Suhteellisuuden tajua väkivaltaan
Lainaus Minna Aholan tekstistä
Naisten asema on yleismaailmallisesti miehiä heikompi. Erityisen huonossa asemassa ovat kouluttamattomat köyhät naiset, jotka asuvat usein kehitysmaissa. Ja heitä on paljon: 70 prosenttia maailman köyhistä on naisia. Aseellisissa konflikteissa naisten haavoittuvuus korostuu entisestään. Naisia raiskataan, silvotaan ja myydään.
Amnestyn mukaan kehitysmaissa on noin 135 miljoonaa ympärileikattua naista. Kaksi miljoonaa tyttöä silvotaan joka vuosi. On epäselvää, mistä perinne on saanut alkunsa. Usein tapaa pidetään aikuistumisriittinä; irtileikatut klitoris ja häpyhuulet sekä kiinniommeltu emätin toimivat myös takeina naisen naimakelpoisuudesta ja uskollisuudesta.
Monessa kehitysmaassa nainen on yhä miehensä tai sukunsa omaisuutta, eikä valtio suojele hänen ruumiillista koskemattomuuttaan.
Jos nainen raiskataan Somaliassa, riippuu syyllisen kohtelu siitä, mihin klaaniin osapuolet kuuluvat. Jos nainen kuuluu heikompaan klaaniin, miestä ei rangaista, toteaa Batulo Essak.
Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö rohkaisevat monessa kehitysmaassa miehiä kävelemään naisten oikeuksien päälle. Pieni merkitys ei ole miehen kunnian varjelemisella, joka esimerkiksi Intiassa aiheuttaa vuosittain 5000 naisen kuoleman, usein vahinkotulipaloissa. Monissa maissa pikkutytöt pakotetaan avioliittoihin, jotka pahimmillaan muistuttavat orjuutta.
Useimmiten naista pahoinpidelläänkin omassa kodissaan. Maailmanpankin mukaan joka viides nainen maailmassa on joutunut ruumiillisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi. Rankaisemattomuus takaa, että väkivalta jatkuu.
Poliisin ja sotilaiden armoilla.
Monissa maissa seksuaalinen väkivalta on viranomaisten yleisesti käyttämä kidutuksen muoto. Zeynep Avci kertoo Amnestylle turkkilaisista poliiseista:
"He pakottivat minut makaamaan pöydälle ja antoivat sähköshokkeja. He käskivät minun polvistua ja työnsivät pampun hitaasti peräaukkooni. Yksi heistä kiipesi päälleni ja raiskasi minut." Poliiseja ei asetettu syytteeseen.
Sodissa sotilaat ovat aina raiskanneet naisia. Viime aikojen rumimpia esimerkkejä löytyy Kongosta ja entisen Jugoslavian alueelta. Joukkoraiskauksilla halutaan usein osoittaa voittoa koko vihollisryhmästä; miehet taistelevat keskenään naisten ruumiilla.
Orjakauppa ei lakannut siirtomaavallan myötä. Naisten ja lasten kansainvälinen kauppa on huume- ja asekaupan jälkeen tuottavin kansainvälisen rikollisuuden muoto. Monet houkutellaan mukaan lupauksilla hyvästä työpaikasta ulkomailla. Osa naisista taas tietää, mihin on menossa, mutta ei taloudellisessa tilanteessaan näe vaihtoehtoa. Kohdemaassa odottaa vankeus ja prostituutio, kenties pakkoavioliitto. Paperittomina ja kielitaidottomina uhrit ovat täysin kauppaajiensa armoilla. Laittoman maassaolijan on turha hakea poliisilta apua.
Ihmiskauppa ulottaa lonkeronsa ympäri maailman. Suomessakin on alettu myöntää, että maamme on sekä kauttakulku- että kohdemaa muun muassa entisen Neuvostoliiton maista kaupattaville naisille.
Jokainen meistä voi tukea tasa-arvon edistymistä vaikkapa kansainvälisten järjestöjen kautta. Eivätkä naiset itse ole vain passiivisia uhreja vaan myös vahvoja, mutta tarvitsevat apua tilanteen muuttamiseksi.
Lainaus Minna Aholan tekstistä
Naisten asema on yleismaailmallisesti miehiä heikompi. Erityisen huonossa asemassa ovat kouluttamattomat köyhät naiset, jotka asuvat usein kehitysmaissa. Ja heitä on paljon: 70 prosenttia maailman köyhistä on naisia. Aseellisissa konflikteissa naisten haavoittuvuus korostuu entisestään. Naisia raiskataan, silvotaan ja myydään.
Amnestyn mukaan kehitysmaissa on noin 135 miljoonaa ympärileikattua naista. Kaksi miljoonaa tyttöä silvotaan joka vuosi. On epäselvää, mistä perinne on saanut alkunsa. Usein tapaa pidetään aikuistumisriittinä; irtileikatut klitoris ja häpyhuulet sekä kiinniommeltu emätin toimivat myös takeina naisen naimakelpoisuudesta ja uskollisuudesta.
Monessa kehitysmaassa nainen on yhä miehensä tai sukunsa omaisuutta, eikä valtio suojele hänen ruumiillista koskemattomuuttaan.
Jos nainen raiskataan Somaliassa, riippuu syyllisen kohtelu siitä, mihin klaaniin osapuolet kuuluvat. Jos nainen kuuluu heikompaan klaaniin, miestä ei rangaista, toteaa Batulo Essak.
Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö rohkaisevat monessa kehitysmaassa miehiä kävelemään naisten oikeuksien päälle. Pieni merkitys ei ole miehen kunnian varjelemisella, joka esimerkiksi Intiassa aiheuttaa vuosittain 5000 naisen kuoleman, usein vahinkotulipaloissa. Monissa maissa pikkutytöt pakotetaan avioliittoihin, jotka pahimmillaan muistuttavat orjuutta.
Useimmiten naista pahoinpidelläänkin omassa kodissaan. Maailmanpankin mukaan joka viides nainen maailmassa on joutunut ruumiillisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi. Rankaisemattomuus takaa, että väkivalta jatkuu.
Poliisin ja sotilaiden armoilla.
Monissa maissa seksuaalinen väkivalta on viranomaisten yleisesti käyttämä kidutuksen muoto. Zeynep Avci kertoo Amnestylle turkkilaisista poliiseista:
"He pakottivat minut makaamaan pöydälle ja antoivat sähköshokkeja. He käskivät minun polvistua ja työnsivät pampun hitaasti peräaukkooni. Yksi heistä kiipesi päälleni ja raiskasi minut." Poliiseja ei asetettu syytteeseen.
Sodissa sotilaat ovat aina raiskanneet naisia. Viime aikojen rumimpia esimerkkejä löytyy Kongosta ja entisen Jugoslavian alueelta. Joukkoraiskauksilla halutaan usein osoittaa voittoa koko vihollisryhmästä; miehet taistelevat keskenään naisten ruumiilla.
Orjakauppa ei lakannut siirtomaavallan myötä. Naisten ja lasten kansainvälinen kauppa on huume- ja asekaupan jälkeen tuottavin kansainvälisen rikollisuuden muoto. Monet houkutellaan mukaan lupauksilla hyvästä työpaikasta ulkomailla. Osa naisista taas tietää, mihin on menossa, mutta ei taloudellisessa tilanteessaan näe vaihtoehtoa. Kohdemaassa odottaa vankeus ja prostituutio, kenties pakkoavioliitto. Paperittomina ja kielitaidottomina uhrit ovat täysin kauppaajiensa armoilla. Laittoman maassaolijan on turha hakea poliisilta apua.
Ihmiskauppa ulottaa lonkeronsa ympäri maailman. Suomessakin on alettu myöntää, että maamme on sekä kauttakulku- että kohdemaa muun muassa entisen Neuvostoliiton maista kaupattaville naisille.
Jokainen meistä voi tukea tasa-arvon edistymistä vaikkapa kansainvälisten järjestöjen kautta. Eivätkä naiset itse ole vain passiivisia uhreja vaan myös vahvoja, mutta tarvitsevat apua tilanteen muuttamiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Poikien suosiminen on ongelma monissa maissa. Kun entiseltä Yhdysvaltain nyrkkeilijämestari Muhammad Alilta kysyttiin, kuinka monen lapsen isä hän on, vastaus kuului: "Yhden pojan ja seitsemän virheen."
Intiasta saatujen raporttien mukaan sukupuolen valintaan tarkoitetuista geenitesteistä on tullut menestyksellistä liiketoimintaa, varsinkin maan pohjoisosissa. Naisryhmät ilmaisivat vastalauseensa, kun sukupuolen selvittävät klinikat alkoivat mainostaa, kuinka on parempi kuluttaa nyt 38 dollaria tyttösikiön eliminoimiseksi kuin maksaa myöhemmin 3 800 dollaria hänen myötäjäisistään.
Suuressa bombaylaisessa sairaalassa tehty tutkimus osoitti, kuinka 95,5 prosenttia tytöiksi tunnistetuista sikiöistä oli abortoituja, kun poikasikiöiden kohdalla luku oli huomattavasti pienempi.
Tosi hullua!
saattaa ollakkin, että naisten asema on joissain asioissa heikompi, mutta kokonaisuutta on tosin vaikea arvioida, varsinkaan pohjolassa.
Mutta oikea miesliike keskittyy miesten unohdettujen etujen ja oikeuksien ajamiseen, eikä voi ottaa kantaa asioihin ja ratkaisuihin, jotka saattavat heikentää miesten muutenkin poljettua asemaa.
Tuohan on niin tyypillistä miehille. Minä, minä, minä...mies, mies, mies...olettepa te tosi solidaarisia. Kyllä se miestenkin asema paranee jos naisia kohdellaan kunnioittavasti. Nimittäin silloin äidillä kehitysmaissa riittää voimia paremmin hoitaa niin poika kuin tyttölapsia.
Feministit haluavat oikeutta niin miehille kuin naisille. Johan se ilmenee siinä, että he haluavat lapsille hyvät ja turvalliset elinolosuhteet(niin poika kuin tyttölapsillekin). Äidin tasavertainen asema takaa lapsille turvallisen kasvuympäristön toisin kuin alistettu asema, joka mahdollistaa äitiin kohdistuvan väkivallan jota pienet lapsen silmät joutuvat sitten näkemään.
En tiedä viittasitko otsikollasi aiempiin naisten harjoittamaa parisuhdeväkivaltaa koskeviin kirjoituksiin. Sanotaan nyt siltikin, että kaikesta huolimatta kun puhutaan väkivallasta, niin naistenkin voimankäytön huomioiminen on paitsi oikeutettua, niin myös tarpeellista.
Joukkoviestinnän toisinaan luoma kuva naisista vain uhreina ja miehistä yksipuolisesti aggressiivisina hyökkääjinä johtaa ikävimmillään siihen päätelmään, ettei mitään ole tehtävissä väkivallan poistamiseksi siinä määrin, kuin naisia ei onnistuta sulkemaan kassakaappeihin ja miehiä eläintarhoihin. Jos mies oletetaan aina potentiaalisesti pahaksi ja aggressiiviseksi, ei hänen kai edes pohjimmiltaan odoteta olevan muuta/ pystyvän muuhun. Kuten ei uhri-naisenkaan.
Slavenka Drakulic; "Aivan kuin minua ei olisi". Naisen karmaiseva tarina Balkanin sodan vankileiriltä. Kirjaansa varten kirjailija haastatteli sodan kokeneita naisia useiden vuosien ajan. Lukekaa!