Mitä uskonto todella tulisi olla, ja voisiko uskontoa käsitellä tieteelliseltä pohjalta niin, että saisimme tieteenpohjalta siihen tyydyttävämmän vastauksen niin, ettei jatkuvasti kinasteltaisi uskonnon oikeaoppisuudesta, vaan että tiede tulisi avuksi ja ratkaisisi ihmisen olemassaolon tarkoitusta askaruutaviin kysymyksiin?
Tämän päivän yhteiskunnassamme etenkin kristillisissä yhteisöissä saatamme sanoa: Uskomme Isään Jumalaan taivaissa, jatällä sanonnolla haluamme perustella olevamme jumalan lapsia, koska täytämmehän kaikki Jumalan kirkoille antamat ja asettamat velvoitteet/säännöt. Siksi isä jumala meitä rakastaa, ja Hän pitää meistä huolta ja ajttelee meidän parastamme, asettaen elämässämme kaikki meille hyvin j.n.e. Käsitämmekö asian hieman sentimentaallisesti?
Mitä uskonto olisi tieteenä? Ihmiksjärki todellisuudessa suuntautuu kolmeentoimintatapaan, ja niitähän kutsutaan tunnetuilla nimityksillä, tieteeksi. Ensimmäisellä kristillisellä ajalla tuli uskovaisten oppia käsittämään totuuden asia järjen ja sydämen asiana, todellisen tiedon ja ymmärryksen pohjalta. Paavalai kristikunnan suurin opettaja: hänkin nimenomaan kehoittaa sanomalla "olkoon teidän Jumala palveluksenne järjellistä.
Siis järjen valoa tuli käyttää, jotta uskosta tulisi elämän käytäntö, aivan "luonnollisella tavlla". On aivan selvää, että meidän käytännössä tulee tarkkailla ajatuksiamme, ne joko rakentavat, tai hajoittavat totuuden käsityksemme. Siksi juuri ajatuksiimme liittyy käytännön elämässä joka hetki vastuu, sillä paha ajatus on vaarallinen murtovaras, koska se saattaa ohjata elämämme täysin väärälle raiteelle.
Mutta kärsimykset kuuluvat jokaisen ihmisen elämään, kärsimys niinkuin joku muukin paha tai ikävä asia kuuluvat ihmisen elämään, jokainen ihminen tekee erhdyksiä, ja usein ne johtuvat tietämättömyydestämme ja erehdyksistämme, laiminlyönneistämme elämämme tärkeiksi katsomissamme ratkaisuissa. Vain tieto totuudesta voi poistaa ja puhdistaa erehdyksiämme. Kärsimykset ja tuska kuuluvat erehtyvän ihmisen elämään kouluttajana ja siten luonteen jalostajana kohti korkeimpia arvoja ja päämääriä.
Nöyrä omakohtainen asennoituminen tutkimukseen ja mietiskelyyn luo/antaa valoa ja siten puhdistaa ja selventää hiljalleen tietä totuuden käytännölliseen ymmärtämiseen.
Ennenkuin saatamme tutkia uskonnon tieteen yhtenäistä suhdetta, ja selvittää, millä tavalla ja minkälaisia ehtoja tiede asettaa uskonnolle jotta se täyttäisi ne kriteerit jotka tieteen kannalta sille on asetettu. Siksi onkin tärkeää määritellä uskonto ja tiede. Tarkoitamme millä tavalla ne eroaa tänäpäivänä niin jyrkästi toisistaan. Sen tähden haluamme antaa niistä yksinkertaisen, ja kylmän järjen kannalta sovitun määritelmän.
Uskonnon käsitettä määritellään kovin monella tavalla, tunteen, hartauden ja mystiikan kannalta. Mutta jos paljaan järjen puolelta haluamme löytää sille määritelmän tieteen ja uskonnon ymmärtämiselle, niin silloin ratkeavat molemmat käsityskannat meille aivan selkeästi ja parhaalla mahdollisella tavalla. On kolme toimintatapaa ihmisjärjellä, ja NIITÄ VOIDAAN KUTSUA hyvin tunnetuilla nimityksillä, tieteeksi, filosofiaksi ja uskonnoksi. Tiede ollakseen todella tiedettä liittyy ja perustuu vain havantoihin, siis tosiseikkoihin, sekä tietysti niiden loogisiin luokitteluihin ja niitten järjitelmillä muodostettuihin käsitteisiin luonnonlaista.
Tämän tieteellisen tutkimuksen avulla, onkin näkyvä maailma joka meitä ympäröi kaikkialla, mukaan lukien oma fyysinen olemuksemme joka on meille tullut hyvinkin tunnetuksi? Lääketiede on meille selvittänyt mm, kehorakenteemme verenkiertomme ja hermoston toiminnan, siksi se on tunnollisesti ja perusteellisesti ne tutkinut. Näin on hyvin paljon tehty ihmisjärjelle ymmärrettäväksi ja havaittavaksi maailmastamme ja sen kiertokulusta tietysti todistettu oikein.
Silti on paljon vielä meille tuntematonta, vielä aivan valtavia aloja joista tiede ei ole voinut sanoa tyhjentävää sanaa. Jos esimerkiksi käännämme katseemme/huomiomme tuohon peruuttamattomaan tapahtuma ilmiöön joka on meitä jokaista pysyvästi lähellä, ja kerran ottaa ja vie lopullisesti mukanaan, nimittäin kuolema. Mitä sitten kuolema on fyysisen persoonan kannalta? - Kyllä sitäkin tiede on yrittänyt tutkia ja siten yrittänyt saada vastausta siihen kysymykseen.
mitä sitten on kuoleman takana; voiko olla elämää kuoleman takana, eli tuntemattoman tuolla puolen, ei sitä tiedekkään virallisesti myönnä, eikä näin ollen osaa sanoa, eikä siten voinut paljastaa. Onhan sitten vielä toinenkin kysymys, joka on hyvin tärkeä ja jonka edessä tiede, niinkuin tavallinen ihminenkin mykistyy, vaikka tätä kysymystä lähellä on jokainen ihminen henkilökohtaisesti: Nimittäin mikä on Jumala? Mikä on tämän kaikkeudessa olevan olon alkulähde, mikä on sen alku syy. Hänen jota nimitämme Jumalaksi olemassa olon Isäksi?
Mikä on tämän tuntemattoman voiman takana, josta elä on meille kutsuttu. Tämä voima on meidät jokaisen ihmisen tähän maailmaan luonut.
Tämän päivän yhteiskunnassamme etenkin kristillisissä yhteisöissä saatamme sanoa: Uskomme Isään Jumalaan taivaissa, jatällä sanonnolla haluamme perustella olevamme jumalan lapsia, koska täytämmehän kaikki Jumalan kirkoille antamat ja asettamat velvoitteet/säännöt. Siksi isä jumala meitä rakastaa, ja Hän pitää meistä huolta ja ajttelee meidän parastamme, asettaen elämässämme kaikki meille hyvin j.n.e. Käsitämmekö asian hieman sentimentaallisesti?
Mitä uskonto olisi tieteenä? Ihmiksjärki todellisuudessa suuntautuu kolmeentoimintatapaan, ja niitähän kutsutaan tunnetuilla nimityksillä, tieteeksi. Ensimmäisellä kristillisellä ajalla tuli uskovaisten oppia käsittämään totuuden asia järjen ja sydämen asiana, todellisen tiedon ja ymmärryksen pohjalta. Paavalai kristikunnan suurin opettaja: hänkin nimenomaan kehoittaa sanomalla "olkoon teidän Jumala palveluksenne järjellistä.
Siis järjen valoa tuli käyttää, jotta uskosta tulisi elämän käytäntö, aivan "luonnollisella tavlla". On aivan selvää, että meidän käytännössä tulee tarkkailla ajatuksiamme, ne joko rakentavat, tai hajoittavat totuuden käsityksemme. Siksi juuri ajatuksiimme liittyy käytännön elämässä joka hetki vastuu, sillä paha ajatus on vaarallinen murtovaras, koska se saattaa ohjata elämämme täysin väärälle raiteelle.
Mutta kärsimykset kuuluvat jokaisen ihmisen elämään, kärsimys niinkuin joku muukin paha tai ikävä asia kuuluvat ihmisen elämään, jokainen ihminen tekee erhdyksiä, ja usein ne johtuvat tietämättömyydestämme ja erehdyksistämme, laiminlyönneistämme elämämme tärkeiksi katsomissamme ratkaisuissa. Vain tieto totuudesta voi poistaa ja puhdistaa erehdyksiämme. Kärsimykset ja tuska kuuluvat erehtyvän ihmisen elämään kouluttajana ja siten luonteen jalostajana kohti korkeimpia arvoja ja päämääriä.
Nöyrä omakohtainen asennoituminen tutkimukseen ja mietiskelyyn luo/antaa valoa ja siten puhdistaa ja selventää hiljalleen tietä totuuden käytännölliseen ymmärtämiseen.
Ennenkuin saatamme tutkia uskonnon tieteen yhtenäistä suhdetta, ja selvittää, millä tavalla ja minkälaisia ehtoja tiede asettaa uskonnolle jotta se täyttäisi ne kriteerit jotka tieteen kannalta sille on asetettu. Siksi onkin tärkeää määritellä uskonto ja tiede. Tarkoitamme millä tavalla ne eroaa tänäpäivänä niin jyrkästi toisistaan. Sen tähden haluamme antaa niistä yksinkertaisen, ja kylmän järjen kannalta sovitun määritelmän.
Uskonnon käsitettä määritellään kovin monella tavalla, tunteen, hartauden ja mystiikan kannalta. Mutta jos paljaan järjen puolelta haluamme löytää sille määritelmän tieteen ja uskonnon ymmärtämiselle, niin silloin ratkeavat molemmat käsityskannat meille aivan selkeästi ja parhaalla mahdollisella tavalla. On kolme toimintatapaa ihmisjärjellä, ja NIITÄ VOIDAAN KUTSUA hyvin tunnetuilla nimityksillä, tieteeksi, filosofiaksi ja uskonnoksi. Tiede ollakseen todella tiedettä liittyy ja perustuu vain havantoihin, siis tosiseikkoihin, sekä tietysti niiden loogisiin luokitteluihin ja niitten järjitelmillä muodostettuihin käsitteisiin luonnonlaista.
Tämän tieteellisen tutkimuksen avulla, onkin näkyvä maailma joka meitä ympäröi kaikkialla, mukaan lukien oma fyysinen olemuksemme joka on meille tullut hyvinkin tunnetuksi? Lääketiede on meille selvittänyt mm, kehorakenteemme verenkiertomme ja hermoston toiminnan, siksi se on tunnollisesti ja perusteellisesti ne tutkinut. Näin on hyvin paljon tehty ihmisjärjelle ymmärrettäväksi ja havaittavaksi maailmastamme ja sen kiertokulusta tietysti todistettu oikein.
Silti on paljon vielä meille tuntematonta, vielä aivan valtavia aloja joista tiede ei ole voinut sanoa tyhjentävää sanaa. Jos esimerkiksi käännämme katseemme/huomiomme tuohon peruuttamattomaan tapahtuma ilmiöön joka on meitä jokaista pysyvästi lähellä, ja kerran ottaa ja vie lopullisesti mukanaan, nimittäin kuolema. Mitä sitten kuolema on fyysisen persoonan kannalta? - Kyllä sitäkin tiede on yrittänyt tutkia ja siten yrittänyt saada vastausta siihen kysymykseen.
mitä sitten on kuoleman takana; voiko olla elämää kuoleman takana, eli tuntemattoman tuolla puolen, ei sitä tiedekkään virallisesti myönnä, eikä näin ollen osaa sanoa, eikä siten voinut paljastaa. Onhan sitten vielä toinenkin kysymys, joka on hyvin tärkeä ja jonka edessä tiede, niinkuin tavallinen ihminenkin mykistyy, vaikka tätä kysymystä lähellä on jokainen ihminen henkilökohtaisesti: Nimittäin mikä on Jumala? Mikä on tämän kaikkeudessa olevan olon alkulähde, mikä on sen alku syy. Hänen jota nimitämme Jumalaksi olemassa olon Isäksi?
Mikä on tämän tuntemattoman voiman takana, josta elä on meille kutsuttu. Tämä voima on meidät jokaisen ihmisen tähän maailmaan luonut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysymme vielä sittenkin, mistä on se sanoin kuvaamaton viisaus, joka kuitenkin on kaiken alkulähde ja Isä - edelläkävijä? Ei ole voinut tiedekkään tähän kysymykseen vastata. Tietysti se etsii tähän kysymykseen edelleenkin vastausta, joka avaisi tämän vaikean kysymyksen elämän alkulähteestä. Mutta tiede ei vaikeuksista huolimat luojaa, muttavainta hellitä, se on mennyt jo äärimmäiseen alkuun, eli atomin ytimeen, kun tiedämme, että tuon atomin ytimen takana on elogtronien, protonien ja neotronien yhteinen koostumus aivankuin jonkinlainen elämän tajunta, joka kaiken olemassaolon syvin tarkoitus ja syy; juuri tätä tiede ei osaa selvittää.
Nyt jos esitetään kysymys Jumalasta - jos Jumalaa ei ole kukaan luonut? No tämä on tietenkin pääteltävissä ihmisen älyllä, että Jumalalla äärettömänä kaikkitietävänä, kaiken olemassaolon Luojana ei ole voinut olla luojaa. Mutta vain jos Jumala on voinut alkaa luoda itse itsensä? Tai, siis on voinut luoda itsensä, että samalla maailmankaikkeuden. Tulos tämän suhteen silloin on ainakin tyydyttävä. Jos siis sanomme Jumalan olevan kaikkivoipa ja iankaikkinen - Valtias Jumala: Niin silloin Hänen on täytynyt/tullut luoda olevaisen olemassa olo jostakin sellaisesta, millä ei ole missään kvalitatiivisessa eikä kvantritatiivisessa suhteessa mitään ominaisuuksia, siis absoluutisesti olemattomasta oleellinen.
Probleemaksi tulee kysymys sitten siitä, että onko ajan käsitteelläkään mitään merkitystä, sillä eihän aika ole mitään absolyyttisesti, millä sitä voi merkitä? Kun kaiken tämän mukaan aikaa ei ole. Ennekuin Jumala aloitti luomistyönsä, ei ollut mitään aikaa jossa tapahtumia olisi ollut jolla aikaa olisi voinut mitata - tai seurata sen jatkuvaa tapahtumaa. Aikaa ei siis todennäköisesti ole, ellei ole tapahtumia sitä edellä määräämässä. Tämän suhteen meillä on maailman alun syntymiseksi, se mystinen selitys, tai mahdollisuus. Yksi, joko se on ollut aina olemassa, tai toinen mahdollisuus, että se on syntynyt jossakin fantastisessa prosesissa, jota ennen ei ollut mitään mieltä puhua jostakin ajasta.
Kysymys Jumalasta, samoin kuin kysymys kuolemasta; ne ovat aina lähellä meitä, ja on itsestään selvää, että ihminen ei ole voinut sivuuttaa näitä kysymyksiä, ja tyytyä vain siihen mitä meille kirkolliset auktoriteetit itsevarmoina opettavat. Ennen jolloin ei vielä tiedetty kovin paljon, tai aivan varmasti vähemmän kuin nykyaikana. Tänäpäivänä koulupoika tietää enemmän luonnosta ja muustakin elämästä kuin entisajan korkeat piispat ja papit. Samalla kun ihmisen järki ja ymmärrys kasvaa, ja tietysti myös kehittyy vastaanottamaan lisää kehittyvää tegnologiaa, ja sen alalta kehittyvää tietoa lisämään. Kaikeystä on lähdetty miettimäänsta tästä huolimatta kysymykset kuolemasta ja elämän alkulähteestä painavat ja ahdistavat kipeästi ihmistä, siksi niihin olisi saatava tyydyttävä vastaus ja siten reatkaisu elämän tarkoituksesta.
Kysymykseen vastauksen saaminen niin, että se tyydyttäisi ei ole pystynyt uskonnollinen eikä filosofinen kanta ratkaisua antamaan, koska kysymyksen ratkaisu ja laatu riippuu siitä, että ihminen itse koittaa ajatella syvällisesti uskon totuus kysymyksiä ja etsiä ratkaisua ajatuksistaan. Ja kysymysten arvo ja laatu riippuu luonnollisesti siitä, mistä lähtökohdasta kysymystä on pyritty miettimään.
Ja jos, ja kun hän perustaa ajattelunsa sisäiseen havaintoon, että on sittenkin muuta kuin tämä näkyvä maailma kaikkine äärettymyyksine avaruuksineen, tähtineen ja muotoineen, ilmiöineen. Että on olemassa myöskin näkymätön Jumalainen voima tämän ilmenevän maailman takana Dedukttiivisesti silloin ihminen aivankuin laskeutuu ylhältä alaspäin sisäisen intuitionsa valossa ja yrittää selvittää itselleen elä'män vaikeasti ratkaistavia kysymyksiä.
Filosofinen ajattelu nojautuu ulkopuolelta aisteihin suuntautuviin havantoihin, tarttuen vain siihen mitä todella tiedetään, ja induktiivisesti järkeilemällä hän yrittää saada selville niitäkin asioita joita tiede ei tunne. Mutta valitettavasti tässä piilee vaara joutua materialistiseen pysyvään näkemykseen.
Valitettavan paljon on ihmisiä, jotka eivät itse ajattele; kenties ainoastaan joskus ehkä he piipahtavat ja kiinnittävät huomionsa elämän kysymyksiin, surun tai jonkun järkyttävän tapahtuman hetkellä, kohtalon iskun vaikuttamana/murtamana. He eivät muuten järkeään tahdo vaivata vaan tyytyvät toisten ihmisten laatimiin uskonnollisiin päätelmiin maailmankatsomuksessaan. jos ihminen ei pyri omalla järjellään selvittämään elämäntarkoituksen peruskysymyksiä, vaan tyytyy kirkollisten järjestöjen laatimiin päätelmiin ja on antautunut "uskonnolliseen suhteeseen kirkon opin kanssa ja uskoo kirkon auktoriteettiin, eikä ajattele itse nimenomaisia kysymyksiä; on tai ovat yksin kirkon auktoriteettien omaisuutta.
En sitä kiellä etteikö nämä ihmiset ole onnellisia luottaessaan kirkon opin kappaleisiin. Jatkan samasta aiheesta lisää toisella kertaa, koska aihe on vielä alussa.
Keskiajalla ei ihmisen uskoa millään tavalla voinut häiritä sekään, että ihmiset uskoivat siihen kun selitettiin maapallon olevan litteä, ja traivas kaareutui kirkkaana kupukattona sen yli, ja kun aurinko ja tähdet olivat taivaallisia lyhtyjä jotka vuorotellen valaisivat ihmisen elämää maanpäällä ihailtavan säännöllisesti nousten yli maanpinnan tehden kierroksensa maan yli. "Eikä ihmisen ollut vaikeata uskoa, että tuon taivaallisen kuvun takana asui Isä Jumala enkelijoukkoineen ja, että sinne ihminen joka eli Jumalan tahdon mukaisesti, siis maksoi kirkollisveronsa, tai sitten jollekin toiselle uskonnolliselle järjestölle 10-sensä ja siten uskoi mitä mitä kirkko opetti - ja pääsi kuoltuaan autuaitten joukkoon taivaalliseen paratiisiin."
ihminen joka ei itse ajattele, voi tyytyä minkälaiseen maailmankuvaan tahansa kunhan se ei vain loukkaa hänen jokapäiväistä arkista ymmärrystään. Tämän vuoksi näemme, että suuri joukko on tämän päivän ihmisiä, jotka eivät itse ajattele; eivätkä mieti suuria elämän kysymyksiä, ja niiden arvoituksia, vaan he ottavat mieluummin ratkaisun kirkoilta, niin elämän kuin kuolemankin kysymyksissä. Jokainen tämänpäivän kirkkokunta ja uskonnollinen järjestö, on ulkonaisesti järjestelmä joka selittää ikuisuutta, ja antaa määrittelyjä siitä tuntemattomasta jota tiede ei ole vielä ratkaissut. Jokainen suunta uskonnoista antaa oman metafyysillisen maailmankuvan uskostaan, ja niin, - mitä muuta ihminen joka ei ajattele itse, ei filosofoi; mitä muuta hän voi kuin tyytyä valmiiksi "purettuun ruokaan"/valmiiksi maalattuun kuvaan".
Onhan uskonnot vuosisatojen aika esiintyneet hyvin suurelle mahtipontisuudella, ja antaneet ymmärtää, että heidän ratkaisunsa ovat aina olleet oikeat. Siksi on luonnollista, että ihmiskunnan suurin osa melkein vastustamattomasti omaksuu kirkkojen antaman maailmankuvan. Mutta kuitenkaan ei ihmisen luomat Jumalat ole olleet kuolemattomia!
Huomioikaamme nyt tämä määritelmä. Mitä me voisimme vaatia uskonnolta sanoessamme olevan tiedettä? Aivan ennen kaikkea sitä, että se selitys mikä koskee sen oppirakennelmaa maailmasta minkä uskonnolliset kirkot ja järjestöt antaa, niin ettei se olisi tyhjänpäiväistä lorua, ei olisi itsessään vain pelkkää uskoa, ei mitään umpimähkäistä ajattelua, ei tyhjää spekulaatiota, eikä harhaluuloa, eikä myöskään mitään taikauskoa; vaan, että se olisi todellakin tietoa: Jos uskonto olisi tiedettä pitäisi maailman järjestyksen, minkä uskonto kirkkojen kautta selittää, perustua myöskin tietoon. Onhan tämä aivan päivän selvä asia. Kirkko selittää, että sellainen ja sellainen on suuri tuntematon Jumala ja hänen kaikkeutensa joka on käsittä'mätön ikuisuudessa. Tämän pitäisi perustua tietoon, eikö niin? Ei kukaan ihminen joka loogisesti ajattelee voi tätä asiaa kieltää.
Jos Kirkkojen antama maailman selitys perustuisi tietoon, niin tottakai täytyy yksityisen ihmisen pystyä tämä todistamaan itselleen, siten, että hän voi edetä määrättyä tutkimuksen tietä. Jos hän tulee vakuuttuneeksi uskonnollistieteellisen tutkimuksen kautta, niin silloin hänen uskonsa perustuu tietoon ja silloin hänellä on aivankuin varma pohja jolle hän rakentaa uskonsa. Ja näin hänelle on rakentunut oikea maailmankuva, jo ennakolta ja se on hankittu rehellisen tutkimuksen tietä. Näin ollen voimmekin esittää kysymyksen siitä, että onko sitten kaikki uskonnot olleet vain taikauskoa? - Onko ne olleet filosofiaakin alempana?
Onko tämän äärettömän kaikkeuden takana niin suuri salaisuus, Hän jota kutsumme Jumalaksi - Onko Hän meidän elämämme päättymisen, siis kuoleman toisella puolella - toisin sanoen kaiken olemassaolon elämän niinkuin kuolemankin toisella puolella. Tämä kysymys on jäänyt aina, ja kaikkialla tutkimattomana, se on ollut kuin salainen verho joka on peittänyt meiltä totuuden tiedon. Nämä on kovin vaikeita kysymyksiä jotka ovat jääneet totuuden etsijällekin ratkaisemattomina. Mitkään opinkappaleet eivät ole pystyneet näitä kysymyksiä ratkaisemaan.
Ehkäpä todelliset opit ovat sittenkin syvällisen tutkimuksen tuloksia, joiden todenperäisyys selviää vain sille, joka tutkimalla etsii ja kulkee omaa sisäistä tietä valvoen joka hetki viisauden läsnä oloa. Kirkoilla on tarjolla vain kuollut kirjain. Alkuperäisesti uskonto on tiedettä: Lainaan Paavalia "Ef.3:3-5. Että täm salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut, joista te lukiessanne voitte huomata kuinka perehtynyt olen Kristuksen salaisuuteen jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu Hänen Pyhille apostoleilleen ja frofetoille. Ef.3:6. että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta. Paavalin tavoin tulee etsiä totuutta. Emme tarvitse sokeata uskoa! Ehkä Hengen tie on kirkoilta "kadonnut"-!!
Ei Jeesus - Jeesus on Kristus Jumalan voideltu Kuningas.
Mutta eiköhän se oikea usko ole sitä että on kuuliainen Jumalan tahdolle - toisin sanoen seuraa Jeesuksen esimerkkiä elämässään - niin pitkälle kuin se on mahdollista - ja jättää loput Jumalan haltuun.
Kuitenkin minä omalle kohdalleni sanon:
Jeesus on Jumalan ainutkertainen maallinen ilmentymä ihmisen syntisyyden aikana, Jeesus ei ole Jumala, mutta Jumala on Jeesuksessa ja Jumalan tahto on Jeesuksen. Siis on Jumala meitä lähinnää juuri Jeesuksessa.
Vain Jumalalla on kuolemattomuus ja ihmisen ainoa mahdollisuus on saada iankaikkinen elämä Jumalalta - jolla se ainoastaan on - ja se tuli mahdolliseksi Jeesuksen kautta. Jeesus maksoi (otti päälleen kaikki meidän syntiemme seuraukset). Se oli välttämätöntä jotta hän voisi olla välimiehemme Jumalan täydellisyyden ja ihmisen vajavaisuuden välillä.. Jeesus kuoli ja haudattiin nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista.
Synti on tekemistä (ajatuksin ja teoin) mikä tuhoaa elämää. Siksi synnin palkka on kuolema. Kuolema on elämän loppumista.
Mitään ikuista piinaa ei ole.. se olisi kauhistus Raamatun Jumalalle..
siinä aluksi.. :)
esiin, ja ehkä muutamia ajatuksia voittaakin. Mutta sydämen puhdistamiseen, kuinka minä sen voin tehdä, kuinka minä voin muuttaa sydämeni? Eikö se ole melkolailla toivoton. Todellisuudessa ihmisewllä on sydän ensisijalla, ja järki sydämen palvelijana toimii! Eikö se näin ole todellisuudessa? Siis vaaditaan molempien yhteistä toimintaa. Sydämestä lähtee ulos ihmisen kaikki halut. hänen taitonsa, pyrkimyksensä, halunsa, himonsa, ajatuksensa. Niitä puolustelee ihminen viimeiseen saakka, puolustelee näitä pyrkimyksiään. Mutta tunteerko hän kuitenkaan mitä on hänen sydämessää?
Uskonnot ovat valhetta, mutta Jeesus Kristus on todellinen.
Hepr. 9:24
Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme. [Hepr. 7:25]
Joh. 17:3
Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. [Fil. 3:8]
Jeesus on todellinen taivaallinen pyhäkkömme. Muut pyhäköt on lumetta vain.