Eikös onnellisuus olekin niitä tärkeimpiä, ellei peräti tärkein asia elämässä?
Jos feminismiin taipuvaiset, 5-kymppiset, lapsettomat ja miehettömät uranaiset ovat kerran onnellisempia kuin "synnytyskoneina" toimineet "epätasa-arvoiset" perheenäidit, niin miksi he sen onnellisuutensa peittävät niin tehokkaasti?
Puhdasoppiset telaketjufeministit ne vasta tehokkaasti onnellisuutensa peittävätkin.
Vai oletteko te nähneet aidosti onnellista feministiä?
Jos feminismiin taipuvaiset, 5-kymppiset, lapsettomat ja miehettömät uranaiset ovat kerran onnellisempia kuin "synnytyskoneina" toimineet "epätasa-arvoiset" perheenäidit, niin miksi he sen onnellisuutensa peittävät niin tehokkaasti?
Puhdasoppiset telaketjufeministit ne vasta tehokkaasti onnellisuutensa peittävätkin.
Vai oletteko te nähneet aidosti onnellista feministiä?
Vastaukset 35
Vanhimmat
ei voi olla onnellinen. Jos hän olisi onnellinen, se olisi ristiriidassa feminismin kanssa. Nuoria naisia pitäisikin suojella feminismiltä, sillä jatkuva viha ja yleinen onnettomuus on iso terveysriski.
..olen onnellinen - sanokaa mitä haluatte !
Ei feminismi vie minulta onnea pois, eikä tietty kyynisyyteni miehiä kohtaan pilaa elämääni.
Olen oman tieni kulkija ja ylpeä siitä !
että onnellisuudellasi viet pohjan uskottavuudeltasi feministinä?
Feminismi on itsekkyyteen perustuva aate, ja näin ollen et voi olla uskottava sortoväitteidesi kanssa, jos olet tyytyväinen elämääsi.
No jopas oli nokkela kannanotto. Feministi voi hyvinkin olla onnellinen omana itsenäisenä itsenään. Taannoin oli tällä palstalla keskustelua siitä kummatko olisivat onnellisempia, miehet vai naiset. Miehet jostain syystä vajoavat syvemmälle, naiset taas osaavat useammin pitää huolta asioistaan huolistaan huolimatta ja siinä on perusta hyvälle elämänhallinnalle. Turha tästä on feminismiä tai naisia syyttää. Naisissa vaan elämä asuu niin sitkeästi, ettei sitä elämänhalua ja iloa voi siltä riistää. Sorto ja vähättely on asia erikseen, sitä ei tarvitse sietää.
lienet feministi?
"Naisissa vaan elämä asuu niin sitkeästi, ettei sitä elämänhalua ja iloa voi siltä riistää."
Naisissa vain kuolemanpelko (pelko joutua elämänsä pahuuksista tilille) asuu niin sitkeästi että siksi naiset haluaa elää mahdollisimman pitkään, vielä vanhanakin yrittävät vältellä vastuita välttelemällä viimeistä tuomiota...
Miksei saisi olla itsekäs?
Oletko nainen, kun niin tarkkaan tunnet naisen tunnot?
Ja mitä pahaa itsekkyydessä on ?
Miehet ovat olleet jo vuosisatoja itsekkäitä, joten turha meitä feministejä on syyllistää, vaikka ajatusmaailmaamme kuuluukin tietty narsismi.
olla feministi tuon tietääkseen. Ristiriidan, joka onnellisuuden ja feministisyyden välillä vallitsee, näkee sokea Reettakin.
Ei pidä paikkaansa.
on paha asia. Jossain määrin on tietysti valvottava omia etujaan, sillä täysin epäitsekäs ihminen kuolee pois jo muutamassa viikossa. Voidakseen toimia hyvin ja oikeudenmukaisesti, on säilytettävä toimintakykynsä.
Se, että joku mies on joskus ollut itsekäs, ei tietenkään tee feministien itsekkyyttä yhtään oikeutetummaksi. Tämä ei kuitenkaan ole tässä keskustelussa oleellista. Feminismi ja onnellisuus ovat joka tapauksessa toisensa poissulkevia asioita.
Miksei feministi ole onnellinen?
naisten pyrkimystä oman asemansa parantamiseen. Itsekäs ideologia oman asemansa parantamisesta. Toisaalta feminismi on tasa-arvopyrkimystä. Käytännössä feminismiin liittyy siis aina ajatus sorretun uhrin asemasta, muuten feminismi on sisäisesti ristiriitaista. Jos nainen on onnellinen hän ei siis voi olla feministi. Tämän takia ne naiset, jotka päättävät alkaa feministeiksi, suggeroivat itsensä onnettomaan mielentilaan osoittaakseen itselleen "sorron".
Pidätkö feminismiä vain jonkinlaisena puolueena tai poliittisena liikkeenä?
Jos näköalasi on noin kapea, ota enemmän selvää naisnäkökulmasta.
"Päättävät alkaa feministeiksi" - todellakin. Niin nätisti se sujuu?
ja monissa yhteyksissä havaittu, että feministin mielipidettä ei voi millään rationaalisella argumenaatiolla muuttaa, vaikka se miten selkeästi osoitettaisiin vääräksi. Käyttäytmistieteilijät ovatkin melko yksimielisiä siitä, että feminismiin liittyy nimenomaan voimakas itsesuggestio. Tämä edellyttää vahvaa sitoutumista omiin, usein harhaisiin, uskomuksiin. Feminismi on siis nimenomaan yksilön henkilökohtainen, vakaumuksellinen valinta.
Siis mitä on feminismi?
Jaaritelkaa nyt ensin se selväksi.
totuutta oikein taitavasti väistellen, mutta totuus ei siitä tietenkään muuksi muutu. Osoitat erittäin havainnollisesti todeksi edellisen viestini sisällön. Tähän demonstraatioon onkin hyvä päättää tämä keskustelu.
Hyvää yötä.
Olen nähnyt ja kokenut tarpeeksi voidakseni luetella itsekin tunnistamiasi naisten "tuntoja". Onneksi en ole itse nainen. Enkä halua tätä palstaa enempää olla tekemisissäkään enää koskaan naisten kanssa!
..ja onnellisuus olla toisensa pois sulkevia asioita. Tai yleensä mikä tahansa tavoitteellinen toiminta ja onnellisuus ovat toisensa poissulkevia. Ihminen on Tietäjän ajattelun mukaan onnellinen ainoastaan lopettaessaan kaiken toiminnan. Toimintahan on aina pyrkimystä parantaa tilannetta.
Miksei feministi voi myös olla seitsemän lapsen kotiäiti? Feminismi tarkoittaa ainoastaan sitä että naisille annetaan mahdollisuus valita haluavatko he jäädä kotiin vai ei. Aikaisemmin tällaista mahdollisuutta ei ollut.
Sanoit: " Feminismi tarkoittaa ainoastaan sitä että naisille annetaan mahdollisuus valita haluavatko he jäädä kotiin vai ei."...
Itse asiassa olet nyt tässä feminismi-määritelmässäsi eri mieltä esim. tämän maan feministien kanssa, jotka mm. vastustavat kodinhoidontukea, ja kokevat kotihoidon valitsevan puolison olevan ulkona "yhteiskuntaelämästä".
Myös esim. samapalkkaisuus työelämässä -ideaali ei vielä mahtuisi tämän feminismi-määritelmän alle.
Muutenhan tuo feminismin määritelmäsi, ilmaistuna vielä aika voimakkaasti "ainoastaan sitä, että..."... on aika kiehtova. Tuon määreen mukaan esim. vaimonikin olisi feministi, minäkin mitä suurimmassa määrin.
Tosin sitten esim. koen, että tasa-arvon ajamiseen liittyy myös muita asioita. Mutta täten julistaudun itsekin määritelmäsi mukaisesti feministiksi, ja sitten tästedes minua ei tule moittia feminismivihamieliseksi, vaan olen pro-kotiinjääntitaityöelämävalintamahdollisuudenedistämisfeministi.
Ja kaikki mielipide-eroni esim. palstan fanaattisten äärifeministien kanssa on nyt tulkittava vain feminismin sisällä oleviksi pikku mielipide-eroiksi, kun tästä päälinjasta olemme viimein päässeet yhteisymmärrykseen, jopa siinä määrin, että minäkin voin lukea itseni feministien kasvavaan ja onnelliseen ryhmään.
Kiitos avarasydämisyydestäsi.
On hieman vaikeaa osallistua keskusteluun sen maan feministisistä lausunnoista, kun joutuu tyytymään ainoastaan proffan värittä... välittämään sanomaan asiasta. Esim. Ruotsissa tai maassa, jossa on paljon kotona olevia maahanmuuttajanaisia, heidän keskuudessaan ongelman voisi katsoa olevankin ihan todellinen. Ts. eristäisi nämä naiset sujuvasti yhteiskunnan ulkopuolelle. Yllättävän usein nimittäin nämä kotiäitimaahanmuuttajat eivät vuosien aikana ole edes oppineet auttavasti uuden kotimaansa kieltä. Tätä taustaa vasten ymmärrän huolen. Vaikeaa sanoa asiasta enempää, koskapa yksityiskohdat puuttuvat.
Kuinka monta äärifeministiä muuten tällä palstalla on?
Toinen asia, joka tuli mieleeni on: voisitko määritellä millä tavalla tuo kotihodontuki on tasa-arvokysymys? Siis enää nykypäivänä Suomessa, koskapa Suomessa saa alle 3-vuotiaasta lapsesta kotihoidontuella mahdollisuuden hoitaa omaa lastaan kotona? Sehän on jo saavutettu etu, jonka feministit ovat mahdollistaneet. Ja nyt on turha kysyä, mikä nais/feministijärjestö sen aikaansai, koskapa itsekin puhut noin yleisesti vain feministeistä. Esim. Mönkäreen näet ennen kaikkea feministinä, etkä demarina tai ministerinä.
Tuo "ainoastaan" lauseeni on nyt käsitetty väärin, sillä kohdistin sen vain tuohon tiettyyn tapaukseen jossa puhuttiin feministien kotiäitiyden vastustamisesta. :-)
Mitä tulee tuohon kodinhoidontukeen.. Jopa *työtön* saa enemmän minimityöttömyysrahaa kuin kotiäiti (tai -isä), joka kuitenkin tekee tietynlaista työtä kotonaan. Tämä on minusta vääryys, joka tulisi korjata. Yhteiskunnassa muutenkin kotiäitiys nähdään jonkinlaisena "hupsuutena" ainakin meidän nuorten naisten keskuudessa. Tätä asennetta tulisi mielestäni muuttaa. Lisäksi minusta tulisi kannustaa vanhempia tekemään enemmän osapäiväisiä töitä (ja ennen kaikkea antaa heille kunnon mahdollisuus siihen) lasten ollessa kouluikäisiä. Näin itse aion tehdä sitten kun on lasten aika. Ensin jään kodinhoidontuelle ja tämän jälkeen sitten töihin osapäiväisesti. Uskoisin että pidemmän päälle tällaisen mallin tukeminen vähentäisi huomattavasti nuorison ja lasten oirehtimista nykyiseen tilanteeseen, jossa kummatkin vanhemmat käyvät töissä ja työpäivät menevät usein jopa 10 tuntisiksi työmatkoineen. Tämä puolestaan vähentäisi rahoitusta, jota tarvitaan lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon. Joka viidennellä koululaisella on psykologisia oireita. Tämän pitäisi jo kertoa jotakin asiasta. Kun nyt naisille on annettu mahdollisuus lähteä töihin, heille ei juurikaan ole annettu mahdollisuutta *jäädä* kotiin. Samat oikeudet tulisi tietenkin vaatia myös koti-isille. :-)
...kaikki nämä vuodet - feministi, jolla on tasapainoisia ja realistisia ajatuksia myös perhepolitiikasta! Upeaa!
Mun rouva on mm. kanssasi samoilla linjoilla, mitä suurimmassa määrin. Tällä palstalla sitten onkin tullut enempi ilmeisesti noita muiden feminismin alajaoston edustajien kommentteja, jotka ovat kyllä aiemmin nakertaneet käsitystämme feministien väitetystä perheystävällisyydestä sen sijaan, että ajaisivat sosiaalidemokraattisten sinkkupalkansaajanaisten asiaa yksinomaan...
..olen vasta 21-vuotias opiskelija, joten eipä tässä ole hirveästi aikaa ollut keskittyä tällaisiin asioihin vaikka niitä vuosia olenkin toki ajatellut. :-) Toki viimeisimmässä Tulvassa (Naisasialiitto Unionin lehti) oli muuten nuori murkkuikäinen tyttö, joka kirjoitti feministisiä satuja lapsille. Joten kai sitä niinkin nuorena voi jo aloittaa. :-)
Kun taas niin tietävästi puhut, niin kerropa nyt ketkä kaikki tämän palstan feministit ovat Anuliinan kanssa eri mieltä? Itse ainakin olen täällä korostanut myös sitä, että feminismi on sitäkin, että kotiäitejä arvostetaan siinä missä uraohjuksiakin. Ja että kotiäideille maksetaan yhtä hyvin kuin ansiotyötä tekeville. Sen tiedän ettei tämä missään toteudu, mutta silti se on feministinen ajatus.
sillä itselleni oli itsestään selvyys olla kotona lapsen kanssa, niin se oli mieheni (ei ollut kauaa) joka jäkätti lähes päivittäin, että minun pitäisi mennä töihin. Kerran suutuin, ja sanoin, että mikäli se rahasta on kiinni (rahasta hän aina puhui) niin selvä, ryhdy maksamaan minulle käypää vuokraa sen sijaan että kiinaat asunnossani puoli-ilmaiseksi. Piti poika suunsa kiinni vähän aikaa.
Nykyinen tilanteeni; olen todellakin palkansaaja, pitääkö SITÄKIN nykypäivänä hävetä?? Ok, nyt en voi lähteä työttömysturvalla eläjäksi, kun on tärkeä kokous maanantaina, mutta hoidan sen heti sen jälkeen. Sittenkö olen kelpo ihminen??
Maailmassa on paljon epätasa-arvoa. Ei silmien sulkeminen maailman ongelmilta tee ihmisestä onnellista.
Naiset eivät osaa olla tyytyväisiä mihinkään, näin ollen he eivät osaa olla myöskään onnellisia.
Heidän ahneutensa, itsekkyytensä, röyhkeytensä, omahyväisyytensä, ylimielisyytensä, pöyhkeytensä ja epärealistiset haihattelunsa tuhoavat heidän ja ympärillään elävien onnellisuuden.
Olen ihan onnellinen!
Kuulostaa ihan siltä kuin arvon kirjoittaja itse ei olisi kovin onnellinen. Valitusvirsikin näkyy pysyvän samana päivästä toiseen.....
Minä ainakin olen superonnellinen, kun kevätkin saapuu ja se on ihanaa intohimoisen rakkauden aikaa. Aurinko paistaa ja on valoisaa, vierelläni on maailman suloisin mies jonka kainaloon voi käpertyä ja nukahtaa lämpimään syliin. Mutta kel onni on sen kätkeköön...
..merkittävästi tyytymättömämmältä kuin useimmat tämän palstan feministit.
..ja sieltä minua katsoi aidosti onnellinen ... feministi... huomasin tänään olevani sellainen.
Liity sinäkin.
en ole