Jumala murhautti poikansa. Tämä on tapahtuma, josta kaikki ns. uskovat iloitsevat suuresti ja ovat sen myötä pelastuneet iankaikkiseen elämään, jos uskovat, että näin tapahtui.
Jumala murhautti poikansa, jotta muut saisivat ikivanhan synnin anteeksi.
Jos joku meistä ihmisistä päättäisi tappaa lapsensa osoituksena siitä, että hän rakastaa kaikkia muita ihmisiä suunnattomasti, niin häntä pidettäisiin hulluna ja hänet suljettaisiin vankilaan. Itse asiassa suomenkin vankimielisairaaloista tällaisia tapauksia löytyy.
Mutta kun (mahdollinen) jumala teki tällaista, ihmiset ylistävät häntä ja kilvan kehuvat hänen suurta lahjaansa ja päättelevät tästä oman lapsen murhauttamisesta, että jumala rakastaa meitä kauheasti ja haluaa meidän parastamme, eli pelastustamme.
Voitteko te jumalaan uskovat ymmärtää niitä henkilöitä, jotka eivät ehkä osaa nähdä tuota asiaa noin, kuten ns. uskovat sen näkevät?
Ja voitteko ymmärtää sellaisia henkilöitä, joiden oikeustajuun ei sovi se, että synnit (eli rikokset) periytyvät, kuten asia Aatamin "rikoksen" kohdalta ilmaistaan. Pitäisikö tätä "jumalan rakkaudellista oikeustajua" soveltaa myös laajemmalti, eli jos vaikkapa sinä tapat jonkun ihmisen, niin tämän "syntigeenin" olemassaolon takia myös sinun lapsesi ja lapsenlapsesi tulisi laittaa vankilaan sinun rikoksestasi? Jumala taisi jossain mutkassa uhkailla, että synnit periytyvät kolmanteen tai jopa neljänteen sukupolveen siinä suvussa, joka rikoksia tekee. Syntymättömät lapset joutuvat kärimään isiensä/äitiensä hölmöyksistä.
Jos vastaat kieltävästi, niin miksi sitten ihmisten tulisi myöntää rikkomuksensa n. 6000 vuotta vanhaan rikokseen, johon heillä ei ole osaa eikä arpaa?
Tämä tuntuu teistä jumalaan uskovista ehkä oudolta, mutta tällaisia ihmiset pohtivat, kun alamme paneutua syvemmälle vanhojen juutalaisten kansantarujen maailmaan.
Jos ajattelemme tilannetta, johon Aatami joutui, niin kasvatatko sinä lapsiasi samalla systeemillä, kuin jumala opasti Aatamia näkemään hyvän ja pahan.
Laitat lapsesi huoneeseen lelun, joka näyttää ihanalta, mahtavalta ja houkuttelevalta. Sitten kiellät lastasi ehdottomasti leikkimästä sillä lelulla. Seuraavaksi laitat huoneeseen henkilön (ehkäpä puhuvan käärmeen), joka houkuttelee lastasi leikkimään sillä lelulla, jota olet kieltänyt käyttämästä ja kun lapsesi lopulta tarttuun "syöttiin", torut häntä, syyllistät häntä ja uhkailet kuolemalla kuolemisella.
Kuulostaako tämä siltä tavalta, että lapsesi oppii hyvän ja pahan ja oppii toimimaan oikein elämän myrskyissä?
Jos ei, niin eikö jumalalla ollut mitään muuta tapaa?
Jumala murhautti poikansa, jotta muut saisivat ikivanhan synnin anteeksi.
Jos joku meistä ihmisistä päättäisi tappaa lapsensa osoituksena siitä, että hän rakastaa kaikkia muita ihmisiä suunnattomasti, niin häntä pidettäisiin hulluna ja hänet suljettaisiin vankilaan. Itse asiassa suomenkin vankimielisairaaloista tällaisia tapauksia löytyy.
Mutta kun (mahdollinen) jumala teki tällaista, ihmiset ylistävät häntä ja kilvan kehuvat hänen suurta lahjaansa ja päättelevät tästä oman lapsen murhauttamisesta, että jumala rakastaa meitä kauheasti ja haluaa meidän parastamme, eli pelastustamme.
Voitteko te jumalaan uskovat ymmärtää niitä henkilöitä, jotka eivät ehkä osaa nähdä tuota asiaa noin, kuten ns. uskovat sen näkevät?
Ja voitteko ymmärtää sellaisia henkilöitä, joiden oikeustajuun ei sovi se, että synnit (eli rikokset) periytyvät, kuten asia Aatamin "rikoksen" kohdalta ilmaistaan. Pitäisikö tätä "jumalan rakkaudellista oikeustajua" soveltaa myös laajemmalti, eli jos vaikkapa sinä tapat jonkun ihmisen, niin tämän "syntigeenin" olemassaolon takia myös sinun lapsesi ja lapsenlapsesi tulisi laittaa vankilaan sinun rikoksestasi? Jumala taisi jossain mutkassa uhkailla, että synnit periytyvät kolmanteen tai jopa neljänteen sukupolveen siinä suvussa, joka rikoksia tekee. Syntymättömät lapset joutuvat kärimään isiensä/äitiensä hölmöyksistä.
Jos vastaat kieltävästi, niin miksi sitten ihmisten tulisi myöntää rikkomuksensa n. 6000 vuotta vanhaan rikokseen, johon heillä ei ole osaa eikä arpaa?
Tämä tuntuu teistä jumalaan uskovista ehkä oudolta, mutta tällaisia ihmiset pohtivat, kun alamme paneutua syvemmälle vanhojen juutalaisten kansantarujen maailmaan.
Jos ajattelemme tilannetta, johon Aatami joutui, niin kasvatatko sinä lapsiasi samalla systeemillä, kuin jumala opasti Aatamia näkemään hyvän ja pahan.
Laitat lapsesi huoneeseen lelun, joka näyttää ihanalta, mahtavalta ja houkuttelevalta. Sitten kiellät lastasi ehdottomasti leikkimästä sillä lelulla. Seuraavaksi laitat huoneeseen henkilön (ehkäpä puhuvan käärmeen), joka houkuttelee lastasi leikkimään sillä lelulla, jota olet kieltänyt käyttämästä ja kun lapsesi lopulta tarttuun "syöttiin", torut häntä, syyllistät häntä ja uhkailet kuolemalla kuolemisella.
Kuulostaako tämä siltä tavalta, että lapsesi oppii hyvän ja pahan ja oppii toimimaan oikein elämän myrskyissä?
Jos ei, niin eikö jumalalla ollut mitään muuta tapaa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hebr.1:1-4
Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille
profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille
Pojan kautta,jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi,jonka kautta
Hän on myös maailman luonut.
1Kor.1:18
Sillä sana rististä on hullutus niille,jotka kadotukseen joutuvat
mutta meille,jotka pelastumme,se on Jumalan voima.
"Tämä tuntuu teistä jumalaan uskovista ehkä oudolta, mutta tällaisia ihmiset pohtivat, kun alamme paneutua syvemmälle vanhojen juutalaisten kansantarujen maailmaan."
No etpä ole onnistunut kovin syvälle paneutumaan, jos tämä oli paras yrityksesi.
Mutta et sitten löytänyt mitään valittamista kirjoituksestani, vaan olet ilmeisesti samaa mieltä?
Mikä on hienoa siinä, että jumala murhautti julmasti poikansa?
Miksi sitä täytyy juhlia ja miksi siitä täytyy olla onnellinen?
Miksi julmalla rikoksella annetaan rikos anteeksi?
Onko rikoksella rikoksen hyvittäminen jotenkin ylevämpää moraalia?
"Mikä on hienoa siinä, että jumala murhautti julmasti poikansa?"
Jeesuksen ristinkuolema on rangaistus ihmisen synneistä. Synti on väärin ja Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii, että vääryydestä rangaistaan. Mutta armollisuudessaan Jumala ei rankaissut ihmistä, vaan omaa Poikaansa, joka yksin on viaton. Klassisen kolminaisuusopillisen muotoilun mukaan Isä ja Poika ovat samaa olemusta, joten käytännössä Jumala langetti rangaistuksen itselleen. Näin sekä Jumalan oikeudenmukaisuus että armollisuus toteutuvat.
"Miksi sitä täytyy juhlia ja miksi siitä täytyy olla onnellinen?"
Ristinkuolema oli paitsi sovituskuolema, myös lunastuskuolema. Toisin sanoen Jumala osti ihmisen vapaaksi oman poikansa hengellä. Hinta, joka ihmisestä maksettiin, oli korkein mahdollinen. Jos ihmiseen kiinnitettäisiin hintalappu, siinä lukisi: Jumalan pojan hintainen. Ja koska lunastus koskee jokaista ihmistä, on jokainen ihminen yhtä kallis. Jokainen on korvaamaton. Tällä taas on esim. tiettyjä ihmisoikeuksiin ja yleensä moraaliin liittyviä seuraamuksia. Siinä on syytä juhlaan ja onnellisuuteen.
"Miksi julmalla rikoksella annetaan rikos anteeksi?
Onko rikoksella rikoksen hyvittäminen jotenkin ylevämpää moraalia?"
Jumalan kannalta kyse ei ollut rikoksesta, vaan uhrista. Kannattaa perehtyä juutalaiseen uhrikäytäntöön. Sitä kautta asia avautunee.
------ Jeesuksen ristinkuolema on rangaistus ihmisen synneistä. Synti on väärin ja Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii, että vääryydestä rangaistaan etc etc etc -----
No kyllähän minä tämän tiedän. Tämä on juuri sitä liturgista potaskaa, jota ihmisille opetetaan, jotta raamatun julmuudet ja jumalan diktaattorimainen käytös saataisiin näkymään jotenkin jumalallisempana.
Mutta kun näistä juutalaisista kansantaruista pyyhkii pölyt päältä, sekä liturgiat, kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että jumala käyttäytyy juuri kuten ihminen käyttäytyisi. Tästä on tehtävä yksi johtopäätös: koko jumala on ihmisen keksintöä selittämään asioita, joita ihminen ei tuolloin tuhansia vuosia sitten kyennyt muuten selittämään.
Siinä, että henkiolento murhauttaa poikansa sovittaakseen ikivanhan hedelmän syönnin väärästä puusta, ei ole mitään ylevää tai moraalista.
Siihen pystyy jokainen Afrikan diktaattori.
Miksi jumalalle ei keksitty jotain sellaista tekemistä, josta ei kuultaisi läpi ihmismäinen kostonhimo ja väkivallan käyttäminen ratkaisuna kaikkiin ongelmiin, joita vastaan tulee?
----- Kannattaa perehtyä juutalaiseen uhrikäytäntöön. Sitä kautta asia avautunee. ------
Hehän uhrasivat kaikkea mahdollista aina kun silmä vältti. Kun salama iski, uhrattiin. Kun ei satanut, uhrattiin. Kun satoi liikaa, uhrattiin. Aivan samaa tekevät afrikassa heimot, jotka eivät ole ristittyjä, vaan palvovat omia heimojumaliaan.
Sitten juutalaisilla oli omat uhrimenot, jolloin pukilla päästiin synneistä eroon yms. Nämä ovat aivan tuttuja asioita, mutta tilanne ei muutu miksikään.
Miksi Jumala sitä ja miksi Jumala tätä? En minä ollenkaan epäile, ettetkö keksisi aina jotain vastaan vänkäämistä, sanoipa sinulle mitä tahansa. Vaikka Jumala olisi toiminut toisin, olisit silti siinä vänkäämässä, siitä olen varma.
Ilmeisesti on niin, että uskosta osattomat eivät kykene ymmärtämään uskoa. Olen tätä paljon miettinyt. Jos Jumala on todellinen ja jos Pyhä Henkin todella vaikuttaa, siinä tapauksessa tuntuu aika itsestään selvältä, että uskosta osattomat eivät kykene ymmärtämään. Kuten sanotaan: voi hallita täydellisesti kaikki dogmatiikan hienoudet silti mitään siitä ymmärtämättä.
Yksi asia vielä. Kirjoitat näin:
"Mutta kun näistä juutalaisista kansantaruista pyyhkii pölyt päältä, sekä liturgiat, kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että jumala käyttäytyy juuri kuten ihminen käyttäytyisi. Tästä on tehtävä yksi johtopäätös: koko jumala on ihmisen keksintöä selittämään asioita, joita ihminen ei tuolloin tuhansia vuosia sitten kyennyt muuten selittämään."
Vanha kunnon feuerbachilainen paradigma. Se on hyvä. Sitä minäkin käytän ymmärtääkseni muita uskontoja. Feuerbach oli viisas mies.
Tosin käsityksesi uskonnoista selittäjinä on väärä. Uskonnot eivät ole mitään selittäjiä, ehkä lukuun ottamatta joitain pakanallisia käsityksiä. Mutta pitäytyäksemme silti tässä selittämishypoteesissasi: olet siis sitä mieltä, että Jeesuksen sovituskuolema on keksitty selittämään syntien sovitus? Että mitenkään muuten ei kyetty selittämään ja ymmärtämään, kuinka synnit voisi sovittaa? Tämä on minusta mielenkiintoinen näkemys, varsinkin, kun juuri yritit osoittaa, että ristinsovitus on järjenvastainen ja mieletön, mutta silti, tai ehkä juuri sen takia, siitä kuultaa läpi inhimillisyys. Entä jos Jumala olisi sovittanut synnit jotenkin toisin (voitko keksiä, miten se olisi voinut tapahtua?), etkö silloinkin sanoisi: aivan liian inhimillistä? Joka tapauksessa syntien sovituksessa täytyy olla jotain inhimillistä, koska muuten se jäisi inhimillisille ihmisille käsittämättömäksi. Jumalan oli tultava ihmiseksi, jotta ihmiset voisivat hänet ymmärtää.
Ohi menne sanoen: juutalaisilla oli kyllä omat menetelmänsä hoitaa syntien sovitus. Ei siihen mitään Jeesusta olisi tarvinnut keksiä lisäksi. Mistä siis tämä tarve keksiä ristinkuolema sovittamaan synnit?
---- Entä jos Jumala olisi sovittanut synnit jotenkin toisin (voitko keksiä, miten se olisi voinut tapahtua?), etkö silloinkin sanoisi: aivan liian inhimillistä? -----
Jos jumala haluaa kaikkien pelastuvan, kuten raamatussa useaan otteeseen kerrotaan, niin sitten jumala kaikkivoipaisuudessaan pelastaisi kaikki. Nyt pelastuksen ympärille on rakennettu epäuskottava tarina, johon täytyisi uskoa, ennen kuin pelastuu, vaikka jumala haluaa, että kaikki pelastuu?
Mitä järkeä tuossa on? Ei mitään. Adamia ei ole ollut, joten syntiinlankeemusta ei ole tapahtunut. Miksi ihmeessä hän silloin jeesuksen, poikansa tapatti? No se keksittiin tukemaan tarinaa rakastavasta jumalasta. Toki Jeesus on historiallinen henkilö, mutta jumalan poika hänestä tuli vasta vuosia, vuosikymmeniä kuolemansa jälkeen. Sitä ennen hän oli vain yksi "hullu profeetta", joita sillä alueella kuljeskeli aika paljon tuohon aikaan.
Jos jumala ilmoittaisi itsensä meille, niin että tyhmempikin ateisti sen huomaisi niin ei siinä sitten tarvitsisi pähkäillä sen kummempia. Jumala olisi ja sillä siisti.
Nythän esim. sitä, että jumala ilmoittaa itsestään vain raamatussa, perustellaan sillä, että jos hän ilmoittaisi itsensä näkyvästi, uskominen olisi liian helppoa ja se olisi kaikille mahdollista. Nyt kun hän ei ilmoita itseään niin että tyhmempikin huomaa, vain ns. tosiuskovat kykenevät uskomaan, koska se vaatii sitä "puhdasta" uskoa. Lapsenomaista uskoa sellaiseen, jota ei välttämättä ole, tai sitten on.
Jos jumala on jumala, niin ei hänen tarvitse muuttua ihmiseksi, jotta hänet otetaan tosissaan. Eiköhän sellainen, joka kykenee kaikkeen, jopa halkaisemaan meren, keksi keinoja, joilla nykyajan ihminen saadaan uskomaan.
Ja niille, jotka haluavat tietoa Feuerbachista, löytyy alkutietoa vaikka täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ludwig_Feuerbach
Ottamatta kantaa Adamin olemssaoloon tai siihen, kuka ja mikä Jeesus oli, koko ongelma näyttäisi redusoituvan siihen, että maailma on sellainen kuin on. Onko siis niin, että jos Jumala on olemassa, maailman pitäisi olla toisenlainen? Koska maailma on tällainen, Jumalaa, tai ainakaan kristillisen tunnustuksen mukaista Jumalaa, ei voi olla olemassa?
Tämä on minusta aika ongelmalline lähestysmistapa. Ensinnäkin Jumalahan alun perin loi ihmisen Paratiisiin, ts. äärimmäiseen hyvään paikkaan (mutta ei toki täydelliseen), ymmärrettiinpä Paratiisi ensimmäisine ihmisineen sitten historialliseksi tai ylihistorialliseksi paikaksi tai olotilaksi tai miksi tahansa. Pointti on joka tapauksessa siinä, että alun perin Jumalan ja ihmisen suhde oli kunnossa. Sitten ihminen lankesi. Koko ongelma kiteytyy kysymykseen: miten syntiinlankeemus oli ylipäänsä mahdollinen? Tämä on minusta kristinuskon suurin (kvasi)filosofinen ongelma. Aivan ilmeisesti kuitenkin on niin, että jos ihmisellä ei olisi ollut edellytyksiä langeta, ts. jos ihmiseltä olisi puuttunut vapaus olla tottelematta Jumalaa, silloin ihminen olisi ollut jotenkin oleellisesti toisenlainen. Kenties ihminen ei silloin olisi ollut Jumalan kuva, tai ainakin ihmisen jumalankuvaisuudesta olisi puuttunut jotain. Ihminen olisi ollut vain eläin muiden joukossa eikä se luomakunnan kruunu, joksi Jumala hänet tarkoitti.
Kristillisestä perspektiivistä katsottuna päättelysi etenee väärinpäin: ensin otetaan maailma annettuna ja maailman pohjalta päätellään, millainen Jumala on tai onko Jumalaa ylipäänsä olemassa. Kristillinen ajattelu lähtee kuitenkin liikkeelle Jumalasta. Jumala on premissi, josta kaikki muu seuraa. Sitten vain yritetään ymmärtää seurauksia, ja jos ei kyetä ymmärtämään, siitä ei suinkaan seuraa Jumalasta luopuminen. Jumalan suvereniteetti on aina lähtökohta. Siitä luovutaan viimeisenä, ja jos siitä luovutaan, on luovuttu kaikesta siitä, mikä Jumalassa on oleellista. Silloin voidaan koko uskonto jättää.
Hyvä esimerkki Jumalasta lähtevästä ajattelusta on Gottfried Leibnizin kirjanen Monadologia, jossa päädytään siihen, että tämä maailma on paras kaikista mahdollisista maailmoista. Ei olisi ollut loogisesti mahdollista tehdä parempaa maailmaa eikä Jumalakaan kykene epäloogisiin asioihin, joten Jumala on siis hyvä, paras mahdollinen. Leibniz ei varmaankaan tehnyt kovin "oikeaoppista" teologiaa, mutta esimerkkinä vain mainitsen, jos kirja sattuisi olemaan tuttu.
Oletteko ajatelleet sitä, miltä ristinkiesuksen itsemurhatehtävä pelasti ihmiskunnan.
Hänen oman isänsä tuomiolta.
Jumala lähetti oman poikansa (kolminaisuusopin mukaan osan itseään) ristiinnaulittavaksi, jotta voisi itse antaa anteeksi ihmiskunnalla ja peruuttaa itse antamansa tuomion.
Onko siinä mitään järkeä?
Miksi kaikkivaltiaan jumalan pitää järjestää monimutkainen näytelmä saadakseen aikaan jotain mitä hän voi tehdä vaivattomasti itsekin.
Vai onko jumalalla jumalansa, joka asettaa ehdot ja lait pelastamiselle?
Miltä kuullostaisi, jos feodaaliruhtinas säätäisi lain ja saisi itsensä muuttamaan sen vasta ruoskitettuaan oman, syyttömän, poikansa?
Ja mikä rikos hyvitettiin: se, että eräs mies (Adam), jolla ei ollut mitään kokemusta elämästä tai siinä toimimisessa sattui syömään hedelmän väärästä puusta. Tietenkin tähän liittyy symboliikkaa, jota emme tässä käy puimaan, mutta väärästä puusta syöty hedelmä pakotti jumalan tuomitsemaan poikansa julmaan kidutuskuolemaan, jotta Adamin rikos hyvitettäisiin jumalalle. Toki jos minä olisin jumala, niin jopa väärän merkkisen appelsiinin syömisestä tuomitsisin kuolemaan vähintäin kourallisen ihmisiä, mutta kun en ole.
Tässä pähkinänkuoressa koko homma, jota ns. uskovat kiittelevät ja jopa pyhittävät elämänsä tämän rikoksen ylistämiseen, jotta pääsisivät nauttimaan kidutuskuoleman lisukkeena saatua iankaikkista elämää.
>>>> Miltä kuullostaisi, jos feodaaliruhtinas säätäisi lain ja saisi itsensä muuttamaan sen vasta ruoskitettuaan oman, syyttömän, poikansa? >>>
Tämähän on arkipäivää eri diktatuureissa yms, jossa vallanpitäjät tappavat vaikka omat vanhempansa tai sisaruksensa, lapsistaan nyt puhutammakaan osoittaakseen vallan alaisille, että turha urputus hallitsijasta ei kannata, vaan kohtalo saattaa olla tyly.
Stalin tapatti sukulaisiaan kuin kärpäsiä esimerkkinä mainittakoon. Siinä suhteessa jumalan käytös ei poikkea ihmisten käytöksestä ollenkaan, joka on kummallista, koska luulisi, että jumala on kaiken tällaisen yläpuolella. Kuitenkin hän käyttäytyy kuin pahainen kehitysmaan diktaattori ja väkivalta on ainoa ratkaisu ongelmiin.
Eikö sekään tunnu kenestäkään omituiselta?
vedenpaisumuksella ja pari kaupunkia siinä sivussa tulella ja tulikivellä.
Itsekkyydessään vaatii vielä olemaan pitämättä muita jumalia.
Ja montako muuta yksittäistä kansaa on vedenpaisumuksen jälkeen saanut tuta jumalan rakkauden.
5 Ms.25:17-19
Amalekilaisten kansanmurha ja sukupuuttoon hävittäminen löytyy tuosta yläpuolen linkistä.
5 Ms.23:20-21
Ulkomaalaisia sai kohdella eri tavalla kuin israelilaisia ja erilaisella kohtelulle luvataan vieläpä siunaus jumalalta vaikka jokaisen pitäisi olla jumalan silmissä ns. samalla viivalla.
2 Kun.2:23-24
Kuvaus ehkä jumalan vastenmielisemmästä teosta, eli Kkun profeetta Elisa lähti Beteliin tuli kaupungista pikkupoikia, jotka pilkkasivat profeettaa kaljupääksi (Elisa oli siis tarkka siitä, ettei hänen ulkonäköään saa pilkata, mutta eikö noiden ulkoisten asioiden pitänyt olla toissijaisia ja sen "sisäisen kauneuden" olla tärkeintä ainakin UT:n eräiden teologioiden mukaan?). Elisa osoitti noille lapsille Jahven rakkautta ja lapsiystävällisyyttä sillä tavalla, että Elisa kirosi heidät Herran nimeen. Heti metsästä tuli kaksi karhua, jotka tappoivat 42 lasta, kaikki poikia (eikä taaskaan Elisa ajatellut heidän perheitään, sitä miten poika oli tärkeä vanhuudenturva vanhemmilleen). Oma loukkaantuneisuus pilkan tähden oli profeetalle tärkeintä, eihän tuo edes kovin pahaa pilkkaa ollut.
Jos joku pilkkaisi meitä kaljuksi, läskiksi, pätkäksi tms. niin kuinka moni meistä tuntee halua tappaa se nimittelijä moisen pikkuasian takia? Vieläpä Jumalan siihen mukaan vetäen vihansa välikappaleeksi?
etc etc etc
Missä se rakkaus on?
No mitäpä muuta voi vaatia henkiolennolta, joka kertoo rakkaudestaan meihin murhauttalla oman poikansa. Kai sitä pitää pitää linjastaan kiinni joka tilanteessa.
"Ja voitteko ymmärtää sellaisia henkilöitä, joiden oikeustajuun ei sovi se, että synnit (eli rikokset) periytyvät, kuten asia Aatamin "rikoksen" kohdalta ilmaistaan. Pitäisikö tätä "jumalan rakkaudellista oikeustajua" soveltaa myös laajemmalti, eli jos vaikkapa sinä tapat jonkun ihmisen, niin tämän "syntigeenin" olemassaolon takia myös sinun lapsesi ja lapsenlapsesi tulisi laittaa vankilaan sinun rikoksestasi? Jumala taisi jossain mutkassa uhkailla, että synnit periytyvät kolmanteen tai jopa neljänteen sukupolveen siinä suvussa, joka rikoksia tekee. Syntymättömät lapset joutuvat kärimään isiensä/äitiensä hölmöyksistä."
Syntiinlankeemuksessa on kyse tottelemattomuudesta: ihminen rikkoi Jumalan selvää käskyä. Rangaistuksena tästä oli karkotus Paratiisista. Perisynti sen sijaan on pikemminkin syntiinlankeemuksen seuraus eikä siis varsinaisesti osa rangaistusta. Teolla voi olla luonnolliset, passiiviset seurauksensa, kun taas rangaistus vaatii aina jonkun, joka aktiivisesti rankaisee. Tältä pohjalta näkisin, että ihmisen osana on olla perisynnin alainen, koska ihminen on tottelematon Jumalaa kohtaan. Ja päinvastoin: ihmisen kyvyttömyydessä elää Jumalan tahdon mukaisesti perisynti tulee ilmi. Perisynti siis aktualisoituu uudestaan jokaisessa ihmisessä eikä kukaan ole siitä vapaa.
Mutta tämä nyt on tällaista yksityisajattelua.
sanotaan että vedämme perässämme jopa seitsemän elämän karmaa.
Ei ihmispolon tarvitse kaikkia tekojaan yhdessä elämäsään hyvittää.
Onneksi emme voi lukea akaashisia aikakirjoja kuin tuonpuoleisessa.
Liian rankkaa luettavaa täällä elossa.
Onneksi en ole uskis tai muuten olisin sarjamurhaaja & pedofiili ja istuisin elinkautista tuomiota vankilassa.
Onneksi sain uskonnoista vapaan kasvatuksen. Kiitos vanhemmilleni kun ajattelivat.
käsittää Raamattua lukiessaan,että sen kuvaama jumala on läpeensä paha ja häiriintynyt olento.Uusi Testamentti esittelee hänestä hetkeksi hieman lempeämmän puolen,mutta sitten Ilmestyskirjassa hän on taas se sama vanhojen aikojen veikko.