Enteitä ja pieniä suruja

kun meinas olla jo vähän huono omatunto siitä, että mitä se aikuinen mies koiraa alkaa suremaan. Sen kun tietää koiran ottaessaan, että koiran ikä on parhaimmillaan reilut kymmenen vuotta.

k-kotton kirjoitti:

kun meinas olla jo vähän huono omatunto siitä, että mitä se aikuinen mies koiraa alkaa suremaan. Sen kun tietää koiran ottaessaan, että koiran ikä on parhaimmillaan reilut kymmenen vuotta.

Lue lisää

se, kiintymystä ja elämän ymmärrystä :))

kiinni. Itsekkäät ihmiset pitävät kiinni vaikeasti sairaista lemmikeistään. Mitä siitä jos elukka kärsii, on kuuro ja sokea, paskoo ympäriinsä, kärsii kivuista kaiken aikaa.

Kunhan vaan omistaja saa pitkitettyä eron hetkeä. Olen nähnyt tällaisia tosivaivaisia puolisokeita surkeita raatokasoja, jotka hädin tuskin ovat enää hengissä, ja eikun vain piina jatkuu.

Kyllä maalaistalon tyttärestä tuntuu ettei tuollaisessa ole mitään mieltä. Ihmiset on menneet lemmikkiensä kanssa aivan äärilaitaan.
Sen ymmärrän kyllä että koiraa voi surra, kovastikin, pidän koirista itsekin.

Kaksi piti kipujen vuoksi lopettaa, ne ei totisesti olleet parhaita päiviäni.
Kaksi on kuollut ihan luonnollisesti.

Minämaalta kirjoitti:

kiinni. Itsekkäät ihmiset pitävät kiinni vaikeasti sairaista lemmikeistään. Mitä siitä jos elukka kärsii, on kuuro ja sokea, paskoo ympäriinsä, kärsii kivuista kaiken aikaa.

Kunhan vaan omistaja saa pitkitettyä eron hetkeä. Olen nähnyt tällaisia tosivaivaisia puolisokeita surkeita raatokasoja, jotka hädin tuskin ovat enää hengissä, ja eikun vain piina jatkuu.

Kyllä maalaistalon tyttärestä tuntuu ettei tuollaisessa ole mitään mieltä. Ihmiset on menneet lemmikkiensä kanssa aivan äärilaitaan.
Sen ymmärrän kyllä että koiraa voi surra, kovastikin, pidän koirista itsekin.

Lue lisää

ja koira kuvattiin ja kun saimme diagnoosin (ehkä oikea, kuka tietää) kysyi el.lääk. että viedäänkö vielä koira kotiin käymään. Siihen vastasin että enempää ei anneta ressukan kärsiä nyt kun tiedämme. Jatkuvassa el.lääk.hoidossa olivat mutta määrätyt taudit ovat hyvinkin salakavalia, niin myös koirilla.
Toinen koira oli perjantaina el.lääk. ja sai antib.piikin (pitkävaik.) ja maanantaina oli kovasti kipeä, jolloin otin kännyn ja soitin päivystävälle kymmenien kilom.päähän, sanoin että nyt on pakko tulla sitä viimeistä piikkiä varten. Siellä päivystäjän pöydällä pääsi koirien taivaaseen.
Ei ollut helppoa eikä ole helppoa vieläkään koska koirat olin ottanut vaikean perhedragedian vuoksi. Ne oli minulle uskollisia kuolemaansa asti.
Nyt kärsin vielä siitä kun mietin että olisinko aiemmin voinut tehdä ratkaisun uskollisten kaverieni kohdalla. Pelkäsin aina että onko el.lääk. saatavilla silloin kun koirilleni tulee se lähtöhetki eli että missä olemme silloin ja mistä saan äkkiä el.lääkärin. Ei uskollisia ystäviään voi kiduttaa vain oman itsensä vuoksi.

k-kotton kirjoitti:

Kaksi piti kipujen vuoksi lopettaa, ne ei totisesti olleet parhaita päiviäni.
Kaksi on kuollut ihan luonnollisesti.

ymmärrän surusi koiran takia. Olisi aika julmaa ajatella että ihminen menettää hyvän ystävän, nelijalkaisenkin, mutta ei sitä yhtään surisi.
Surulla on aikansa ja paikkansa eläintenkin kohdalla.

Kai minä siltä kaveruutta sain, ja se sai sitä minulta, kyllä minä tuon rakkauden laskisin jo ihmisten väliseksi.
Eläimiä on erillaisia, niin myös ihmisiä.

k-kotton kirjoitti:

Kai minä siltä kaveruutta sain, ja se sai sitä minulta, kyllä minä tuon rakkauden laskisin jo ihmisten väliseksi.
Eläimiä on erillaisia, niin myös ihmisiä.

se menee... Ei sulla olisi koiria eikä muitakaan eläimiä noin pitkään jollei ne olisi merkinneet mitään:))) Sitä rakkautta on monen sorttista, varmaan erotat ne keskenään:))
Toivotan sulle tsemppiä ja jaksamista kuitenkin:)
Kaikesta täytyy toipua, ainakin jossain määrin, olkoon kysymyksessä mikä henki tahansa:))

k-kotton kirjoitti:

Kai minä siltä kaveruutta sain, ja se sai sitä minulta, kyllä minä tuon rakkauden laskisin jo ihmisten väliseksi.
Eläimiä on erillaisia, niin myös ihmisiä.

varauksetonta rakkautta, se ei osaa teeskennellä, vaikka joskus se tuntuu sitä viisaudessaan osaavankin. Se on täysin riippuvainen sinusta, se alistuu, kun on sen paikka, se näyttää täyden rakkautensa, kun taas sitä kaivataan.

Onnettomia ihmiset, joille ei eläinrakkaus ole tullut tutuksi. Osannevatko he rakastaa ihmistäkään?

sasus kirjoitti:

se menee... Ei sulla olisi koiria eikä muitakaan eläimiä noin pitkään jollei ne olisi merkinneet mitään:))) Sitä rakkautta on monen sorttista, varmaan erotat ne keskenään:))
Toivotan sulle tsemppiä ja jaksamista kuitenkin:)
Kaikesta täytyy toipua, ainakin jossain määrin, olkoon kysymyksessä mikä henki tahansa:))

Lue lisää

sanoa, että on saanut ja antanut rakkautta uros koiralle, vaikka on kuinka monen sorttista, sitä rakkautta nimittäin.
No siinä tunnekuohussa ajattelin, että on tuo kymmenen vuotta vanha nahkatakki jo niin kulunut, ja panin sen koiran päälle sinne hautaan.

k-kotton kirjoitti:

sanoa, että on saanut ja antanut rakkautta uros koiralle, vaikka on kuinka monen sorttista, sitä rakkautta nimittäin.
No siinä tunnekuohussa ajattelin, että on tuo kymmenen vuotta vanha nahkatakki jo niin kulunut, ja panin sen koiran päälle sinne hautaan.

Lue lisää

puhtaat pussilakanat molempien koirien viimeiseksi peitoksi ja niihin ne myös kumpikin vuorollaan käärittiin el.lääk. vastaanotolla ja tuhkaukseen menivät sellaisessa paketissa. Uurnat ovat vielä kaapin päällä, molemmilla samanlaiset puhtaasta vaaleasta puusta tehdyt. En ole arvannut niitä maahan laittaa koska en halua niitä jättää jos itse muutan muualle. El.lääk. apulainen sanoi laittaneensa koiransa tuhkan keramiikkaruukkuun jota säilyttää kotonaan.

samanväriset kirjoitti:

puhtaat pussilakanat molempien koirien viimeiseksi peitoksi ja niihin ne myös kumpikin vuorollaan käärittiin el.lääk. vastaanotolla ja tuhkaukseen menivät sellaisessa paketissa. Uurnat ovat vielä kaapin päällä, molemmilla samanlaiset puhtaasta vaaleasta puusta tehdyt. En ole arvannut niitä maahan laittaa koska en halua niitä jättää jos itse muutan muualle. El.lääk. apulainen sanoi laittaneensa koiransa tuhkan keramiikkaruukkuun jota säilyttää kotonaan.

Lue lisää

kas kun ei trimmata polttohautaan laitettaessa, niinkuin vainajat meikataan jenkeissä.

No, myönnän kyllä että kun rakas sekarotuinen hurttamme haudattiin, niin poika väsäsi ristin pihlajapuun alle, ja se tuntui ihan asialliselta.

Joten liekö tuo uurna kirjahyllyssä sen pahempi, jos ei ole sitä pihlajapuuta minkä alle haudata.

Minämaalta kirjoitti:

kas kun ei trimmata polttohautaan laitettaessa, niinkuin vainajat meikataan jenkeissä.

No, myönnän kyllä että kun rakas sekarotuinen hurttamme haudattiin, niin poika väsäsi ristin pihlajapuun alle, ja se tuntui ihan asialliselta.

Joten liekö tuo uurna kirjahyllyssä sen pahempi, jos ei ole sitä pihlajapuuta minkä alle haudata.

Lue lisää

mutta koska en ole varma että asunko tässä talossa kuinka pitkään kun tuntuu veri vetävän aina johonkin muualle, niin olen pitänyt uurnat hautaamatta.
En siis halua jättää edes niitä mahd. talon uudelle omistajalle.
Mielestäni on outoa jos vieraille ihmisille jää talokaupassa entisen omistajan eläimen hauta, niin jos sitä ei maan tasalle siloitella jotta siitä ei uusi omistaja tiedä mitään. Eräs ystäväni hautasi pienen koiransa talonsa pihaan ja katui sitten sitä kun se jäi seuraavalle talon omistajalle.

Mutta jos eläimissä pysytään, niin koiran lopettaminen tai kuolema ovat surullisimpia, sitten on pitkä väli ennen kun tulee muut.

k-kotton kirjoitti:

Mutta jos eläimissä pysytään, niin koiran lopettaminen tai kuolema ovat surullisimpia, sitten on pitkä väli ennen kun tulee muut.

jotka kieltäytyivät kemiallisesta eläimen lopettamisesta. Lieneekö enää?

Riippuen eläimestä, onko riistaa vaiko koti eläin..
Hankittu kotieläin on eri kuitenkin, kuin riistaksi hankittu tai metsästetty eläin.
Tunteet on aivan eri, kaveriksi tunnettu, arkipäivän hyvä kaveri on tunnetasolla jotain erityistä kuitenkin..
Taika usko on jo eri juttu.. Vaikka en mene senkään taakse, ihmisen elämäkin on elämässäni käynyt toteen ennustuksen kautta,, joka oli kuolema.

eläinlääkäreitä, kirjoitti:

jotka kieltäytyivät kemiallisesta eläimen lopettamisesta. Lieneekö enää?

Olen minäkin kuullut tuosta. Ei ollut aina ihan kivuttomasti käynyt.
Nyt ei varmaan ole sen pouleen ongelmia.
Maalla vanhat eläinlääkärit saattoivat pitää ennen näitä lemmikkieläinten hoitoja joutavanpäiväisinä.

k-kotton kirjoitti:

Olen minäkin kuullut tuosta. Ei ollut aina ihan kivuttomasti käynyt.
Nyt ei varmaan ole sen pouleen ongelmia.
Maalla vanhat eläinlääkärit saattoivat pitää ennen näitä lemmikkieläinten hoitoja joutavanpäiväisinä.

Lue lisää

ei ole kokemuksia mistään vanhakantaisiasta elikkolääkäreistä, vaan sydämensä työlleen antaneesta, upeasta ihmisestä, eläinlääkäristä, jolle eläimen henki oli ihmisen hengen luokkaa.

k-kotton kirjoitti:

Olen minäkin kuullut tuosta. Ei ollut aina ihan kivuttomasti käynyt.
Nyt ei varmaan ole sen pouleen ongelmia.
Maalla vanhat eläinlääkärit saattoivat pitää ennen näitä lemmikkieläinten hoitoja joutavanpäiväisinä.

Lue lisää

Noh, pitänee sitten kertoa, että on kokemusta kolmenlaisista elukkalääkäreistä. Tunnen itse niitä jokasorttia.

Kun maalla tarvittiin ja tarvitaan nykyisinkin elukkalääkäriä, syitä on paljon. Ok, elukka on kipeä siinä kuin ihminenkin. Mutta joku lehmä on hyötyeläin. Utaretulehdus tai mikä tahansa asia on paha vähän kaikille. Jos maito on epäkelpoa, se voi pilata jonkun tuhannenlitran maitoerän kokonaan. Siis jos asiaa ei havaita ennen meijeriin toimittamista. Jos se vielä jotenkin sattuisi menemään tuotantolinjoista läpi, ripuli maassamme olisi melkoinen. Toisekseen joka litra pilaantunutta maitoa on sitten poissa karjankasvattajan tuloista. Elukan voi myydä teurastamoon tai syödä itse, jos se on terve. Sairauteen kuolleet elukat pitää mieluiten polttaa. Noh, viissataa kiloa pihvilihaa rovioon. Hyötyelukka lekurit todellakin suhtautuu vähän ärsyyntyneesti puudeleihin, eikä ihme. Mutta kyllä ne puudeleitakin osaavat hoitaa, jos kerkeävät vaan tärkeämmistä hommistaan. Ja elukkalekuri onaina kuitenkin eläinten ystävä noin löhtökohdiltaan.

Kaupungeissa sitten on näitä kissa ja puudeli ja kilpikonnalekureita. Siis lemmikkielukoita hoitavia tyyppejä. Kaupungeissa kun ei montaakaan hyötyeläintä sattuneesta syystä ole. Oikeastaan ainoa, mikä tuli mieleen on toi Viikin elukkalääkärikoulu, se on erikoistunut hevosiin. No taas, hyötyelukkahan se hevonen on vieläkin, mutta ne on käytännössä kaikki ravureita tai lemmikkejä. Tarkoitan vaan, että lemmikit on lemmikkejä ja ratsut ja ravihevoset ei sillälailla ole hyötyelukoita kuin kyntöhevost kun niillä tehdään vaan businesta.

Lemmikit hyvä busines yksityisille klinikoille kaiken lisäksi. On meilläkin katti ollut aina. Niitä pitää käyttää rokotuksilla ja leikkauksissa ja nykyinen katti pitää käyttää jopa kynsien leikkauksessa lekurilla, se kun ei onnistunut millään kotikonstein. Noh, löytökissa, villikissan pentu ja vielä kilppari :)

Ja se kolmas elukkalekuri osasto on erikoiselukkalääkärit. Niitä on lähinnä eläintarhoissa. Se on äärettömän laaja ja tärkeä ammatti. Elukkatarhat pitävät yllä globaalisti geenipankkeja eläimistä. SUojelevat uhanalaisia elukoita jne. Mainittakoon, että eläintarhat ovat pelastaneet monia rotuja rukupuuttoon kuolemiselta. Esimerkkinä vaikkapa Kultaleijonatamariini, sellanen apina. Se olisi kuollut sukupuuttoon ilman eläintarhoja, nyt on olemassa normaali luonnonmukainen kanta vapaana sademetsissä:)

Erikoislekurit elukkatarhoissa on itseasiassa aivan valtavia yleislääkäreitä. Päinvastoin kuin muilla kolleegoilla, niillä on "asiakkaina" ihan mitä tahansa elukoita. Tasalämpöisiä, vaihtolämpöisiä, koppiaisia, nosrsuja, käärmeitä, kaloja, lintuja..... Ja tietenkin nekin lekurit on erittäin omistautuneita ammattiinsa.


Noh, olen maatalosta kotoisin, minulla on kissa, olen ollut Korkeasaaressa duunissa. Mä suhtaudun elukoihin hyvin lämpimästi, pidän niistä itseasiassa paljon enemmän kuin ihmisistä. Niin, tässä vaiheessa kaikki alkavat utelemaan, olinko Saaressa lapiomassa kamelin paskaa. Vastaus on, en ollut, tien alani töitä. Mieluisin duunipaikka eläissäni.

Vaan elukan lopettamisesta puhuen. Piikki on ok. Ihan kuin olisi ihmisellekkin joissain tapauksissa. Ite en metsästä, kalastelen kyllä. Mutta on tullut tapettuakin elukoita. Kissasta tms saa mielestäni hengen pois parhaiten nopeasti. Kissanpentu kivelle ja pirun iso kivi mäiskästään päähän. Isommat elukat pitää mun mielestä ampua. Oon teurastanut yhden vasikan. Ei ollut kiintoisa homma. Idea, kirveenhamaralla ottaan, että putoo polvilleen, takajaloista heinäladon kattoon ja kurkku poikki. Alle ämpäri, että veri saadaan talteen. Sitten vaa puukkoa ja kirvestä kehiin. Pirun maukasta lihaa, mikäpä siinä. Tossa perinteisessäkin teurastusmenetelmässä on elukkaystävälliset puolensa. Siis taju pois, elikkäs nuijanukutus, kuolema tulee erittäin nopeasti kun veri on saavissa. Ei se elukka kidu mitään. Paljon tympeempi oli katella vanhaa kattia, kun siihen iskettiin elukkalääkärissä piikki. Piru, se tuijotti mua silmät pyöreinä vajaan minuutin, ennen kuin aine alkoi vaikuttamaan, ilkee katella.

Jaajaa, tuli taas höpistyä paljon. En oo käynyt Saaressa kai puoleenkymmeneen vuoteen. Ens viikolla meen. Tulee sukulaisen lapsia käymään ja lupauduin henkilökohtaiseksi oppaaksi sinne. Siis jos maksavat mulle pääsylipun ;DDD




=DW=

oscaria ja kerron sille,etta kun siita aika jattaa,niin teen siita musta-valko rukkaset

niin jo vain se ymmartaa ja heiluttaa huisku-hantaansa myontymisen merkiksi.
on se viisas koira ja 2 kielinenkin. suomen ja enklannin taitaa molemmat meleko sujuvasti,
mutta postimiesta vihaa ja haukkuu sen pataluhaksi joka arkipaiva.

nämä yhteensattumat huomaa herkemmin, mutta pakosta se tulee mieleen, kun muitakin on paikalla ja varpunen minun jalkoihini tipahtaa, sen jälkeen terve koira sairastui ja loppu tuli nopeasti.

lännenhunttari kirjoitti:

oscaria ja kerron sille,etta kun siita aika jattaa,niin teen siita musta-valko rukkaset

niin jo vain se ymmartaa ja heiluttaa huisku-hantaansa myontymisen merkiksi.
on se viisas koira ja 2 kielinenkin. suomen ja enklannin taitaa molemmat meleko sujuvasti,
mutta postimiesta vihaa ja haukkuu sen pataluhaksi joka arkipaiva.

Lue lisää

siinä tilanteessa unohtua, niitä kun saa kaupastakin.

Kalle Kotton kirjoitti:

siinä tilanteessa unohtua, niitä kun saa kaupastakin.

Minulla oli parikymppisenä koivistolainen, jonka karvareunus oli koirastamme Pirpanasta. Äidin tehtailema hattu istui jotenkin vähän huonosti, enkä muutenkaan siihen mielistynyt. - Itse ajatus nahkan hyödyntämisestä ei mitenkään hannannut vastaan, olinhan lapsesta asti nähnyt koirannahkarukkasiakin.

Rukkasiksi ja hatuksi päätyi Pirpana rukka, en nyt muista mistä syystä, olisiko ollut huono metsäkoira vai purrut mopolla ohi päryytteleviä savottalaisia.

Talon edelliset koirat oli taltioitu vällyyn, jonka lämpimiin talvisilla rekimatkoilla pujahdimme. Mustan- ja ruskeankirjavasta vällystä koitin siskoni kanssa arvuutella, minkälaisia koiria oli talossa ollut ennen syntymäämme.

Äiti kun oli sellainen kissa-vouti, sillä oli aina kissa.
No kerran yksi kissa oli jo niin vanha, että hädin-tuskin pääsi liikkumaan, ja liikkuminen oli tosi hidasta,lähtö oli jo edessä.
Se meni ulos tarpeilleen, ja siitä se hävisi. Sitä etsittiin pitkään ja hartaasti, kun se oli niin huonokuntoinenkin, ettei se kauas pääse. Minäkin pikkupoikana, koko kaveriporukan voimin, eikä sitä löytynyt.Menikö se viimeisillä voimillaan kuolemaan itsekseen, vai oliko kettu niin kytiksellä, että nappasi jo huonokuntoisen kissan.

Kalle Kotton kirjoitti:

Äiti kun oli sellainen kissa-vouti, sillä oli aina kissa.
No kerran yksi kissa oli jo niin vanha, että hädin-tuskin pääsi liikkumaan, ja liikkuminen oli tosi hidasta,lähtö oli jo edessä.
Se meni ulos tarpeilleen, ja siitä se hävisi. Sitä etsittiin pitkään ja hartaasti, kun se oli niin huonokuntoinenkin, ettei se kauas pääse. Minäkin pikkupoikana, koko kaveriporukan voimin, eikä sitä löytynyt.Menikö se viimeisillä voimillaan kuolemaan itsekseen, vai oliko kettu niin kytiksellä, että nappasi jo huonokuntoisen kissan.

Lue lisää

että tuo viimeinen arvelusi osuu oikeaan, yleensä luonnossa ns. petoeläimet pitävät silmällä jo heikoksi mennyttä saaliseläintä ja nappaavat sopivan hetken tultua.

Eppäilisin Oscu kissamme säikähtäneen ensimmäisiä ukkosia ja juosseen surman suuhun, tai sitten joku naapuri (venäläisiä) on tappanut sen, jos se on mennyt heidän pihoille, - tiijjä sitten..

Pirrejuupas kirjoitti:

että tuo viimeinen arvelusi osuu oikeaan, yleensä luonnossa ns. petoeläimet pitävät silmällä jo heikoksi mennyttä saaliseläintä ja nappaavat sopivan hetken tultua.

Eppäilisin Oscu kissamme säikähtäneen ensimmäisiä ukkosia ja juosseen surman suuhun, tai sitten joku naapuri (venäläisiä) on tappanut sen, jos se on mennyt heidän pihoille, - tiijjä sitten..

Lue lisää

(venäläisiä). Tuohan oli suoraan rasismia, rotusortoa, kokonaisen kansakunna solvaamista ja ties mitä.

Tunnen erittäin paljon venäläisiä, kaikki ovat erittäin eläinrakkaita. kellä ei ole omaa kotielukkaa, hoitelee vaikka kulkukissoja. Piru, parikyt vuotta sitten kattelin, kun rääsyihin pukeutunut mummo ruokki kolmijalkaista katukissaa Nevsky Prospectin lähikadulla Leningradissa. Baabuska oli sen näköinen, että olisi ne rybansa kyllä tarvinnut itsekkin.

Mun edellinen katti oli venäjäläinen kulkukissa. Se vaan jotenkin muutti kadulta meille. Oli tossa viistoitoista vuotta ja hoiti kiitettävästi kissanvirkansa, vaikka ei tullutkaan kai kieliongelmien takia naapurien kissojen kanssa oikein toimeen.


=DW=

..... . kirjoitti:

(venäläisiä). Tuohan oli suoraan rasismia, rotusortoa, kokonaisen kansakunna solvaamista ja ties mitä.

Tunnen erittäin paljon venäläisiä, kaikki ovat erittäin eläinrakkaita. kellä ei ole omaa kotielukkaa, hoitelee vaikka kulkukissoja. Piru, parikyt vuotta sitten kattelin, kun rääsyihin pukeutunut mummo ruokki kolmijalkaista katukissaa Nevsky Prospectin lähikadulla Leningradissa. Baabuska oli sen näköinen, että olisi ne rybansa kyllä tarvinnut itsekkin.

Mun edellinen katti oli venäjäläinen kulkukissa. Se vaan jotenkin muutti kadulta meille. Oli tossa viistoitoista vuotta ja hoiti kiitettävästi kissanvirkansa, vaikka ei tullutkaan kai kieliongelmien takia naapurien kissojen kanssa oikein toimeen.


=DW=

Lue lisää

ei juhli -, eikä ruoki kissoja Suomessa, ne lakasee maassaan katuja, tai raapivat leipää juopolle poijjalleen..

Pirrejuupas kirjoitti:

ei juhli -, eikä ruoki kissoja Suomessa, ne lakasee maassaan katuja, tai raapivat leipää juopolle poijjalleen..

Taitaisi olla parasta pyytää poistamaan juupaksen kirjoitukset tästä aiheesta, Ne rikkovat lakeja, etiikkaa, hyviä käytöstapoja, sekä tottakai noita paljon puhuttuja palstan sääntöjäkin. Mutta esittele nyt sitten ajatusmaailmasi ihan avoimesti koko internenetin käyttäjäkunnalle.

Nolo asua samassa maassa tuollaisen ennakkoluuloisen ja tietämättömän provoilijarasistin kanssa. Toivottavasti et ole maamme kansalainen.



=DW=

................- kirjoitti:

Taitaisi olla parasta pyytää poistamaan juupaksen kirjoitukset tästä aiheesta, Ne rikkovat lakeja, etiikkaa, hyviä käytöstapoja, sekä tottakai noita paljon puhuttuja palstan sääntöjäkin. Mutta esittele nyt sitten ajatusmaailmasi ihan avoimesti koko internenetin käyttäjäkunnalle.

Nolo asua samassa maassa tuollaisen ennakkoluuloisen ja tietämättömän provoilijarasistin kanssa. Toivottavasti et ole maamme kansalainen.



=DW=

Lue lisää

Oletko muka nähny niitä mummoja täällä loistohuviloissa, en mie ainakaan ole; isoilla mustilla autoilla näkkyyvät ajelevan..ei näy mummua..luutineen.

................- kirjoitti:

Taitaisi olla parasta pyytää poistamaan juupaksen kirjoitukset tästä aiheesta, Ne rikkovat lakeja, etiikkaa, hyviä käytöstapoja, sekä tottakai noita paljon puhuttuja palstan sääntöjäkin. Mutta esittele nyt sitten ajatusmaailmasi ihan avoimesti koko internenetin käyttäjäkunnalle.

Nolo asua samassa maassa tuollaisen ennakkoluuloisen ja tietämättömän provoilijarasistin kanssa. Toivottavasti et ole maamme kansalainen.



=DW=

Lue lisää

venäläisistä todella kummastuttaa? Että, mistä oikein ne saavat juurensa?. Asutiin sentään 11 v. täällä Stadissa Itä-Helsingissä lähiössä, jossa naapureina kaiken maan kansalaisia..myös venäläisiä myös virolaisista...Vitsi, minulla itselläni kun pelkästään myönteisiä kokemuksia venäläisitä...Meidän ikäiset pitäävät hyvin huolta lapsistaan ja lapsenlapsistaan...kouluttavat pitkälle ja nämä lapset oli kyllä hyvin kasvatettuja ja hyvin kohteliaita, omaavat hyvät käytöstavat...mitä silloinkin meilläkin kävivät hakemassa koiraamme ulos...Kyllä näillekin tytöille saattoi luottavaisin mielin koiran antaa. Itsellään heillä sellainen kaunis rotukissa, rotua nyt en muista...nooh, pitkäkarvainen;)) ja ratsastusta nämä tytöt harrastivat myös..

Jos, joku nyt on köyhä ihminen niin, se ei tarkoita sitä ettei olisi eläinrakas..tälläinen typerä kirjoittaminen venäläisistä baabuskoista sun muista, on minusta ihmisarvoa alentavaa..

Kovat ovat monella ajat olleet...no, jos tuolla Virossa joku vanhempi mummo tai ukko kerjää rahaa lääkkeisiin..siinä kadunkulmassa. Niin annan...kun tiedän mitkä ne eläkkeet monella ovat...tosi pienet. Ja nuo lämmitykset kun aloitetaan monessa vanhemmissa taloissa vasta kun pakkanen näyttää tiettyä lukemaa.. Tiedän näistä asioista jonkunverran tapanani kun myös oikeesti keskustella myös ihmisten kanssa....jos, vain yhteinen kieli löydetään...ja löytyyhän se kieli aina jos, on molemmin puolista tahtoa...

Hyvinhän meillä täällä on asiat..siihen verrattuna mitä Venäjällä tai Virossa...ei kaikilla mene hyvin..vaikka sitten näitä uusrikkaita sekä Venäjälla ja Virossa paljonkin tänäpäivänä...ja rikkaat ovatkin sitten todella rikkaita...

t.Pimu

Pirrejuupas kirjoitti:

Oletko muka nähny niitä mummoja täällä loistohuviloissa, en mie ainakaan ole; isoilla mustilla autoilla näkkyyvät ajelevan..ei näy mummua..luutineen.

nämä venäläiset ja virolaiset (ent.naapurit) aivan tavallisia ihmisiä, niin hyvin pitäävät vanhemmista sukulaisistaan (laajemminkin huolta)...saisivat monet suomalaiset ottaa heiltä tuosta oppia...

Olemme minkä maanlaisia tahansa...niin aina joukossa niitä, jotka eivät välitä...myös meissä suomalaisissa? En menisi pokkanan väittämään että, kaikki pitäävät suomalaiset täydellisesti hyvää huolta vanhuksistaan? Koska sellainen olisi puhdasta probagandaa..ja itsekehua pelkästään...olemme vain pieni kansakunta jolla asiat paremmin...jos, nyt tuota sosiaaliturvaa ajatellaan kokonaisuudessaan..

Esim. Virossa ei vastaa järjestelmää ole. Eikä myöskään Venäjällä. Systeemit poikkeavat toisistaan...

t.Pimu

PimuF. kirjoitti:

nämä venäläiset ja virolaiset (ent.naapurit) aivan tavallisia ihmisiä, niin hyvin pitäävät vanhemmista sukulaisistaan (laajemminkin huolta)...saisivat monet suomalaiset ottaa heiltä tuosta oppia...

Olemme minkä maanlaisia tahansa...niin aina joukossa niitä, jotka eivät välitä...myös meissä suomalaisissa? En menisi pokkanan väittämään että, kaikki pitäävät suomalaiset täydellisesti hyvää huolta vanhuksistaan? Koska sellainen olisi puhdasta probagandaa..ja itsekehua pelkästään...olemme vain pieni kansakunta jolla asiat paremmin...jos, nyt tuota sosiaaliturvaa ajatellaan kokonaisuudessaan..

Esim. Virossa ei vastaa järjestelmää ole. Eikä myöskään Venäjällä. Systeemit poikkeavat toisistaan...

t.Pimu

Lue lisää

En ymmärrä miksi puhut vanhusten huolenpidosta, kun minä puhun naapureistani - niistä uusrikkaista vastaan köyhä venäläinen mummo?

Kyllä mie tiijjän mikä sosiaalihuollon tila entisissä sosialistisissa maissa on.

................- kirjoitti:

Taitaisi olla parasta pyytää poistamaan juupaksen kirjoitukset tästä aiheesta, Ne rikkovat lakeja, etiikkaa, hyviä käytöstapoja, sekä tottakai noita paljon puhuttuja palstan sääntöjäkin. Mutta esittele nyt sitten ajatusmaailmasi ihan avoimesti koko internenetin käyttäjäkunnalle.

Nolo asua samassa maassa tuollaisen ennakkoluuloisen ja tietämättömän provoilijarasistin kanssa. Toivottavasti et ole maamme kansalainen.



=DW=

Lue lisää

Ei kannata kiinnittää huomiota. Kyseessä palstan vakiotrolli. Ärsyttää joko tahallaan, tai tyhmyyttään. Kommentti oli kyllä harvinaisenkin asiaton.

Aikansa se kestää, ja aika panee tämänkin asian oikeisiin mittasuhteisiin.
Ihmeen voimakkaana se kuitenkin tuli, se suru. Siihen vaikutti tieten se, että olen ajatellut, etten enää koiraa ota. Ja sekin, että tuo oli muutama viikko sitten vielä niin hyväkuntoinen ja toimelias, että olisi hyvinkin luullut sen muutaman vuoden elävän

Kalle Kotton kirjoitti:

Aikansa se kestää, ja aika panee tämänkin asian oikeisiin mittasuhteisiin.
Ihmeen voimakkaana se kuitenkin tuli, se suru. Siihen vaikutti tieten se, että olen ajatellut, etten enää koiraa ota. Ja sekin, että tuo oli muutama viikko sitten vielä niin hyväkuntoinen ja toimelias, että olisi hyvinkin luullut sen muutaman vuoden elävän

Lue lisää

Roope-koiraa, hauta on tuossa kahden kuusen välissä, kukkia olen laittanut sinne kasvamaan.
Kyllä mie itkin ja surin sitä pitkän aikaa, aina olin korvissani kuulevinani ketjun kalahduksen navetan seinää vasten.

Roope oli lähes 13 vuotias, mutta ihan reipas ja terveen oloinen, joten kuolema tuli yllätyksenä.

Ei meillekään ole uutta koiraa otettu, kissa on ja sekin jo vanha.

Niin, että jos lintu lentää sisälle ja kuolee sinne. Näin usein käy, kun lentävät hätäpäissään ikkunaan.
Tuli tuo enne-juttu mieleen, kaiken muun turhanpäiväisen pohdinnan lisäksi.
Sitä on vissiin tullut vähän vanhaksi, ei sitä nuorempana joutanut tuommosia miettimään, joutavia ajatuksia:).

Kuviteltu tilanne. Jos läheinen sairastaa ja lemmikki sairastaa.
Rahaa on vain toisen hoitamiseen, kumman valitset.
Kova on esimerkki, mutta siinä se eläimen(lemmikin) ja ihmisen ero on.

Liittyvät niin paljon kuolemaan , onnettomuuksiin tai muuhun epäonneen.
Onko olemassa enteitä iloisiin tapahtumiin ja onneen, en minä tiedä ainuttakaan.

Kalle Kotton kirjoitti:

Liittyvät niin paljon kuolemaan , onnettomuuksiin tai muuhun epäonneen.
Onko olemassa enteitä iloisiin tapahtumiin ja onneen, en minä tiedä ainuttakaan.

istuin, yövuoron jälkeen, kauniissa auringonnousussa, leikkipuiston lastenkeinussa. Kun en heti ollut uninen.
Joka aamu meni siitä ohitse tummahiuksinen, kaunis, tyttö.
Eräänä aamuna ei keinulauta tuntunut samalta, se jotenkin värisi pyllyn alla.
Ja kun tyttö tuli taas, kysyin häneltä, mihin hän menee?
Tyttö tuli viereiseen keinuun ja kertoi menevänsä töihin ja katsoi minuun niin että keinun ketjut helisivät. Ainakin korvissani.
Erosimme myöhemmin mutta tehtiin kaunis tytär.
Nyt, 60v. pyrin vieläkin keinumaan, ohimennen, ja kuulostelen pyllylläni, josko se lauta värisee.
Mutta taitaa olla niin että tämänikäisiä, notkeita, rohkeita, naisia on aika vähän.

HTZA kirjoitti:

istuin, yövuoron jälkeen, kauniissa auringonnousussa, leikkipuiston lastenkeinussa. Kun en heti ollut uninen.
Joka aamu meni siitä ohitse tummahiuksinen, kaunis, tyttö.
Eräänä aamuna ei keinulauta tuntunut samalta, se jotenkin värisi pyllyn alla.
Ja kun tyttö tuli taas, kysyin häneltä, mihin hän menee?
Tyttö tuli viereiseen keinuun ja kertoi menevänsä töihin ja katsoi minuun niin että keinun ketjut helisivät. Ainakin korvissani.
Erosimme myöhemmin mutta tehtiin kaunis tytär.
Nyt, 60v. pyrin vieläkin keinumaan, ohimennen, ja kuulostelen pyllylläni, josko se lauta värisee.
Mutta taitaa olla niin että tämänikäisiä, notkeita, rohkeita, naisia on aika vähän.

Lue lisää

Että tässä iässä kannattaisi noita enteitä hakea ylempää, silmän korkeudelta. Se on ehkä tuloksekkaampaa.
Näin syksyllä nuo ilmat jo viilenee, niin Sinunkin kannattaa jo katsella ne välihousut sieltä komeron ylähyllytä, Se tuo eturauhanen, sen ei ole hyvä kylmettyä. Ne välihousut jo heikentyneen tuntoaistin kera heikentävät enteiden saamista kiikkulaudasta.

k-kotton kirjoitti:

Että tässä iässä kannattaisi noita enteitä hakea ylempää, silmän korkeudelta. Se on ehkä tuloksekkaampaa.
Näin syksyllä nuo ilmat jo viilenee, niin Sinunkin kannattaa jo katsella ne välihousut sieltä komeron ylähyllytä, Se tuo eturauhanen, sen ei ole hyvä kylmettyä. Ne välihousut jo heikentyneen tuntoaistin kera heikentävät enteiden saamista kiikkulaudasta.

Lue lisää

kun uusin Levitra reseptin, laittoi lääkäri sormensa sinne ja totesi että hyvin on muodostunut, sanoi, jotta, tämä nostaa etumusta hyvin vielä vuosia.
Ja niinpä on. D2 vaatii Levitraa, ainakin siihen asti kun saan painosta pois, 8 kg.
Sitten on hyvä syöksyä naista päin ja huutaa: Neito ihanaaaa! Tarjolla on luomuaaaa!

Kalle Kotton kirjoitti:

Liittyvät niin paljon kuolemaan , onnettomuuksiin tai muuhun epäonneen.
Onko olemassa enteitä iloisiin tapahtumiin ja onneen, en minä tiedä ainuttakaan.

itselleni suuremmat ilonhetket ovat aina...kun kundi saa sanotuksi sanoiksi, jonkun häntä kauan jo lapsena olleen jutun tulevat nyt esille ne kysymykset joita ei lapsena pystynyt tekemään...pienenä kun ei hänellä sanoja...jossain vaiheessa sitten kun oli pieni hänelle piti...aina laulaa...meni jotenkin paremmin perille kun musiikin otti mukaan..se kulloinenkin sanoma.; tai sitten piirisin;)) nyt ei enää tarvitse...

Eilen kun tulimme kotiin kundi kertoi että, hän on oppinut viittomaan erään pojan kanssa tämä toinen...kundi on täysin kuuro. Hitsi tulin niin hyvälle mielelle...ajattelin että, minulla on tosi hieno kundi...oli siinä vieressä ja opetellut viittomaan aakkoset...että pystyy tämän toisen kanssa kommunikoimaan...ja elämä on kaunis.

t.Pimu

HTZA kirjoitti:

istuin, yövuoron jälkeen, kauniissa auringonnousussa, leikkipuiston lastenkeinussa. Kun en heti ollut uninen.
Joka aamu meni siitä ohitse tummahiuksinen, kaunis, tyttö.
Eräänä aamuna ei keinulauta tuntunut samalta, se jotenkin värisi pyllyn alla.
Ja kun tyttö tuli taas, kysyin häneltä, mihin hän menee?
Tyttö tuli viereiseen keinuun ja kertoi menevänsä töihin ja katsoi minuun niin että keinun ketjut helisivät. Ainakin korvissani.
Erosimme myöhemmin mutta tehtiin kaunis tytär.
Nyt, 60v. pyrin vieläkin keinumaan, ohimennen, ja kuulostelen pyllylläni, josko se lauta värisee.
Mutta taitaa olla niin että tämänikäisiä, notkeita, rohkeita, naisia on aika vähän.

Lue lisää

vinde, sun täytyy ottaa vähän kovemmat vauhdit...koklaa vaikka...sillee rohkeesti ja sit ku vielä hyppäät sieltä keinusta siis täydestä vauhdista veks. Niin...kato, eihän sitä tiedä koskaan, minkä vaikutuksen teet ohikulkeviin friiduihin?..aina positiivinen;

t.Pimu

piti kutinsa tänään.
Aivan mahtava aamurusko oli teki vastarannasta kauniin, työpaikan ikkunasta ihailin.
Seuraavan kerran katsoin samasta ikkunasta, vettä tuli ihan laakana ja tuuli oli kova.
No nyt siellä taas aurinko paistaa.
Ei muuten kastunu mun paita kun olin sisällä silloin.

Ihan sieluni silmin näen, kun kakstoistavuotinen pojan-kolppi on itkeä kollottanut kissan haudalla. Siinä on äiti pyyhkäissyt kyyneleet esiliinan nurkkaan, ja sanonut, ettei miehet itke.
Siitä se on sitten alkanut, aikuisen miehen tie:).

Kalle Kotton kirjoitti:

Ihan sieluni silmin näen, kun kakstoistavuotinen pojan-kolppi on itkeä kollottanut kissan haudalla. Siinä on äiti pyyhkäissyt kyyneleet esiliinan nurkkaan, ja sanonut, ettei miehet itke.
Siitä se on sitten alkanut, aikuisen miehen tie:).

Lue lisää

silloinkaan, veli ja äiti kyllä.
1984, jotain, itkin seuraavaksi. Faija heitti taas mutsia seinälle ja minä meinasin tappaa isäni. Veli ja mutsi repi minut irti.
Faija itki myös kerran.
Se hommasi koiran joka oli jotain: Cairn-terrierin ja Mäyräkoiran sekotus, täysin hullu koira.
Sille piti hommata paksu naru, muuten se olisi syönyt, tai repinyt kaiken elollisen.
Se puri koko perhettä, toisen kerran kun se puri minua, otin sen pillistä kiinni ja nostin ilmaan, isäni silmien edessä, ja sanoin että nyt tää kuolee. Kun sen potkiminen alkoi hiljentyä, tulivat kyyneleet isän silmiin, ja minä irroitin otteeni.
Jokusen vuoden se sitten pureskeli vieraitamme, minä olin silloin jo maailmalla.
Ja syy siihen että päästin otteeni, oli se että isäni oli sotien veteraani, jostain sain etiäisen että isä ei enää tahtonut nähdä kuolemaa.

Jos niitä enteitä alkaisi etukäteen tulkita, elämä olisi varjoissa ja pelossa elämistä.
Ja mitä hyötyä on tietää etukäteen, jos kaikki tapahtuu kuitenkin.

monet meistä joutuneet paljon tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa jo yksin työelämässä ja muuallakin...joten ei se nyt niin ihmeellistä ole. Tuo taito jos, siitä kehittynyt..

t.Pimu

Joskus takavuosina tuli mieleen, että minut vetäistään kölin alitse. ja tämän kertoo minulle kolmas henkilö. Niin myös kävi, tämä kolmas henkilö kertoi tämän asian samoin sanoin, kun aavistin hänen sanovan.
Kun en halua selvän-näkijäksi, tilanne jotenkin puistatti. Onneksi tuo ei ole toistunut.

k-kotton kirjoitti:

Joskus takavuosina tuli mieleen, että minut vetäistään kölin alitse. ja tämän kertoo minulle kolmas henkilö. Niin myös kävi, tämä kolmas henkilö kertoi tämän asian samoin sanoin, kun aavistin hänen sanovan.
Kun en halua selvän-näkijäksi, tilanne jotenkin puistatti. Onneksi tuo ei ole toistunut.

Lue lisää

suojannut itsesi hyvin, koska et sitä halua.
Minä taas joskus oikein kokeilen itseäni että vieläkö toimii, useimmiten toimii.

Aikoinaan oli isältä peritty hevonen, sekin oli lemmikkinä yli kymmenen vuotta, iso suomen hevonen, säkäkorkeuskin yli 170.
Silloin alkoi tyttösillä tämä ratsastus-buumi. Hirvitti, kun ne kiipesi sen selkään jostain kiven päältä. Ei siinä vahinkoja tullut, kai se vanha hevonen tiesi, että nyt pitää olla varovainen, muuten oli aika railakkaliikkeinen. Ei senkään poispano silti surettanut niin paljon kuin näiden koirien.

Onhan se kummallista, jos lemmikki menee muista , varsinkin perheenjäsenistä edelle.
Ja kyllä minua ällöttää, kun joku sanoo kissaansa imeskellen häneksi.
Siinä vain tulee tunne, että tällä tavoin yritetään kohottaa imagoa, lemmikin tai itsensä.
Voi kai sitä kutsua vaikka hänen korkeutensa, mutta ei se koira eikä kissa siitä sen kummemmaksi muutu.

Kalle Kotton kirjoitti:

Onhan se kummallista, jos lemmikki menee muista , varsinkin perheenjäsenistä edelle.
Ja kyllä minua ällöttää, kun joku sanoo kissaansa imeskellen häneksi.
Siinä vain tulee tunne, että tällä tavoin yritetään kohottaa imagoa, lemmikin tai itsensä.
Voi kai sitä kutsua vaikka hänen korkeutensa, mutta ei se koira eikä kissa siitä sen kummemmaksi muutu.

Lue lisää

on perisyntinä mahtailun ja pätemisen tarve. Koira pitää olla muodikasta, hienoa rotua tai jos on sekarotuinen, sitten kerskaillaan miten kävin sen hakemassa Madridin löytöeläintarhasta.

Tälläisten ihmisten koira on aina HÄN. HÄNELLÄ on hieno nimi, jossa on monta Suomessa vähemmän käytettyä aakkosta.
HÄNEN varusteikseen on tyhjennetty puoli lemmikkieläinkauppaa, alkaen hienosta koirankorista ja ystävänpäivän koiransuklaarasiasta. Kun markkinoille tulee uusi koiratarvike, se hankitaan heti taloon.

HÄNEN kanssaan käydään koirakoulutuksessa ja agilityssä. Kunnes kyllästytään, muut riennot vievät ja piski saa vinkua tyhjässä kodissa virtsarakko pakottaen, kunnes ei auta kun kusta uudelle lamellilattialle.

HÄNEN eläinlääkärikulunsa ovat mahtavat, sillä HÄN joutuu elämään kemikaalein kyllästetyssä kodissa, jossa suihkitaan uuninpesuaineista hiuslakkoihin aamusta iltaan. Hän syö teollista muonaa, liikkuu liian vähän ja kuolee todennäköisimmin syöpään tai sokeritautiin ennen aikojaan.

Minämaalta kirjoitti:

on perisyntinä mahtailun ja pätemisen tarve. Koira pitää olla muodikasta, hienoa rotua tai jos on sekarotuinen, sitten kerskaillaan miten kävin sen hakemassa Madridin löytöeläintarhasta.

Tälläisten ihmisten koira on aina HÄN. HÄNELLÄ on hieno nimi, jossa on monta Suomessa vähemmän käytettyä aakkosta.
HÄNEN varusteikseen on tyhjennetty puoli lemmikkieläinkauppaa, alkaen hienosta koirankorista ja ystävänpäivän koiransuklaarasiasta. Kun markkinoille tulee uusi koiratarvike, se hankitaan heti taloon.

HÄNEN kanssaan käydään koirakoulutuksessa ja agilityssä. Kunnes kyllästytään, muut riennot vievät ja piski saa vinkua tyhjässä kodissa virtsarakko pakottaen, kunnes ei auta kun kusta uudelle lamellilattialle.

HÄNEN eläinlääkärikulunsa ovat mahtavat, sillä HÄN joutuu elämään kemikaalein kyllästetyssä kodissa, jossa suihkitaan uuninpesuaineista hiuslakkoihin aamusta iltaan. Hän syö teollista muonaa, liikkuu liian vähän ja kuolee todennäköisimmin syöpään tai sokeritautiin ennen aikojaan.

Lue lisää

Osa voi pitää paikkansa.
On myös toisenlaisia tarinoita. Koiranpentu kun on pienenä nätti. Joku voi ottaa pennun yhtään ajattelematta, mitä se tuo tullessaan.
Siihen ensiksikin pitää sitoutua ainakin kymmeneksi vuodeksi. Se kasvaa, ja sille tulee kullekkin rodulle ominaisia piirteitä ja tarpeita, joita voi olla kaupunki-oloissa vaikea tyydyttää.
Tämänkin viimeisen koirani oli joku ottanut, mutta pitovaikeuksien vuoksi luopunut jo alle kolmen kuukauden ikäisenä. täällä niitä pitovaikeuksia ei ollut. Se oli viisain koira, mikä minulla on ollut, emä border-collie, isä karjalan karhukoira, virtaa riitti, se kai koitui sen kohtaloksi, kun ei ymmärtänyt, että tuossa iässä kannattaisi ottaa jo rauhallisemmin.

Minämaalta kirjoitti:

on perisyntinä mahtailun ja pätemisen tarve. Koira pitää olla muodikasta, hienoa rotua tai jos on sekarotuinen, sitten kerskaillaan miten kävin sen hakemassa Madridin löytöeläintarhasta.

Tälläisten ihmisten koira on aina HÄN. HÄNELLÄ on hieno nimi, jossa on monta Suomessa vähemmän käytettyä aakkosta.
HÄNEN varusteikseen on tyhjennetty puoli lemmikkieläinkauppaa, alkaen hienosta koirankorista ja ystävänpäivän koiransuklaarasiasta. Kun markkinoille tulee uusi koiratarvike, se hankitaan heti taloon.

HÄNEN kanssaan käydään koirakoulutuksessa ja agilityssä. Kunnes kyllästytään, muut riennot vievät ja piski saa vinkua tyhjässä kodissa virtsarakko pakottaen, kunnes ei auta kun kusta uudelle lamellilattialle.

HÄNEN eläinlääkärikulunsa ovat mahtavat, sillä HÄN joutuu elämään kemikaalein kyllästetyssä kodissa, jossa suihkitaan uuninpesuaineista hiuslakkoihin aamusta iltaan. Hän syö teollista muonaa, liikkuu liian vähän ja kuolee todennäköisimmin syöpään tai sokeritautiin ennen aikojaan.

Lue lisää

mies oli hankkinut sellaisen Belgian paimenkoiran, upea ja musta kiiltävä turkki tällä täysirotuinen uroskoira..oli..nooh, huonosti kuitenkin kohdeltu pentuna..annettu sitten takaisin kasvattajalle...miehellä meni vuosi että, sai tuon koiran luottamaan jälleen ihmiseen oli niin arka koska oli lyöty...No, samoin aikoihin minä ihastuin yhteen sekarotuiseen koiranpentuun...hitsi siinä oli varmasti sataa erirotua sekaisin...en tiedä, mutta, tavattoman kiltti tapaus, vaikka uros koira olikin ja roteva kaveri niin, hyvin sen kanssa pärjäsin....ymmärsi täysin puhetta...ja sellainen tapaus että, meni aina maata vasten pitkälleen...jos pienempi koira tuli vastaan...ihan kun tälle olisi viestittänyt että, älä nyt, en minä mitään vaikka iso ja musta olenkin..olen ihan kiltti....jos, olisi suuttunut todella, olisi saanut purtua vahvoilla leuoillaan kyllä luut katki...joltain pienemmältä koiralta...

No, tavattiin sitten näiden koirien ansiosta;)) Hyvin tulivat juttuun...meillä nämä koirat jopa "vaihtoivat" omistajaa..tuosta toisesta tuli täysin minun koirani, kun se oli lähtöisin Ahvenmaalta...ja tykkäsi kovasti kun puhuin sille ruotsia..yhtä hassua juttua en suostunut tekemään...mies kun oli tätä koiraa lellinyt ja herkkujuustoja aina antanut välipalaksi ulkoilun jälkeen ...halusi lohduttaa...niin, nämä juustopala sitten hitsi...olisi pitänyt olla niin ohkainen että, siihen leikkiin en mennyt mukaan..mies minulle pokkana selitti..että, niissä pitää olla joku hitsin "makupinta"....voihan hitsi...joo makupintajuustopala koiran suuhun;)) Nooh...äkkiä tottui ihan samaan "kotiruokaan" tämä toinenkin "hienohelmamme" jäi ne makupinta jutut kyllä jäi....;))

Kivoja kaveruksia olivat. Ikävöimme mekin...pois kun piti antaa...minulle tuo allergia iski sen verran pahana....että, yhdeksi aivasteluksi meni koko elämä..ja iho kutisi koko ajan...ja silmät senkun kutisivat....

Nooh, lohdauttun sillä että, hyvän kodin kumpikin saivat.

Tätä asennetta minäkään en ymmärrä mistä kirjoitit...koira on vain koira...vaikka tärkeä ja rakas perheenjäsen onkin;)) ja sellaisia mukavia hösseleitä ne koirat ovat...eihän niille usein voi kun nauraa;)) Kissoista taas...en ymmärrä juuri mitään..aina tuo koira jotenkin lähempänä...no, sukulaismiehellä taas kani;)) joka sydämen vei...

t.Pimu