On jo aika lopettaa tyhjä puhe ja suunpieksäntä seksin ostokiellon ympärillä ja ryhtyä toimiin. Ensiksi täytyy määrittää vihollinen, eli kuka tämän hankkeen takana on. Sitä ei tarvitse kauan etsiä, kyse on radikaalifeministeistä eli feministien lesbosiivestä – tai lesbojen feministisiivestä – sama asia. Muu naisporukka, joka hyörii asian ympärillä on vain apulaisia, varsinaisen aivotyön takana on lesbosissien kova ydin joka pitää ohjaksia käsissä, ja joka voi halutessaan myös pysäyttää hankkeen. Ydinjoukko pitävää matalaa profiilia taustalla, ja heittää tavallisia naisia julkisuuteen ”tykinruuaksi”. Lisäksi ratkaisevaa lain läpiviemiselle ovat uskovaisten äänet.
Kun seksinostokielto herättää laajoissa joukoissa yllättävänkin voimakasta suuttumusta, on tärkeää kanavoida tämä raivo oikeaan kohteeseen. On turha suuttua ja rähistä kaikille naisille – liian laaja kohde. Lesbofeministit ovat värvänneet julkisuuteen tavallisia naisia tykinruuaksi puolustamaan suunnitelmiaan. Itse he lymyilevät sissitaktiikan oppien mukaan taustalla hyvin suojattuna. Strategisena tehtävänä olisi nyt ohjata miesten raivo oikeaan kohteeseen – nimenomaan lesbofeministeihin. Lesbofeministien Al-qaida tyyppisenä strategianahan näyttää olevan mies-nainen vastakohdan kärjistäminen yhteiskunnassa, jota kautta he itse saisivat enemmän valtaa ja heidän aatteensa laajempaa kannatusta. Tähän miinaan ei kannata astua.
Ruotsissa eivät lain vastustajat käyneet vastaiskuun lesbofeministejä vastaan. Ruotsissa on perinteisesti valtiokoneistossa ollut 60-70 luvun radikaaliajoista lähtien tietty asema homoilla ja lesboilla: esimerkiksi Ruotsin poliisilla on homokiintiöt. Ruotsissa on välillä avoimestikin puhuttu ”homomafiasta” ja sen vahvasta asemasta poliittisessa päätöksenteossa. Homomyönteisen politiikan tuloksista on esimerkkinä Moodysonin elokuva ”Fucking Åhmål”, jossa ihannoidaan alaikäisten tyttöjen lesboilua. Kuinka vahva lesbomafia Suomessa on olisi hyvä selvittää; feministilesbothan ovat itse ilmoittaneet taktiikakseen verkottumisen, eli valtionhallinnon tehtävissä, politiikassa ja yleisradiossa toimivat lesbot pitävät yhtä ja vaihtavat tietoja lesbolaisuuteen tai feminismiin kriittisesti suhtautuvista ihmisistä ja heidän urakehityksestään. Jos näitä verkostoja käytetään poliittisiin päämääriin on avoimen demokratian nimissä näiden verkkojen jäsenet selvitettävä. Perinteisestihän seksuaalinen suuntautuminen on ollut yksityisasia, mutta kun se näin voimakkaasti kietoutuu muiden ihmisen seksuaalisuuden yksityisyyttä rajoittavien lakien säätämiseen, on se tässä yhteydessä julkistettava.
Ruotsalaisten seksköplagin läpimenoon vaikutti myös ruotsalaisten hysteerinen periaate päätyä aina keskustelun jälkeen jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Meillähän tällaista perinnettä ei ole, vaan suomalaista perinnettä kuvaa se, että ennen lapsille annettiin nimiksi Varma ja Kosto. Mitään painetta saavuttaa konsensus lesbofeministien kanssa ei ole, vaan jokainen lain tuomat turhauma tullaan kyllä suomalaiskansalliseen tapaan suoraan kaatamaan aiheuttajan, eli lesbojen niskaan.
Vastaiskun on siis kohdistuttava ”esikuntaan”, kuten RUK:ssa jo opetettiin. Koska esikunta on tässä tapauksessa bunkkeroitunut lesboravintoloiden nurkkapöytiin, ei ole muuta mahdollisuutta kuin iskeä laajemmin lesboja vastaan. Lesbot voivat sitten keskenään selvittää feministisiipensä kanssa sen, kannattaako ehdoin tahdoin lähteä rettelöitsemään ja ärsyttämään heteromiehiä. Jos lesbot haluavat olla rauhassa ja harjoittaa seksiä rauhassa, olisi heidän järkevää antaa myös heteromiesten harjoittaa seksiä rauhassa. Ruotsista poiketen suuri osa suomalaisista on juntteja – ja vielä ylpeitä siitä. Kunnon juntille ei tarvitse muuta kuina antaa syy, niin hän kyllä tekee poikkeavan elämän helvetilliseksi. Ja tällainen syy seksikieltolaki varmasti olisi. Lesboille tulisi tehdä selväksi, että jos seksikieltolaki tulee, niin sen myötä myös heidän elämänsä muuttuu entistä kurjemmaksi. Jos heidän elämänsä on nyt suhteellisen mukavaa, niin miksi luopua tästä elämästä. Kannattaako se uhrata yhden lain takia ja kannattaako yhden lakipykälän takia hankkia suuren miesjoukon katkera viha niskoilleen. Lesbojen suojattu idylli voi päättyä nopeammin kuin uskotaankaan. Tietenkin voi mennä pyytämään apua uudelta liittolaiselta – Päivi Räsäseltä. En kuitenkaan suosittele.
Selvyyden vuoksi on mainittava, että iskun tulisi kohdistua nimenomaan lesboihin, ei homomiehiin, jotka sekä Ruotsissa ja Suomessa ovat sanoutuneet irti seksinostokieltolaista, ja myös kritisoineet lesboja heidän toilailuistaan ja konservatiivisten kristillisten valitsemisesta pääliittolaiseksi.
Jos lesbot haluavat estää sinun seksielämääsi, jäätkö kiltisti seisomaan tumput suorina? Mikset vastaavasti ryhtyisi estämään heidän seksielämäänsä?
Kun seksinostokielto herättää laajoissa joukoissa yllättävänkin voimakasta suuttumusta, on tärkeää kanavoida tämä raivo oikeaan kohteeseen. On turha suuttua ja rähistä kaikille naisille – liian laaja kohde. Lesbofeministit ovat värvänneet julkisuuteen tavallisia naisia tykinruuaksi puolustamaan suunnitelmiaan. Itse he lymyilevät sissitaktiikan oppien mukaan taustalla hyvin suojattuna. Strategisena tehtävänä olisi nyt ohjata miesten raivo oikeaan kohteeseen – nimenomaan lesbofeministeihin. Lesbofeministien Al-qaida tyyppisenä strategianahan näyttää olevan mies-nainen vastakohdan kärjistäminen yhteiskunnassa, jota kautta he itse saisivat enemmän valtaa ja heidän aatteensa laajempaa kannatusta. Tähän miinaan ei kannata astua.
Ruotsissa eivät lain vastustajat käyneet vastaiskuun lesbofeministejä vastaan. Ruotsissa on perinteisesti valtiokoneistossa ollut 60-70 luvun radikaaliajoista lähtien tietty asema homoilla ja lesboilla: esimerkiksi Ruotsin poliisilla on homokiintiöt. Ruotsissa on välillä avoimestikin puhuttu ”homomafiasta” ja sen vahvasta asemasta poliittisessa päätöksenteossa. Homomyönteisen politiikan tuloksista on esimerkkinä Moodysonin elokuva ”Fucking Åhmål”, jossa ihannoidaan alaikäisten tyttöjen lesboilua. Kuinka vahva lesbomafia Suomessa on olisi hyvä selvittää; feministilesbothan ovat itse ilmoittaneet taktiikakseen verkottumisen, eli valtionhallinnon tehtävissä, politiikassa ja yleisradiossa toimivat lesbot pitävät yhtä ja vaihtavat tietoja lesbolaisuuteen tai feminismiin kriittisesti suhtautuvista ihmisistä ja heidän urakehityksestään. Jos näitä verkostoja käytetään poliittisiin päämääriin on avoimen demokratian nimissä näiden verkkojen jäsenet selvitettävä. Perinteisestihän seksuaalinen suuntautuminen on ollut yksityisasia, mutta kun se näin voimakkaasti kietoutuu muiden ihmisen seksuaalisuuden yksityisyyttä rajoittavien lakien säätämiseen, on se tässä yhteydessä julkistettava.
Ruotsalaisten seksköplagin läpimenoon vaikutti myös ruotsalaisten hysteerinen periaate päätyä aina keskustelun jälkeen jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Meillähän tällaista perinnettä ei ole, vaan suomalaista perinnettä kuvaa se, että ennen lapsille annettiin nimiksi Varma ja Kosto. Mitään painetta saavuttaa konsensus lesbofeministien kanssa ei ole, vaan jokainen lain tuomat turhauma tullaan kyllä suomalaiskansalliseen tapaan suoraan kaatamaan aiheuttajan, eli lesbojen niskaan.
Vastaiskun on siis kohdistuttava ”esikuntaan”, kuten RUK:ssa jo opetettiin. Koska esikunta on tässä tapauksessa bunkkeroitunut lesboravintoloiden nurkkapöytiin, ei ole muuta mahdollisuutta kuin iskeä laajemmin lesboja vastaan. Lesbot voivat sitten keskenään selvittää feministisiipensä kanssa sen, kannattaako ehdoin tahdoin lähteä rettelöitsemään ja ärsyttämään heteromiehiä. Jos lesbot haluavat olla rauhassa ja harjoittaa seksiä rauhassa, olisi heidän järkevää antaa myös heteromiesten harjoittaa seksiä rauhassa. Ruotsista poiketen suuri osa suomalaisista on juntteja – ja vielä ylpeitä siitä. Kunnon juntille ei tarvitse muuta kuina antaa syy, niin hän kyllä tekee poikkeavan elämän helvetilliseksi. Ja tällainen syy seksikieltolaki varmasti olisi. Lesboille tulisi tehdä selväksi, että jos seksikieltolaki tulee, niin sen myötä myös heidän elämänsä muuttuu entistä kurjemmaksi. Jos heidän elämänsä on nyt suhteellisen mukavaa, niin miksi luopua tästä elämästä. Kannattaako se uhrata yhden lain takia ja kannattaako yhden lakipykälän takia hankkia suuren miesjoukon katkera viha niskoilleen. Lesbojen suojattu idylli voi päättyä nopeammin kuin uskotaankaan. Tietenkin voi mennä pyytämään apua uudelta liittolaiselta – Päivi Räsäseltä. En kuitenkaan suosittele.
Selvyyden vuoksi on mainittava, että iskun tulisi kohdistua nimenomaan lesboihin, ei homomiehiin, jotka sekä Ruotsissa ja Suomessa ovat sanoutuneet irti seksinostokieltolaista, ja myös kritisoineet lesboja heidän toilailuistaan ja konservatiivisten kristillisten valitsemisesta pääliittolaiseksi.
Jos lesbot haluavat estää sinun seksielämääsi, jäätkö kiltisti seisomaan tumput suorina? Mikset vastaavasti ryhtyisi estämään heidän seksielämäänsä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
´´suomalaista perinnettä kuvaa se, että ennen lapsille annettiin nimiksi Varma ja Kosto. ´´
..
Varma Kosto !!!!
Hahhhahhaaaa !
Eihän kellään voi olla tuollaista nimeä !
Miksi ajattelet,että lesbot ovat pahoja? Löysin elämäni rakkauden,joka on samaa sukupuolta. Vain rakkaudella on väliä. En minä ole kenenkään muun seksi-tai muuhun elämään puuttumassa=)
Äläs nyt turhia mesoa.
Ei heterolla ja lesbolla (tai homollakaan) ole muuta eroa, kuin se rakkauden kohde. Ei ole muuta väliä, kuin se, että on onnellinen eikä satuta ketään. Ei lesboja voi yleistää,koska jokainen on oma yksilönsä. Näin on myös muiden suuntausten ja heterojen kohdalla.
Esimerkiksi eivät heterot voi väittää olevansa yleisesti parempia,koska maailmassa on esimerkiksi aika monta heteroraiskaajaa.
Mutta en halua kiistellä,ketkä ovat parhaita. Jokainen ihminen on oma ainutlaatuinen itsensä ja jollekin se kaikkein paras!
Mutta voiko lesbo tehdä näin enää tulevaisuudessa? Keskustelkaa niiden kanssa jotka kilpailevat miesten ärsyttämisessä ja Machoilussa kannattaako ylenmääräinen vihastuttaminen?
..vain omasta puolestani,että tosiaankaan en aio puuttua muiden henkilökohtaiseen elämään.
Ei se nyt ihan sivistynyttä ole suoranaisesti provosoida ja pahantahtoisesti kiusata miehiä.
Mutta toisaalta,jotkut tietyt miehet,jotka vastustavat homoseksuaaleja ja lesboja,ärsyyntyvät jo heidän olemassaolostaan. Eikö se mene jo vähän yli? Silloin voi mennä vähän itseensä. Esimerkiksi en minä ole ketään tahallani ärsyttänyt,mutta silti jokut haluavat kuvitella niin. Typerää.
Ja oikeasti,kyllä miehetkin ovat suoranaisesti provosoineet ja tuottaneet pahaa mieltä naisille,eli tasapuolisuus ei ole yllättävää.
Minusta olisi vain paras keskittyä omaan elämäänsä,yrittää tehdä siitä mahdollisimman hyvä ja kohdella toisia lähtökohtaisesti rakastaen ja hyväksyen. Jos tulee asiatonta kommenttia,siihen on täysi oikeus puolustautua,mutta viisainta on jättää omaan arvoonsa.
http://gaytoday.badpuppy.com/garchive/world/020800wo.htm
Jäljet sylttytehtaalle!