Kun me kuulemme puhttavan uskosta ja uskon käsityskannoista, on varsin tavallista, että syvästi surkutellaan toisten ryhmien ja suuntien oppirakennelmia ja heidän uskoaan. Näin tapahtuu nimenomaan silloin, kun heidän uskonsa jollakin tapaa tuntuu loukkaavan meidän eettisiä tai uskonnollisia käsityksiämme.
Me kyllä silloin osaamme terävästi kridisoida mielestämme noita tietämättömiä, ja osoittaa kuinka turmelevasti heidän väärä uskonsa vaikuttaa turmelevasti heihin itseensä, kuinka se tylsistyttää ja kuolettaa, lisäksi johtaa täysin harhaan heidän ymmärryksensä.
Näin me arvostelemme, ellemme julkisesti, niin kuitenkin ajatuksissamme. Mutta vain ani harvat ja ymmärtäväiset tulevat kohdistaneeksi tuon arvostelun itseensä, tai omaan uskonnolliseen järjestöönsä, tai omaan uskoonsa. Me emme tule ajatelleeksi, että omassa keskuudessamme saattaa viihtyä yhtä alhaisia ja epäuskollisia ja totuuden vastaisia käsityksiä.
Meidä oppikäsityksissämme saattaa olla jo alunpitäen myötäsyntyneitä pahan siemeniä, ja kun ne ovat päässeet vapaasti kasvamaan ja puhjenneet kukkaan, niin oma itsekäs turmeltuneisuuteen taipuva ja altis luonteemme ohjaa meidät tuudittautumaan omahyväiseen uskoon.
On suuri vaara niiden ihmisten kannalta, jotka olettavat, että meidän uskonnollisen kirkkomme tai järjestön oppimme nauttii ja kuuluu juuri niiden ihmisten seurakuntaan/järjestöön joka nauttii Jumalan Pyhyyden suosiota ja arvoa, sillä perusteella, että siellä opetetaan seurakunnan käsityskantoja Jumalallisina totuuksina.
On usein niin, että sairas itse ei huomaa tautiansa! Olemme pahasti erehtyneet Jumalan tahdosta, emme elä emmekä ole näin ollen tulleet Jumalallisen valon kanssa kosketukseen, vaan olemme alkaneet elää sääntöjen oppien turmeltuneisuudessa ja mielipiteiden nurinkurisuudessa, ja siten edelleenkin juomme itseemme tuota Paavalin tarjoamaa uskonkappaleiden lasten maitoa, joka siten vielä pitää kiinni noissa uskonkappaleiden opinkohdissa, ja jatkan niillä riitelyämme kuin ajattelemattomat lapset leikkikaluillaan..
Kun valistuneempi ihminen katsoo aikamme uskontoa ja sitä "kapulan vääntöä", jota nimitämme "totuudeksi", niin he säälimättömästi aiheellisesti arvostelevat ja analisoivat meidän uskonkappaleitamme, joita me pidämme mielestämme pidämme pyhinä. Kun nuo uskossa valistuneet ihmiset ovat sitten meille näyttäneet, missä nuo siveelliset heikkoutemme; niissä tulivat esiin; ja kuinka turmelevasti ne sen johdosta vaikuttaakaan elämäämme?
Tottakai he siitä, tietysti näkevät syyn nykyiseen kristikunnan onnettomaan tilaan henkiseen saamattomuuteen ja kurjuuteen, juuri henkisen pimeyden tähden joka nykyisissä "kristillisissä kirkoissamme vallitsee.
Mutta he näkevät myös, että jos lakkaamme loukkaavista käsityksistämme ja turmelevista ajatuksistamme ja arvosteluistamme, poistamme uskonnollisetrajaaitamme. Ja kun joku ihmisten kirkollinen joukko luo päältään turhat opinkappaleet, ja siten varjostavat pilvet poistaa sielujen taivaalta, niin silloin "hyväntahdon aurinko alkaa nostattaa lempeällä valollaan - voimallaan ihania kukkia (totuuden kukkia), ja kallista viljaa" Jumalan armolliseen "aittaan"
Me kyllä silloin osaamme terävästi kridisoida mielestämme noita tietämättömiä, ja osoittaa kuinka turmelevasti heidän väärä uskonsa vaikuttaa turmelevasti heihin itseensä, kuinka se tylsistyttää ja kuolettaa, lisäksi johtaa täysin harhaan heidän ymmärryksensä.
Näin me arvostelemme, ellemme julkisesti, niin kuitenkin ajatuksissamme. Mutta vain ani harvat ja ymmärtäväiset tulevat kohdistaneeksi tuon arvostelun itseensä, tai omaan uskonnolliseen järjestöönsä, tai omaan uskoonsa. Me emme tule ajatelleeksi, että omassa keskuudessamme saattaa viihtyä yhtä alhaisia ja epäuskollisia ja totuuden vastaisia käsityksiä.
Meidä oppikäsityksissämme saattaa olla jo alunpitäen myötäsyntyneitä pahan siemeniä, ja kun ne ovat päässeet vapaasti kasvamaan ja puhjenneet kukkaan, niin oma itsekäs turmeltuneisuuteen taipuva ja altis luonteemme ohjaa meidät tuudittautumaan omahyväiseen uskoon.
On suuri vaara niiden ihmisten kannalta, jotka olettavat, että meidän uskonnollisen kirkkomme tai järjestön oppimme nauttii ja kuuluu juuri niiden ihmisten seurakuntaan/järjestöön joka nauttii Jumalan Pyhyyden suosiota ja arvoa, sillä perusteella, että siellä opetetaan seurakunnan käsityskantoja Jumalallisina totuuksina.
On usein niin, että sairas itse ei huomaa tautiansa! Olemme pahasti erehtyneet Jumalan tahdosta, emme elä emmekä ole näin ollen tulleet Jumalallisen valon kanssa kosketukseen, vaan olemme alkaneet elää sääntöjen oppien turmeltuneisuudessa ja mielipiteiden nurinkurisuudessa, ja siten edelleenkin juomme itseemme tuota Paavalin tarjoamaa uskonkappaleiden lasten maitoa, joka siten vielä pitää kiinni noissa uskonkappaleiden opinkohdissa, ja jatkan niillä riitelyämme kuin ajattelemattomat lapset leikkikaluillaan..
Kun valistuneempi ihminen katsoo aikamme uskontoa ja sitä "kapulan vääntöä", jota nimitämme "totuudeksi", niin he säälimättömästi aiheellisesti arvostelevat ja analisoivat meidän uskonkappaleitamme, joita me pidämme mielestämme pidämme pyhinä. Kun nuo uskossa valistuneet ihmiset ovat sitten meille näyttäneet, missä nuo siveelliset heikkoutemme; niissä tulivat esiin; ja kuinka turmelevasti ne sen johdosta vaikuttaakaan elämäämme?
Tottakai he siitä, tietysti näkevät syyn nykyiseen kristikunnan onnettomaan tilaan henkiseen saamattomuuteen ja kurjuuteen, juuri henkisen pimeyden tähden joka nykyisissä "kristillisissä kirkoissamme vallitsee.
Mutta he näkevät myös, että jos lakkaamme loukkaavista käsityksistämme ja turmelevista ajatuksistamme ja arvosteluistamme, poistamme uskonnollisetrajaaitamme. Ja kun joku ihmisten kirkollinen joukko luo päältään turhat opinkappaleet, ja siten varjostavat pilvet poistaa sielujen taivaalta, niin silloin "hyväntahdon aurinko alkaa nostattaa lempeällä valollaan - voimallaan ihania kukkia (totuuden kukkia), ja kallista viljaa" Jumalan armolliseen "aittaan"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.