tässä monta vuotta mennyt peräkkäin kun oikein ajtellut nyt on elämä kivaa eikä tartte valittaa / kiroilla ( jopa salassa kiittänyt Jumalaakin siitä) menee alle 2 viikkoa niin kuolee ainha joku lähimmäinen / lemmikki.
Tässä sitä manaa että pitikin mennä luulemaan liikoja.
Onneksi pieni suku ettei montaa voi enää menettää enkä ota lemmikkiä. Varmaan sitten kuolen oikeutetusti itse kun ajattelen kaiken olevan niin hienosti ja elämän jopa kivaa.
Onko tää muillekin normaalia että aina pitää jotain riessa ja surua olla elämässä mukana. ( köyhyyttäni en valita. se on vain asenne kysymys miten elää köyhänä.)
Tässä sitä manaa että pitikin mennä luulemaan liikoja.
Onneksi pieni suku ettei montaa voi enää menettää enkä ota lemmikkiä. Varmaan sitten kuolen oikeutetusti itse kun ajattelen kaiken olevan niin hienosti ja elämän jopa kivaa.
Onko tää muillekin normaalia että aina pitää jotain riessa ja surua olla elämässä mukana. ( köyhyyttäni en valita. se on vain asenne kysymys miten elää köyhänä.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Useasti on vain siten, että kun menee hyvin, niin ei yksikään asia/tapahtuma
häiritse ihmisen minuutta ja mielenrauhaa. Ja kun sitten tapahtuu jotakin ikävää, niin se tuppaa shokeraamaan ihmistä ja jättää näin paljon tuntuvamman muistijäljen jälkeensä, ihmisten muistoihin/aivoihin. Joka sitten näyttäytyy joskus tai liiankin usein jopa vastenmieliseltä taikka liiankin synkältä itse tapahtuneeseen nähden. Kuolema, tapaturmat, onnettomuudet ja muut sekalaiset vastoinkäymiset kuuluvat tähän meidän ihmisten epätäydelliseen elämään yhtenä erityisen kiinteänä osana, eikä se tule muuttumaan joksikin toiseksi liialliselle murehtimisilla ja suremisilla. Asioista ja kaikenlaisista tapahtumista, kokemuksista ja tuntemuksista täytyy osata ottaa niskalenkki ajoissa, ja selättää ne "hyvän sään" aikana tyystin.
"Me kaikki menetämme koko ajan jotakin, ja jotakin myös itsestämme" Tuon sanotun kanssa kun oppii elämään, niin helponpi on astua huomisiin murheisiin ja menetyksiin liikoja odottamatta. :)
niinhän se menee näemmä. kun on oikein hauskaa ei ole siis vähään aikaan paukkunut paskaa niskaan eli silloin alkaa olla jo aika tapahtua ettei vaan luule elämän olevan liian helppoa ja kivaa.
pidettävä vaatimus taso pienenä ei tipu korkealta.
samaa arki kaurapuuron syöntiä koko elämä kaikilla loppujen lopuksi sitten onkin.
mutta itse pyrin silti onnelliseen olotilaan josta varmaan sitten se pettymys tulee kun sitä ei saa kestää pitkään kuitenkaan kun ja jos sen saavuttaa silloin tällöin.
ellei sitten realistisesti neuvosi mukaan eläisi:
huomisiin murheisiin ja menetyksiin liikoja odottamatta.
Jalat tukevasti maassa ja pää vain vähän pilvissä kun kulkee, niin jopa näkeekin vähän kaummaksi kuin kumarassa etenevät. :)
etsii ne ilon aiheet ja jättää murheet taakse kunnes taas sitten jysähtää maahan. :D
ottaa ne ilot mutta muistaa siitä tulevat itkut.
Kansanviisauksia kait aiheesta miljoonia
itku pitkästä ilosta
mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta
tai pyytää lääkityksen ettei tunne surua eikä sitten kyllä mitään muutakaan. :DD
Niin, tai sitten jättää tuon tönkön oloisen ja ateistisen näköisen tavan elää, alkaen katsomaan omaa nenäänsä pidemälle ja ottaa myös elämänsä omaan hallintaan. :)
Siinä hommassa onkin hyvä sitten turvautua itseään suurenpaan tekijään. Elikä aloittaa uusi elämä Isä meidän rukouksen "säestyksellä" jo tänään.
olin hyvinkin uskovainen ajattelultani ja kävin siviilipalveluksen. kyllä siitä tuli sellaista halveksuntaa ettei uskoisi. raamattuhan kieltää tappamisen mutta nyt silläö silmäni aukesikin että uskonto onkin vain keino pitää ihmiset tottelevaisina valtiota ja johtoaan kohden. kurissa yksilöt.
tappamiseen haluttomuuteni on estänyt saamasta työpaikkoja ja saa odottaa tuntemattomilta vittuilua kun kuulee ettei armeijata ole käynyt.
en siksi kyllä tuota uskontoa ota takaisin kun tukahduttaa kauheasti omia ajatuksia ymm. olisinko siinäkin asiassa ollut liian perfektionisti. ajattelin nuorena että millään ei ole väliä kunhan hoitaa itsensä taivaaseen ymm. ihmiset.
meni siitä elämän tavasta pohja pois armeijasta kieltäytymisen myötä.
mutta joo niitä parhaita puolia elämästä etsii eikä vahingoita muita sillä jatketaan uskonnolla tai ilman.
viinan juontikin on kivaa kun häiriköi muita. :D
tai siis joillkein viinan juonnin idea kait on juuri häiriköidä muita, mutta itse tarkoitin ettei häiriköi muita.....