Apua "siskot"...
Onko teille iskenyt "lievä" paniikki ennen silikonien laittoa?
Olen harkinnut tätä jo kymmenkunta vuotta, ja nyt kun leikkauspäiväkin on jo varattu, niin alan jahkailla, että mitäs jospa peruisinkin koko jutun!?!?!?
Varausmaksu pitäisi maksaa muutaman päivän sisällä, mutta ajatukset alkavat vain kiertää kehää.
Olen punninnut kaikki riskit ja pohtinut asian hyödyt, järkännyt käytännön asiat jne. Mutta nyt vain meinaa mennä pupu pöksyyn -kaikki kauhuskenaariot piirtyvät mieleeni, ja olen viittä vaille jänistämässä.
Kertokaapa omia kokemuksianne, please!!
Onko teille iskenyt "lievä" paniikki ennen silikonien laittoa?
Olen harkinnut tätä jo kymmenkunta vuotta, ja nyt kun leikkauspäiväkin on jo varattu, niin alan jahkailla, että mitäs jospa peruisinkin koko jutun!?!?!?
Varausmaksu pitäisi maksaa muutaman päivän sisällä, mutta ajatukset alkavat vain kiertää kehää.
Olen punninnut kaikki riskit ja pohtinut asian hyödyt, järkännyt käytännön asiat jne. Mutta nyt vain meinaa mennä pupu pöksyyn -kaikki kauhuskenaariot piirtyvät mieleeni, ja olen viittä vaille jänistämässä.
Kertokaapa omia kokemuksianne, please!!
Vastaukset 25
Vanhimmat
...paniikkia. Huolta ky
ei oo tullut paniikkia, mutta pelkoa kyllä. varsinkin kun ulkomailla tehtiin. Mies oli mukana mutta halu oli niin suuri, että pelko unohtui. Tosin kun kävelin kohti leikkaussalia, tuntui että jalat menee alta. Menin kuitenkin vaan ja tyytyväinen olen- 2 kertaa olen jo ollut pöydällä joten en enää pelkää yhtään. Ota rennosti. Miksi muuten haluat implantit?
Miksi olet ollut 2-kertaa pöydällä? Epäonnistuiko leikkaus eka kerralla??
Itse haluan implantit siksi, koska rinnat ovat veltot ja roikkuvat. Olen imettänyt kolme lasta, ja koskaan ei ole rintojen muoto ja koko miellyttänyt (80B), ja nyt raskauksien ja imetysten myötä vielä vähemmän:(
En halua paljon suurempia rintoja vain kiinteämmät ja kauniimman muotoiset.
Eniten pelottaa kunto leikkauksen jälkeen...Onko paljon pahoinvointia, voinko nostella esim. käsilaukkua, voinko matkustaa kotiin linja-autolla jne. Olen nimittäin menossa leikkaukseen yksin, sillä mies jää kotiin lasten kanssa...
vaan kun ekat laitettiin jo vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen tuli lapsia, niin kyllä se näkyy silikonirinnoissakin. Kävin aika äskettäin laitattamassa lisää täytettä, kun tilaa oli. Lopputulos hyvä. Eka leikkaus kivuliaampi, toinen ei oikeastaan kipuja juuri mitään.
Mulla ei ole olllut pahoinvointia ja käsilaukkua voi kyllä kantaa, kunhan ei ole liian heavy. Linja-autolla voi matkustella ihan hyvin. Katsot vaan että on kunnon tukiliivit päällä. Jätä kaikki turha roina kotiin. Meikkejäkään ei sillä reissulla tarvitse.
Ei varmaan sitä toiumisaikaa kannata pelätä. Eikö sinulla laiteta vielä lihaksen päälle? Siinähän ei sitten rikota mitään, joten ei pitäisi olla paha.
Enemmän kannattaa miettiä niiden silikonien kanssa elämistä. Se on fakta, että etukäteen et tiedä, minkälainen on lopputulos . Voi olla juuri mitä odotit tai jotain ihan muuta.
Mikäli et ole varma, voi olla järkevämpää odottaa vielä. Miltä itsestäsi tuntuu?
Kiitti vinkeistä:)
Käy ne rauhassa läpi, mieti ja pähkäile. Teet sitten lopullisen päätöksesi kun olet valmis. Mulla nousi leikkausajan varattuani aivan uusia juttuja mieleen ja vuorotellen olin perumassa leikkausta ja vuoroin menossa. Lopulta päädyin menemään.
Parempi miettiä ennen leikkausta kuin leikkauksen jälkeen. Ja vaikka maksat varausmaksunkin, niin se on loppujen lopuksi pieni raha jos päädyt perumaan leikkauksen. Sen takia ei ainakaan leikkaukseen kannata mennä, jos tuntuu siltä ettei sitten haluakaan.
Arvaa vaan, kuinka paljon olen puntaroinut eri vaihtoehtoja:)
Implantit laitetaan osittain lihaksen alle, joten lihasta joudutaan leikkamaan vähän, sille tehdään ikään kuin pieni tasku, jos olen asian oikein ymmärtänyt...
En pelkää niinkään kipuja, sillä mielestäni omaan melko korkean kipukynnyksen. Eniten tietenkin mietityttää se lopputulos, sillä odotuksethan ovat korkealla. Ei enempää eikä vähempää kuin "täydelliset" rinnat:) Heh, se oli vitsi, jossa totta toinen puoli.
Haluan uskoa, että lopputulos olisi parempi kuin, mitä nämä nykyiset tissit ovat.
Kuinka sun leikkaus sitten loppujen lopuksi meni?
Olitko tyytyväinen lopputulokseen? Mikä oli sun lähtötilanne jne..
Olisi kiva vielä tässä vaiheessa kuulla sunkin tarina, jos haluat kertoa, niin olisin kertomuksesta todella kiitollinen.
Itsekin olen yhtenä hetkenä sata varma, että menen leikkaukseen ja hetken päästä asia alkaakin taas mietityttämään. Olen halunnut tätä niiiin kauan ja nyt sitten alan hannailla! Muutenkin olen kauhea jahkailia, jos täytyy kahden asian välillä valita, niin saatikka sitten kun kyseessä on oma terveys, niin ei leikkaukseen kyllä hetken mielijohteesta lähdetä. Ja tietty leikkauksen hintakaan ei ole aivan "ale"hinta, niin toki sitä miettii, että mitä muuta sillä samalla rahalla saisi. Nimimerkillä nuukuus meinaa iskeä:)
Sanot haluavasi uskoa, että lopputulos on parempi kuin nyt. Riittääkö se? En mitenkään yritä neuvoa sinua puoleen jos toiseenkaan, mutta muistutan kuitenkin, että leikkauksessa kadotat sen, että rintasi ovat aidot. Sen jälkeen ne ovat kuitenkin tietyllä tavalla feikit, ja sen vastapainoksi tarvittaneen enemmän kuin että ne ovat paremmat kuin nyt? Eli jos rintasi ovat nyt mielestäsi surkeat luomut, niin onko riittävästi jso niistä tulee ihan ok silikonit?
Itsekin olen niitä pähkäillyt, mutta en ole sille tielle vielä lähtenyt. Suurin syy on juuri se, että pelkään lopputuloksen olevan tökerö, tai tulevan komlikaatioita, ja että sitten ei kuitenkaan enää koskaan ole paluuta entiseen. Ja mietin, että tulenkohan kuitenkin toimeen näillä omilla. Toistaiseksi olen tullut.
Älä lähde tuolle itsensä ja muiden feikkaamisen tielle,ihminen on just hyvä sellaisena kun on..Rintoihin tosiaan laitetaan materiaalia joka ei sinne kuulu,loppuelämänsä saa kärsiä kivuista ei se niin hääviä ole.
Alkutilanteeni oli 80AA/A, kaksi lasta imetetty. Laitettiin 255 high profile proteesit, anatomiset osittain lihaksen alle. Lopputulos 75C.
Minun leikkaukseni meni hyvin. Minut leikattiin toukokuun alussa. En ollut erityisen kipeä enkä pahoinvoiva. Buranaa söin ja antibioottikuurin tulehdusten estämiseksi, mutta annetut Panacodit jäivät käyttämättä.
Leikkauksesta siis nyt 3 kk ja ovat parantuneet hyvin. Tuntuvat jo pehmeiltä, toki saavat mun puolesta pehmentyä lisää. Arvet ovat vielä punaiset, mutta se on normaalia.
Mä olen myös luonteeltani pähkäilijä ja analysoin asiat joka puolelta. Kävin ihan paperilla läpi asiat sitä mukaa kun niitä nousi. Mietin, mikä asiassa tuntuu vaikealta ja haluanko elää sen kanssa loppuikäni. Otanko riskin jne.
Tsemppiä matkaan, mitä päätätkin tehdä!
Jaa - mistäkö tiedät? Onko omaa kokemusta?
Minulla lähdettiin AAA:sta ja nyt on pieni C. Tarve oli siis todellinen, enkä epäröinyt hetkeäkään. Parantuminen sujui hyvin ja nopeasti. Kipuja ei ollut kuin muutaman päivän ja ne sieti hyvin. Koska omaa rintaa ei ollut ennestään, kudosten venyminen aiheutti kosketusarkuutta parisen kuukautta, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään kipuja ja rinnat ovat hienot.
Milloinkohan ne väittämäsi kivut pitäisi alkaa? Leikkauksesta on reilusti yli kaksi vuotta, eikä mitään oireita ole vielä ollut.
ei kai sun ympärysmitta siinä pienentynyt?
kaikki meni sulla noin hienosti!!
Saanko kysyä, missä sinun leikkaus tehtiin? (ei tarvitse vastata, jos et halua paikkaa kertoa)
Minä tein tänään päätöksen ja peruin leikkausaikani. Tuntui vain, että en ole vielä valmis siihen, eikä aika ole vielä ihan oikea. Oli vielä muutamia asioita, jotka mietityttivät.
Ehkä vuoden päästä uskallan sen jo tehdä, tiedä häntä. Mutta annoin itselleni vielä pienen "aikalisän". Siihen asti on vain hyväksyttävä nämä kärpäslätkät ja elettävä näiden kanssa:))
Rintaliiveissä on niin sanottuja rinnakkaiskokoja. Esimerkiksi 80B - 75C - 70D voivat sopia samalle henkilölle. Nyt kuitenkin tuo 80 on minulle liian suuri ympärysmitta, kun kuppikoko on suurempi. Mitattu mitta on noin 77-78 cm. Googlaamalla "rintaliivien rinnakkaiskooT" löytyy varmaan hyvin tietoa tästä asiasta.
Hyvä päätös. On ehdottoman tärkeää pohtia asia loppuun asti.
Minua alkoi leikkausajan varaamisen jälkeen muun muassa mietityttämään, siirränkö hankalat sosiaaliset tilanteet toisiin tilanteisiin. Siis jos ennen en ole voinut rennosti olla uimahallissa tai yhteissaunoissa, niin päädynkö leikkauksen jälkeen hermoilemaan tuttujen ystävien kanssa saunomista. Loppujen lopuksi olen ystävilleni aika avoimesti kertonut asiasta, jos siltä on tuntunut. Nyt on sellainen olo, että aivan sama vaikka joku huomaakin. He, jotka minut tuntevat, tietävät minun olevan se sama fiksu ja älykäs nainen myös implanttien kanssa.
Fiksua miettiä vielä, jos arveluttaa. Se on kuitenkin askel, jota ei voi perua. Lopputuloksesta ei voi tietää, ja siihen liittyy aina riskejä. Mutta jos ei voi elää ilmankaan, silloin go for it!
Leikkasiko Asko Salmi sinut?
Hänpä hyvinkin.
Mitä mieltä olit Askosta ihmisenä/kirurgina ja olitko lopputulokseen täysin tyytyväinen? Ts. oliko sulla tunne, että olit "turvallisissa" käsissä?
Ja oliko uudet rinnat semmoiset kuin olit ajatellutkin niiden olevan?
Mulla ei ole Askosta intohimoja puoleen tai toiseen. En odottanut mitään sen enempää kuin muiltakaan lääkäreiltä, joilla käyn. Sain hänestä asiantuntevan ja kokeneen kuvan, en olisi sinne varmasti muutoin mennyt. Kävin toisella klinikalla ja sieltä minulle jäi hiukan aloittelijafiilis toiminnasta yleisesti, joten sinne en sitten missään nimessä mennyt.
Hän teki ainakin minun kohdallani työnsä hyvin ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Nätit rinnat tuli. Arpia olen nähnyt kapeampiakin, mutta toisaalta eipä näistä vielä tiedä miten muuttuvat.
Jälkitarkastus oli nopeahko, mutta Asko soitti perään, kun jätin soittopyynnön.
Nyt herää tietysti kysymys, että mikä oli tuo toinen klinikka?
Itse olen myös ajatellut käydä jossain toisellakin klinikalla konsultaatiossa, jotta on sitten jotain mihin verrata.
Vaikka ei konsultaatiossa eikä Askossa mitään vikaa ollut tuolla KL-klinikalla, mutta jotenkin sitä vain haluaa pelata varman päälle tässä asiassa.
Onneksi hoitovapaani on pian päättymässä ja saan muutakin ajateltavaa kuin nämä "tissihommat" :) Välillä alkoi jo tuntua, että ajatus alkaa vain kiertämään kehää ja jahkailin päivästä toiseen tuon päätöksen kanssa. Leikkauksen perumista en ole katunut, tuli vain semmoinen olo, että siirrän sen vähän tuonnemmaksi.
En viitsi toisen klinikan nimeä laittaa, joku on kai siellä käynyt ihan tyytyväisenä. Kyse on erään toisen paikkakunnan klinikasta enkä tiedä olisiko tilanne ollut parempi, jos olisin valinnut toisen kirurgin. Vähän (verrattuna Askoon ja moniin muihin kirurgeihin) siellä leikkauksia kuitenkin tehdään.
Olen sitä mieltä, että konsultaation hinta on niin pieni tuossa projektissa, että sama vaikka käykin kysymässä kahden kirurgin mielipidettä. Hyvin pitkälle nämä ovatkin mielipideasioita - esimerkiksi koko ja implantti jne.
Minulla oli konsulaation ona leikkauksen välillä useita kuukausia, joiden välillä ehdin pohtia asiaa hyvin paljon. Välillä en ollut menossa, välillä olin. Lopulta varasin leikkauksen, minkä jälkeen tuli uusia epäröiviä ajatuksia. Mutta koska olin jo hyvin pitkälle asian ajatellut ja saanut pitkin matkaa myös klinikalta vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin, päädyin lopulta leikkaukseen.
Tisuliina 35, kävitkö muualla konsultaatiossa? Olisi kiva kuulla kokemuksiasi siitäkin, suositeltiinko samaa kuin toisessa paikassa. Mahtaako ne ylipäätään erota paljon eri kirurgien näkemyksen siitä, että mikä kenellekin sopii..?
En ole vielä käynyt muualla, mutta tarkoitus on kyllä käydä. Haluan todellakin verrata kahta eri sairaalaa, kirurgia ja heidän näkemyksiään.
Tosin leikkaukseni siirtyy näillä näkymin ensi kevääseen. Työkiireiden vuoksi ei ole oikein mahdollisuutta toteuttaa leikkausta aiemmin:(