Saako ateisti raivarin, jos surunvalitteluihin liitetään jokin maininta Jumalasta tai iankaikkisesta elämästä? Koetaanko sekin uskonnon tuputtamiseksi?
Surunvalittelut ateistille?
douge
13225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuollut ateisti ei taida olla surunvalitteluista ja niiden muodosta kovinkaan tietoinen.
Pitääkö surunvalittelut esittää vainajalle? Minä olen aina esittänyt ne vainajan omaisille. Olenko mokannut?
mutta siltikään kuollut ateisti ei välitä tuon taivaallista asiasta. En usko elävienkään välittävän. En minäkään välittänyt, kun äitiäni haudattiin. Otin jeesustelut perinteenä ja koska osaan käyttäytyä, en nostanut jeesustelusta meteliä. Tärkein oli jo sanottu ja se ei sisältänyt pappien palkattuina kuoppaanpanijoina jokaiselle kuopattavalle esittämiään automaattilauseita. Ne ovat koko lailla merkityksetöntä sanahelinää.
Hautajaiset ovat vähän sellainen "going throgh the motions"-tapahtuma. Kaikki tehdään suunnilleen samoin, kuin muissakin hautajaisissa, samat liturgiat, samat protokollat. Ihan ok, mutta lopulta melko merkityksetöntä, koska tärkein on jo takana.
Lauseenmuodostustaitosi vajauksien takia vastuu vastauksien mahdollisesta vinoumasta ei suinkaan ole vastaajan syy.
tulen kummittelemaan kaikille, jotka ovat moisen mokan tehneet;)))
*kummitteleva kilppari vois ollakin melkoinen näky*
että kuolleen ihmisen omainen tai kuollut itse on ateisti ja menet tietoisesti lähettämään omaisille jotain sielu/taivas/jumalapaskaa, olet hyvin itsekäs, etkä vähääkään kunnioita omaisten surua.
Ateistin suru voi olla, jopa siinä mielessä lopullisempaa, että ateisti ei oleta tapaavansa kuollutta "toisella puolella".
Tämä nyt on vaan minun oma mielipiteeni.
Surunvalittelut otan toki vastaan. Se mitä sen päälle lisäät on omia horinoitasi, jotka voin ehkä ymmärtäväisesti sivuuttaa sinua kuitenkaan nolaamatta.
Mutta mietipä itse, jos olisit surunvalittelujen vastaanottajana ateistilta: mitä tykkäsit, jos alkaisin tuossa tilanteessa vaikka hyvääkin tarkoittaen esittää omia tulkintojani tapahtuneesta:
"Otan osaa. N.N. oli kunnon kaveri. Vaikka häntä ei enää missään olomuodossa olekaan olemassa, vaan hän on lopullisesti kuollut ja mätänemisprosessi aika pitkällä ettekä enää koskaan tapaa, niin jäipä hänestä lämmin muisto."
"Otan osaa. Hän tulee säilymään muistoissamme pitkään. Kun olemme surreet hänen kuolemaansa on aika juhlia hänen elämäänsä".
Sen voi sitten kuka vaan käsittää niinkuin haluaa, eikä tule tuputtaneeksi mitään ;o)
Tuntuu vaan kovin kummalliselta, että kun vainaja on tiedetty ateistiksi, niin sellaisia adresseja kuitenkin laitetaan.
Olin jokin aika sitten hautajaisissa, joihin osallistuneet sukulaiset ja ystävät ihan varmasti tiesivät vainajan ateistisen vakaumuksen ja silti sinne vaan oli joukkoon laitettu risti-adresseja hengellisin muistolausein. Mielestäni melkoisen tahditonta.
vastaanottamaan valitteluja, ei myöskään hyökkää silmille, jos omaiset järjestävät milllaiset kemut tahansa. Ateistiomaiset voivat sanoa piut paut pappien siunauksille, olipa vainajan viimeinen tahto ollut vaikka piispan paikalle kutsuminen. Vastaavasti uskovaiset omaiset voivat kutsua papin paikalle siunaamaan...eikä ateisti voi mitään, ei edes puristella muniaan. Kuollut kuin kivi - paitsi että mätänee.
Ei siitä nyt ollutkaan kysymys, että vainaja mitään enää tietäisi, vaan siitä, että hänen vakaumustaan ei kunnioitettu.
Muutoin kyllä toimittiin kuten hän oli eläessään toivonut ja sen myös monille kertonut. Ei pappia, ei virsiä, eikä kirkon maille hautaan, vaan tuhkaus.
Jumala on homo, jos antaa surunvalitteluja tulla.
Jumala pitäisi paistaa, ja lähettää Afrikkaan ruokana.
Mihin ihmeen surunvalitteluihin? Tottakai se vituttaa, jos jumalien nimissä aletaan säälimään ja alentumaan, ihan kuin oltaisiin valaistuneita, kaikkitietäviä elämän sankareita (ainakin kyseen ollessa narsistiseen nuoruusvaiheeseen elämään jääneet, erästä kulttia kannattavat aikuiset).