Muistan kuinka lapsena ollessani pirtti oli aina sakeana savusta. Vaikka äitini kuinka maanitteli, isäni poltti tauotta tupakkaa, kädet täristen, askitolkulla. Rahaa kului, vaatteet haisi ja meillä lapsilla silmiä kirveli.
Isälläni oli pahanlaatuinen riippuvuus tupakkaan.
Sitten tapahtui Jumalan ihme, viimeinen varoitus! Eräänä talvi-iltana isäni lyyhistyi lattialle ja kiidätettiin tajuttomana sairaalaan, jossa hän joutui viettämään useita viikkoja.
En muista enää mikä sairaus oli kyseessä, mutta pääasia oli se että lääkäri totesi isäni keuhkoissa niin pahan vian, että ellei hän heti lopettaisi tupakointiaan hän menehtyisi vuoden sisällä.
Isästäni tuli raivoraitis.
Nimenomaan sana "raivo" kuvaa hyvin hänen nykyistä suhdettaan tupakkaan. Hän ei voi sietää tupakkamainoksia, ei tupakoivia ihmisiä, ei elokuvia eikä televisio-ohjelmia joissa tupakoidaan eikä varsinkaan tupakan hajua.
Tähän on syynä se, ettei hänen riippuvuutensa tupakkaan ole mihinkään kadonnut. Isälläni on ainoastaan kunnioitettavan hyvä itsehillintä.
Hänen tekee sitä jatkuvasti mieli ja jokainen pienikin asia joka muistuttaa häntä tupakasta, nostaa hänen tupakanhimonsa pintaa ja hän joutuu taistelemaan sitä vastaan. Onneksi hän ei juo alkoholia, koska olen varma että humalassa hän saattaisi langeta taas kiusaukseen.
Hyvä että isäni kestää, mutta on tuskallista välillä kuunnella miten hän moittii tupakoivia ihmisiä, paasaa tupakan piilomainonnasta ja vaatii televisio-ohjelmien sensurointia, joissa tupakkaan suhtaudutaan liian positiivisessa hengessä. Sehän on yksin isäni ongelma - ei meidän muiden!
Kertokaa minulle, miten minun tulisi suhtautua isääni tässä asiassa? Välillä minusta tuntuu että poltan lopullisesti päreeni hänen saarnaamisensa vuoksi.
Isälläni oli pahanlaatuinen riippuvuus tupakkaan.
Sitten tapahtui Jumalan ihme, viimeinen varoitus! Eräänä talvi-iltana isäni lyyhistyi lattialle ja kiidätettiin tajuttomana sairaalaan, jossa hän joutui viettämään useita viikkoja.
En muista enää mikä sairaus oli kyseessä, mutta pääasia oli se että lääkäri totesi isäni keuhkoissa niin pahan vian, että ellei hän heti lopettaisi tupakointiaan hän menehtyisi vuoden sisällä.
Isästäni tuli raivoraitis.
Nimenomaan sana "raivo" kuvaa hyvin hänen nykyistä suhdettaan tupakkaan. Hän ei voi sietää tupakkamainoksia, ei tupakoivia ihmisiä, ei elokuvia eikä televisio-ohjelmia joissa tupakoidaan eikä varsinkaan tupakan hajua.
Tähän on syynä se, ettei hänen riippuvuutensa tupakkaan ole mihinkään kadonnut. Isälläni on ainoastaan kunnioitettavan hyvä itsehillintä.
Hänen tekee sitä jatkuvasti mieli ja jokainen pienikin asia joka muistuttaa häntä tupakasta, nostaa hänen tupakanhimonsa pintaa ja hän joutuu taistelemaan sitä vastaan. Onneksi hän ei juo alkoholia, koska olen varma että humalassa hän saattaisi langeta taas kiusaukseen.
Hyvä että isäni kestää, mutta on tuskallista välillä kuunnella miten hän moittii tupakoivia ihmisiä, paasaa tupakan piilomainonnasta ja vaatii televisio-ohjelmien sensurointia, joissa tupakkaan suhtaudutaan liian positiivisessa hengessä. Sehän on yksin isäni ongelma - ei meidän muiden!
Kertokaa minulle, miten minun tulisi suhtautua isääni tässä asiassa? Välillä minusta tuntuu että poltan lopullisesti päreeni hänen saarnaamisensa vuoksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ehkäpä sinun pitäisi vaihtaa psykologian kirjat Jumalan Sanaan.
Tämä on yleinen ongelma. Sitä esiintyy varsinkin meidän uskovaisten piirissä. Todellinen riippuvuus ei ole kadonnut mihinkään, vaan käännämme ns "vapauden" ko asiasta ylemmyydentuntoiseksi toisten tuomitsemiseksi. Samasta lainalaisuudesta johtuu sekin, että uskovat suhtautuvat alkoholiin ja muihinkin päihteisiin hysteerisesti.
AA kerholaiset ovat sikäli terveempiä, että eivät uskottelekaan itselleen parantuneensa alkoholismista, vaan ovat vain toistaiseksi ilman sitä.
AA:ssa on taas muita piirteitä, joita vierastan. Monet heistä ovat vaihtaneet a-riippuvuuden yhteisöriippuvuudeksi. Sinänsä terveempi vaihtoehto, mutta jos yhteisö ei hyväksy tämän riippuvuussuhteen lopettamista ja tervehdyttämistä, ao henkilö tuomitaan.
Vastaavaan käytökseen sorrutaan myös meillä hellareissa.
Koeta kärsivällisesti tulla toimeen isäsi kanssa, ja voit yrittää ottaa asian puheeksi, jos hän vaikka olisi kypsynyt niin paljon, että pystyy keskusteluun aiheesta.
Kiitoksia asiallisesta vastauksestasi, josta huokuu että olet pohtinut tykönäsi asiaa etkä suhtaudu asian esille ottamiseen vainoharhaisesti...
Tämä on juuri ongelma isänikin kanssa. Hän ei suostu tavallaan myöntämään ongelmaansa vaan asian puheeksi ottaminen saa hänet välittömästi kiihdyksiin.
Isäni käy jo pitkälti yhdeksättä vuosikymmentään. Vaikka minulla on omakin elämä elettävänä, tiedän että hän tulee tarvitsemaan minua yhä enemmän. Ja tämän tapaisilla luonteenpiirteillähän on ikävä tapa vain pahentua vuosien myötä.
Isäni on sellainen yksinäinen susi, etten voisi edes yrittää ehdottaa hänelle mitään riippuvuusterapiaryhmää. Eikä sellaisesta mitään hyötyä tuolla iällä kai enää olisikaan.
Joskus tuntuu slltä että olisi kaikille parempi, että tarjoaisin hänelle pari tuoppia olutta ja tupakka-askin kyytipojaksi niin kaikilla olisi helpompaa perheessä. Ehkä hän tätä kautta tajuaisi, että me kaikki rakastamme häntä vaikka hän polttaisikin tupakkaa...
hellittää, ainakin omalla kohdallani se "ihme" on tapahtunut, ei todellakkan tee mieli, vaikka kuinka usein joutuisi "passiivi" tupakoijaksi, enemmän vaan tympäsee koko käryttäminen, toistenkin puolesta pistää vihaksi, kun ovat tuon 10 senttisen orjia.
Olemmeko sitten niin erilaisia, että toisille se on vaikeampaa, kuin toisille.
Aineen vaihdunnasta se kaiketi on paljon kiinni, miten joutuin siitä pääsee eroon.
En osaaa juurikaan neuvoja tarjoilla tuohon kipuun, mutta paljo veden juonti on tehokasta ruumiin kuona-aineiden poisto menetelmä.
Kirjoitit: ----Todellinen riippuvuus ei ole kadonnut mihinkään, vaan käännämme ns "vapauden" ko asiasta ylemmyydentuntoiseksi toisten tuomitsemiseksi. Samasta lainalaisuudesta johtuu sekin, että uskovat suhtautuvat alkoholiin ja muihinkin päihteisiin hysteerisesti.----
Alkoholismissa on aika pitkälti kyse paitsi ulkoisista tekijöistä niin myös geeniperimästä. Sellaiseen todella tarvitaan Jumalan ihme joka muuttaisi ihmisen toisenlaiseksi kuin syntyissään, elikkäste tyystin eri ihmiseksi! Siitähän on kysymys, jos synnynnäinen alkoholisti muuttuisi kohtuukäyttäjäksi.
Alkoholisti voi esimerkiksi uskonsa voimalla pysyä erossa viinasta, eli usko antaa sitä tahtoa, mutta kohtuukäyttäjäksi entinen alkoholisti ei voi tulla. En ole ainakaan koskaan kuullut.
Tuo tupakka sen sijaan on aika mystinen myrkky. Joku fiksu lääkäri kertoi että tutkimusten mukaan nikotiini aiheuttaa yhtä vahvaa henkistä riippuvuutta kuin huumeista tuo heroiini - kaikkein mahtavin myrkky! Eli sama juttu: tupakalle voi sanoa ei, mutta parin poltetun myrkkypötkylän myötä kiusaus palaa kahta pahempana!
Kiusaukset ovat siis geeneissämme, varsinaista perisyntiä nekin! Totta puhut myös tuosta jyrkästä suhtautumisesta: vanha juoppo vastustaa aina voimallisimmin viinaa. Tottahan toki, kun kokemusta tuosta kirouksesta on ja haluaisi muitakin siltä varoittaa.
Täällä on näköjään viime aikoina kovasti keskusteltu myös tuosta homoseksuaalisuuden synnistä. Eikös sekin ole todettu jonkinlaiseksi geenivirheeksi aivotoiminnassa? Minua ei aihe kiinnosta tuon taivaallista kun en ole eläessäni tavannut yhtään homoseksuaalia, mutta ihmetyttää muutamien nimimerkkien äkkijyrkkä suhtautuminen taas tuohonkin asiaan. Olisikohan siinäkin joillain itsetutkiskelun paikka? Ihmisiä kai ne homotkin ovat, keskenään puuhastelevat mitä puuhastelevat, eivätkä sentään tuhoa koko ympäristöään niinkuin pahimmat alkoholistit.
Kyllä se viina on ollut ja tulee kai aina olemaankin tämän kansan kammottavin kirous ja synti.
"Alkoholisti voi esimerkiksi uskonsa voimalla pysyä erossa viinasta, eli usko antaa sitä tahtoa, mutta kohtuukäyttäjäksi entinen alkoholisti ei voi tulla. En ole ainakaan koskaan kuullut. "
Tämä väite on mielenkiintoinen. Keskieuroopan kristityillä on asiasta ihan eri käsitys.
Jopa siellä helluntaiseurakunnat hyväksyvät viinin ja muunkin alkoholin kohtuukäytön. Alkoholistin tullessa uskoon hän vapautuu alkoholin orjuudesta, siis siitä että viina hallitsee, ja parantuu kohtuukäyttäjäksi. Siis hän hallitsee alkoholin käytön.
Jos kyseessä on geenivirhe, se täytyy olla jo suomalais-ugrilaisessa kansanjuuressa, ja on siksi niin yleinen piirre meillä.