Anarkistien ja kommunistien liitosta
Tärkeä asia kommunistisesta toiminnasta on unohtunut, sillä anarkistien ja kommunistien on syytä olla liitossa, ehkäpä jopa yhteisrintamassa. Oma käsitykseni lähtee siitä ja sitä tukee käytäntö, että kapitalismin oloissa anarkisteilla on joustavampi taktiikka kapitalismia vastaan, siksi he ovat erittäin tärkeitä kommunisteille. Safka eli Suomen antifasistinen komitea, jonka tilaisuuksista SKP ja lähes kaikki muut kommunistit loistaa poissaolollaan, alleviivaa hyvin väittämääni. Jopa SIP eli Suomen islamilainen puolue on sosialismi ajattelussaan pidemmällä kuin SKP.
Tämä on vakava puute kommunistien työssä, ja kuvaa kommunistien tämän ajan kykyä viedä teoriaa käytäntöön ja vastaavasti tuoda käytäntöä teoriaan.
Anarkismi on se joka aloittaa, koska heillä ei ole teoreettisia paineita ja pystyvät joustaan ja luomaan taktiikkaa kevyellä yhteiskunta analyysillään. Kommunistit ovat se, jolla on ohjelma, jonka voi ja jonka he haluavat viedä loppuun eli tuotantotavan lopulliseen muutokseen asti. Jopa etäistavoite voi heillä olla sama, joskin vain vaistonvaraisella tasolla. Sillä kommunistien etäistavoite on kirjoitettu tuotantotapa tason muutoksena, mutta anarkistien ei. Tässä onkin se vaikea kohta, joka ei oikein kolahda kohdalleen, eritoten meillä kommunisteilla.
Kommunistisen työn kaikissa mahdollisissa kosketuspinnoissa, tulee olla läsnä ”tuotantotapa” ja sen lopullinen haltuunotto. Näin ei nyt ole, ei ole ollut koko nykyisen SKP:n aikana. Tästä ei ole tehty johtopäätöksiä, vaikka johtopäätöksistä puhutaan jollakin porvarillisen politiikan kosketus tasolla, kuten vaaleissa, ja nekin puheet jäävät aina silleen. Tähän on esillä mm. SKP:n nykyisellä kotisivulla netissä, joskaan itse puhe otsikon takana ei vastaa otsikkoa.
Minulle anarkistit on voimavara, käyttöarvo lopulliseen tavoitteeseen pääsemiseksi. Tämä on loogista myös kommunistisesti (ohjelmallisesti), sillä aloite on aina eri asia kuin tavoite ja edellyttää tyystin erilaista taktiikkaa. Italialaisten kommunistien ja anarkistien liitto, josta kertoo toisen maailmansodan historia elävästi, on hyvä esimerkki siitä miten toimia, kun siihen on oikea hetki ja tarve. Heidän käytännöllinen kosketuspintansa on sekä elämä itse, mutta eritoten kapitalismissa, siinä miten se tulee kaataa eli taktiikassa ja strategiassa, mutta ei siinä mitä sen jälkeen, mikä on lopullinen etäistavoite. Tämä viimeinen tulee ratkaista filosofia tasolla ja se on kinaamista, jos sitä ei tehdä tieteellisesti hypoteeseja testailemalla yhteistyössä.
Molemmat tarvitsevat toisiaan, anarkistit ja kommunistit, se on selviö ja tämä selviää heti, kun piirtää siitä vallankumouksen prosessikaavion. Uskon, että anarkisteille asia selviää helpommin kuin meille kommunisteille, joita sitoo hyvin vaativa Tieteellisen kommunismin teoria ja sen huono osaaminen.
Se mistä voidaan aloittaa uusi aika, on liittyminen yhteisrintamaan, ei kansanrintamaan, jota SKP nyt tavoittelee ja jopa harjoittaa. Näitä kosketuspintoja on jo tuossa esille tuomani yhdistykset, Safka ja SIP, sekä monet muut, kuten Pand järjestö. Näitä järjestöjä ei voi pitää kansanrintama järjestöinä vaan anarkistisina, koska heidän kosketuspintaansa kapitalismiin nähden on tällainen. Tämä tarkoittaa käytännön toimia yhteistoiminnan lujittamiseksi, mutta ei näiden järjestöjen minkään tason valtaamista. Tässä puhuu myös raha, se jolla sitä on, sitä myös antakoon, eikö niin, muiltahan sitä ei voi saada. Lisäksi SKP:n tulee alkaa toimiin hyvin julkisesti hyväntekeväisyys rintamalla, mutta tehdä sitä vallankumouksellisesti, ei reformistisesti. Tässä SKP voisi toimia esim. SIP:n kautta niin kauan kuin tämä pitää ohjelmaansa sosialistisen vallankumouksen ohjelmana. Lisäksi tätä toimintaa tulisi suorittaa yksilötasolla, suorina henkilökohtaisina avustus projekteina.
Vallankumouksellinen ote on kuin tutkimusote, eikä siihen sovi tällöin sotkea laululiikettä ja runolausuntaa, joiden tehtäväkenttä on tärkeä, mutta taktinen. Kommunistien menneiden nousukausien kiinnittyminen kulttuurilliseen pohjaan on aina lopulta pettänyt, sillä se mikä voi kestää ajan haasteet tosipaikan tullen, on ainoastaan teoria. Kulttuuri poliittinen työ on tärkeää, olen itse osa sitä, mutta sillä on välineellinen arvo kunnes vallankumous on tosiasia, ja kansan sivistystyö voi alkaa. Strategisesti on siis niin, että voimavarat tulee priorisoida ja tästä seuraa vallankumouksellisen työn ensisijaisuus.
jatkuu 5000 merkin vaatimuksesta johtuen toisessa viestissä!
Tärkeä asia kommunistisesta toiminnasta on unohtunut, sillä anarkistien ja kommunistien on syytä olla liitossa, ehkäpä jopa yhteisrintamassa. Oma käsitykseni lähtee siitä ja sitä tukee käytäntö, että kapitalismin oloissa anarkisteilla on joustavampi taktiikka kapitalismia vastaan, siksi he ovat erittäin tärkeitä kommunisteille. Safka eli Suomen antifasistinen komitea, jonka tilaisuuksista SKP ja lähes kaikki muut kommunistit loistaa poissaolollaan, alleviivaa hyvin väittämääni. Jopa SIP eli Suomen islamilainen puolue on sosialismi ajattelussaan pidemmällä kuin SKP.
Tämä on vakava puute kommunistien työssä, ja kuvaa kommunistien tämän ajan kykyä viedä teoriaa käytäntöön ja vastaavasti tuoda käytäntöä teoriaan.
Anarkismi on se joka aloittaa, koska heillä ei ole teoreettisia paineita ja pystyvät joustaan ja luomaan taktiikkaa kevyellä yhteiskunta analyysillään. Kommunistit ovat se, jolla on ohjelma, jonka voi ja jonka he haluavat viedä loppuun eli tuotantotavan lopulliseen muutokseen asti. Jopa etäistavoite voi heillä olla sama, joskin vain vaistonvaraisella tasolla. Sillä kommunistien etäistavoite on kirjoitettu tuotantotapa tason muutoksena, mutta anarkistien ei. Tässä onkin se vaikea kohta, joka ei oikein kolahda kohdalleen, eritoten meillä kommunisteilla.
Kommunistisen työn kaikissa mahdollisissa kosketuspinnoissa, tulee olla läsnä ”tuotantotapa” ja sen lopullinen haltuunotto. Näin ei nyt ole, ei ole ollut koko nykyisen SKP:n aikana. Tästä ei ole tehty johtopäätöksiä, vaikka johtopäätöksistä puhutaan jollakin porvarillisen politiikan kosketus tasolla, kuten vaaleissa, ja nekin puheet jäävät aina silleen. Tähän on esillä mm. SKP:n nykyisellä kotisivulla netissä, joskaan itse puhe otsikon takana ei vastaa otsikkoa.
Minulle anarkistit on voimavara, käyttöarvo lopulliseen tavoitteeseen pääsemiseksi. Tämä on loogista myös kommunistisesti (ohjelmallisesti), sillä aloite on aina eri asia kuin tavoite ja edellyttää tyystin erilaista taktiikkaa. Italialaisten kommunistien ja anarkistien liitto, josta kertoo toisen maailmansodan historia elävästi, on hyvä esimerkki siitä miten toimia, kun siihen on oikea hetki ja tarve. Heidän käytännöllinen kosketuspintansa on sekä elämä itse, mutta eritoten kapitalismissa, siinä miten se tulee kaataa eli taktiikassa ja strategiassa, mutta ei siinä mitä sen jälkeen, mikä on lopullinen etäistavoite. Tämä viimeinen tulee ratkaista filosofia tasolla ja se on kinaamista, jos sitä ei tehdä tieteellisesti hypoteeseja testailemalla yhteistyössä.
Molemmat tarvitsevat toisiaan, anarkistit ja kommunistit, se on selviö ja tämä selviää heti, kun piirtää siitä vallankumouksen prosessikaavion. Uskon, että anarkisteille asia selviää helpommin kuin meille kommunisteille, joita sitoo hyvin vaativa Tieteellisen kommunismin teoria ja sen huono osaaminen.
Se mistä voidaan aloittaa uusi aika, on liittyminen yhteisrintamaan, ei kansanrintamaan, jota SKP nyt tavoittelee ja jopa harjoittaa. Näitä kosketuspintoja on jo tuossa esille tuomani yhdistykset, Safka ja SIP, sekä monet muut, kuten Pand järjestö. Näitä järjestöjä ei voi pitää kansanrintama järjestöinä vaan anarkistisina, koska heidän kosketuspintaansa kapitalismiin nähden on tällainen. Tämä tarkoittaa käytännön toimia yhteistoiminnan lujittamiseksi, mutta ei näiden järjestöjen minkään tason valtaamista. Tässä puhuu myös raha, se jolla sitä on, sitä myös antakoon, eikö niin, muiltahan sitä ei voi saada. Lisäksi SKP:n tulee alkaa toimiin hyvin julkisesti hyväntekeväisyys rintamalla, mutta tehdä sitä vallankumouksellisesti, ei reformistisesti. Tässä SKP voisi toimia esim. SIP:n kautta niin kauan kuin tämä pitää ohjelmaansa sosialistisen vallankumouksen ohjelmana. Lisäksi tätä toimintaa tulisi suorittaa yksilötasolla, suorina henkilökohtaisina avustus projekteina.
Vallankumouksellinen ote on kuin tutkimusote, eikä siihen sovi tällöin sotkea laululiikettä ja runolausuntaa, joiden tehtäväkenttä on tärkeä, mutta taktinen. Kommunistien menneiden nousukausien kiinnittyminen kulttuurilliseen pohjaan on aina lopulta pettänyt, sillä se mikä voi kestää ajan haasteet tosipaikan tullen, on ainoastaan teoria. Kulttuuri poliittinen työ on tärkeää, olen itse osa sitä, mutta sillä on välineellinen arvo kunnes vallankumous on tosiasia, ja kansan sivistystyö voi alkaa. Strategisesti on siis niin, että voimavarat tulee priorisoida ja tästä seuraa vallankumouksellisen työn ensisijaisuus.
jatkuu 5000 merkin vaatimuksesta johtuen toisessa viestissä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
BUAAHHH
BUAAHHH
BUAAHHH
BUAAHHH
BUAAHHH
BUAAHHH
BUAAHHH
BUAAHHH
BUAAHHH
joo..
ei ole tarkoitustakaan parantaa työkansan elintasoa ja oloja.
Kansan sivistystyökin on varmaan samanlaista kuin neuvostoliitossa;
se suoritetaan arktisissa oloissa pakkotyöleireillä.
Ilman kunnon vaatetusta ja ravintoa.
yhteiskunnassa paikka anarkisteille. Kaikissa toteutuneissa sosialismeissa anarkistit saivat niskalaukauksensa aivan ensimmäisten joukossa.
Hannulla on aktiivinen pyrkimys liittoihin myös islamilaisten järjestöjen kanssa, sekin tuntuu järjettömältä. Jokaisessa islamilaisessa maassa on kommunistisen puolueen jäsenyys kielletty. Ja melkein jokaisessa islamilaisessa maassa kommunistisesta propagandasta saa kuolemantuomion.
Suomessa, vaikeaa käsittää vai?
Kysymys siitä, sallitaanko anarkiaa sosialismissa on mielenkiintoinen ja vaikea. Sillä tiettyyn rajaan asti tulisi sallia, mutta anarkian muotoja pitää silti hallita. Tilanne ei siis poikkea mitenkään siitä, miten asiat ovat täällä tänään.
Mie saan ampuva mut jos minnuu ammutaa takasii ni se onkii
sit viärin!
Hohhooo!!!
Anarkisteja!!!!
Hoi helevetti mitä sontaa sinä jaksat keuhkota päivästä toiseen.
Lihapadat on sen verran täynnä että joudut hyväksymään
toveri anarkistiksi toveri Nikin kikkelin.
Se tuntuu olevan ainoa anarkisti joka tekee mitä lystää.
Hohhhooooo!!!!
jossain kehaista sen suomalaisen islamistipuolueen sosialistisuutta. Kun islamistit saavat vallan vaikka teidän avullanne niin ne lahtaavat teidät ja samoin käy jos te saatte vallan te lahtaatte ne. Näin on käynyt joka kerran kun toinen on päässyt niskan päälle jossakin maassa. Siitä varmaan tämä islam viittaus, ne ovat kuitenkin molemmat uskontoja joten ne eivät pidemmän päälle tule toimeen keskenään.
Suomessa te ette kumpikaan tule pärjäämään.
Anarkia on individualismin äärimmäisin muoto, joten se on kauhistus oikealle kommunistille.
Vuonna 1918 Punakaartissa toimineet anarkistit tahrasivat koko vallankumouksellisen työväen maineen porvaristoa sivistyneenpänä ja humaanimpana luokkana.
Että tietopuolinen anarkismi on suorastaan sosialismin vastakohta, lienee selvä asia kaikille, jotka näitä molempia oppeja vähääkään tuntevat. Anarkismi perustuu kokonaan saman individualistisen, yksilökohtaisen mailmankatsomuksen pohjalle, kun nykyinen kapitalistinen yhteiskuntajärjestys. Se on porvarillisen aatesuunnan äärimmäisin ja johdonmukaisin uskontunnustus. Ja sen täydellisenä vastakohtana on sosialismin yhteisöllinen mailmankatsomus.
Anarkismi on vaarallinnen porvarillinen aate. Minä kuitenkin sanon, että juuri siksi anarkismi on porvaristolle kriisi tilanteessa vaarallisempi kuin kommunismi, koska anarkismi nousee porvaristosta sitä itseään vastaan ja sitä sen on vaikea siksi hallita.
Tulee olla tarkka, kun lukee minua, sillä minä puhun asioista ajattelun kautta, enkä opiskele ulkoa toverian lauseita. Jos nyt luette uudestaan mitä kirjoitin niin huomaatte, että käytän anarkismia välineenä eli laitan porvariston porvaria vastaan, enkä aseta kommunisteja tulen alle.
Järjenkäyttö, strategian ja taktiikan osaaminen on tärkeää. Kommari joka on minua vastaan on myös kommunismia vastaan!
" Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: "Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa." Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta.
Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi:
"Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.
Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa."
("Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa.") "