uskossa vaan ei seurakunnassa

tulin uskoon keväällä 2004 ja vaimoni samoin.
koimme vapaaseurakunnan omaksemme, joten liityimme siihen.
kävimme kasteella joessa syyskuun lopulla samana vuonna.
liityimme sukulaiseni vetämään seurakuntaan, 100km päähän kotoa, ajattelimme että pienessä seurakunnassa voimme toimia enempi ja olla avuksi.
jaoimme eu ruokapaketteja, kunhan seurakunnan johtaja oli muistanut laittaa lehteen ilmoituksen, jos ei varaamamme aika meni hukkaan. meillä on omat sairautemme ja aluksi kaikki vajaavaisuutemme oli ok.
yhden telttakokouksen aikana. puhuin kokous väelle ja pyysin ottamaan huomioon että kaikilla ei ole hyvä hengittää jos teltassa leijuu hajuvesi pilvi, olisi mukavampaa olla jos käytettäisiin vähempi. saarnamiehet ymmärsi ja toisena päivänä olikin parempi olla, mutta sen jälkeen seurakunnan johtaja haukkui mut , etten saa puhua niin . pyysin ettei hän huutaisi, kuulen puheenkin. MINÄ OLEN SEURAKUNNAN JOHTAJA MINÄ SAAN HUUTAA.
Minulle riitti , ei tämä ollut sellaista mitä hain.
jatkoimme eu pakettien jakoa mutta nyt alettiin kyttäämään , mitä puhumme.
vaimoni vuoksi kuljin vielä kokouksissa kunnes hänelle sanottiin
(häntä yskitti hajuvedet) ei tarvi tulla kokouksiin jos ei voi olla yskimättä. paljon muutakin sattui.
minulta meni usko seurakuntaan.
usko jumalaan säilyy. otimme asian puheeksi kotokuntamme isossa seurakunnassa , siihen ei sanottu mitään.
yritin virittää keskustelua kirkon keskustelupalstalla, se ohitettiin .
eli pieni ihminen voidaan polkea maanrakoon.
teimme kirjallisen eroilmoituksen seurakuntaan johon kuuluimme vuonna 2007 marraskuussa. olemme vieläkin sen seurakunnan kirjoilla, kun emme ole liittyneet muualle ja pienelle seurakunnalle on kohtalokasta kun menettää 2 uskovaa.
8 henkilöä on muistaakseni seurakunnan jäsen määrän raja,
muuten se liitetään johonkin toiseen
2168
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

mielestäni riippumatta siitä oletko kirkollinen , helluntai , vapaakirkkoinen tai muu
niin tulee muistaa vain usko jumalaan ja jeesukseen pelastaa

Äänestä
  • Olen varma että jos vaan haluatte sitä, niin teille ajallaan löytyy jokin kotoisa seurakuntayhteisö. Sitä odotellessa pitää Jumala teistä huolen. Ihmiset on ihmisiä, seurakunnissakin, raadollisia ja jopa julmia. Joitakin seurakuntia johtavat epätasapainoiset, jopa häiriintyneet ihmiset. Näistä Raamattukin varoittaa; on olemassa susia lammasten vaatteissa. Mutta Jumala on rakkaus ja on olemassa myös Jumalan palvelijoita, jotka ovat todella nöyriä ja rakkaudellisia ja pitävät hyvää huolta niistä, joita heidän laumaansa kuuluu. Näitä löytyy niin kirkon kuin muidenkin seurakuntien piiristä. Paljon siunausta perheellesi ja olkaa kärsivällisiä, oma paikka löytyy kyllä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ukko--mara kirjoitti:

tulin uskoon keväällä 2004 ja vaimoni samoin.
koimme vapaaseurakunnan omaksemme, joten liityimme siihen.
kävimme kasteella joessa syyskuun lopulla samana vuonna.
liityimme sukulaiseni vetämään seurakuntaan, 100km päähän kotoa, ajattelimme että pienessä seurakunnassa voimme toimia enempi ja olla avuksi.
jaoimme eu ruokapaketteja, kunhan seurakunnan johtaja oli muistanut laittaa lehteen ilmoituksen, jos ei varaamamme aika meni hukkaan. meillä on omat sairautemme ja aluksi kaikki vajaavaisuutemme oli ok.
yhden telttakokouksen aikana. puhuin kokous väelle ja pyysin ottamaan huomioon että kaikilla ei ole hyvä hengittää jos teltassa leijuu hajuvesi pilvi, olisi mukavampaa olla jos käytettäisiin vähempi. saarnamiehet ymmärsi ja toisena päivänä olikin parempi olla, mutta sen jälkeen seurakunnan johtaja haukkui mut , etten saa puhua niin . pyysin ettei hän huutaisi, kuulen puheenkin. MINÄ OLEN SEURAKUNNAN JOHTAJA MINÄ SAAN HUUTAA.
Minulle riitti , ei tämä ollut sellaista mitä hain.
jatkoimme eu pakettien jakoa mutta nyt alettiin kyttäämään , mitä puhumme.
vaimoni vuoksi kuljin vielä kokouksissa kunnes hänelle sanottiin
(häntä yskitti hajuvedet) ei tarvi tulla kokouksiin jos ei voi olla yskimättä. paljon muutakin sattui.
minulta meni usko seurakuntaan.
usko jumalaan säilyy. otimme asian puheeksi kotokuntamme isossa seurakunnassa , siihen ei sanottu mitään.
yritin virittää keskustelua kirkon keskustelupalstalla, se ohitettiin .
eli pieni ihminen voidaan polkea maanrakoon.
teimme kirjallisen eroilmoituksen seurakuntaan johon kuuluimme vuonna 2007 marraskuussa. olemme vieläkin sen seurakunnan kirjoilla, kun emme ole liittyneet muualle ja pienelle seurakunnalle on kohtalokasta kun menettää 2 uskovaa.
8 henkilöä on muistaakseni seurakunnan jäsen määrän raja,
muuten se liitetään johonkin toiseen

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu