No nyt teillä uskovaisilla on mahdollisuus valottaa asioita agnostikolle. Olen joskus pohtinut tuota jumaluuden logiikkaa.
Eli ajatellaan vaikka näin, että itse olisin jumala. Ja olisi olemassa maailmankaikkeus, jonka olisin luonut vaikkapa omaksi ajankulukseni. Sinne ihmisiä elelemään jollekin pallolle.
Kuinka saan heidät pitämään minua luojanaan, jumalanaan? He tarvitsevat jonkinlaisen vinkin, että täällä ollaan. No heitetäänpä oma poika pallolle lähettilääksi. Ja tehdään monenlaisia ihmeellisiä juttuja kuten vaikka vedenpaisumuksia, ihmeparantumisia jne.
Sitten mennään pari tuhatta vuotta eteenpäin. Moiset asiat ovat kaukaista historiaa. Vai ovatko? Onko niistä todisteita? No tietysti vaikea todistaa jonkun henkilön eläneen ajassa, josta ei ole historiankirjoitusta. Vasta satoja vuosia myöhemmin munkit alkoivat kirjoitella näitä juttuja. Perimätietoako? Kuten tiedämme, suusta suuhun jutut tuppaavat muuttua hyvinkin nopeasti.
Miksi sitten vastaavaa ei ole tapahtunut kirjoitetun historian aikana? Kirkkoja kyllä riittää niinkuin monenmoista uskontoakin/lahkoa.. Kaikille jotakin..
Ja tästä viidakosta sitten täytyisi osata löytää se AINOA JA OIKEA TOTUUS! Mutta jos on vain se yksi ainoa joka on kaiken tämän luonut.. Miksi siis tämä sekamelska?? Kuka on oikeassa?? Vai onko kukaan?? Haiskahtaa pahasti siltä, että uskonnot ovat alkuihmisten uskomusten jatkumoa.
Edelleen jos olisin jumala, tottakai antaisin kansani saada minusta todisteet. "Tässä minä olen, teidän jumalanne, minua palvokaa." Tai ei tarvitse palvoa jos ei tunne asiaa omakseen.. :)
Aika oudolta tuntuisi, että piileskelisin ja katsoisin uskooko joku minuun vai ei. Minkä ihmeen takia??? Tässä se jutun pointti on. Miksi pitää olla jokin "usko"? Eivätkö tosiasiat olisi loogisempi vaihtoehto?
Eli minäkin voisin perustaa oman uskonnon ja kirjoittaa oman satukirjan missä kerrotaan kuinka teidän kuuluu elää ja kuolla. Ja väittää silmät kirkkaina, että tuolla se jumala on, uskokaa pois, vaikkette näekään. Ja rahat saatte laittaa tälle tilille. Sitten on paikka paratiisiin varattuna, eikä tarvitse murehtia elosta täällä. Eikä kukaan varmana tulisi koskaan tuonpuoleisesta takaisin rahojaan vaatimaan.. :)))
Ja tätähän tapahtuukin melko paljon erilaisten lahkojen toimesta. Ovat kaverit keksineet helpon tavan lyödä rahoiksi ihmisten typeryydellä. :))
Palataanpa vielä tuohon ihmeparantumiseen. Itse olen sitä koko kesän toivonut. Äitini on maannut sairaalassa koko kesän ja loppu on lähellä, mitään ei enää voida tehdä. Vaan eipä ole ihmeparantumista näkynyt. Jos sellaisia oikeasti tapahtuisi, niin mikä on niiden jakoperuste ja kiintiö? 20 vuodessa ja vain kirkon jäsenille? Jumala heittää noppaa ja katsoo kuka paranee ja kuka joutaa kuolla. Miksi toiset ovat eriarvoisia? Niin, uskovainen fiksuna kuittaa:" Tuntemattomia ovat jumalan tiet." No todellakin ovat! Oppikaa tuntemaan jumalanne jos sellaista on. Ja turha selitellä tuonpuoleisia. Kuka teistä voi rehellisesti sanoa onko kuoleman jälkeen muuta kuin maatuminen ja ikuinen pimeys, kuka..? Kaikki on vain uskoa joka kumpuaa tarinoista joita joku on päähänne iskostanut, aivopessyt. Kuten islamistisissa maissa voidaan nähdä. Pikkulapsia, jotka eivät vielä osaa erottaa tarua todellisuudesta, heille iskostetaan uskuntoa suut silmät täyteen ja paratiisit ja jihadit. Luodaan illuusio jostain unelmien paikasta, jonne pääsee martyyriuden kautta. Eli valmiita tappokoneita, mitään pelkäämättömiä, uskonnon nimeen... Jotkut vaahtoavat että ateismi tuhoaa moraalin ja kaikki suistuu kaaokseen. Mielestäni useimmat ateistit/agnostikot ovat erittäin fiksuja ja moraalisia ihmisiä toisin kuin monet uskovaiset jotka huutavat helvettiä ja kadotusta heille.
Mielestäni on todella sääli, ettei kuoleman kohdatessa ole sellaista tilaa, jossa kuolleelle valkenisi totuus: Siinä se! Että tajuaisivat, että koko elämä meni uskoessa johonkin olemattomaan. No tietysti ymmärrän, että saattavat he nauttia siitä huolimatta elämästään täällä. Siihenhän meidän kaikkien kai pitäisi pyrkiä? Itse en ainakaan jättäisi mitään mokomien uskomuksien varaan. Pelaan varman päälle ja nautin ELÄMÄSTÄ, en kuolemasta.
Siis kertokaa tämä logiikka. Itse en sitä millään voi ymmärtää. Miksi asiat pitäisi mennä vaikeimman kautta jos jumala on meitä kaikkia rakastava voima. Miksi ihmisten pitää kärsiä niin suunnattomasti jumalan takia? Miksei vaan olisi kaikkien yleisessä TIEDOSSA että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa? Onko perkeleellä jokin diili? Jos ihmiset voisivat olla VARMOJA asioista, niin tuskinpa siellä helvetin porteilla portsari olis kovin työllistetty... Kun kaikki perustuu sokeaan uskoon, niin väkisinkin on meitä ateisteja ja agnostikkoja, jotka sen portsarin puheille joutuvat. Vai joutuvatko sittenkään..... ENPÄ USKO :)))
Eli ajatellaan vaikka näin, että itse olisin jumala. Ja olisi olemassa maailmankaikkeus, jonka olisin luonut vaikkapa omaksi ajankulukseni. Sinne ihmisiä elelemään jollekin pallolle.
Kuinka saan heidät pitämään minua luojanaan, jumalanaan? He tarvitsevat jonkinlaisen vinkin, että täällä ollaan. No heitetäänpä oma poika pallolle lähettilääksi. Ja tehdään monenlaisia ihmeellisiä juttuja kuten vaikka vedenpaisumuksia, ihmeparantumisia jne.
Sitten mennään pari tuhatta vuotta eteenpäin. Moiset asiat ovat kaukaista historiaa. Vai ovatko? Onko niistä todisteita? No tietysti vaikea todistaa jonkun henkilön eläneen ajassa, josta ei ole historiankirjoitusta. Vasta satoja vuosia myöhemmin munkit alkoivat kirjoitella näitä juttuja. Perimätietoako? Kuten tiedämme, suusta suuhun jutut tuppaavat muuttua hyvinkin nopeasti.
Miksi sitten vastaavaa ei ole tapahtunut kirjoitetun historian aikana? Kirkkoja kyllä riittää niinkuin monenmoista uskontoakin/lahkoa.. Kaikille jotakin..
Ja tästä viidakosta sitten täytyisi osata löytää se AINOA JA OIKEA TOTUUS! Mutta jos on vain se yksi ainoa joka on kaiken tämän luonut.. Miksi siis tämä sekamelska?? Kuka on oikeassa?? Vai onko kukaan?? Haiskahtaa pahasti siltä, että uskonnot ovat alkuihmisten uskomusten jatkumoa.
Edelleen jos olisin jumala, tottakai antaisin kansani saada minusta todisteet. "Tässä minä olen, teidän jumalanne, minua palvokaa." Tai ei tarvitse palvoa jos ei tunne asiaa omakseen.. :)
Aika oudolta tuntuisi, että piileskelisin ja katsoisin uskooko joku minuun vai ei. Minkä ihmeen takia??? Tässä se jutun pointti on. Miksi pitää olla jokin "usko"? Eivätkö tosiasiat olisi loogisempi vaihtoehto?
Eli minäkin voisin perustaa oman uskonnon ja kirjoittaa oman satukirjan missä kerrotaan kuinka teidän kuuluu elää ja kuolla. Ja väittää silmät kirkkaina, että tuolla se jumala on, uskokaa pois, vaikkette näekään. Ja rahat saatte laittaa tälle tilille. Sitten on paikka paratiisiin varattuna, eikä tarvitse murehtia elosta täällä. Eikä kukaan varmana tulisi koskaan tuonpuoleisesta takaisin rahojaan vaatimaan.. :)))
Ja tätähän tapahtuukin melko paljon erilaisten lahkojen toimesta. Ovat kaverit keksineet helpon tavan lyödä rahoiksi ihmisten typeryydellä. :))
Palataanpa vielä tuohon ihmeparantumiseen. Itse olen sitä koko kesän toivonut. Äitini on maannut sairaalassa koko kesän ja loppu on lähellä, mitään ei enää voida tehdä. Vaan eipä ole ihmeparantumista näkynyt. Jos sellaisia oikeasti tapahtuisi, niin mikä on niiden jakoperuste ja kiintiö? 20 vuodessa ja vain kirkon jäsenille? Jumala heittää noppaa ja katsoo kuka paranee ja kuka joutaa kuolla. Miksi toiset ovat eriarvoisia? Niin, uskovainen fiksuna kuittaa:" Tuntemattomia ovat jumalan tiet." No todellakin ovat! Oppikaa tuntemaan jumalanne jos sellaista on. Ja turha selitellä tuonpuoleisia. Kuka teistä voi rehellisesti sanoa onko kuoleman jälkeen muuta kuin maatuminen ja ikuinen pimeys, kuka..? Kaikki on vain uskoa joka kumpuaa tarinoista joita joku on päähänne iskostanut, aivopessyt. Kuten islamistisissa maissa voidaan nähdä. Pikkulapsia, jotka eivät vielä osaa erottaa tarua todellisuudesta, heille iskostetaan uskuntoa suut silmät täyteen ja paratiisit ja jihadit. Luodaan illuusio jostain unelmien paikasta, jonne pääsee martyyriuden kautta. Eli valmiita tappokoneita, mitään pelkäämättömiä, uskonnon nimeen... Jotkut vaahtoavat että ateismi tuhoaa moraalin ja kaikki suistuu kaaokseen. Mielestäni useimmat ateistit/agnostikot ovat erittäin fiksuja ja moraalisia ihmisiä toisin kuin monet uskovaiset jotka huutavat helvettiä ja kadotusta heille.
Mielestäni on todella sääli, ettei kuoleman kohdatessa ole sellaista tilaa, jossa kuolleelle valkenisi totuus: Siinä se! Että tajuaisivat, että koko elämä meni uskoessa johonkin olemattomaan. No tietysti ymmärrän, että saattavat he nauttia siitä huolimatta elämästään täällä. Siihenhän meidän kaikkien kai pitäisi pyrkiä? Itse en ainakaan jättäisi mitään mokomien uskomuksien varaan. Pelaan varman päälle ja nautin ELÄMÄSTÄ, en kuolemasta.
Siis kertokaa tämä logiikka. Itse en sitä millään voi ymmärtää. Miksi asiat pitäisi mennä vaikeimman kautta jos jumala on meitä kaikkia rakastava voima. Miksi ihmisten pitää kärsiä niin suunnattomasti jumalan takia? Miksei vaan olisi kaikkien yleisessä TIEDOSSA että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa? Onko perkeleellä jokin diili? Jos ihmiset voisivat olla VARMOJA asioista, niin tuskinpa siellä helvetin porteilla portsari olis kovin työllistetty... Kun kaikki perustuu sokeaan uskoon, niin väkisinkin on meitä ateisteja ja agnostikkoja, jotka sen portsarin puheille joutuvat. Vai joutuvatko sittenkään..... ENPÄ USKO :)))
Vastaukset 3
Vanhimmat
pitää oppia hyväksymään ja ymmärtämään että "yhtä ainoata totuutta" ei ole olemassa. Uskonnolliset kirjat ovat vain toisten uskovaisten kirjoittamia lauseita toisille samantapaisesti uskoville. Tässä elämässä säilyy aina tietty epävarmuus.
Mitä oppineempi ihminen on kyseessä, sen paremmin hän tietää, että loppujen lopuksi hänen tietonsa ovat hyvin vajavaiset.
Mitä me oikeasti tiedämme mistään. Ajatuksena logiikalle oli,että jos en saa minkäänlaista todistetta asioista, miksi minun tulisi niihin uskoa? Jos jotkut hihhulit paasaavat, että raamatussa sanotaan näin ja näin niin se on totuus. Ei se ole minulle. Miksi olisi? Ei se tee asioita todemmaksi jos joku uskovainen niin väittää ilman todisteita joita minulle näyttäisi.
Kuten sanoin, voisinhan minäkin kirjoittaa satukirjan ja väittää sitä todeksi koska uskonnoilla ei ole mitään toteennäyttämispakkoa. Ihmisiä saa manipuloida niin paljon kuin pystyy.
Mutta tämä on sellainen oravanpyörä joka ei lopu koskaan. Uskovaiset osaavat tulkita sitä raamattuaan aina itselleen parhain päin, välittämättä mikä oikeasti on totuus. Kaikkeen löytyy vastaus kun käyttää mielikuvitusta ja tekee tulkintoja 2000 vuoden takaa.. :) Vrt. Nostradamus, jota edelleen tulkitaan mitä moninaisimmin tuloksin. Asioita vääntelemällä ja tulkitsemalla vaikkapa puhelinluetteloa voisi pitää raamattuna. Varmasti sieltäkin joku löytäisi mitä ihmeellisimpiä ennustuksia ja totuuksia. :)) Eli minulle raamatun totuusarvo on edelleen melko pyöreät nolla. :)
Koska Raamattu ei ole maailman ainoa kirja, niin sitä ei ole syytä nostaa muita kirjoja ylemmäksi. Se ei välttämättömättä tee tekstistä pyhää ja erehtymätöntä, jos teksti on vanhaa…
Suurin ongelma on, että ihmiset yrittävät selittää jumalallisuutta “ihmislogiikalla”, silloin on taipumus, että jumalista tulee ihmisten kuvia...