Kuka uskovaisista on sinua kaikkein lähimpänä?
Kaikki luodut on minua yhtä lähellä ei ole kukaan toinen toistaan edellä.
Hengellisesti keskenään olette eri tasolla, sillä ne uskonnonharjoittajat jotka ovat luoneet minusta omia mielikuviaan ovat todellisesta hengellisyydestä omaavista ihmisistä ovat yhtä eri tasolla, kuin on koira ja ihminen.
Kaikki luodut on minua yhtä lähellä ei ole kukaan toinen toistaan edellä.
Hengellisesti keskenään olette eri tasolla, sillä ne uskonnonharjoittajat jotka ovat luoneet minusta omia mielikuviaan ovat todellisesta hengellisyydestä omaavista ihmisistä ovat yhtä eri tasolla, kuin on koira ja ihminen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
1. Joh. 4:8>> "Joka ei rakasta, ei ole oppinut t u n t e m a a n Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."
Onko ihmisellä vapaa tahto mahdollistaa suhteensa rakkauteen? Todella vapaa tahto voisi vapaasti valita rakkautensa kohteen materian, viettien, hengen jne suhteen. Miksi jotkut ovat rakkaudettomimpia kuin toiset, siksikö että ovat perisyntisiä?
Ovatko he valinneet vapaasti vaajavaisuutensa ja sitä kautta rakkaudettomuuden?
Miksi toinen syntyy mahdollisuuksiltaan parempaan kuin toinen?
Onko niin, että jumalan on laitettava tuo ajatuksellinen kausaalinen-ketju vain yksinkertaisesti poikki, saadakseen ihmis'suhteensa kuntoon, jolloin jumalan tuntemus ongelma ratkeaa, tosin tapahtuuko se oikeudenmukaisuuden kustannuksella?
Eli laitetaanko jumalan työ tässä yksinomaan ihmisen syyksi, vaikka pohjimmainen causa on aina jumala itse, siis jos oletetaan yleisen kristillisen jumal-määrittelmän siitä "minkälainen" on tehnyt ja mitä olevan pohjalla.
"Onko ihmisellä vapaa tahto mahdollistaa suhteensa rakkauteen? Todella vapaa tahto voisi vapaasti valita rakkautensa kohteen materian, viettien, hengen jne suhteen."
Rakkaus ei ole suoranaisesti tahdon asia, mutta sitä voi 'kasvattaa'. Ensin pitäisi löytää myötätunto ennenkaikkea itseään kohtaan ja lopettaa kaikenlainen tuomitseminen ja arvosteleminen. Siitä seuraava askel rakkauteen on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Kun vähitellen on alkanut hyväksyä itsensä hyvine ja huonoine puolineen, alkaa tuntemaan rakkautta itseään kohtaan ja samalla myös kaikkia muitakin ja yleensä koko maailmaa kohtaan . Siis koko tämä rakkauden löytämisprosessi itsessä on täysin ihmisen vapaan tahdon mukaista. Siihen ei voi vaikuttaa kukaan toinen. Jumala tosin on koko ajan alkuun 'hiljaisena' läsnäolona mukana ja vähitellen Hänen vaikutuksensa alkaa tulla yhä enemmän esiin rakkauden löytäneen ihmisen ajatuksissa, tuntemuksissa ja käyttäytymisessä eli ihminen on tullut "tuntemaan Jumalaa". Monet kutsuvat tällaista rakkauden löytänyttä ihmistä 'valaistuneeksi', jotkut ehkä jopa viisaaksi. Se ei ole vain joillekin annettu mahdollisuus, vaan se on vapaasti tarjolla kaikille!
"Miksi jotkut ovat rakkaudettomimpia kuin toiset, siksikö että ovat perisyntisiä? "
Tuo sana 'perisynti' pitäisi poistaa koko sanastosta. Sitä kuvaa paremmin sana 'karma' (tosin siitäkin on montä vääristynyttä mielikuvaa).
Rakkauden vastakohta on pelko. Mitä rakkaudettomampi ihminen, sen enemmän hän pelkää sisimmässään. Useimmiten se pelko muovautuu vähitellen vihaksi, epäilyksi ja monentasoiseksi taistelu/puolustus-asenteeksi. Sellainen ihminen kohtaa juuri sitä, mitä hän pelkää; toisin sanoen hän luo sitä todellisuuteensa...ja saa siitä todellisen kokemuksen, jota hänen karmansa on etsinyt. Tässä tällaisessakaan rakkaudettomuuden kokemuksessa siis ei ole mitään tuomittavaa; se kuuluu tai on kuulunut meidän jokaisen kehitykseen kohti rakkauden jälleenlöytymistä itsessämme ja siis Jumaluuden ymmärtämistä omassa itsessämme.
Jatkanko? (en siksi, ettet tietäsi vastauksia...)
Jatka toki.
Minä narkomaanista syntynyt katu-lapsi, joka vaellan ja vietän yöni viemäreissä, olen kylläkin kuolemassa haavoihini, jotka haavat sain toisen samanlaisen likaisesta veitsestä. Haavat ovat pahasti tulehtuneet vähäisen hygienian ja n a u t i t u n [ihanan valuvan mätää] pahantuneen ravinnon vuoksi. No tuskaani yritän vanhemmiltani koskaan saamattoman rakkauden avulla elää läpi, tosin tarvitsen propaania ja jämä-piikeistä saamaani "hevosta" ja muuta paskaa suoniini jotta jaksan hetken kuulla rakkauden kasvusta lisää.
"Miksi toinen syntyy mahdollisuuksiltaan parempaan kuin toinen?"
Jokaiselle ovat kaikki mahdollisuudet olemassa. Se millaiseen perheeseen syntyy, on oma valinta sielutasolla. Toisin sanoen itse haastaa itsensä tajuamaan jotain itselleen tärkeää niissä olosuhteissa (ajassa, paikassa ja ympäristössä), johon on valinnut syntyvänsä.
Jotta tämän ymmärtäisi edes alustavasti, on hyväksyttävä ajatus reinkarnaatiosta ja siitä, että ihminen on enemmän kuin fyysinen keho ja sen elämä.
Ps. Jostain syystä minusta tuntuu, että tuo kuvaus itsestäsi ei pidä paikkaansa, mutta onhan niitä monen moista elämäntarinaa olemassa. Jokainen niistä on OK sielun kannalta (vaikka ihmismieli sanoisi muuta...ja varsinkin monet uskonnot).
"Onko niin, että jumalan on laitettava tuo ajatuksellinen kausaalinen-ketju vain yksinkertaisesti poikki, saadakseen ihmis'suhteensa kuntoon, jolloin jumalan tuntemus ongelma ratkeaa, tosin tapahtuuko se oikeudenmukaisuuden kustannuksella?"
Niin kauan kuin ajattelemme Jumalan meistä erillään olevaksi olennoksi, emme voi ymmärtää elämää ja sen tarkoitusta. Se Jumala, johon minä uskon, on kaiken elämän ensimmäinen luoja ja alkulähde; ajatus ('sana', sointu, värähtely ja siis energia) ja siihen liittyvä ääretön tietoisuus. Me olemme kokonaisuudessamme aivan sitä samaa olemusta; erona on vain vielä ihmismielemme hyvin vajavainen tietoisuus (johtuu tästä tämän planeetan 'elämän kokemisen ohjelmasta'), mutta joka koko ajan on kasvamassa jokaikisestä elämänkokemuksestamme (se on aina kasvavaa) ja kaikesta siitä tiedosta, mitä meille annetaan koko ajan (niitäkin pitää osata etsiä!).
Riippuu siis meistä itsekustakin, millainen suhde meillä on alkulähteeseemme, jota kutsumme Jumalaksi. Se ei siis ole meistä erillään oleva entiteetti, vaikka meistä tuntuisi niin tämän hetkisestä elämän ymmärryksestä käsin. Jumalan tuntemus on aina jokaisen oman etsinnän tulosta. Se mitä toinen on tajunnut siitä, ei voi olla kuin viitteenä toiselle (kuten myös raamattuun yms. uskominen) eikä sinänsä johda todelliseen Jumalan tuntemiseen. Se siis tulee ainoastaan löytämällä "Jumalan valtakunnan" sisäisestä itsestään.
Mielestäni Jumalan oikeudenmukaisuus on siinä, että jokaisella on samat mahdollisuudet kokea mitä tahansa elämää ja niin monta kertaa kuin tuntee tarvitsevansa, sama oikeus valita omat näkökantansa, täysin vapaa valinta kokea minkälaista elämändraamaa tahansa ja myös mahdollisuus muuttaa minä hetkenä tahansa valintansa täysin uusiin puihin. Ensimmäinen valinta on, että hyväksyy nämä mahdollisuudet :).
"Eli laitetaanko jumalan työ tässä yksinomaan ihmisen syyksi, vaikka pohjimmainen causa on aina jumala itse, siis jos oletetaan yleisen kristillisen jumal-määrittelmän siitä "minkälainen" on tehnyt ja mitä olevan pohjalla."
Lyhyesti sanottuna; Jumala on antanut meille Elämän (joka on ikuinen) ja täysin vapaan valinnan tutkia Sitä. Hän ei puutu suoranaisesti meidän valintoihimme, mutta on niissä aina mukana. Vastuu on siis aina itsellä...katsoipa sitä mistä päin tahansa.
Siis mekin olemme luojia ja tuomme todellisuuteemme omien asenteidemme ja ajatuksiemme mukaista jälkeä. Yleensä tietämättöminä tarkemmin *luomisen laista* tosin luomme juuri sellaista elämässämme, mitä emme oikeastaan halua! Noh, tämä aihe menee nyt asian vierestä ja olisi sinällään toisen keskustelun aine, joten en siitä nyt enempää.
Vastasinko jo kysymyksiisi? Näkökantani ovat enimmäkseen ei-kristillisiä perinteisen ajatusmallin mukaan. Tarkoituksenani ei ole muuttaa kenenkään uskomuksia tai halveksia niitä; kerron vain yksinkertaisesti millaisia ajatuksia minulla on mm. näistä sinun kysymyksistäsi.
With love! Enk-el
luulet että perisynti voidaan poistaa, kun sitä ei saanut edes Raamatun
ns.kaikkivaltias poistettu, vaan Aatamin hedelmän syönnin hän/he joutui/joutuivat korvaamaan tappamalla itsensä.
Perisyntiin uskominen on kristillistä höpö höpöä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustinus i h m i s e n ä [biologis-psyygis-fyysinen kokonaisuus]
merkityksettömänä, sillä minusta vain "Katoamaton" [ kehon "Tarkkailija"/"Kuski"] merkitsee.
Tuo reinkarnaatio-oppi on ihan helvetistä. Sielu ei valitse syntymäänsä, sen luo Jumala. Rakkautta annetaan ihmisten käsien kautta, ja olosuhteiden vaiktukset ovat säätämässä mihin pystymme. reinkarnaatio julistaa Jumalan kaikkivaltiuden olemattomaksi, sielut hoopoilevat miten sattuu.
Se joka itse itsensä nostaa, alennetaan.
"Yhden totuuden" kiihkoilijat ja myyttien/ihmisen palvojat joutuvat myöntämään virheensä