Mieheni kuoli kesäkuun lopussa äkillisesti kotiimme. Vasta nyt suru on hyökännyt elämääni ja huomenna pitäisi olla töissä.
Hän on ensimmäinen ihminen jota todella suren. Olen laittanut hänen kuviaan ympäri asuntomamme ja käyn niitä sivelemässä ja sanomassa "Minä rakastan sinua. Elämältä kaiken sain ..."
Löysin päiväkirjani seurustelumme alkuajoilta ja kirjoittamani asiat lohduttivat .. tai toivat lisää surua. Olin saanut toivomani kaksi lasta, kumppanin joka rakasti minua ja piti kotia kun olin maailmalla.
Aitoa rakkautta on olemassa, vaikka chatti yms palsta tuntuvat olevan täynnä kirjoituksia ihmisiltä, jotka eivät ole sitä kokeneet.
Hän on ensimmäinen ihminen jota todella suren. Olen laittanut hänen kuviaan ympäri asuntomamme ja käyn niitä sivelemässä ja sanomassa "Minä rakastan sinua. Elämältä kaiken sain ..."
Löysin päiväkirjani seurustelumme alkuajoilta ja kirjoittamani asiat lohduttivat .. tai toivat lisää surua. Olin saanut toivomani kaksi lasta, kumppanin joka rakasti minua ja piti kotia kun olin maailmalla.
Aitoa rakkautta on olemassa, vaikka chatti yms palsta tuntuvat olevan täynnä kirjoituksia ihmisiltä, jotka eivät ole sitä kokeneet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kihlattuni kuoli maaliskuussa ja nyt on normaalejakin päiviä jo elämässä.
Asunnossani on seinillä kihlattuni kuvia ja kädessäni on meidän kihlasormus.
Meidän piti mennä kesällä naimisiin...
Puhut täyttä asiaa se mitä minulla ja kullallani oli, oli jotain mahtavaa.
Nykyään kun seurailen pariskuntien juttuja, niin eivät he ole lähelläkään.
Oikea onni, rakkaus sitä ei korvaa mikään.
Aitoa rakkautta on vaikea löytää.
Lueskelenhan minäkin satunnaisesti niitä näitä palstoja ja on jokin pikku ongelma niin heti ollaan eroamassa...no huvinsa kullakin toivottavasti löytävät sen oikean joskus...