Joskus on taidettu täälläkin kysellä että mikä mahtoi olla kansallissosialistisen Saksan upseerikunnan kohtalo sodan jälkeen. Ohessa listaa Bonnin tasavallan aikana kenraalikuntaan nousseista Hitlerin upseereista, joukossa muutama jo sodan aikana kenraalikuntaan kohonnutkin. Lista on saksaksi:
http://www.braunbuch.de/4-03.shtml
Tuossa vielä molemmissa armeijoissa kenraalikunnassa palvelleiden tarkempia tietoja:
http://www.braunbuch.de/4-02.shtml#i07
Mansteinia ei näy jostain syystä mainitun, jos kohta sillä ei tainnut sodan jälkeen virallista sotilaallista asemaa ollakaan vaan lähinnä neuvontajan rooli.
http://www.braunbuch.de/4-03.shtml
Tuossa vielä molemmissa armeijoissa kenraalikunnassa palvelleiden tarkempia tietoja:
http://www.braunbuch.de/4-02.shtml#i07
Mansteinia ei näy jostain syystä mainitun, jos kohta sillä ei tainnut sodan jälkeen virallista sotilaallista asemaa ollakaan vaan lähinnä neuvontajan rooli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No miten asia voisi olla muutenkaan ???
Saksassa käytännössä kaikki edes jollakin tavalla terveiksi luokitellut miehet joutui palvelemaan sodassa, jossakin vaiheessa, mihin nämä miehet olisi oikein pantu jos ei otettu yhteiskunnan palvelukseen.
Toisaalta mistäs muualta Saksa olisi saanut koulutettuja upseereita, eihän niitä ollut olemassakaan, kaikki joilla oli upseerikoulutus tai edes jokin koulutus, oli olleet mukana myös sodassa.
Itseasiassa Itä-saksan puolella oli ihan samoin, sotilaat ja upseerit tuli Natsi-saksan armeijasta, samoin vakoilijat ja kaikki muutkin ammattimiehet.
Niin, eipä siinä paljoa ollut vaihtoehtoja, jostainhan se väki oli otettava. Sama päti tietysti myös virkamiespuoleen, jos kohta erilaisia poliittisia vaikuttajia oli myös paljon leireillä tai muuten syrjässä. Upseerikunnassa tietysti ikä- ja koulutuskysymyksetkin painoivat toisella lailla; jos oli siviilipuolella mahdollista ottaa joku Adenauer naftaliinista niin yli kymmenen vuotta syrjässä ollut sotilas olisi ollut jo toinen juttu ja sellaisia ei juurikaan ollut. Muutamia tietysti oli jotka syrjäytettiin ennen sotaa tai sodan kuluessa oppositioasenteen vuoksi. Mutta kaikenmaailman stauffenbergejakaan ei olisi mitenkään ollut riittävästi armeijan ytimeksi.
Sivuston muutkin listat esim. teollisuuden avainhenkilöistä kertoo myös siitä että kaikilla nyt enempi vähempi oli linkit natsihallintoon, ja sen porukan johdolla oli jälleenrakennus aloitettava.
Myös kommunistinen Itä-Saksa joutui ottamaan palvelukseensa virkakuntaan jopa entisiä natseja. Synnistä johon molemmat Saksat syyllistyivät yhtälailla, ne välillä vittuilivat toisilleen.
Läntisessä Saksassa sotilasuraa jatkoivat mm. sodanaikaisen Luftwaffen huippulentäjät, myös Erich Hartmann. "Richthofen"-laivueen Super-Sabret maalattiinkin Hartmannin sodanaikaisen mersun väreillä: Keulaan musta tulppaanikuvio. Tätä kuviota punalentäjät olivat oppineet pelkäämään.
"Osasto Kuhlamannin" hävittäjä-ässiä palveli sodan jälkeen NATO-lentäjinä, eli vanha homma jatkui: Idän barbaarista roistovaltiota vastaan oltiin varuillaan.
Kansandemokraattisessa Itä-Saksassa natseja jahdattiin ahkerasti ja rangaistiin ankarasti. Länsivaltojen miehittämässä Saksassa harjoitettu natsien rehabilitointi ja natsiupseerien käyttö saksalaisen militarismin henkiinherättämiseksi oli kauhistus Itä-Saksalle ja Neuvostoliitolle, mutta toisaalta se vain todisti lännen rikollisista hyökkäysvalmisteluista ja sodanlietsonnasta. Varsovan liiton perustaminen oli kansandemokratioiden puolustuksen lujittamista lännen hyökkäävää kapitalismia vastaan.