Tuossa eräässä aloituksessa ja vastauksissa puhutaan Suomen sodanjohdon "seniiliydestä" jne.
Siinä on jo vastauksia siksi paljon, että ajattelin puhdistaa ajatukset ja aloittaa kokonaan uuden viestiketjun.
Suomen sodanjohto toimi loogisesti ja älykkäästi.
Suomalaisella armeijalla johtoineen oli (ja kai on) yksi kultainen sääntö.
Sotilaiden kaatumisia ja katoamisia vältetään loppuun asti.
Kaatuneet pyrittiin tuomaan aina kotimaan multiin.
Kannaksella oli tarpeeksi joukkoja ja hyvä aseistus.
Lomalaiset käskettiin takaisin ensialkuun ylen radiolähetyksin, sittemmin kotonakäynnein jonkun vanhan suojelujoukkoihin kuuluvan toimesta.
Kaikki liikkeet haluttiin tehdä mahdollisimman huomaamattomasti, jotta NL:n armeija ei saisi vaikutelmaa oikeasta voimasta.
Etulinjat jätettiin suurimmassa osassa etulinjaa tyhjiksi jo edellisenä iltana, mutta kaikessa hiljaisuudessa.
Pari- kolme miestä jätettiin hakkaamaan klapeja, jotta vihollinen luulisi joukkojen jatkavan normaaleja askareitaan.
Aamuöystä hekin poistuivat asemista.
Kun tykistökeskitys alkoi, ampui vihollinen mahtavat määrät kranaatteja tyhjiin asemiin.
Sodanjohto tajusi ettei odotettavissa olevaan tulimyrskyyn ole mitään älyä jättää joukkoja.
Sen jälkeen joukkoja ohjattiin tekemään tuhoiskuja ja vastarintaa vain paikoilla, joista voi perääntyä (mottipelko), sekä että tuhovoima on paras mahdollinen.
Venäläiset hyökkäävät joukot kärsivät massiivisia tappioita.
Suomalaiset taistelivat, mutta perääntyivät hallitusti.
Samalla Itä-Karjalasta siirrettiin joukkoja kannakselle.
Viipuri oli hyvä luovuttaa, koska siinä olisi vain kulunut miesvoimaa ja aseistusta.
Suomen armeija saavutti samalla suurimman kokonsa.
Portinhoikassa>>Tali-Ihantalassa sitten pysäytettiin puna-armeijan eteneminen. Täysin!
Lisäksi käytiin Joensuusta itään kovat "korpitaistelut" itä-karjalassa, jonka Suomalaiset voittivat puhtaasti 1-0
Punafacisti huomasi Suomen valloittamisen käyvän kalliiksi ja jopa mahdottomaksi.
Joukot vedettiin Saksan valtaukseen ja Suomi oli voittanut itsenäisyyden; kovien joukkojensa ja taitavan, joukkoja säästävän sodanjohtonsa ansiosta.
Pitää muistaa että välirauhan tultua voimaan Suomalaiset joukot joutuivat marssimaan uuden rajan taakse!
Niitä ei taisteluin sinne pakotettu.
Täysi kymppi ja plussa päälle Suomalaisille taistelijoille, sekä sodanjohdolle!
Siinä on jo vastauksia siksi paljon, että ajattelin puhdistaa ajatukset ja aloittaa kokonaan uuden viestiketjun.
Suomen sodanjohto toimi loogisesti ja älykkäästi.
Suomalaisella armeijalla johtoineen oli (ja kai on) yksi kultainen sääntö.
Sotilaiden kaatumisia ja katoamisia vältetään loppuun asti.
Kaatuneet pyrittiin tuomaan aina kotimaan multiin.
Kannaksella oli tarpeeksi joukkoja ja hyvä aseistus.
Lomalaiset käskettiin takaisin ensialkuun ylen radiolähetyksin, sittemmin kotonakäynnein jonkun vanhan suojelujoukkoihin kuuluvan toimesta.
Kaikki liikkeet haluttiin tehdä mahdollisimman huomaamattomasti, jotta NL:n armeija ei saisi vaikutelmaa oikeasta voimasta.
Etulinjat jätettiin suurimmassa osassa etulinjaa tyhjiksi jo edellisenä iltana, mutta kaikessa hiljaisuudessa.
Pari- kolme miestä jätettiin hakkaamaan klapeja, jotta vihollinen luulisi joukkojen jatkavan normaaleja askareitaan.
Aamuöystä hekin poistuivat asemista.
Kun tykistökeskitys alkoi, ampui vihollinen mahtavat määrät kranaatteja tyhjiin asemiin.
Sodanjohto tajusi ettei odotettavissa olevaan tulimyrskyyn ole mitään älyä jättää joukkoja.
Sen jälkeen joukkoja ohjattiin tekemään tuhoiskuja ja vastarintaa vain paikoilla, joista voi perääntyä (mottipelko), sekä että tuhovoima on paras mahdollinen.
Venäläiset hyökkäävät joukot kärsivät massiivisia tappioita.
Suomalaiset taistelivat, mutta perääntyivät hallitusti.
Samalla Itä-Karjalasta siirrettiin joukkoja kannakselle.
Viipuri oli hyvä luovuttaa, koska siinä olisi vain kulunut miesvoimaa ja aseistusta.
Suomen armeija saavutti samalla suurimman kokonsa.
Portinhoikassa>>Tali-Ihantalassa sitten pysäytettiin puna-armeijan eteneminen. Täysin!
Lisäksi käytiin Joensuusta itään kovat "korpitaistelut" itä-karjalassa, jonka Suomalaiset voittivat puhtaasti 1-0
Punafacisti huomasi Suomen valloittamisen käyvän kalliiksi ja jopa mahdottomaksi.
Joukot vedettiin Saksan valtaukseen ja Suomi oli voittanut itsenäisyyden; kovien joukkojensa ja taitavan, joukkoja säästävän sodanjohtonsa ansiosta.
Pitää muistaa että välirauhan tultua voimaan Suomalaiset joukot joutuivat marssimaan uuden rajan taakse!
Niitä ei taisteluin sinne pakotettu.
Täysi kymppi ja plussa päälle Suomalaisille taistelijoille, sekä sodanjohdolle!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Herää pahvi!! Olet kovissa mömmöissä.
Marskimarssi
sanat Seppo Virtanen, laulu Kalle Holmberg
Niin laski Marsalkan silmäluomi:
oli mustana taivas ja kusessa Suomi,
oli murtunut Kannas ja armeijan teräs,
sen sankarit metsissä käpyjä keräs.
Jo Päämajan saavutti tykkien jyly,
oli Wiborg mennyt — oo kohtalo tyly!
Ja ruoste raiskasi Kauhavan rautaa,
Suur-Suomelle kaivettiin kookasta hautaa.
Oli rinnassa pelko ja kaulassa sisu
ja Suomen leijona — naukuva kisu!
Kovin heikosti lohdutti seikka se, että
oli pullossa tilkkanen Äänisen vettä.
Että kirottu Kemppi sen tehdä tohti!
Että prikaati laukkasi Kouvolaa kohti!
Että osaakin olla niin itsepäinen
tuo parjattu sotamies venäläinen.
Otur, olycka — de' va' de' som mej hände
och de' va' bara skit som Adolf hit sände!
Vaan ei sittenkään tappio mieltäni paina:
olen taistellut usein ja hävinnyt aina.
Valan kerran hän vannoi: Miekkani tuppeen
panen vasta sitten kun viimeiseen gubbeen
on kamppailtu, kaaduttu — osa niin nätti —
vasta sitten kun vapaa on Liivi ja Lätti.
Lojui nurkassa miekkansa tupetta yhä,
Nicklén sitä jynssäili — arki tai pyhä.
Oli kartalta pyyhkäisty veljemme Eesti.
Sitä Siilasvuo tuijotti lasittuneesti.
Kerran jalosti yleni eloni kaari…
Kunpa istuisi vieläkin Kremlissä tsaari!
Vaan ei — siellä lemussa vodkan ja kaalin
punoo juoniaan Molotov — niin ja se Stalin.
Mutt' niinhän se on, ach fan och förbannat;
senhän palkaksi saat kun sä parhaasi annat,
ura katkeaa mulla nyt kasakkain peitsiin,
Kaivopuisto adjö, minä matkustan Schweiziin.
Teille Heinrichs ja Airo myös hyvästit sanon
ja kaikkia kiitän ja anteeksi anon —
pian sammuvat lieskat ja hälvenee sauhu —
älä muistele pahalla, Marokon Kauhu.
Niin Marsalkan luomi vihdoin taas nousi,
veri sininen tyynesti suolissa sousi.
Hän huokasi, hetkisen ääneti vietti:
hän jäähyväissanoja miehilleen mietti.
Hän selkänsä suoristi, käskynsä jakoi,
ja kirjuri käskyn sen koneella takoi:
"Te kuulkaa, sankarit Summan ja Kollaan,
päiväkäskyni viimeinen: Kusessa ollaan."
satua on avauskin enimmäkseen. Ei se noin mennyt, mutta kuka näitä jaksaa loputtomiin jauhaa. Kannaksen taisittelut kesällä -44 on erittäin hyvin esitetty lukuisissa sotahistorioissa alkaen Oeschin muistelmista jostain vuodelta 1954.
Tuolla kirjoituksellasi ei ole tekemistä totuuden kanssa yhtään mitään kyseisen asian suhteen.
Olet tainnut nähdä vain pahaa unta.
Ehkä vähän ruusuinen kuva tapahtumista, mutta se on tietenkin tosiasia, että kun Suomi 1944 keväällä pyysi mahdollisuutta erillisrauhaan, niin se jo silloin ilmoitti että on valmis vetäytymään 1940 Moskovan rauhan rajoille, rajoille jossa kannas oli osa N-liittoa. Eli Suomi oli ilmoittanut N-liitolle luopuneensa aluevaatimuksista ja kysyi ehtoja aselevolle, sekä erillisrauhalle, N-iitto ei tähän suostunut koska kuvitteli valtaavansa koko maan helposti, kun se ei sitten onnistunutkaan niin se sitten suostui erillisrauhaan ja aselepoon. Eli mikäli tästä nyt haluaa jotakin summata, niin eihän ole kovin järkevää taistella verisesti alueista jotka on jo päätetty luovuttaa takaisin ja tämä on myös vastustajalle ilmoitettu.
tietävät historiasta enemmän kuin mielikuvissaan ja propagandassaan elävä Vaka Vanha
http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/
Seuraava Vakavanhan teksti on täyttä pa...aa
Ehkä vähän ruusuinen kuva tapahtumista, mutta se on tietenkin tosiasia, että kun Suomi 1944 keväällä pyysi mahdollisuutta erillisrauhaan, niin se jo silloin ilmoitti että on valmis vetäytymään 1940 Moskovan rauhan rajoille, rajoille jossa kannas oli osa N-liittoa.
Stalin saneli ehtonsa Paasikivelle joista tärkein oli saksalaisten vangitseminen ja internointi.
Hallitus päätyi antamaan seuraavan vastauksen Stalinille: ” Suomen hallitus, joka vakavasti pyrkii rauhallisten suhteiden pikaiseen palauttamiseen Suomen ja NL kesken, on tarkoin harkinnut Neuvostohallituksen esittämiä välirauhanehtoja. Hallitus on selvillä siitä, että edellytyksenä Suomen puolueettomuudelle välirauhan jälkeen on, että sotaa käyvän vieraan vallan joukkoja ei ole sen alueella. Tämä kysymys on kuitenkin niin monimutkainen, että se vaatii tarkempaa harkintaa. Suomen hallitus tahtoo siitä syystä ehdottaa neuvotteluiden aloittamista, joiden yhteydessä se saisi tilaisuuden esittää käsityksensä tästä ja muistakin kysymyksistä, jotka koskevat NL esittämiä välirauhanehtoja. Ulkoministeri Günther ja kapinettisihteeri Boheman olivat tyytyväisiä lausuntoon ja toivoivat positiivisia tuloksia.
Miksi on jätetty poissa tämän tapahtuman, joka tavallaan käynnisti aktiivisten tapahtumien sarjan myöskin Kannaksella?
Tammikuussa 1944 N-liiton joukot mursivat Oranienbaumin sillanpään ja Leningradin välisen saksalaismiehityksen. Näin Leningradin piiritys alkoi olla mennyttä aikaa ja kyllä sellainen tapahtuma huomattiin JOPA Suomessakin!
Näinhän se kaiken logiikan mukaan menee, ei kai kukaan pyydä rauhaa ja lisäalueita samassa lauseessa ????
Mikäli Suomi pyytää aselepoa ja samalla tiedustelee aselevon ehtoja, niin eihän se voi itse silloin ehtoja asettaa, koska aselepoa itse hakee ja kunniallista mahdollisuutta sodasta irtautumiseen.
Kyse on vain siitä, voidaanko niihin vastustajan ehtoihin suostua ja kuten kävikin, ei voitu suostua, mutta se oli tullut vastutajalle selväksi, että Suomi oli valmis irtautumaan sodasta jos ehdoista päästään sopimukseen.