opiskella molempia ammatteja erikseen ensin, ennen kuin voi lähteä erikoistumaan. Esim Helsingissä suu- ja leukakirran erikoistumisvirkoja on seitsemän, joista kolme hammaslääketieteellistä ja neljä lääketieteellistä. Koulutusaika molemmin päin ~6 vuotta.

Hammaslääkärin työssä poraamisesta ei tietty ikinä pääse eroon, pora(t) on mielettömän monikäyttöinen instrumentti. Mekaaninen poraaminenhan nyt ei sinänsä mikään suunnaton haaste ole, oleellisempaa on joka hetki tietää miten, mistä, milloin, miksi ja miten paljon. Ja tekevät hammaslääkärit paljon muutakin, hammaslääketiede kattaa käytännössä kaikki suun ja leukojen alueen sairaudet ja ongelmat, ei ainoastaan karieksen korjaamista paikkaamalla, joskin paikkaaminen huomattavan osan työajasta viekin. Hammaslääkärin työ on ihan yhtä "rajoittunutta" kuin minkä tahansa jollain erikoisalalla työskentelevän lääketieteen ammattilaisen.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että hammasta ei voi pitää minään "vaihtoehtolääkiksenä." Jos ei tällainen alusta asti tiettyyn alueeseen spesialisoituminen ja hammaslääkärin käytännön toimenkuva oikeasti kiinnosta, ei sitä kannata lähteä opiskelemaan vain siksi, että "onhan sekin lääkiksessä", mutta sisäänpääsyn pisteraja himpun matalampi. Joskus tuntuu, että joillekin kaikkein tärkeintä on se status, että "olen lääkiksessä" kuin aito kiinnostus alaan.

Lue lisää

Tarkoitinkin rajoittuvuudella juuri sitä, että periaatteessa hakee heti erikostuneelle alalle, toisinkuin yleislääkis jossa voi suunnata todella erilaisille erikoisaloille. Eli saa/kannattaa olla aikalailla "varmempi" valinnastaan. Onkohan suu- ja leukakirurgiaan kova tunku hammaslääkäreiden puolelta, kun se kuitenkin on "ainoa" kirurginen erikoisala?

............ kirjoitti:

Tarkoitinkin rajoittuvuudella juuri sitä, että periaatteessa hakee heti erikostuneelle alalle, toisinkuin yleislääkis jossa voi suunnata todella erilaisille erikoisaloille. Eli saa/kannattaa olla aikalailla "varmempi" valinnastaan. Onkohan suu- ja leukakirurgiaan kova tunku hammaslääkäreiden puolelta, kun se kuitenkin on "ainoa" kirurginen erikoisala?

Lue lisää

Hmm, eipä sinne kirralle varmaan juuri sen kovempi tunku loppuviimein ole kuin muihinkaan. Alkuvaiheessa tietty monet haaveilee siihen erikoistumisesta, kun se tuntuu kenties konkreettisimmalta ja jotenkin tutummalta kuin vaikka joku kariologia ja endodontia, miksei myös cooleimmalta erikoisalalta, mutta yleensä vuosien varrella kun kaikki muukin tulee tutummaksi, jengi alkaa löytää kaikkea kokeiltuaan niitä omia juttujaan tyyliin "hei tämä parohan on oikeasti ihan pirun mielenkiintoista"...

Aika usein sille mahdolliselle omalle erikoisalalle päädytään myös vähän puolivahingossa - niin hampaalla kuin yleiselläkin. Kun kuuntelee vanhempien lääkäreitten tai hammaslääkäreitten juttuja, jotka ovat johonkin erikoistuneet, kulkevat ne huomattavan usein samaa kaavaa tyyliin: "...no sillon 1987 oli tämä erikoistuvan kardiologin paikka auki, niin ajattelin että mikäs siinä kokeillaan nyt tuota ja sille tielle sitten jäin." Toki on myös niitä, ketkä oikeasti ovat ekasta vuodesta alkaen tienneet, mihin haluavat ja määrätietoisesti sitä kohti ponnistelleet.

HLK kirjoitti:

Hmm, eipä sinne kirralle varmaan juuri sen kovempi tunku loppuviimein ole kuin muihinkaan. Alkuvaiheessa tietty monet haaveilee siihen erikoistumisesta, kun se tuntuu kenties konkreettisimmalta ja jotenkin tutummalta kuin vaikka joku kariologia ja endodontia, miksei myös cooleimmalta erikoisalalta, mutta yleensä vuosien varrella kun kaikki muukin tulee tutummaksi, jengi alkaa löytää kaikkea kokeiltuaan niitä omia juttujaan tyyliin "hei tämä parohan on oikeasti ihan pirun mielenkiintoista"...

Aika usein sille mahdolliselle omalle erikoisalalle päädytään myös vähän puolivahingossa - niin hampaalla kuin yleiselläkin. Kun kuuntelee vanhempien lääkäreitten tai hammaslääkäreitten juttuja, jotka ovat johonkin erikoistuneet, kulkevat ne huomattavan usein samaa kaavaa tyyliin: "...no sillon 1987 oli tämä erikoistuvan kardiologin paikka auki, niin ajattelin että mikäs siinä kokeillaan nyt tuota ja sille tielle sitten jäin." Toki on myös niitä, ketkä oikeasti ovat ekasta vuodesta alkaen tienneet, mihin haluavat ja määrätietoisesti sitä kohti ponnistelleet.

Lue lisää

Jep, etukäteen tuskin voi tietää mihin sitä ihastuu. Tuo suu- ja leukakirurgia kuulostaa vaan hienolta kun saa sekä HLL että LL tutkinnot :) Etukäteen on vaikea tietää mistä tulee kiinnostumaan, kun on niin vähän tietoa kaikista erikoisaloista.

............ kirjoitti:

Tarkoitinkin rajoittuvuudella juuri sitä, että periaatteessa hakee heti erikostuneelle alalle, toisinkuin yleislääkis jossa voi suunnata todella erilaisille erikoisaloille. Eli saa/kannattaa olla aikalailla "varmempi" valinnastaan. Onkohan suu- ja leukakirurgiaan kova tunku hammaslääkäreiden puolelta, kun se kuitenkin on "ainoa" kirurginen erikoisala?

Lue lisää

Serkkuni pääsi lukemaan suu-ja leukakirurgiksi ja sinne on ilmeisesti tosi vaikea päästä, eli niitä ei Suomessa ole kauheasti muutenkaan.. Hänellä ainakin riittää töitä ja aina kun yhen operaation tekee, niin rahaa tulee yhdestä operaatiosta jo toisen ihmisen kuun palkka.. mutta aivojakin siinä tarvitsee jo ja jonkinlaista "taiteellista lahjakkuutta" jne. Mutta ei kannata laskea sen varaan että hammaslääkikseen hakee päästäkseen erikoistumaan sitten suu- ja leukakirurgiksi, kun "onhan sekin on kirurginen ala", kun en pääse lääkiksen puolelle ja sieltä kirurgiksi..

........... kirjoitti:

Serkkuni pääsi lukemaan suu-ja leukakirurgiksi ja sinne on ilmeisesti tosi vaikea päästä, eli niitä ei Suomessa ole kauheasti muutenkaan.. Hänellä ainakin riittää töitä ja aina kun yhen operaation tekee, niin rahaa tulee yhdestä operaatiosta jo toisen ihmisen kuun palkka.. mutta aivojakin siinä tarvitsee jo ja jonkinlaista "taiteellista lahjakkuutta" jne. Mutta ei kannata laskea sen varaan että hammaslääkikseen hakee päästäkseen erikoistumaan sitten suu- ja leukakirurgiksi, kun "onhan sekin on kirurginen ala", kun en pääse lääkiksen puolelle ja sieltä kirurgiksi..

Lue lisää

No itse en hae hammaslääkikseen vaan yleiselle, mutta tuo suu- ja leukakirurgia voisi olla mahdollinen erikoisala, mutta on niitä paljon muitakin joten ei se mikään ehdoton ole. Veikkaisin että hampaan puolelta on vaikeampi päästä kuin yleiseltä, kun yleisellä on muutenkin erittäin paljon kirurgisia aloja.

........... kirjoitti:

Serkkuni pääsi lukemaan suu-ja leukakirurgiksi ja sinne on ilmeisesti tosi vaikea päästä, eli niitä ei Suomessa ole kauheasti muutenkaan.. Hänellä ainakin riittää töitä ja aina kun yhen operaation tekee, niin rahaa tulee yhdestä operaatiosta jo toisen ihmisen kuun palkka.. mutta aivojakin siinä tarvitsee jo ja jonkinlaista "taiteellista lahjakkuutta" jne. Mutta ei kannata laskea sen varaan että hammaslääkikseen hakee päästäkseen erikoistumaan sitten suu- ja leukakirurgiksi, kun "onhan sekin on kirurginen ala", kun en pääse lääkiksen puolelle ja sieltä kirurgiksi..

Lue lisää

Osaisikohan joku arvioida, kuinka vaikeata sinne kirralle sitten on päästä erikoistumaan, verrattuna esim. muihin erikoistumisaloihin (suupatis ja radiologia nyt seuraavina kiinnostaisivat)? Ja miten tietä sinne voisi varmistaa? Hammaslääketiede, kun kiinnostaa, mutta en haluaisi jämähätää perushammaslekurin työhön, kun kariologia ei nyt erityisesti lämmitä sydäntä.

kirra kirjoitti:

Osaisikohan joku arvioida, kuinka vaikeata sinne kirralle sitten on päästä erikoistumaan, verrattuna esim. muihin erikoistumisaloihin (suupatis ja radiologia nyt seuraavina kiinnostaisivat)? Ja miten tietä sinne voisi varmistaa? Hammaslääketiede, kun kiinnostaa, mutta en haluaisi jämähätää perushammaslekurin työhön, kun kariologia ei nyt erityisesti lämmitä sydäntä.

Lue lisää

Jos perushammaslääkärin työ ei kiinnosta, hae yleiseen. :)

kirra kirjoitti:

Osaisikohan joku arvioida, kuinka vaikeata sinne kirralle sitten on päästä erikoistumaan, verrattuna esim. muihin erikoistumisaloihin (suupatis ja radiologia nyt seuraavina kiinnostaisivat)? Ja miten tietä sinne voisi varmistaa? Hammaslääketiede, kun kiinnostaa, mutta en haluaisi jämähätää perushammaslekurin työhön, kun kariologia ei nyt erityisesti lämmitä sydäntä.

Lue lisää

En osaa sanoa, paljonko oikeasti lopuksi on hakijoita per paikka; ainoastaan sen että esim Helsingissä on tällä hetkellä muistaakseni yhteensä 7 erikoistuvan suu- ja leukakirurgin virkaa, joista 4 hammaslääketieteellisiä ja 3 lääketieteellisiä. Ja koulutushan kestää ne 6 vuotta, että mitä tuosta nyt sitten tulee, karvan yli 1 per vuosi. Jos Oulussa ja Turussa on samat määrät virkoja, niin sellaiset nelisen alan erikoislääkäriä/erikoishammaslääkäriä valmistuisi vuosittain. Hammaslääkäreitä kaikkiaan valmistunee suuruusluokkaa 120 vuosittain koko maassa. Kuitenkin esim hammaslääkäreistä noin 20% (eli vuosittain valmistuneista n 24) ja yleislääkäreistä 60% erikoistuu ylipäätään mihinkään. Ja koskapa noita erikoistumisaloja on hampaallakin aika paljon muitakin (ja yleisellä vielä enemmän), eikä todellakaan läheskään kaikkia kiinnosta tuo suu-leukakirra, niin ei tuon nyt luulisi mitenkään tolkuttoman vaikeaa olevan jos aihe sitten loppupeleissä siksi omaksi osoittautuu. Eihän sinne toki mitenkään heittämällä mennä niinkuin ei mihinkään muuallekaan.

Välttäisin kuitenkin tekemästä mitään hirveän pitkälle meneviä päätelmiä heti alkuvaiheessa, viisi tai kuusi vuotta on aika pitkä aika, ja sinä aikana käsitys koko alasta ja sen mahdollisuuksista suhteessa omiin kiinnostuksiin, samoin kuin käsitys itsestä ylipäätään muuttuu aika monella hyvinkin paljon.

Erikoistumiskoulutukseen hakiessa käsittääkseni on etua, jos on suorittanut esimerkiksi peruskoulutukseen kuuluvat syventävät opinnot samaan erikoisalaan liittyen joko ekstrakurssien tai alan tutkimuksen parissa. Valmistumisen jälkeen kaikki muu suuntautuminen omassa käytännön työssä lienee plussaa myös, samoin kuin hyvästä todistuksesta ylipäätään ei varmasti ole koskaan haittaa ollut.