Jos perittävät l. vanhemmat ovat taanneet yhdelle lapsista lainan ja ovat joutuneet maksamaan sen, niin onko maksettu laina ennakkoperintöä kyseiselle lapselle? Olisiko laina pitänyt laittaa normaaliin perintään? Jos ko. lapsi kieltäytyy perinnöstä, siirtyykö velka hänen lapsilleen?
Ennakkoperintö
hmmmM
163732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Velka ei periydy.
Jos perillinen luopuu perinnöstään, niin hänen osuutensa perivät lapset, sellaisena kuin hän olisi sen itse perinyt. Jos velka lasketaan vähentävän perintöosuutta, ja siis on kirjattuna dokumenttina perukirjassa, silloin se vähentää arvoa.
Tuohon ennakkoperintöön ei ole yksiselitteistä vastausta: pitää selvittää millainen sopimus vanhempien ja lapsen välillä on asiasta ollut. Millainen velkakirja on. Lahjoitus katsotaan ennakkoperinnöksi. jos takuumaksu menee ilman lahjoitusaietta se ei ole lahja. Mutta kunnon oikeusriidan tästä voi saada.
Minkäsisältöisestä velkakirjasta voitaisiin tulkita takaajien lahjoitusaie lainan ottajalle? Eikö takauksen "henki" ole yleensä se, että lainan saaja hoitaa maksut asianmukaisesti ja takaus on vain pankille ns. turva takaisinmaksusta.
Vrt. Turun hovioikeus 27.12.1991 S 91/365: K.o isän testamenttivaatimus hänen poikansa takaajana maksaman lainasumman ottamisesta huomioon ennakkoperintönä, elinkustannusindeksiin sidottuna, meni läpi. Mielestäni vapaaehtoinenkin lainan maksu on lahja, joka pienentää perillisen perintö-/lakiosaa ja tulisi lisätä perinnönjaossa pesän varoihin pesää jaettaessa. Lainasumma arvostetaan kyllä silloin yleensä antohetken arvoon, jos testamentissa ei toisin määrätä.
Lainasumman pitäisi luonnollisesti olla ennakkoperintöä lainan ottajalle, sikäli jos laina jää hoitamatta ja takaajina ovat olleet perittävät. Mutta lainan maksu ei kai voi olla lahja jos siitä riidellään hovioikeudessa asti..
Jos vanhemmat ottavat itselleen lainan ja antavat sen yhdelle lapsistaan, niin silloin kyse on lahjasta eli ennakkoperinnöstä. Lasten lainojen takaukset ovat kuin mitkä tahansa takaukset esim. hyvän naapurin lainan takaus.
Takaus ei siis ole aie lahjoituksesta.
>>Takaus ei siis ole aie lahjoituksesta.
Entä jos päävelallinen on maksanut osan lainasta "takaisin" takaajille? Olisiko takaajien pitänyt kieltäytyä vastaanottamasta maksua, että velka olisi säilyttänyt lahja-tulkinnan?
Näinä lama-aikoina monet vanhemmat ovat lähteneet takaamaan lapsiaan erityyppisiin lainoihin. Miten ylipäänsä velka voi muuttua lahjaksi? Eikös sana "lahja" ole noin ylimalkaan positiivisesti varautunut? Ja kuten aiempi kirjoittaja uteli, niin voiko osittainenkin velan/"lahjan" takaisinmaksu muuttaa koko asian päälaelleen. Muiden perillisten kannalta tilanne on käsittämätön, jos vanhempien maksamaa velkaa ei pidetä ao. perijälle ennakkoperintönä
Eikö ammattituomari voi/osaa vastata muuttaako osittainenkin velkasaatavan lyhennys lahjasta velan, jolloin se ei enää kuuluisi ennakkoperinnön piiriin?
päätös tuolla ylhäällä riittänyt vai ymmärsinkö minä jotain väärin? Jos on takaajana joutunut maksamaan niin perunkirjoituksessa pesällä on saatava ko perilliseltä Jos tuo maksettu velka oli alunperin 100 ja lapsi on vanhemmalleen maksanut siitä takaisin 10 niin saatavan (ennakoperinnön) määrä on jäljelle jäänyt 90
Nuo velat ja lahjat vaan sekoittuvat omalaatuisesti. Sanaa velka ei siis tunneta perintöasioissa; on vain lahjaksi saatua "velkaa" tai "velaksi" saatua lahjaa. Meidän lahjattomien kannalta ihan hyvä, mutta nuo lain koukerot..
tunnetaan, jos lapsi on vanhemmalleen velkaa niin se mainitaan perukirjassa kuolinpesän saatavana. Jos vainaja on velkaa lapselleen se mainitaan perukirjassa velkana. Jos vainaja on antanut lapselleen anteeksi tuon maksamansa takausvelan niin sisarusten ei tarvitse sitä hyväksyä eli yksi lapsista on saanut lahjan joka käsitellään ennakkoperintönä. Asia tietysti muuttuu jos vainajan tahdoksi voidaan jotain muuta todistaa. Mikä nyt on vaikeaa?
>>Turun hovioikeus 27.12.1991 S 91/365
"Ennakkoperintönä ei voida ottaa huomioon suoritusta, jonka tarkoituksena on ollut velaksianto tai takausvastuun täyttäminen. Perittävälle on tällöin syntynyt saamisoikeus perillistä kohtaan. Tätä ei aina käytännössä huomata. Vain jos perittävä on määrännyt tai tarkoittanut, ettei perillisen tarvitse maksaa velkaansa takaisin, voi kyse olla ennakkoperinnöstä."
En löydä punaista lankaa "soppaan" kirjoittaneelta, vaikka työkseni selvitän asioita vierailla kielillä.
http://www.laki24.fi/pepe-lahjaennakkoperinto-ennakkoperinto.html