Silloin tällöin aina käyn katsomassa miten menee. Täällä....tai omalla ikäkauteni sivustolla sitä mukaa kuin ikää tulee lisää. Ja samalla totean yleensä etten kuulu joukkoon. Oikeastaan joka ikinen kerta.
No nythän sitten olisin voinut olla reagoimatta sen enempää koko juttuun.....olla siis hiljaa ja pyöriä omissa ellipseissäni. Nekun ei ole kai ympyröitä :-)
Mutta mutta...mutta kun tekee kuitenkin mieli heittää sekaan jotain .....kun muutkin. :-))
Olisinkin kysynyt mahtaako löytyä samanlaisia osittain (?) vieraantuneita muita kuin minä vai onko porukka ihan homogeenistä ja tyytyväistä menoon?
50v palstalle kirjoittelin useamminkin mutta tämä 60v on ollut jo sellainen, etten tunne omaksi montaakaan aihetta. Tuntuu kuin ihan hukkaan menisi aika lukiessani juttuja täältä. Elämässä kun tuntuu olevan paljolti muutakin (tekemätöntä) ja tekemättömäksi jäävää kuin tämän palstan ihmeet.
Toki olen tietokoneitten ja muitten vempeleitten kanssa muuten sinut ja teen mm. nettisivuja aktiivisesti ja päivitän aiempia tekeleitäni mutta olen alkanut (tietoisesti?) vähentää koneitten käyttöä. Palata luontoon ja yksinkertaisempaan elämään. Työn ohella.
Tuntuu siltä, että ihmisten aiheet koskettelevat ihan jokapäiväisiä asioita jotka sinänsä ovat luonnollisia tapahtumia mutta ei niitten tiimoilta luulisi suuria pohdintoja syntyvän enää tässä iässä........
Todella syviä pohdintoja tunnutaan välttelevän ja kaikenlaiset pinnalliset heitot vastauksissa ovat yleistä......en jaksa sellaista ja siksipä kai vierailut täällä on olleetkin lyhkäisiä. Syvyyttä omaan elämään/kuolemaan täältä ei löydy lisää.
Ja ainoa tosiasia joka ihmisen elämästä tiedetään on juuri kuoleminen....kaikki muu on arvailua :-) Kun aloitin 50 palstalla kerran aiheesta kekskustelun niin jopa terveysalan silloinen ammattilainen (?) oli sitä keskustelua tyrmäämässä.
Löysin tällaisen jutun pätkän mutten muista kuka oli se julkimo kun tämän sanoi;
"On säälimätöntä jollei oikeasti keskustella siitä, mikä on elämän perimmäinen tarkoitus.
Ilman sitä ihmiset eivät tiedä mihin pyrkiä. Ja elämän tarkoitus taas riippuu siitä jatkuuko elämä kuoleman jälkeen vai ei."
Joo.....ei sitten sen kummempaa kuin; eläkää ihmisiksi. Mitä se sitten kenellekin tarkoittaa :-)
Pervers-runoilija
26
384
Vastaukset
- veteen piirretty viiva
Eipä jäänyt mitään muuta kommentoitavaa kuin, etää tyhjää puhut itsekin. Tyhjäksi olisi voinut tämäkin kommenttiosio jäädä. Ei sen syvällisempää.....
- non-rec
Olen lueskellut ja vähän kirjoitellutkin tälle/näille palstoille ehkä puolen vuoden verran, omaan ikäviiteryhmääni eli kuuskymppisiin eniten. Kovin hyvin en systeemejä tunne, mutta on alkanut huolettaa; mikä "käyränpohja" meidän kuuskymppisten palstalla oikein on, kun viestimäärä (per vrk?) on meillä vain murto-osa viiskymppisten ryhmään verrattuna, ja myös seitenkymppisissä aktiivisuus on vähintään tupla meihin verrattuna?
Mikä on meille pistänyt tulpan suun (näppäinten) eteen?
Olisko puute ns. ottavista aloituksista? Varmaan näinkin on, mutta ei kait se selitä koko vaikenemisen intoa. Mikä meistä on tällaisia tuppisuita tehnyt? Joskus täälläkin on juttu lentänyt jopa letkeästi, vaan eipä enää aikoihin. Myönnän olevani osasyyllinen, koska meillä jokaisella on rajaton mahdollisuus keskustelujen aloittamiselle. Laiska olen ollut - mutta enpä taas pariin viikkoon ole ollut nettiyhteyksien päässäkään.
Viiskymppisten palstoilla on pistänyt silmään hurtti huumori ja nopea letkeä viestinvaihto; siellä juttua pistetään tulemaan usein erittäin hauskasti, vaikka aihe olisi rankkakin ja tekstit meidän palstalaistemme pirtaan mollaavia. Siellä annetaan takaisin, eikä olla pienistä irvailuista moksiskaan. Ja mukavaa tuntuu olevan. Ehkä joiltakin osin kuuluisin sinne paremmin kuin tänne, mutta kun en jaksa olla online-tyyppisessä chattijutussa mukana edes pikku pätkän vertaa...
Elämää kuitenkin mieluummin pohdiskelen kuin kuolemaa. Kuolema tulee vastaan varmasti, emmekä pysty siihen suuremmin vaikuttamaan. Tärkeämpää lienee se, miten elämme viimeisen/viimeiset vuosikymmenet - niihin voimme vielä jopa vaikuttaa. Ja jopa muuttaa luutuneita tapojamme ja mielipiteitämme!
Ehkäpä me piristytään kun aletaan lähestyä seitsemääkymppiä? Valitettavasti en ole edes puolivälissä.
(haukottelee ja menee nukkumaan... ;-D) - yön kuningatar...
Käyt täällä ja omalla ikäistesi sivuilla? Mikä sinun ikäsivusi on?
Keskustelut eivät sinua miellytä, miksi? Siksikö, ettemme puhu iäisyys asioista?
Miksi niistä pitäisikään puhua? Olemme syntyneet , elämme ja aikamme on poistua. Kukin jollakin tavoin uskoo elämänsä kaareen, vaikka ei uskovainen olekaan.
.
Uskonnolliset palstatkin täältä löytyvät, joten henkistäkin ruokaa löytyy jos sitä kaipaa.
Me elämme jokapäivä tässä ja nyt, siitä haluammekin keskustella. Ihan arkisista touhuistamme.
Voukhaamiset niin uskon kuin politiikan saralla ei meitä normi ihmisiä kiinnosta.
.
On niin paljon palstoja Suomi24 et sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin, kunhan etsii. Tuntuu kuin pitäisit itseäsi huomattavasti tämänpalstan kirjoittelijoiden yläpuolella. Miksi siis vaivauduit tulemaan? Me pärjäämme ilman sinun viisauttasi, ja vastaat vain itsestäsi kun sen aika tulee.
.
Tämä on keskustelupalsta, iloineen ja suruineen, sekö ei sinulle riitä?
Keskustelukerhoja on eri formaateilla pilvin pimein, etsi ja löydä.
Unohda meidät jatkossakin, olit loukkaava kaikkine viisasteluinesi.
Ja kirjoittele ikäisissäsi, mitäs tänne tulet! - on paljon muutakin
kuin tämä nettipalsta.
Osa vielä työelämässä, osa eläkkeellä,
On harrastuksia, lapsenlapset, keräämme ja säilömme marjoja, sieniä.
Joskus, miettinyt, onko 50 paljon työttöminä?
Tosiaan siellä paljon kirjoitetaankin, no, minulle ne aiheet ei useinkaan aukene. Välillä tuntuu se läpänheitto itsetarkoitukselta. Tehtaillaan aloituksia, monet niistä jäävät ankaksi.
Kyllä 40luvulla, ja 50 luvulla syntyneillä on erilainen tausta, ja monesti erilainen katsantokanta, yleensä elämään.
Itse käyn lukemassa aamuisin, joskus iltaisinkin, vastailen, jos siltä tuntuu.
Teempä joskus aloituksnkin.
Enemmän kirjoittelen lehtien palstoilla, missä on moderaattorit. Siellä aiheet pysyvät asiallisena, ja on monesti mielekiintoisia keskusteluja.
Ehkäpä sinunkin kannattaisi vilkaista niitä?
Siellä ei mennä henkilökohtaisuuksiin, asiasta vain erilaisia mielipiteitä, ei kirjoittajista.- Tällä käydään vain
Miksi tuli avaajan monisanaisesta kirjoituksesta vain yksi pieni asia esiin?
Vieläpä tuo nimetön sanoja, hänenkin huokaus miksi ei puhuta tärkeimmästä, no ne tärkeimmät on itse kullakin omassa järjestyksessä.
Nämä sivuthan on ikäryhmälle, ei sille ainoalle yhdelle asialle, tännehän voi avata vaikka aivotutkimusaseman. Ei kai kukaan ole sitä vastaan?
Kyllä elämää kannattaa pohtia ei kai siinä mitään, ja on monta tuhatta muutakin asiaa pohdittava ja ratkaistava, siitä se tämä elämä muodostuu.
Olisi joskus vaikka vuoden takaa hyvä saada selville mitä ketjun avaaja yleensä tarkoitti?
Kai lienee parempi etten kaikkea ymmärrä, sitä vaan ihmettelen ettei ollut aihetta sitten kuitenkaan. - naapurista,,,
että 40luvulla ja 50luvulla syntyneillä on erilaiset taustat, koulutukset ym.
Kun tänävuonna 49syntyneet täyttävät 60v, ovat kuin eri aikakaudelta tämän ikäpalstan kirjoittelijoiden kanssa.
Sanoit ; Siellä läpänheitto tuntuu itsetarkoitukselta. Totta, siellä osataan hupsutella, joka täällä on kielletty.
Joku aika sitten, eräs kirjoittaja korosti tämän palstan olevan fiksuille papoille ja mummoille, niin varmaan kun aloituksien anteja lukee.
Ainoat aloitukset ovat , mistä löytää mies ja seksin puute, joihin vastataan se oma mielipide, keskusteluksi se ei muutu mitenkään.
Kärttyiset ikägupet ovat pahimpia ilmapiirin pilaajia, halventavine kommenteineen.
Ei tänne sivuille ole kiirettä, ehkäpä kannattaa siirtyä 70v sivuille, siellä on iloinen meininki.
kuin elävässä elämässä ihmisten kanssa suuremmissa joukoissa kohdattaessa. Jotkut rupattelevat keveästi, heitellään puolin ja toisin muutamia, usein merkityksettömiä lauseita; joissain pikkuryhmissä keskustellaan enemmän tai vähemmän syvällisesti erilaisista aiheista ja niiden kohdalla voi halutessaan hetkeksi pysähtyä ja yrittää osallistua tietämättä etukäteen tuleeko huomatuksi tai ei, joskus keskustelu rönsyilee ja vaihtaa suuntaa, joskus yksi pitää esitelmää jostain aiheesta eikä huomaa ihmisten kiinnostuksen hiipuvan ennen kuin kaikki ovat jo siirtyneet muualle; samanhenkiset samanlaisista asioista kiinnostuneet viihtyvät pitempään keskenään ja jotkut kiertävät ryhmät pikaisesti ennen kuin häipyvät paikalta. Jos paikalla sattuu olemaan kiinnostavia keskustelijoita ja kokee saaneensa uuttaa ajateltavaa, tilaisuus voi tuntua päättyvän harmittavan pian. Jotkut voivat lähteä jatkoille tai jatkaa keskustelua samasta aiheesta myöhemmin jossain muualla.
Jokainen voi itse vaikuttaa asioihin. Jos haluaa käydä keskustelua jostain itseään kiinnostavasta asiasta, voi alustaa siitä keskustelua ja katsoa löytyykö muita kiinnostuneita. Jossain onnistuu ja jossain ei. Yleensä onnistuminen riippuu siitä, millaisia ihmisiä sattuu sillä hetkellä olemaan paikalla, ei itse paikasta. Kukaan ei kuitenkaan kiellä yrittämästä. Luulen aktiivisesti oman panoksensa tarjoavien olevan tyytyväisempiä ja onnistuvan useammin kuin niiden, jotka tyytyvät nyrpeinä, ehkä itseään parempina pitävinä arvostelemaan.
Jospa kokeilisit heittää oman aloituksesi. Voisimme ryhtyä vaikka pohtimaan sitä, miten elämän tarkoituksen määrittelemiseen vaikuttaa se, uskooko elämän jatkuvan kuoleman jälkeen vai ei. - Tosin itse keskittyisin mieluummin pohtimaan ja tarkastelemaan vain yhtä elämää kerrallaan, vaikka voihan sitä aina etsiä edellisistä tai toivoa seuraavalla kerralla onnistuvansa löytämään omallekin elämälleen tarkoitusta, jos nykyinen tuntuisi jäävän sitä vaille.
Väitän, että mikään kaikille ihmisille avoin ja sattumanvaraisesti kokoontuva ryhmä ei voi olla homogeeninen. Niin heterogeenistä joukkoa ihmisiä en ainakaan minä voisi kuvitella "kohtaavani" missään muualla kuin täällä.
PS: Jos poikkeaa vaikka kuinka monessa ryhmässä vain heittämässä oman arvostelevan näkemyksensä ja jatkaa matkaa kuuntelematta muita, on turhaa etsiä syyllistä keskustelun epäonnistumiseen mistään muualta kuin peilistä.;))- bravoo!!!
taas kerran, saat taputkset, hieno kirjoitus. Osaat asian selkeästi esiin tuoda.
Meillä kaikilla ei ole tuota taitoa, silti yritämme osallistua, kuka mitenkin oman kykynsä ja mielensä mukaan.
Kiitos sinulle!! - MB
kuin elävässä elämässä......
Nythän on näin, että ei aloituksillakaan ole normeja määrättynä siitä millaiset muotoseikat pitäisi olla ? Ja onhan tuo aloitus täyttänyt tehtävänsä .... synnyttänyt keskustelua :-). Jos ei nyt ihan "normi" aloitus olekaan.
Kuoleminen sinänsä ei edellytä uskomista mihinkään enkä ole isommasti itse ainakaan kiinnostunut keskustelemaan millään uskonnollisella foorumilla.
Yleensähän siinä käy niin, että ne "normaalit" syö pois ne "epänormaalit" niin täällä kuin luonnossakin.
Tosin sitkeitäkin normien ulkopuolisia löytyy.
Kai se oli ytimenä, joskin vaikeasti sanottuna ja osittain huonosti ulos anniskeltuna, että syvällisempiä pohdintoja täällä on harvassa ja koko menosta saa enempikin sellaisen ajanviete kuvan. No kai tämä palsta onkin tarkoitettu sellaiseksi :-) . Ainakin aikaa täällä saa kulumaan. Ja onpa jopa löytynyt niitä normi-ihmisiäkin vastustamaan epänormaalia :-) - O - Orvokki
bravoo!!! kirjoitti:
taas kerran, saat taputkset, hieno kirjoitus. Osaat asian selkeästi esiin tuoda.
Meillä kaikilla ei ole tuota taitoa, silti yritämme osallistua, kuka mitenkin oman kykynsä ja mielensä mukaan.
Kiitos sinulle!!Juuri se, että "me yritämme osallistua, kuka mitenkin oman kykynsä ja mielensä mukaan", onkin mielestäni palstan suurin rikkaus. Hyvää jatkoa meille kaikille!;))
MB kirjoitti:
kuin elävässä elämässä......
Nythän on näin, että ei aloituksillakaan ole normeja määrättynä siitä millaiset muotoseikat pitäisi olla ? Ja onhan tuo aloitus täyttänyt tehtävänsä .... synnyttänyt keskustelua :-). Jos ei nyt ihan "normi" aloitus olekaan.
Kuoleminen sinänsä ei edellytä uskomista mihinkään enkä ole isommasti itse ainakaan kiinnostunut keskustelemaan millään uskonnollisella foorumilla.
Yleensähän siinä käy niin, että ne "normaalit" syö pois ne "epänormaalit" niin täällä kuin luonnossakin.
Tosin sitkeitäkin normien ulkopuolisia löytyy.
Kai se oli ytimenä, joskin vaikeasti sanottuna ja osittain huonosti ulos anniskeltuna, että syvällisempiä pohdintoja täällä on harvassa ja koko menosta saa enempikin sellaisen ajanviete kuvan. No kai tämä palsta onkin tarkoitettu sellaiseksi :-) . Ainakin aikaa täällä saa kulumaan. Ja onpa jopa löytynyt niitä normi-ihmisiäkin vastustamaan epänormaalia :-)..ja keskustelujen sisältöön, olemme niin erilaisia kirjoituksissamme ja elävässä elämässäkin. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Täällä on varmasti monta sellaista kirjoittajaa, jotka eivät esim. työssään ole jatkuvasti joutuneet laatimaan, kirjoittamaan erilaisia muistioita, raportteja, esitelmiä ym. kirjallisia töitä. Siksi taidot kirjalliseen ilmaisuun ovat rajalliset. Siitä huolimatta heillä on sama oikeus esittää täällä mielipiteitään. Kyllä ne hyvät kirjoittajat täälläkin erottuvat.
Tuolla 50 palstalla on muutama murteella kirjoittaja, heidän kirjoituksiaan, pohdintojaan on hauska lukea. On vaikeaa käyttää taitavasti murretta kirjoittaessaan, huonoa suomeahan osaa kuka vaan.
Oletko muuten istunut kuolevan vuoteen vieressä saattelemassa häntä viimeiselle
matkalle, kädestä kiinni pitäen, poskea silittäen. Siinä ei ollut mitään dramaattista, surullista kylläkin. Olen nähnyt läheltä myös toisenlaisen lähdön.
Kuoleman hetkikään ei ole meille samanlainen, niinkuin ei elämäkään.
Tähän ikään mennessä olemme jo varmasti sisäistäneet oman näkemyksemme
kuolemasta, mahdollisesta elämästä kuoleman jälkeen, ja monista muista siihen liittyvistä kysymyksistä. En jaksa uskoa, että kenenkään mielipide, ainakaan omalla kohdallani, enää asiaan vaikuttaisi. Tai lähtöäni helpottaisi.
Jokainen jäljelläoleva päivä on uusi mahdollisuus. Ei tuhlata niitä!
Aloituksen perimmäinen tarkoitus,eutanasian kaupittelu,siihen verrattava käännytys....Ainakin minun kohdalla teet tarpeetonta työtä,koska näillä asiolla taipumus laajentua,on ehdoton ei ainoa vaihtoehto...
- mietelmältä -
oletko kenties 80v vai 90v- kun et tunne olevasi ikäistesi palstalla, noi viiskymmpiset tuntui myös sina kiinnostavan.
Yleensä ihminen vanhetessaan palaa menneisyyteen, joten tuli mieleen toi ikäsi. - beessi
estä (eikä estänyt) "heittämästä sekaan jotain", vaikkapa vain toteamassa, ettet oikein tunne kuuluvasi joukkoon.
Sanot, ettet tunne omaksesi montaakaan aihetta, ja että ne koskettelevat jokapäiväisiä asioita; "mutta ei niiden tiimoilta luulisi suuria pohdintoja syntyvän enää tässä iässä....." "Syvyyttä omaan elämään/kuolemaan täältä ei löydy lisää".
Lisäksi sinusta tuntuu "kuin ihan hukkaan menisi aika lukiessani juttuja täällä".
Etkö löytäisi etsimääsi syvyyttä elämääsi/kuolemaasi kirjallisuudesta?
Itselläni on humanistinen näkemys ja suunnilleen samat arvot, aatteet ja periaatteet on ollut jo hyvin nuoresta lähtien. Eiköhän täällä muillakin jo tähän ikään mennessä ole muodostunut oma elämännäkemys, harva kai tältä palstalta etsii vahvistusta sille. Kiihkeitä keskusteluja toki vielä tässäkin iässä tulee joskus käytyä, itse käyn ne mieluimmin kasvokkain. Täällä keskustelu näistä asioista on ainakin minulle liian hidasta ja hankalaa, spontaaniuskin puuttuisi, sen myötä ehkä myös aitous? Löytyisikö juttukaveriakaan.
Niin, siitä elämän tarkoituksesta, eihän sillä ole sen kummempaa tarkoitusta. :)- Monttööri
Omalta kohdaltani olen löytänyt elämälleni tarkoituksen. Haluan jättää pieneltä osaltani maailman seuraaville sukupolville edes hiukan paremmassa järjestyksessä kuin se oli taaperrusta aloittaessani.
Mielestäni tämä on sikäli hyvä elämän tarkoitus, että se sopii mihin tahansa uskonnolliseen tai jopa ateistiseen näkemykseen.
Jos joku haluaa hienomman määrittelyn, olkoon se vaikka seuraavanlainen: Elämän tarkoitus on lisätä paikallista ja ajallista järjestystä ( emergenssiä ) hajaannuksen ( entropian ) hallitsemaan maailmankaikkeuteen ! - beessi
Monttööri kirjoitti:
Omalta kohdaltani olen löytänyt elämälleni tarkoituksen. Haluan jättää pieneltä osaltani maailman seuraaville sukupolville edes hiukan paremmassa järjestyksessä kuin se oli taaperrusta aloittaessani.
Mielestäni tämä on sikäli hyvä elämän tarkoitus, että se sopii mihin tahansa uskonnolliseen tai jopa ateistiseen näkemykseen.
Jos joku haluaa hienomman määrittelyn, olkoon se vaikka seuraavanlainen: Elämän tarkoitus on lisätä paikallista ja ajallista järjestystä ( emergenssiä ) hajaannuksen ( entropian ) hallitsemaan maailmankaikkeuteen !Meillä onkin samanlainen elämännäkemys. Eikö olekin mukava elää, kun on löytänyt omalle elämälleen tarkoituksen, oman paikkansa. Se on vapautta, siitä ainakin minä saan elämänvoimaa, en (minulle) olemattoman etsimisestä tai sellaiseen valmistautumisesta.
- keskustelu kumppani
Lukiessani aloituksesi minun olisi pitänyt vastata heti lukematta toisia kirjoituksia. Nyt pörhistelen hieman jokaiselle vastausta, mutta O O pelkkää hyvää. Hän todella osaa ilmaista asian syvällisesti ja perusteellisesti, miten ajattelee ja aina (usein) olen samaa mieltä.
Mutta Sinut kirjoittaja haluaisin naapurikseni, enkä suinkaan senvuoksi, että itse usein ajattelen kuolemaani, enkä kirjoituksestasi löytänyt mitään eutanasiaan viittaavaa, mutta kanssasi olisi kiva olla erimieltä ja sitten saisit minut puheillasi myöntämään väärän katsantokantani keskustelumme aiheesta.
Voit uskoa, että se ei olisi helppoa, ei todellakaan, kuten tällaisissa nettikirjoituksissa. Täällähän on mahdotonta aikaansaada syvällisempää kaksinkeskustelua, mikä ei ole tarkoituskaan.
Sitäpaitsi kaksin keskustelustakin vie hohdon nettikirjoittelun kasvottomuus ja äänenpainot, olemus ja ilmeet/eleet.
Minua on esim. kiinnostanut jo vuosia erakoituminen, joka tietenkään ei ole täysin onnistunut, eikä onnistu vielläkään, mutta olen kokenut useita ihania hetkiä aikusiällä, omasta tahdostani, puutteessa, nälässä (pienessä) vaatimattomissa oloissa (en pakkasella) ja olen nauttinut niistä hetkistä suunattomasti.
Ihmettelen suuresti nykynuorison ja jopa 40-v (lapseni) taitamattomuutta, jos vaikka sähköt katkeaa ja pesukone strakaa ym. "miljoonaa" asiaa.
Nyt uskon, että tänne hyökkää "miljoona-asiantuntijaa", kuinka olen lapseni kasvattanut.
Onneksi täällä on vähemmän käyty keskusteluja omien lasten menestyksestä tai epäonnistumisista. Kieliriitoja on joskus puitu puoleen ja toiseen, varsinkin siihen toiseen, riippuen, kum`puolelt jokkee olet.
Minulla on nyt todettu dementia, koska parikolme päivää sitten tulleessa ohjelmassa kuulin, kummalta puolelta olevat ne toist´puol´ jokkee ja kauppatoriin se viittasi, mut kummalt´puolelt´?
En ole turkulainen, en edes Länsi-Suomesta, joten vaihtoehtoja ei jää paljon, mutta en ole edes Karjalan evakko.
Osaatko laulaa ja soitatko jotain muutakin, kuin ovikelloa tai puhelinta?
Tämä ei ole trefi kutsu, ei edes tapaamistoivomus, eikä mitään tämän kummempaa, kuin vaihtaa jotain mielipiteitä siitä, mitkä minussa herätti mielenkiinnon, että on joku maailmassa, joka tuntee samoin, kuin minä.
Mutta, melkein jokailta, kun olen aina yksin, jään miettimään, miten minä mahdan saada sen viimeisen loppuni? Onko minun lapseni pitämässä minua kädestä, kuten olin oman äitini luona hänen viimeiset päivänsä. Isäni kuoli meidän kaikkien jälkeläistemme helpotukseksi elämänsä kivuliaan sydänvian vuoksi rauhallisesti kallistuen omaan sänkyynsä, sanomatta sanaakaan. Aina pelättiin, että mille metsätaipaleelle tai kalastukseen hän loppunsa kohtaisi.
Ja sanoppa itsekkin, että on erittäin tylsää lukea jonkun itsevuodatusta elämästään, jos siihen väliin ei voi pistää omaa komenttiaan tai vaikka nyökkäystä, puhumattakaan sekoittamalla omaa elämäänsä ja sen minä osaan taitavasti katkaista jatkamalla juttuani.
Mutta minä en ole palstojen häirikkö, joka vastailen kirjoituksiin kärkevästi ja toivottamalla heitä huisinNevadaan, sillä kaikkia meitä tarvitaan. Joskus "pahanapäivänä" olen voinutkin kirjoitta jotain epäsoveliasta, mutta pyynnöstäni se on aina poistettu ilman mitään vaki "nikkiä".
Noita nikkejäkin minä ihmettelen, ainakin heidän tahoiltaan, jotka moittivat kirjoittajia nikittömäksi ja puskasta huutelijoiksi.
Kun otetaan huomioon, miten Suomessa on levinnyt nettiyhteydet ja kuinka (me) maalaiset olemme saaneet edes pienenkään kosketuksen tähän maailmaan, karjaa hoitaen ja vasta perillisten opettaessa alkeellisia taitoja kirjoituksiin.
Täällä "konkarit" puuttuvat heti kirjoituksiin, jos se onkin isoilla kirjaimilla, jos puuttuu pilkut ja pisteet, puhumattakaan kirjoitusvirheistä ja yhdys-sanoista, joissa minulla on suuri puute, kuten muussakin kirjoituksessa, mutta ei puheen tulvassa.
Kuinka voitte olettaa, että jokainen hankkii HETI jonkun epämääräisen nikin? Hyvä, kun pääsevät johonkin kontaktiin ja heti täältä hyökkää "armeija" heitä vastaan. Ja onko oikea kuva itsestä joku lintu tai kukka??? Eikös se olekkin sieltä puskasta kukkapenkkkien takaa lintujen hahmossa???
Näistä kaikista kokemuksista minä haluaisin jutella juuri siksi, että kaikki eivät asu pääkaupunki seudulla, jossa minäkin aloitin jo rippikoulu iässä. Herttoniemi oli rippikirkkoni ja Johanneksen kirkko oli se, jossa minut vihittiin.
Kukas se peräsikään sitä eutanasiaa? Jos Sinä tiedät siitä niin sen minä haluan, jos järjen häiväni häviää ja omatoimisuuteni katoaa, niin auttakaa minua kuolemaan.- MaxBlast
On kyllä mielenkiintoista lukea miten monella eri tavalla sepustukseni luettiin. Yhden tarkoituksenhan se on ainakin täyttänyt. Aiheuttanut jonkinmoista liikennettä hippokampuksen ympäristössä.......jos sillä nyt oli tarkoitusta.
Eutanasiasta pitäisi tietenkin olla kiinnostunut nyt kun vielä voisi edes yrittää vaikuttaa omalta osaltaan tulevaan kohtaloonsa....mutta kun en ole. Hämmästyin tulkintaa eutanasian kaupittelusta.
Joku kirjoitti, ettei hänellä ole elämälle sen kummempaa tarkoitusta. No minulla on.
O-o on tosiaan optimisti. Ainakin täällä palstoilla :-). Hyvä niin. Optimismia tarvitaan aina.
Ja sitten....joku oikeasti lukikin sen mitä spontaanisti olen taputellut koneellani kaksisormijärjestelmälläni. Erimieltä on usein kiva olla. Se synnyttää erilaisia ajatuksia kuin mitä omat ovat. Luulisin sieltä löytyvän yhden ihmisen kehittymiseen liittyvän tärkeän osasen.
Väärä katsantokanta keskustelujen aiheesta on aika kumma ja kai arkakin kysymys koska kumpikin on usein oikeassa. En nyt mene kuitenkaan kieltämään ettenkö olisi ainakin hiukan kiinnostunut tutkailemaan.... syvemmältäkin toisen ihmisen mieltä.
Osaan laulaa ja soitan aktiivisesti. Ja osaan korjailla niitä ovikelloja jos ne ei soi :-). MaxBlast kirjoitti:
On kyllä mielenkiintoista lukea miten monella eri tavalla sepustukseni luettiin. Yhden tarkoituksenhan se on ainakin täyttänyt. Aiheuttanut jonkinmoista liikennettä hippokampuksen ympäristössä.......jos sillä nyt oli tarkoitusta.
Eutanasiasta pitäisi tietenkin olla kiinnostunut nyt kun vielä voisi edes yrittää vaikuttaa omalta osaltaan tulevaan kohtaloonsa....mutta kun en ole. Hämmästyin tulkintaa eutanasian kaupittelusta.
Joku kirjoitti, ettei hänellä ole elämälle sen kummempaa tarkoitusta. No minulla on.
O-o on tosiaan optimisti. Ainakin täällä palstoilla :-). Hyvä niin. Optimismia tarvitaan aina.
Ja sitten....joku oikeasti lukikin sen mitä spontaanisti olen taputellut koneellani kaksisormijärjestelmälläni. Erimieltä on usein kiva olla. Se synnyttää erilaisia ajatuksia kuin mitä omat ovat. Luulisin sieltä löytyvän yhden ihmisen kehittymiseen liittyvän tärkeän osasen.
Väärä katsantokanta keskustelujen aiheesta on aika kumma ja kai arkakin kysymys koska kumpikin on usein oikeassa. En nyt mene kuitenkaan kieltämään ettenkö olisi ainakin hiukan kiinnostunut tutkailemaan.... syvemmältäkin toisen ihmisen mieltä.
Osaan laulaa ja soitan aktiivisesti. Ja osaan korjailla niitä ovikelloja jos ne ei soi :-).Pohdiskella...Onnistuis parhaiten jonkin ohjauksessa,vastakkain asettelu ei tarvitse olla,tyyliin UKmyllytys,tai kuten viiskypät uskoo olevansa nuoria toistamalla kymmenenvuotta sitten olleita chatteja..
- beessi
kaimaliini kirjoitti:
Pohdiskella...Onnistuis parhaiten jonkin ohjauksessa,vastakkain asettelu ei tarvitse olla,tyyliin UKmyllytys,tai kuten viiskypät uskoo olevansa nuoria toistamalla kymmenenvuotta sitten olleita chatteja..
No, mikäpäs siinä, vallankin jos se pohdiskelu ihan jokaisen velvollisuus on.
Tosin - kun nuoruusvuosiani muistelen - niin voisin helposti ajatella velvollisuuteni tältä osin jo tehneeni.
En edes tunne mitään tarvetta kehittyä ihmisenä, opetella ihmisenä olemista, tai muuta sellaista. Ajatteluuni varmaan vaikuttaa se, etten usko kuoleman jälkeiseen elämään.
En myöskään usko, että elämällä yleensä on mitään tarkoitusta, sen enempää kuin vaikka tulivuoren purkauksella. Omalle elämälleni voin tietysti kehitellä tarkoituksia ja asetella tavoitteita, niin kuin olen tehnytkin, kuten kai useimmat. Itse myös arvioin aikanaan voitinko, hävisinkö, vai oliko tasapeli.
Ketjun aloittaja varmaankin olisi luonteva ohjaaja? Käsitin hänen kaipaavan syvällisempää keskustelua.
- Ikipohtija
Sekä 50 - että 60 -palstoilla tuntuu keskustelu aika tyhjänpäiväiseltä, joskus suorastaan epäkypsältä.
Kiehtoisi keskustella ikäisteni ihmisten kanssa syvällisemmin elämästä.
Kuolemasta ei monikaan uskalla puhua.
Aivan kuin sitä ei olisi olemassakaan.
Kaikkia niitä, jotka haluavat vaihtaa ajatuksia elämästä, kuolemasta, luonnosta, tähtitaivaasta, avaruudesta, uskonnoista, maailmankaikkeudesta jne. jne., kaipaan juttukavereiksi.
Tuntuu, että iän myötä tässä elämässä kysymyksiä tulee enemmän kuin vastauksia.
Kaipaan uusia näkökulmia, monenlaisia ajatuksia, mutta en riitelyä ja toisten käännyttämistä.
Ajatuksia vastaanotetaan ja vaihdetaan osoitteessa [email protected] : )- kuinka syvällistä
keskustelua aiheesta tahtoisit?
Kohdallani olen kuoleman kanssa sinut, siinä ei ole mielestäni mitään ihmeellistä, eikä pelättävää.
Olen ollut kuoleman porteilla ainakin kaksi kertaa, enkä olisi tahtonut palata,
mutta lääketiede ja erikoisesti LÄÄKÄRIT on palauttaneet elämäni tänne ajalliseen olotilaan toistaiseksi.
Olin todella pettynyt, kun heräsin teho-osastolla tarkaamossa, huomasin olevani vielä täällä.
Olin sairaudesta niin väsynyt, että olisin vain tahtonut nukkua pois, nyt olen suhteellisen hyvässä kunnossa, elämä jatkuu kunnes kutsu tulee ijäiseen kaikkeuteen.
Kuolema on ihana asia silloin kun elämä on eletty, eikä enään kaipaa elämältä mitään.
Olen kyllä aivan onnellinen nytkin, harmittaa vaan kun puoliso on poissa, ja hyvin monet muut sukulaiset ja ystävät on jo tuonelassa.
Kuolemasta en osaa tämän syvällisemmin keskustella, mielestäni kuolema on aina hyvä asia kun se sattuu kohdalle.
Jotkut kauhistelee kun nuori kuolee, mutta sekin loppujen lopuksi on hyvä asia hänen kohdallaan, sillä hän säästyy monelta maalliselta murheelta, tietenkin myös maaliset ilot jää kokematta, mutta kuiten kuolema on vain hyvä asia, sillä se tulee vääjäämättä jokatapauksessa jokaiselle joskus.
Jos tämä herätti jotain mielipiteitä, vastailen mikäli osaan, tai vastailen tyylilläni.
Kohdallani luoja kulkee vierelläin joka hetki, joten kuolema on jossain vaiheessa vain onnellinen tapahtuma. - Berliini, MM-kisat 2009
kuinka syvällistä kirjoitti:
keskustelua aiheesta tahtoisit?
Kohdallani olen kuoleman kanssa sinut, siinä ei ole mielestäni mitään ihmeellistä, eikä pelättävää.
Olen ollut kuoleman porteilla ainakin kaksi kertaa, enkä olisi tahtonut palata,
mutta lääketiede ja erikoisesti LÄÄKÄRIT on palauttaneet elämäni tänne ajalliseen olotilaan toistaiseksi.
Olin todella pettynyt, kun heräsin teho-osastolla tarkaamossa, huomasin olevani vielä täällä.
Olin sairaudesta niin väsynyt, että olisin vain tahtonut nukkua pois, nyt olen suhteellisen hyvässä kunnossa, elämä jatkuu kunnes kutsu tulee ijäiseen kaikkeuteen.
Kuolema on ihana asia silloin kun elämä on eletty, eikä enään kaipaa elämältä mitään.
Olen kyllä aivan onnellinen nytkin, harmittaa vaan kun puoliso on poissa, ja hyvin monet muut sukulaiset ja ystävät on jo tuonelassa.
Kuolemasta en osaa tämän syvällisemmin keskustella, mielestäni kuolema on aina hyvä asia kun se sattuu kohdalle.
Jotkut kauhistelee kun nuori kuolee, mutta sekin loppujen lopuksi on hyvä asia hänen kohdallaan, sillä hän säästyy monelta maalliselta murheelta, tietenkin myös maaliset ilot jää kokematta, mutta kuiten kuolema on vain hyvä asia, sillä se tulee vääjäämättä jokatapauksessa jokaiselle joskus.
Jos tämä herätti jotain mielipiteitä, vastailen mikäli osaan, tai vastailen tyylilläni.
Kohdallani luoja kulkee vierelläin joka hetki, joten kuolema on jossain vaiheessa vain onnellinen tapahtuma.Miksi kukaan ei puhu urheilusta? Siinä vasta aihe, joka kattaa kaikki ikäryhmät! Saako Suomi vihdoinkin mitalin/mitalit Berliinin MM-kisoissa? Ja toivottavasti kaikki Suomen pojat ovat kunnossa keihäänheittokisassa. On se mukavaa, kun kaikki 4 poikaa edustavat lajissa Suomea, peukut pystyyn! Suomelle urheilu on elämän ja kuoleman kysymys, olemme urheilukansaa. Vai onko jotain vielä muutakin kuin urheilu?
- kaikki ikäryhmät?
Berliini, MM-kisat 2009 kirjoitti:
Miksi kukaan ei puhu urheilusta? Siinä vasta aihe, joka kattaa kaikki ikäryhmät! Saako Suomi vihdoinkin mitalin/mitalit Berliinin MM-kisoissa? Ja toivottavasti kaikki Suomen pojat ovat kunnossa keihäänheittokisassa. On se mukavaa, kun kaikki 4 poikaa edustavat lajissa Suomea, peukut pystyyn! Suomelle urheilu on elämän ja kuoleman kysymys, olemme urheilukansaa. Vai onko jotain vielä muutakin kuin urheilu?
Empä usko. En vuosiin ole seurannut, en kuuntele yleä, eikä ole toosaa.
En itseasiassa tunne ketään joka seuraisi. Ei ystäväni, ei lapseni, ei lapsenlapseni.
Joten aika io väite, tuo sinulla.
Urheilulle taitaa löytyä omat sivut, missä voi keskustella siitä.
Meitä on tällä palstalla paljon, joilla ei ole tvtä. - se aika
kaikki ikäryhmät? kirjoitti:
Empä usko. En vuosiin ole seurannut, en kuuntele yleä, eikä ole toosaa.
En itseasiassa tunne ketään joka seuraisi. Ei ystäväni, ei lapseni, ei lapsenlapseni.
Joten aika io väite, tuo sinulla.
Urheilulle taitaa löytyä omat sivut, missä voi keskustella siitä.
Meitä on tällä palstalla paljon, joilla ei ole tvtä.on taakse jäänyttä elämää. Nyt kiinnostaa matkailu, ja aivan uusi harrastus "akvarelli maalaus", itse kokeilen kuinka ja mitä käsi saa aikaan, todella mielenkiintosiat. Sain jo yhden kuvan aikaan, saanähdä mitä sukulaiset sanoo kun sen näkee!!
Itse ihastuin ikihyvästi, melkein on näköine, siis lapsenlapsen.......... - loppui Vainioon
se aika kirjoitti:
on taakse jäänyttä elämää. Nyt kiinnostaa matkailu, ja aivan uusi harrastus "akvarelli maalaus", itse kokeilen kuinka ja mitä käsi saa aikaan, todella mielenkiintosiat. Sain jo yhden kuvan aikaan, saanähdä mitä sukulaiset sanoo kun sen näkee!!
Itse ihastuin ikihyvästi, melkein on näköine, siis lapsenlapsen..........kesälajit, ja talvilajit Lahden dopigsotkuun.
Hyvä kun olet uuden harrastuksen löytänyt. Onnea jatkossakin, maalauksiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2762043Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki131798- 1351283
Mistä löytää kadonnut motivaatio?
Mikä neuvoksi, kun oikein mikään ei enää jaksa huvittaa eli ei ole motivaatiota tehdä mitään? Joka päivä ajattelen, että1181280Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?1351195- 83817
- 174796
Miksi ETTE suostu selvittämään . . . . . ...
Asioita jotka jääneet selvittämättä toisen osapuolen kanssa? Kertoisitteko miksi ette suostu? Vaikka teidän mielestä176769Wille Rydman on kansalaisten mielestä huonoiten onnistunut ministeri
Onneksi olkoo Wille kärkipaikasta! Oletkin sen eteen tehnyt hartiavoimin töitä. "Ministeri Wille Rydman (ps) on kansala426700- 52592