Miksi sapatin päivä

Miten suhtaudutte ammatteihin, joissa jatkuvasti kiertävä vuorotyö on edellytys noiden tehtävien suorittamiseen, siis vaikka pelastuslaitos, sairaala jne?

oikea protest-Antti olisikaan, ellei protestoisi Jumalaakin vastaan. Jumala pyhitti lauantain (= Raamatun sapatti), mutta protest-Antti pitääkin sunnuntain pyhänä, ihan noin vain jotain protestoidakseen.

sinulla oli rehellistä puhetta. Olen itsekin hellari taustaltani. En ole asiaa aiemmin tuolta kannalta ajatellut; siis että sapatti ei tarkoittaisikaan pyhäpäivää vaan tiettyä viikonpäivää, jonka Jumala pyhitti. Idea siis ei olekaan pyhittä lepopäivää vaan sapatti, noihan tuossa käskyssä itse asiassa lukee, kun nyt tarkemmin katsoo.

Toinen kysymys on sitten, mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja onko sillä loppupeleissä hirveän isoa merkitystä. Pitää kuitenkin funtsia tätä juttua.

vastauksestasi kirjoitti:

sinulla oli rehellistä puhetta. Olen itsekin hellari taustaltani. En ole asiaa aiemmin tuolta kannalta ajatellut; siis että sapatti ei tarkoittaisikaan pyhäpäivää vaan tiettyä viikonpäivää, jonka Jumala pyhitti. Idea siis ei olekaan pyhittä lepopäivää vaan sapatti, noihan tuossa käskyssä itse asiassa lukee, kun nyt tarkemmin katsoo.

Toinen kysymys on sitten, mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja onko sillä loppupeleissä hirveän isoa merkitystä. Pitää kuitenkin funtsia tätä juttua.

kun funtsaat kunnolla :)

Selevästi näkköö vaikken oo selevänäkijä jotta ihan vaan vertauksilla puhut.
Ei torellisuutta vastaavilla niinkuin Jeesus vaan tarkoitushakusilla.

Kyllä kansa tietää

tarpeen. Ei kai Jumala sitä turhaan olisi ihmiselle muuten säätänyt. Jumala loi ihmisen ja tietää miten ihminen toimii parhaiten. Rakentaja tietää parhaat rakennusohjeet.

Uutta minulle vain oli se, että tuossa käskyssä käsketään pyhittämään sapatti lepopäiväksi. Siis niinkuin kirjoitit, eli sen päivän jonka Jumala pyhitti ja siunasi. Olen ajatellut itse aiemmin, että pitää pyhittää yksi päivä viikosta lepoon. Mutta kun katsoo tuon tekstin kielirakennetta, niin siinä paino on tosiaan tuolla viikonpäivällä.

No, itse olen ollut laiska pyhittämään mitään päivää, joten ei kai tällä nyt mitään isoa merkitystä minulle ole. Olen kyllä miettinyt sitä, että pitäisi paremmin ottaa aikaa lepoon (loppuunpalamisen oireita kun on tässä työ- ja perhestressissä). Lauantai itse asiassa voisi sopia tuota varten ihan hyvin, jos se muulle perheelle sopii.

lepopäivä on ihan kirjoitti:

tarpeen. Ei kai Jumala sitä turhaan olisi ihmiselle muuten säätänyt. Jumala loi ihmisen ja tietää miten ihminen toimii parhaiten. Rakentaja tietää parhaat rakennusohjeet.

Uutta minulle vain oli se, että tuossa käskyssä käsketään pyhittämään sapatti lepopäiväksi. Siis niinkuin kirjoitit, eli sen päivän jonka Jumala pyhitti ja siunasi. Olen ajatellut itse aiemmin, että pitää pyhittää yksi päivä viikosta lepoon. Mutta kun katsoo tuon tekstin kielirakennetta, niin siinä paino on tosiaan tuolla viikonpäivällä.

No, itse olen ollut laiska pyhittämään mitään päivää, joten ei kai tällä nyt mitään isoa merkitystä minulle ole. Olen kyllä miettinyt sitä, että pitäisi paremmin ottaa aikaa lepoon (loppuunpalamisen oireita kun on tässä työ- ja perhestressissä). Lauantai itse asiassa voisi sopia tuota varten ihan hyvin, jos se muulle perheelle sopii.

ole asiaa koskaan lukenutkaan. Siis lepopäivää ei siunattu, vaan sapatti. Täytyy varmistaa tuo asia vielä alkukieliä tuntevalta ystävältäni, että miten tuo paikka oikeasti kääntyy. Onko alkukielessä ollut juuri tuo ajatus, että sapatti siunattiin, ei lepopäivä (joka voisi olla joku muukin viikonpäivä).

teologian.. kirjoitti:

ole asiaa koskaan lukenutkaan. Siis lepopäivää ei siunattu, vaan sapatti. Täytyy varmistaa tuo asia vielä alkukieliä tuntevalta ystävältäni, että miten tuo paikka oikeasti kääntyy. Onko alkukielessä ollut juuri tuo ajatus, että sapatti siunattiin, ei lepopäivä (joka voisi olla joku muukin viikonpäivä).

sillä ettekö te epäuskoiset usko Jumalan sanaan?

Sapatti on annettu vain Jumalan silloiselle "kansalle"muiden käskyjen joukossa Hoorebilla. Lukeaa ja uskokaa jos haluatte, mutta tämä on pyhän sanan totuus.

2. Moos. 31:13
"Puhu ISRAELILAISILLE ja sano: Pitäkää MINUN SAPATTINI, sillä se on merkkinä meidän välillämme, MINUN ja TEIDÄN, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka PYHITÄN TEIDÄT.

Paavali puolestaan todisti, ettei pakanoilla ole LAKIA.

Room. 2:14
Sillä kun pakanat, JOILLA EI LAKIA OLE, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

Oletteko te täysin sokeita totuudelle? Oletteko todella noin ihmisoppien orjia?

teologian.. kirjoitti:

ole asiaa koskaan lukenutkaan. Siis lepopäivää ei siunattu, vaan sapatti. Täytyy varmistaa tuo asia vielä alkukieliä tuntevalta ystävältäni, että miten tuo paikka oikeasti kääntyy. Onko alkukielessä ollut juuri tuo ajatus, että sapatti siunattiin, ei lepopäivä (joka voisi olla joku muukin viikonpäivä).

sana sapatti.

veli.vapaa kirjoitti:

sillä ettekö te epäuskoiset usko Jumalan sanaan?

Sapatti on annettu vain Jumalan silloiselle "kansalle"muiden käskyjen joukossa Hoorebilla. Lukeaa ja uskokaa jos haluatte, mutta tämä on pyhän sanan totuus.

2. Moos. 31:13
"Puhu ISRAELILAISILLE ja sano: Pitäkää MINUN SAPATTINI, sillä se on merkkinä meidän välillämme, MINUN ja TEIDÄN, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka PYHITÄN TEIDÄT.

Paavali puolestaan todisti, ettei pakanoilla ole LAKIA.

Room. 2:14
Sillä kun pakanat, JOILLA EI LAKIA OLE, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

Oletteko te täysin sokeita totuudelle? Oletteko todella noin ihmisoppien orjia?

Paavalin tekstiä vääristelyllesi??? Paavalihan opettaa muualla, että pakanasta, joka tulee uskoon, tulee israelilainen ja hän lakkaa olemasta pakana.

sokea omalle kirjoitti:

Paavalin tekstiä vääristelyllesi??? Paavalihan opettaa muualla, että pakanasta, joka tulee uskoon, tulee israelilainen ja hän lakkaa olemasta pakana.

tulee uskoon ja vanhurskautetaan, hänestä tulee Jumalan valtakunnan jäsen. Onpas teissä sitkeässä tuo harhaoppi.

Matt.25

31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

veli.vapaa kirjoitti:

sillä ettekö te epäuskoiset usko Jumalan sanaan?

Sapatti on annettu vain Jumalan silloiselle "kansalle"muiden käskyjen joukossa Hoorebilla. Lukeaa ja uskokaa jos haluatte, mutta tämä on pyhän sanan totuus.

2. Moos. 31:13
"Puhu ISRAELILAISILLE ja sano: Pitäkää MINUN SAPATTINI, sillä se on merkkinä meidän välillämme, MINUN ja TEIDÄN, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka PYHITÄN TEIDÄT.

Paavali puolestaan todisti, ettei pakanoilla ole LAKIA.

Room. 2:14
Sillä kun pakanat, JOILLA EI LAKIA OLE, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

Oletteko te täysin sokeita totuudelle? Oletteko todella noin ihmisoppien orjia?

on annettu Jumalan kansalle jota Raamattu kutsuu Israeliksi.

Kristus on sen kansan kuningas ja siihen oksastettuna on myös pakanoita. Käskyt (10 käskyä) ovat Jumalan antama opetus kansalleen - kaikkina aikoina ja lepopäivä käsky on yhtä tärkeä kuin ne muut 9. Kyllä kaikki käskyt on annettu ihmistä varten, ei niitä ole annettu Jumalaa varten.

Lepopäivä on siis käskyissä ja se tekee niistä erilaisen kuin muu Israelin laki joka oli vain Vt:n Israelille - uhri ja muine säädöksineen.

Raamattu kertoo että Laintaulujen kirjoitus on Jumalan itsensä kirjoittama ja siksi käskyjä säilytettiinkin liiton arkin sisällä kun taas Israelin muuta lakia säilytettiin arkin sivulla. Näin teki Jumala selväksi että käskyjen periaatteet ovat ikuiset ja muuttumattomat. Lepopäivä on yksi käskyistä ja esimerkiksi Suomen luterilainen kirkko viettää lepopäivää sunnuntaisin mutta adventistit eivät pidä sitä oikeana päivänä vaan vetovat muinaiseen kalenteriin jolloin viikon viimeinen päivä oli lauantai.

Muuten uskon että suurin osa suomalaisista on aina pitänyt sunnuntaita viikon viimeisenä päivänä eikä ensimmäisenä - vaikka nythän se on muutettukin viikon viimeiseksi.

Aika paljon keskustelua lepopäivästä - jokainen tietää ja uskoo.

Adventismissa lepopäivää kutsutaan sapatiksi koska halutaan markkeerata päivä, mutta oikeastaan Raamattu sanoo tee kuusi päivää töitä ja lepää seitsemäs.. ja se heille suotakoon ei siis ihme että ihmiset tekevät juuri niin.

Toisaalta en ymmärrä miksi adventistien sapatti on niin tärkeää muille, että jatkuvasti siitä pitää puhua. Jos ei ihminen halua pitää "sapattia" niin ei sitten - mutta annetaan niiden pitää jotka haluavat ja onhan sapatin viettäjiä muitakin kuin A-kirkko.

Esimerkiksi minä en ole pyhittänyt mitään erikoista päivää - mutta miksi moittisin ihmisiä siitä mitä he tekevät - jos he elävät uskonsa mukaan eivätkä tee kenellekkään pahaa .

haluattekin kutsua kirjoitti:

on annettu Jumalan kansalle jota Raamattu kutsuu Israeliksi.

Kristus on sen kansan kuningas ja siihen oksastettuna on myös pakanoita. Käskyt (10 käskyä) ovat Jumalan antama opetus kansalleen - kaikkina aikoina ja lepopäivä käsky on yhtä tärkeä kuin ne muut 9. Kyllä kaikki käskyt on annettu ihmistä varten, ei niitä ole annettu Jumalaa varten.

Lepopäivä on siis käskyissä ja se tekee niistä erilaisen kuin muu Israelin laki joka oli vain Vt:n Israelille - uhri ja muine säädöksineen.

Raamattu kertoo että Laintaulujen kirjoitus on Jumalan itsensä kirjoittama ja siksi käskyjä säilytettiinkin liiton arkin sisällä kun taas Israelin muuta lakia säilytettiin arkin sivulla. Näin teki Jumala selväksi että käskyjen periaatteet ovat ikuiset ja muuttumattomat. Lepopäivä on yksi käskyistä ja esimerkiksi Suomen luterilainen kirkko viettää lepopäivää sunnuntaisin mutta adventistit eivät pidä sitä oikeana päivänä vaan vetovat muinaiseen kalenteriin jolloin viikon viimeinen päivä oli lauantai.

Muuten uskon että suurin osa suomalaisista on aina pitänyt sunnuntaita viikon viimeisenä päivänä eikä ensimmäisenä - vaikka nythän se on muutettukin viikon viimeiseksi.

Aika paljon keskustelua lepopäivästä - jokainen tietää ja uskoo.

Adventismissa lepopäivää kutsutaan sapatiksi koska halutaan markkeerata päivä, mutta oikeastaan Raamattu sanoo tee kuusi päivää töitä ja lepää seitsemäs.. ja se heille suotakoon ei siis ihme että ihmiset tekevät juuri niin.

Toisaalta en ymmärrä miksi adventistien sapatti on niin tärkeää muille, että jatkuvasti siitä pitää puhua. Jos ei ihminen halua pitää "sapattia" niin ei sitten - mutta annetaan niiden pitää jotka haluavat ja onhan sapatin viettäjiä muitakin kuin A-kirkko.

Esimerkiksi minä en ole pyhittänyt mitään erikoista päivää - mutta miksi moittisin ihmisiä siitä mitä he tekevät - jos he elävät uskonsa mukaan eivätkä tee kenellekkään pahaa .

mutta tässä asiassa he ainakin periaatteellisella tasolla näyttävät olevan oikeassa. Jumala siunasi ja pyhitti sapatin (paradoksaalisesti yhden viikon päivistä) ja asetti sen lepopäiväksi. Lepopäiviä voi olla muitakin, mutta Raamatun käskyn (10 käskyä) mukaan lepopäiväksi Jumala siunasi ja pyhitti juuri sapatin. Jos tuon Raamatun kohdan kirjaimellisesti tulkitsee, niin tämä on fakta.

Tätä voidaan tietenkin tulkita monella tavalla. Mutta se, että 10 käskyä ei koskettaisi seurakunta-ajan ihmisiä, niin se on mielestäni kaukaa haettua. Ihmisen käyttöohjeet, kuten joku sanoi, ne pysyvät sellaisina kaikkina aikoina.

Se mitä tästä keskustelusta olen itse oppinut on se, että olen aiemmin sekoittanut keskenään kaksi asiaa: viikonpäivän nimeltä sapatti ja sitten lepopäivän, joka voi olla periaatteessa mikä päivä tahansa. Jumala jostain syystä päätti asettaa ihmisille lepopäiväksi sapatin, ei siis minkä tahansa 7. päivän jostain päivästä lukien. Ehkä hän teki sen koetellakseen kuuliaisuuttamme. Jos olemme kuuliaisia, niin Jumala sitten siunaa tämän kautta meitä.

Tiedän, että tämä on meille helluntailaisille hieman outoa ajattelua, koska korostamme niin paljon vapautta. En itsekään usko, että Jumala meitä kuumilla kivillä heittelee, jos emme tässä hänen käskyään pidä. Emmehän pidä aina muitakaan käskyjä.

en paljoa tiedä.. kirjoitti:

mutta tässä asiassa he ainakin periaatteellisella tasolla näyttävät olevan oikeassa. Jumala siunasi ja pyhitti sapatin (paradoksaalisesti yhden viikon päivistä) ja asetti sen lepopäiväksi. Lepopäiviä voi olla muitakin, mutta Raamatun käskyn (10 käskyä) mukaan lepopäiväksi Jumala siunasi ja pyhitti juuri sapatin. Jos tuon Raamatun kohdan kirjaimellisesti tulkitsee, niin tämä on fakta.

Tätä voidaan tietenkin tulkita monella tavalla. Mutta se, että 10 käskyä ei koskettaisi seurakunta-ajan ihmisiä, niin se on mielestäni kaukaa haettua. Ihmisen käyttöohjeet, kuten joku sanoi, ne pysyvät sellaisina kaikkina aikoina.

Se mitä tästä keskustelusta olen itse oppinut on se, että olen aiemmin sekoittanut keskenään kaksi asiaa: viikonpäivän nimeltä sapatti ja sitten lepopäivän, joka voi olla periaatteessa mikä päivä tahansa. Jumala jostain syystä päätti asettaa ihmisille lepopäiväksi sapatin, ei siis minkä tahansa 7. päivän jostain päivästä lukien. Ehkä hän teki sen koetellakseen kuuliaisuuttamme. Jos olemme kuuliaisia, niin Jumala sitten siunaa tämän kautta meitä.

Tiedän, että tämä on meille helluntailaisille hieman outoa ajattelua, koska korostamme niin paljon vapautta. En itsekään usko, että Jumala meitä kuumilla kivillä heittelee, jos emme tässä hänen käskyään pidä. Emmehän pidä aina muitakaan käskyjä.

Täällä adventistien palstalla on monta meitä hellaria :) Mutta en voi olla kommentoimatta tätä. Parisen vuotta eräs hyvä ja luotettava ystäväni (hellari hänkin, tutkijatyyppi) kertoi minulle tästä asiasta. Se laittoi ajattelemaan, vaikka en sitä silloin purematta niellyt. Viime aikoina olen kuitenkin taipunut ajattelemaan, että ehkä tässä on järkeä.

Ystäväni oli ollut pitkällä automatkalla adventistikaverinsa kanssa ja itse alkanut ymmärtää tätä sapattiasiaa, vaikka oli aluksi sitä kovasti vastustanut. Hyvin samalla tavalla kuin tuolla ylhäällä on, hänkin sitä selitti minulle. Silloin keksin joitain hyviä tekosyitä, joita en nyt enää muista. Muistan kuitenkin erään hänen tarinansa, jonka hän kertoi (on nk puoliromani taustaltaan, siksi viljelee mielellään kertomuksia). Se meni näin.

Oli maanviljelijäisä, joka päätti lähteä matkalle. Peltoja hoitamaan hän jätti agronomipoikansa, jolle hän antoi tarkat ohjeet miten pellot tuli viljellä. Poika oli kouluja käynyt ja siksi sanoi, että isä voisi jättää kaiken hänen huostaansa turvallisin mielin. Jokaisen pellon kohdalla poika päätti tehdä koulussa oppimansa testit ja huomasi hämmästyksekseen, että isän antamat ohjeet olivat täysin yhteneviä hänen osaamiensa viimeisimpien tietojen ja osaamisen kanssa. Näin kävi 9 pellon kohdalla. Viimeisellä pellolla ei näin kuitenkaan ollut ja poika päätti yllättää isänsä ja tehdä sillekin pellolle viljelyt niin, kuin hänen mittalaitteensa osoitti. Isä saisi olla hänestä ylpeä.

Kun isä tuli kotiin, hän kuitenkin torui poikaa. Poika ei ollut totellut ja kunnioittanut hänen ohjeitaan. Poika sanoi, että 9 pellon kohdalla tein juuri kuten käskit. Eikö se riitä? Ei, isä sanoi, koettelin uskollisuuttasi tämän viimeisen pellon kohdalla. Olemalla tottelematon tämän viimeisen pellon kohdalla, osoitit että teit kaikkien peltojen kohdalla juuri niin kuin halusit.

Ehkä tässä on jotain sitä, miksi Jumala päätti asettaa sapatin lepopäiväksi. Muilla käskyillä on inhimillisesti järkevät perusteet (älä tapa, varasta, huoraa jne). Yhden päivän valitsemisessa ei näin ole, Jumala tällä koettelee uskollisuuttamme.

Alan itsekin hyväksyä tämän asian, vaikka sen hyväksymisessä jokin kovasti vastustaakin. Järjellä kuitenkin ymmärrän, että näin asia on.

helluntailainen myös kirjoitti:

Täällä adventistien palstalla on monta meitä hellaria :) Mutta en voi olla kommentoimatta tätä. Parisen vuotta eräs hyvä ja luotettava ystäväni (hellari hänkin, tutkijatyyppi) kertoi minulle tästä asiasta. Se laittoi ajattelemaan, vaikka en sitä silloin purematta niellyt. Viime aikoina olen kuitenkin taipunut ajattelemaan, että ehkä tässä on järkeä.

Ystäväni oli ollut pitkällä automatkalla adventistikaverinsa kanssa ja itse alkanut ymmärtää tätä sapattiasiaa, vaikka oli aluksi sitä kovasti vastustanut. Hyvin samalla tavalla kuin tuolla ylhäällä on, hänkin sitä selitti minulle. Silloin keksin joitain hyviä tekosyitä, joita en nyt enää muista. Muistan kuitenkin erään hänen tarinansa, jonka hän kertoi (on nk puoliromani taustaltaan, siksi viljelee mielellään kertomuksia). Se meni näin.

Oli maanviljelijäisä, joka päätti lähteä matkalle. Peltoja hoitamaan hän jätti agronomipoikansa, jolle hän antoi tarkat ohjeet miten pellot tuli viljellä. Poika oli kouluja käynyt ja siksi sanoi, että isä voisi jättää kaiken hänen huostaansa turvallisin mielin. Jokaisen pellon kohdalla poika päätti tehdä koulussa oppimansa testit ja huomasi hämmästyksekseen, että isän antamat ohjeet olivat täysin yhteneviä hänen osaamiensa viimeisimpien tietojen ja osaamisen kanssa. Näin kävi 9 pellon kohdalla. Viimeisellä pellolla ei näin kuitenkaan ollut ja poika päätti yllättää isänsä ja tehdä sillekin pellolle viljelyt niin, kuin hänen mittalaitteensa osoitti. Isä saisi olla hänestä ylpeä.

Kun isä tuli kotiin, hän kuitenkin torui poikaa. Poika ei ollut totellut ja kunnioittanut hänen ohjeitaan. Poika sanoi, että 9 pellon kohdalla tein juuri kuten käskit. Eikö se riitä? Ei, isä sanoi, koettelin uskollisuuttasi tämän viimeisen pellon kohdalla. Olemalla tottelematon tämän viimeisen pellon kohdalla, osoitit että teit kaikkien peltojen kohdalla juuri niin kuin halusit.

Ehkä tässä on jotain sitä, miksi Jumala päätti asettaa sapatin lepopäiväksi. Muilla käskyillä on inhimillisesti järkevät perusteet (älä tapa, varasta, huoraa jne). Yhden päivän valitsemisessa ei näin ole, Jumala tällä koettelee uskollisuuttamme.

Alan itsekin hyväksyä tämän asian, vaikka sen hyväksymisessä jokin kovasti vastustaakin. Järjellä kuitenkin ymmärrän, että näin asia on.

>>> Yhden päivän valitsemisessa ei näin ole, Jumala tällä koettelee uskollisuuttamme. >>>>

Miksi Jumala koettelee uskollisuuttamme?

Eikö Hän tiedä, kuka seisoo Hänen joukoissaan?

Yritätkö sanoa, että Jumala on kuin kuka tahansa tomppeli toimitusjohtaja, joka kauppaopiston vaivaisella koulutuksella yrittää johtaa firmaa, josta ei ymmärrä yhtään mitään.

Jumala haluaa ihan tieten tahtoen kiusata omiaan käsittämättömällä palvomiskäskyllä (LAUANTAINA VAIN), joka ei sovellu nykyaikaan sekunnin puolikastakaan.

Kun sinä koulutat koiraa, niin sinä koettelet sitä vaikkapa laittamalla makupalan metrin päähän ja sanot koiralle "paikka". Sitten katsotaan, että totteleeko se.

Ja sinä väität, että Jumala kohtelee meitä kuin ihminen koiraa, kun haluaa tietää, että totteleeko?

Tämäkö on sinun pohdiskelusi loppupäätelmä?

Mutta saat sinä uskoa minkälaiseen koirakouluun tahansa, jos haluat. Mikäpä minä olen sinua neuvomaan.

Teissä on pedonmerkit, teissä jotka ette vapaaehtosesti valitse lauantailepopäivää.
Se on nääs pakko valita, vapaasti, jos tahtoopi ikuisen elämän maanpäällä lunastaa.
Enhän minä mitenkään pakota ... eihän ihmistä syömäänkään kukaan pakota, vaan
kyllä se ihan vapaaehtosta on. Muista: sinun täytyy vapaaehtosesti valita sapatti.

Bushmanni kirjoitti:

>>> Yhden päivän valitsemisessa ei näin ole, Jumala tällä koettelee uskollisuuttamme. >>>>

Miksi Jumala koettelee uskollisuuttamme?

Eikö Hän tiedä, kuka seisoo Hänen joukoissaan?

Yritätkö sanoa, että Jumala on kuin kuka tahansa tomppeli toimitusjohtaja, joka kauppaopiston vaivaisella koulutuksella yrittää johtaa firmaa, josta ei ymmärrä yhtään mitään.

Jumala haluaa ihan tieten tahtoen kiusata omiaan käsittämättömällä palvomiskäskyllä (LAUANTAINA VAIN), joka ei sovellu nykyaikaan sekunnin puolikastakaan.

Kun sinä koulutat koiraa, niin sinä koettelet sitä vaikkapa laittamalla makupalan metrin päähän ja sanot koiralle "paikka". Sitten katsotaan, että totteleeko se.

Ja sinä väität, että Jumala kohtelee meitä kuin ihminen koiraa, kun haluaa tietää, että totteleeko?

Tämäkö on sinun pohdiskelusi loppupäätelmä?

Mutta saat sinä uskoa minkälaiseen koirakouluun tahansa, jos haluat. Mikäpä minä olen sinua neuvomaan.

mutta luotan kuitenkin raamattuun. Se näyttää aika yksiselitteiseltä tuon asian suhteen. En usko, että Jumala kiusaa ihmistä, vaikka aina en ymmärtäisikään hänen tahtoansa täysin. Riittävästi kuitenkin :) En välttämättä kokisi oloani surulliseksi, pakoitetuksi tms. jos alkaisin pitää lepopäivän sapattina. Ehkä jopa päinvastoin, nyt kun en pidä lepopäivää oikein minään päivänä. Vois ainakin kokeilla, jos Jumalan sapatin siunaus koituisi minullekin siunaukseksi. Ei olisi yhtään pahitteeksi ;)

Itse ajattelen Jumalaa hyvänä isänä, joka tietää mikä on meille parasta. Ihmisellä on vapaa tahto. Se antaa meille mahdollisuuden valita. Valitsemalla vain meille mieluisia asioita, emme vielä valitse puoltamme/Jumalan tahdon kunnioittamista. Valitsemalla Jumalan tahdon mukaisen asian (jostain syystä tämä näyttää olevan Jlalle tärkeä asia), valitsemme Jumalan/Hänen kunnioittamisensa (emme aina, ihminen kun on heikko, mutta Jla auttaa meitä heikkouksissamme).

Kysyit loppupäätelmääni. Se voisi olla jotain sellaista, että tahtomme ja tekomme (ainakin pyrkimys) määrittävät haluammeko kunnioittaa/totella Jlaa. Jla ei ole sadisti, joka pakottaa ihmiset tottelemaan itseään. Totellessaan (seuratessaan Jlan antamia ohjeita luodulleen) ihminen saa siunauksen elämäänsä, silloinkin kun ei aina ymmmärrä miksi jokin asia pitää tehdä. Jumalaan uskomisessa on paljon järkeä, mutta myös uskoa, silloin kun ei kaikkea ymmärrä.

BTW, vaimo laittaa minut joskus koirakouluun, mutta Jumala ei ole vielä tehnyt niin :)

Vapaaehtoisesti lauanta kirjoitti:

Teissä on pedonmerkit, teissä jotka ette vapaaehtosesti valitse lauantailepopäivää.
Se on nääs pakko valita, vapaasti, jos tahtoopi ikuisen elämän maanpäällä lunastaa.
Enhän minä mitenkään pakota ... eihän ihmistä syömäänkään kukaan pakota, vaan
kyllä se ihan vapaaehtosta on. Muista: sinun täytyy vapaaehtosesti valita sapatti.

liittyy??

helluntailainen myös kirjoitti:

Täällä adventistien palstalla on monta meitä hellaria :) Mutta en voi olla kommentoimatta tätä. Parisen vuotta eräs hyvä ja luotettava ystäväni (hellari hänkin, tutkijatyyppi) kertoi minulle tästä asiasta. Se laittoi ajattelemaan, vaikka en sitä silloin purematta niellyt. Viime aikoina olen kuitenkin taipunut ajattelemaan, että ehkä tässä on järkeä.

Ystäväni oli ollut pitkällä automatkalla adventistikaverinsa kanssa ja itse alkanut ymmärtää tätä sapattiasiaa, vaikka oli aluksi sitä kovasti vastustanut. Hyvin samalla tavalla kuin tuolla ylhäällä on, hänkin sitä selitti minulle. Silloin keksin joitain hyviä tekosyitä, joita en nyt enää muista. Muistan kuitenkin erään hänen tarinansa, jonka hän kertoi (on nk puoliromani taustaltaan, siksi viljelee mielellään kertomuksia). Se meni näin.

Oli maanviljelijäisä, joka päätti lähteä matkalle. Peltoja hoitamaan hän jätti agronomipoikansa, jolle hän antoi tarkat ohjeet miten pellot tuli viljellä. Poika oli kouluja käynyt ja siksi sanoi, että isä voisi jättää kaiken hänen huostaansa turvallisin mielin. Jokaisen pellon kohdalla poika päätti tehdä koulussa oppimansa testit ja huomasi hämmästyksekseen, että isän antamat ohjeet olivat täysin yhteneviä hänen osaamiensa viimeisimpien tietojen ja osaamisen kanssa. Näin kävi 9 pellon kohdalla. Viimeisellä pellolla ei näin kuitenkaan ollut ja poika päätti yllättää isänsä ja tehdä sillekin pellolle viljelyt niin, kuin hänen mittalaitteensa osoitti. Isä saisi olla hänestä ylpeä.

Kun isä tuli kotiin, hän kuitenkin torui poikaa. Poika ei ollut totellut ja kunnioittanut hänen ohjeitaan. Poika sanoi, että 9 pellon kohdalla tein juuri kuten käskit. Eikö se riitä? Ei, isä sanoi, koettelin uskollisuuttasi tämän viimeisen pellon kohdalla. Olemalla tottelematon tämän viimeisen pellon kohdalla, osoitit että teit kaikkien peltojen kohdalla juuri niin kuin halusit.

Ehkä tässä on jotain sitä, miksi Jumala päätti asettaa sapatin lepopäiväksi. Muilla käskyillä on inhimillisesti järkevät perusteet (älä tapa, varasta, huoraa jne). Yhden päivän valitsemisessa ei näin ole, Jumala tällä koettelee uskollisuuttamme.

Alan itsekin hyväksyä tämän asian, vaikka sen hyväksymisessä jokin kovasti vastustaakin. Järjellä kuitenkin ymmärrän, että näin asia on.

Josta selvisi Jeesuksen opetuksen kaltainen tarina sovitettuna nykyaikaan. Tässä tarinassa selvisi vapaehtoisuuden luotto tieto. Tästä selvisi mitä tarkoittaa vapaehtoisuus Jumalan lain suhteen.

Vapaaehtoisesti lauanta kirjoitti:

Teissä on pedonmerkit, teissä jotka ette vapaaehtosesti valitse lauantailepopäivää.
Se on nääs pakko valita, vapaasti, jos tahtoopi ikuisen elämän maanpäällä lunastaa.
Enhän minä mitenkään pakota ... eihän ihmistä syömäänkään kukaan pakota, vaan
kyllä se ihan vapaaehtosta on. Muista: sinun täytyy vapaaehtosesti valita sapatti.

Vuodesta 364 Ad. Ainoastaan lakia on joustettu löysemmäksi aika ajoin, Jos jotain suurempaa Katasrofia alkaa tapahtua, niin hyvin nopeasti Temppeli Herrat kiristävät sunnuntai lakia. He uskottelevat kaiken luonnon voimien jylläämisen sunnuntain hylkäämisen syyksi. Sunnuntai on kärpästen Herran sapatti.

helluntailainen myös kirjoitti:

Täällä adventistien palstalla on monta meitä hellaria :) Mutta en voi olla kommentoimatta tätä. Parisen vuotta eräs hyvä ja luotettava ystäväni (hellari hänkin, tutkijatyyppi) kertoi minulle tästä asiasta. Se laittoi ajattelemaan, vaikka en sitä silloin purematta niellyt. Viime aikoina olen kuitenkin taipunut ajattelemaan, että ehkä tässä on järkeä.

Ystäväni oli ollut pitkällä automatkalla adventistikaverinsa kanssa ja itse alkanut ymmärtää tätä sapattiasiaa, vaikka oli aluksi sitä kovasti vastustanut. Hyvin samalla tavalla kuin tuolla ylhäällä on, hänkin sitä selitti minulle. Silloin keksin joitain hyviä tekosyitä, joita en nyt enää muista. Muistan kuitenkin erään hänen tarinansa, jonka hän kertoi (on nk puoliromani taustaltaan, siksi viljelee mielellään kertomuksia). Se meni näin.

Oli maanviljelijäisä, joka päätti lähteä matkalle. Peltoja hoitamaan hän jätti agronomipoikansa, jolle hän antoi tarkat ohjeet miten pellot tuli viljellä. Poika oli kouluja käynyt ja siksi sanoi, että isä voisi jättää kaiken hänen huostaansa turvallisin mielin. Jokaisen pellon kohdalla poika päätti tehdä koulussa oppimansa testit ja huomasi hämmästyksekseen, että isän antamat ohjeet olivat täysin yhteneviä hänen osaamiensa viimeisimpien tietojen ja osaamisen kanssa. Näin kävi 9 pellon kohdalla. Viimeisellä pellolla ei näin kuitenkaan ollut ja poika päätti yllättää isänsä ja tehdä sillekin pellolle viljelyt niin, kuin hänen mittalaitteensa osoitti. Isä saisi olla hänestä ylpeä.

Kun isä tuli kotiin, hän kuitenkin torui poikaa. Poika ei ollut totellut ja kunnioittanut hänen ohjeitaan. Poika sanoi, että 9 pellon kohdalla tein juuri kuten käskit. Eikö se riitä? Ei, isä sanoi, koettelin uskollisuuttasi tämän viimeisen pellon kohdalla. Olemalla tottelematon tämän viimeisen pellon kohdalla, osoitit että teit kaikkien peltojen kohdalla juuri niin kuin halusit.

Ehkä tässä on jotain sitä, miksi Jumala päätti asettaa sapatin lepopäiväksi. Muilla käskyillä on inhimillisesti järkevät perusteet (älä tapa, varasta, huoraa jne). Yhden päivän valitsemisessa ei näin ole, Jumala tällä koettelee uskollisuuttamme.

Alan itsekin hyväksyä tämän asian, vaikka sen hyväksymisessä jokin kovasti vastustaakin. Järjellä kuitenkin ymmärrän, että näin asia on.

haksahtamassa näihin asioihin. Kysyin seurakuntamme paimenelta, joka on opiskellut paljon raamattua, tätä asiaa. Hän selitti asian näin.

- On totta, että käskyssä lepopäivästä viitataan sapattiin, joka tarkoittaa lauantaipäivää meidän kalenterissa.

- Käskyn ehdottomuus viittaa siihen, että Jumala halusi käskyn kautta antaa siunauksiaan kansalleen (tarkoittaa tässä israelilaisia), jos he sitä noudattavat. Tätä pidetään jopa selityksenä juutalaisten menestykseen tiede- ja liike-elämässä yms.

- Käskyä ei kuitenkaan tarvitse soveltaa meidän pakanoiden (ei-juutalaisten). Elämme uuden liiton armotaloudessa.

- Tässä yhteiskunnassa olisi vaikea noudattaa tällaista käskyä, koska kalenteri on rakennettu sunnuntai-pyhän varaan. Käskyä noudattaakseen pitäisi muutaa Israeliin, joka on ainoa maa, jossa pyhäpäivä on lauantaina.

- Käskyt on tehty ehdottomaan muotoon, jotta kävisi ilmi, että ihminen on syntinen (vrt. Älä tee huorin.. Jeesus: jokainen joka katsoo naista himoiten.. jne). Jumalan ehdottoman lain edessä ihminen on syyllinen. Ainoastaan armon kautta voimme pelastua.

on nyt näin kirjoitti:

haksahtamassa näihin asioihin. Kysyin seurakuntamme paimenelta, joka on opiskellut paljon raamattua, tätä asiaa. Hän selitti asian näin.

- On totta, että käskyssä lepopäivästä viitataan sapattiin, joka tarkoittaa lauantaipäivää meidän kalenterissa.

- Käskyn ehdottomuus viittaa siihen, että Jumala halusi käskyn kautta antaa siunauksiaan kansalleen (tarkoittaa tässä israelilaisia), jos he sitä noudattavat. Tätä pidetään jopa selityksenä juutalaisten menestykseen tiede- ja liike-elämässä yms.

- Käskyä ei kuitenkaan tarvitse soveltaa meidän pakanoiden (ei-juutalaisten). Elämme uuden liiton armotaloudessa.

- Tässä yhteiskunnassa olisi vaikea noudattaa tällaista käskyä, koska kalenteri on rakennettu sunnuntai-pyhän varaan. Käskyä noudattaakseen pitäisi muutaa Israeliin, joka on ainoa maa, jossa pyhäpäivä on lauantaina.

- Käskyt on tehty ehdottomaan muotoon, jotta kävisi ilmi, että ihminen on syntinen (vrt. Älä tee huorin.. Jeesus: jokainen joka katsoo naista himoiten.. jne). Jumalan ehdottoman lain edessä ihminen on syyllinen. Ainoastaan armon kautta voimme pelastua.

Itse en tunne montakaan hellaria, jotka olisivat tähän asiaan "haksahtaneet". Jotkut ovat asiaa alkaneet ajatella ja siirtyneet pitämään sapattia. Itse tunne oman perheen lisäksi ehkä n. 10 tällaista hellaria tietysti helluntailaisissa olevat juutalaiset, joita jonkin verran on. Monilla näistä perheistä on ollut adventistiopettajia kouluissaan.

Hyvin on pastorisi asiasta sanonut. Käsky on selkeä, jos sen lukee kirjaimellisesti. Mitä alkukielisemmin sen lukee, sen selkeämmin asia on ilmaistu. Tätä ei kai kukaan kiistäkään.

Itse en kyllä osaa ajatella, että 10 käskyä olisi tarkoitettu vain juutalaisille. Kyllä käskyt on kaikille tarkoitettu. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lain (käskyjen) tarkoitus on ajaa meitä Jeesuksen (armon) luokse. Se ei poista sitä ajatusta, että käskyt on annettu meidän parhaaksi ja suojelemiseksi. Pidettäväksi niin hyvin kuin pystymme, ja Jumala on luvannut auttaa meitä heikkouksissamme.

helluntailainen myös kirjoitti:

Täällä adventistien palstalla on monta meitä hellaria :) Mutta en voi olla kommentoimatta tätä. Parisen vuotta eräs hyvä ja luotettava ystäväni (hellari hänkin, tutkijatyyppi) kertoi minulle tästä asiasta. Se laittoi ajattelemaan, vaikka en sitä silloin purematta niellyt. Viime aikoina olen kuitenkin taipunut ajattelemaan, että ehkä tässä on järkeä.

Ystäväni oli ollut pitkällä automatkalla adventistikaverinsa kanssa ja itse alkanut ymmärtää tätä sapattiasiaa, vaikka oli aluksi sitä kovasti vastustanut. Hyvin samalla tavalla kuin tuolla ylhäällä on, hänkin sitä selitti minulle. Silloin keksin joitain hyviä tekosyitä, joita en nyt enää muista. Muistan kuitenkin erään hänen tarinansa, jonka hän kertoi (on nk puoliromani taustaltaan, siksi viljelee mielellään kertomuksia). Se meni näin.

Oli maanviljelijäisä, joka päätti lähteä matkalle. Peltoja hoitamaan hän jätti agronomipoikansa, jolle hän antoi tarkat ohjeet miten pellot tuli viljellä. Poika oli kouluja käynyt ja siksi sanoi, että isä voisi jättää kaiken hänen huostaansa turvallisin mielin. Jokaisen pellon kohdalla poika päätti tehdä koulussa oppimansa testit ja huomasi hämmästyksekseen, että isän antamat ohjeet olivat täysin yhteneviä hänen osaamiensa viimeisimpien tietojen ja osaamisen kanssa. Näin kävi 9 pellon kohdalla. Viimeisellä pellolla ei näin kuitenkaan ollut ja poika päätti yllättää isänsä ja tehdä sillekin pellolle viljelyt niin, kuin hänen mittalaitteensa osoitti. Isä saisi olla hänestä ylpeä.

Kun isä tuli kotiin, hän kuitenkin torui poikaa. Poika ei ollut totellut ja kunnioittanut hänen ohjeitaan. Poika sanoi, että 9 pellon kohdalla tein juuri kuten käskit. Eikö se riitä? Ei, isä sanoi, koettelin uskollisuuttasi tämän viimeisen pellon kohdalla. Olemalla tottelematon tämän viimeisen pellon kohdalla, osoitit että teit kaikkien peltojen kohdalla juuri niin kuin halusit.

Ehkä tässä on jotain sitä, miksi Jumala päätti asettaa sapatin lepopäiväksi. Muilla käskyillä on inhimillisesti järkevät perusteet (älä tapa, varasta, huoraa jne). Yhden päivän valitsemisessa ei näin ole, Jumala tällä koettelee uskollisuuttamme.

Alan itsekin hyväksyä tämän asian, vaikka sen hyväksymisessä jokin kovasti vastustaakin. Järjellä kuitenkin ymmärrän, että näin asia on.

Kiinnostava tarina. Ja ihan opettavakin. Joku pitää yhden päivän parempana kuin toinen. Toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon varma omasta uskostaan.

Uskon, että tämä sapattiasia on enemmän siunaus- kuin pelastuskysymys. Sapatin kautta Jumala vgoi siunata omiaan. Kannattaa kokeilla tätä :)

veli.vapaa kirjoitti:

tulee uskoon ja vanhurskautetaan, hänestä tulee Jumalan valtakunnan jäsen. Onpas teissä sitkeässä tuo harhaoppi.

Matt.25

31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

"Menkää pois te laittomuuden tekijät...."

Jeesus ei sano edes tuntevansa heitä.

Room. 2:14

"Sillä kun pakanat, JOILLA EI LAKIA OLE, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki"

Hyvän paikan otit, sillä tämä jos mikä vahvistaa Jumalan käskyt oikeiksi jokaiselle ihmiselle, sillä usko vaikuttaa uskovassa sen, että hän ei riko yhtäkään Jumalan käskyä tahallaan.

Sillä Pyhä Henki osoittaa oikean oikeaksi ja väärän vääräksi. toisin sanoen heillä on uudestisyntymässäkirjoitettu jumalan laki sydämeen: Siitä syystä he:"...luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki"

Minulle ei ole mikään "jumala" mitään käskyjä antanut. Onneksi voin levätä ihan vapaasti silloin kun haluan.

Tutki, mutta tutki mikä enemmän auttaisi sinua löytämään "oikean totuuden-uskon"
"Niinpä, veljet,
minun ei käynyt puhuminen niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. 1Kor.3:1-2.
1Kor.13:13-11-12. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsin mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi: Kun tulin mieheksi/täysiikäiseksi, hylkäsin minä sen mikä lapsen on.
Jae.12. Sillä nyt näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti. Jae13. Niin pysyvät USKO TOIVO ja Rakkaus, nämä kolme: suurin niistä on rakkaus...

1Kor.2:4-6. Ja minun puheeni ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista. Jae.5. Ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Huo: Jae 6 erikoisesti. Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat. jae.7. Vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt (huo:) ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme.

Tiit.1:10-14. Sillä paljon on turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin "ympärileikattujen joukossa: Semmoisilta on suu tukittava, sillä nhe kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi. Tämä todistus on tosi; sen tähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi. (Tämän tekstin kohdistan erikoisesti Adventisteille). Tiit.1:14. eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin.

Filip.3:15-17.Olkoon siis meillä, niin montkuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli niin Jumala on siinä'kin teille ilmoittava asia on. Jakeen loppuosa kuuluu-johon Jumala on minut taivaallisella kutsumuksella kutsunut Kristuksessa Paavali.

Tutki, mutta tutki ensin sitä sisimmässäi mikä eniten auttaisi sinua auttamaan toisia? Sinun tulee tehdä ero totuuden ja valheen välillä: Sinun on opittava olemaan totuuden mukainen kaikessa, ajatuksissasi, sanoissa ja teoissa ja töissä. Ennenkaikkea ajatuksissasi, ja se ei todellakaan ole helppoa. Koska maailmassa on äärettömästi valheellisia ajatuksia, paljon järjetöntä taika uskoa, joten siksi on vaikea edistyä totuudessa, koska, jos on antautunut jonkin organisoidun kirkollisen opin perinteitä noudattamaan.

Kun on niiden dogmaattisen oppirakenelmien kahleissa orjana. Ei totuuden etsijän tule pitää kiinni mistään kirkollisen oppiaatteen rakenteista kiinni siksi, että siihen on jopa toistasataa vuotta uskottu, ei myöskään siksi, että siitä on kirjoitettu paljon johonkin kirjaan, jota ihmiset pitävät "pyhänä".

Sinun tulisi itse harkita ja arvostella, perin juurin - riisuutumalla pesemällä omatunto puhtaaksi kaikista ulkopuolelta tulevista mielipiteistä ja ohjeista, joita he pitävät oikeina ja mielestään totuuteen johtavina. Sinun tulee itse harkita asiaa ja arvostella, onko siinä siinä järkeä. Muista vaikka tuhannet ihmiset olisivat yhtämieltä totuudesta jota etsit, niin elleivät he pysty todistamaan omakohtaista kokemusperäistä tietoa uudestisyntymisensä pohjaksi, niin ei silloin niillä todistuksilla ole totuuden kanssa mitään tekemistä, eikä mitään arvoa.

Joka haluaa löytää totuuden hänen tulee oppia ajattelemaan syvällisesti- omakohtaisesti itse/itsenäisesti, sillä taikausko on maailman suurimpia harhoja, niitä kahleita joista meidän on vapauduttava. Juutalainen usko on hyvä esimerkki taikauskosta (taimoteimonia). Meidän ajatuksemme toisista täytyy olla aina tosi elikkä totuuteen perustuva, ei tule ajatella heistä sellaista mitä ei tiedä. Jos joku lausuu sinulle vihaisia sanoja, älä ajattele: Hän vihaa minua ja tahtoo loukata minua: Ei vaan kenties jokin asia on saanut hänet suuttumaan, ja kun hän sattuu kohtaamaan sinut, niin kohdistaa vihansa sinuun, tietysti hän menettelee mielettömästi; onhan se mieletöntä, mutta meillä ei silti ole oikeutusta ajatella hänestä väärin.

Älä koskaan koskaan kuvittele tietäväsi toisen vaikuttimia! - Sillä vain ainoastaan hänen Mestarinsa tietää hänen ajatuksensa, ja Hän voi toimia: syistä, jotka eivät koskaan ole johtuneet sinun mieleesi. Jos kuulet jutun toisesta henkilöstä: älä kerro sitä, sen ei tarvitse olla totta, ja vaikka olisikin, on yställisempää olla vaiti.

Älä koskaan teeskentele olevasi muuta kuin mitä olet, sillä kaikki teeskentely on esteenä on esteenä puhtaalle totuuden valolle jonka tulisi loistaa kauttasi. Vain sinun tulee tehdä ero itsekkään ja epäitsekkään välillä, sillä itsekkyydellä on monta muotoa, ja kun luulet itsekkyyden tappaneesi yhdessä muodossa, niin se pian esiintyy toisessa muodossa, ja paljon pahempana ja voimakkaampana.

Mutta asteasteelta mielesi on täyttyvä, niin, toisten auttamiseen kohdistuvilla ajatuksilla; ja silloin pelastuksesi on lähellä.

Itse uskon asioihin niin kuin helluntailaisuudessa opetetaan. Tässä sapattiasiassa olen taipuvainen ajattelemaan hieman adventismilaisittain.

Lepopäiväkäskyssä on kaksi osaa. Toinen on käsky pitää lepopäivä: levätä, kerätä voimia, valmistautua uuteen viikkoon jne.

Toinen osa liittyy sen täsmentämiseen mikä päivä lepopäivä on ja sen tarkempaan määrittelyyn. Jostain syystä Jumala näkee paljon vaivaa sen eteen, että lepopäivä pidettäisiin juuri sapattina. Raamatussa on niin paljon tätä asiaa koskevia kohtia ja määräyksiä.

Juutalainen ystäväni sanoi minulle, tässä käskyssä ei itseasiassa käsketä pitää lepopäivää vaan sapatti. Se tarkoittaa lepäämisen lisäksi Jumalan luomistyön ja suurien töiden muistelemista, lähimmäisten auttamista, hiljentymistä Sanaan jne.

Tästäkään käskystä ei saa tosin tulla ihmisille kahletta vaan siunaus. Sapatti on ihmistä varten. Sitä varten, että Jumala voisi antaa meille siunauksiaan. Siitä ei saa tehdä kahletta (miljoonien pikkusäännösten käskyluetteloa), vaan ilon asia.

hellari -89 kirjoitti:

Itse uskon asioihin niin kuin helluntailaisuudessa opetetaan. Tässä sapattiasiassa olen taipuvainen ajattelemaan hieman adventismilaisittain.

Lepopäiväkäskyssä on kaksi osaa. Toinen on käsky pitää lepopäivä: levätä, kerätä voimia, valmistautua uuteen viikkoon jne.

Toinen osa liittyy sen täsmentämiseen mikä päivä lepopäivä on ja sen tarkempaan määrittelyyn. Jostain syystä Jumala näkee paljon vaivaa sen eteen, että lepopäivä pidettäisiin juuri sapattina. Raamatussa on niin paljon tätä asiaa koskevia kohtia ja määräyksiä.

Juutalainen ystäväni sanoi minulle, tässä käskyssä ei itseasiassa käsketä pitää lepopäivää vaan sapatti. Se tarkoittaa lepäämisen lisäksi Jumalan luomistyön ja suurien töiden muistelemista, lähimmäisten auttamista, hiljentymistä Sanaan jne.

Tästäkään käskystä ei saa tosin tulla ihmisille kahletta vaan siunaus. Sapatti on ihmistä varten. Sitä varten, että Jumala voisi antaa meille siunauksiaan. Siitä ei saa tehdä kahletta (miljoonien pikkusäännösten käskyluetteloa), vaan ilon asia.

Se sapatinpäivä jonka sinä valitset lepopäiväksesi on SE oikea levonpäivä, jonka Jumalakin siunasi sapatinpäiväksi. Tee hyvin siinä, että sen minkä valitset,- teet sen Herrallesi; Häntä ylistäen ja kiittäen!

old_profile_39738 kirjoitti:

Se sapatinpäivä jonka sinä valitset lepopäiväksesi on SE oikea levonpäivä, jonka Jumalakin siunasi sapatinpäiväksi. Tee hyvin siinä, että sen minkä valitset,- teet sen Herrallesi; Häntä ylistäen ja kiittäen!

lepopäivä, kun Jumala on sen meille jo valinnut ja pyhittänyt?

itselleen kirjoitti:

lepopäivä, kun Jumala on sen meille jo valinnut ja pyhittänyt?

.. tätä miettii monet.

itselleen kirjoitti:

lepopäivä, kun Jumala on sen meille jo valinnut ja pyhittänyt?

5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
Room.14

old_profile_39738 kirjoitti:

5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
Room.14

puhuttu lepopäivästä.

Utulila etsi semmoinen kohta raamatussa, jossa mainitaan leopäivä.

old_profile_39738 kirjoitti:

5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
Room.14

ymmärrä, mutta autuas on se mies, joka päivät ja yöt tutkii Herran lakia. Joka ei pidä Hänen käskyjänsa ei ole HÄNEN (HERRAN) omansa.

mitään kirjoitti:

puhuttu lepopäivästä.

Utulila etsi semmoinen kohta raamatussa, jossa mainitaan leopäivä.

Päiviä voidaan valita lepopäiväksi, sapatiksi, työpäiväksi, arkipäiväksi, pyhäpäiväksi, aurinkopäiväksi, paskapäiväksi, yrjöpäiväksi jne.
Ihan sama, kunhan teemme valintamme puhtain omatunnoin.. Jumala päätti levätä työnsä päätteksi yhden päivän esimerkiksi. Siksi siis voimme mekin Jumalan kuvana päättää..vapaasti ilman tuomioita tai syytöksiä. Miksi siis päivistä niin suuri numero? Jokaisen omaa valintaa... lepää tai tekee sitten muuta..

old_profile_39738 kirjoitti:

5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
Room.14

Hes. 7 Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat.
8 Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen, niinkuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö, mitä minä sinulle annan."
9 Niin minä näin, ja katso: käsi ojennettiin minua kohti, ja katso: siinä oli kirjakäärö.
10 Ja hän levitti sen minun eteeni, ja katso: se oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. Ja siihen oli kirjoitettu itkuvirret ja huokaukset ja voi-huudot

old_profile_39738 kirjoitti:

Päiviä voidaan valita lepopäiväksi, sapatiksi, työpäiväksi, arkipäiväksi, pyhäpäiväksi, aurinkopäiväksi, paskapäiväksi, yrjöpäiväksi jne.
Ihan sama, kunhan teemme valintamme puhtain omatunnoin.. Jumala päätti levätä työnsä päätteksi yhden päivän esimerkiksi. Siksi siis voimme mekin Jumalan kuvana päättää..vapaasti ilman tuomioita tai syytöksiä. Miksi siis päivistä niin suuri numero? Jokaisen omaa valintaa... lepää tai tekee sitten muuta..

Joos. 24:15 
Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa."

Sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten!
Ihminen ei ole asetettu sapattia tai sapatin valitsemista varten.
Sapatilla on Herra, että Herra on valinnut sapatinsa.
Toki työnantajatkin yrittää olla herroja ja ihminenkin yrittää olla herroja ja valtiokin yrittää olla herra ja kirkotin yrittää olla herroja.
MUTTA YKSI ON HERRA Jumalan ja ihmisen välillä ja Hän on sapatinkin Herra.

old_profile_39738 kirjoitti:

Päiviä voidaan valita lepopäiväksi, sapatiksi, työpäiväksi, arkipäiväksi, pyhäpäiväksi, aurinkopäiväksi, paskapäiväksi, yrjöpäiväksi jne.
Ihan sama, kunhan teemme valintamme puhtain omatunnoin.. Jumala päätti levätä työnsä päätteksi yhden päivän esimerkiksi. Siksi siis voimme mekin Jumalan kuvana päättää..vapaasti ilman tuomioita tai syytöksiä. Miksi siis päivistä niin suuri numero? Jokaisen omaa valintaa... lepää tai tekee sitten muuta..

Jokainen valitsee, totta, monenlaisia asioita päivittäin. Mutta miksi ei saman tien valitsisi lepopäiväkseen Jumalan asettamaa päivää? Uskon, että Jumalalla on ollut jokin hyvä tarkoitus säätäessään asiasta näin.

Sapatti on ihmistä varten, se on totta. Tämä ei kuitenkaan kumoa sapattia, vaan selventää sen tarkoitusta. Se päivä on annettu ihmiselle mm. levon, Jumalan palvelemisen, lähimmäisten auttamisen ja seurakuntayhteyden päiväksi. Tässä on Jumalan viisas säädös. Ei Jumalan tahdon toteuttaminen pidä olla meille taakka vaan siunaus.

Olen yksinkertainen kristitty, mutta ehkä juuri siksi minun on helppo uskoa Raamatun sanaan :)

hellari -89 kirjoitti:

Itse uskon asioihin niin kuin helluntailaisuudessa opetetaan. Tässä sapattiasiassa olen taipuvainen ajattelemaan hieman adventismilaisittain.

Lepopäiväkäskyssä on kaksi osaa. Toinen on käsky pitää lepopäivä: levätä, kerätä voimia, valmistautua uuteen viikkoon jne.

Toinen osa liittyy sen täsmentämiseen mikä päivä lepopäivä on ja sen tarkempaan määrittelyyn. Jostain syystä Jumala näkee paljon vaivaa sen eteen, että lepopäivä pidettäisiin juuri sapattina. Raamatussa on niin paljon tätä asiaa koskevia kohtia ja määräyksiä.

Juutalainen ystäväni sanoi minulle, tässä käskyssä ei itseasiassa käsketä pitää lepopäivää vaan sapatti. Se tarkoittaa lepäämisen lisäksi Jumalan luomistyön ja suurien töiden muistelemista, lähimmäisten auttamista, hiljentymistä Sanaan jne.

Tästäkään käskystä ei saa tosin tulla ihmisille kahletta vaan siunaus. Sapatti on ihmistä varten. Sitä varten, että Jumala voisi antaa meille siunauksiaan. Siitä ei saa tehdä kahletta (miljoonien pikkusäännösten käskyluetteloa), vaan ilon asia.

Tässä edellisessä viestissä asia on ymmärretty oikein. J-la pyhitti ja siunasi sapatin, jonka nimitti sitten lepopäiväksi. Suomalainen Raamattu sanoo tämän saman, jos tarkasti lukee, mutta siitä voi saada myös eri käsityksen. Siksi kai monet kääntävät tämän päälaelleen. Lepopäivä olisi siis tärkein eikä sapatti. Näin ei ole. J-la ei pyhittänyt lepopäivää vaan sapatin. Lukekaa tämä hebreankielisestä Tanachista (Vanha Testamentti) tai tarkasta venäjänkielisestä Raamatusta. Siinä asia sanotaan harvinaisen selvästi, eikä sitä voi tulkita muuten.

Itse en kuitenkaan usko, että enää sapatin rikkomisesta rangaistaisiin kuolemalla (2Ms 31:14). Jumala pitää kuitenkin sapattia pyhänä ja kaikesta päätellen tärkeänä asiana.

Meidän juutalaisten on ainakin pidettävä sapatti, J-la antoi sen meille merkiksi (2Ms 31:17). Tietysti myös niille kristityille uskoville, jotka pitävät 10 käskyä.

uskova juutalainen kirjoitti:

Tässä edellisessä viestissä asia on ymmärretty oikein. J-la pyhitti ja siunasi sapatin, jonka nimitti sitten lepopäiväksi. Suomalainen Raamattu sanoo tämän saman, jos tarkasti lukee, mutta siitä voi saada myös eri käsityksen. Siksi kai monet kääntävät tämän päälaelleen. Lepopäivä olisi siis tärkein eikä sapatti. Näin ei ole. J-la ei pyhittänyt lepopäivää vaan sapatin. Lukekaa tämä hebreankielisestä Tanachista (Vanha Testamentti) tai tarkasta venäjänkielisestä Raamatusta. Siinä asia sanotaan harvinaisen selvästi, eikä sitä voi tulkita muuten.

Itse en kuitenkaan usko, että enää sapatin rikkomisesta rangaistaisiin kuolemalla (2Ms 31:14). Jumala pitää kuitenkin sapattia pyhänä ja kaikesta päätellen tärkeänä asiana.

Meidän juutalaisten on ainakin pidettävä sapatti, J-la antoi sen meille merkiksi (2Ms 31:17). Tietysti myös niille kristityille uskoville, jotka pitävät 10 käskyä.

eikö Raamattupalstalla ole kunnon keskusteluja?

Olet aika oikeassa sapatissa - kyllä alkuseurakunta vietti sapattia ja muutamat viettää vieläkin. mutta alkuseurakunta vietti ylösnousemus päivää myös ja se jäi sitten kirkolle kun sapatti poistettiin...ehkä joskus 3 - 400 luvulla. Monet sekoittavat sapatin ja sunnuntain, mutta eihän niillä ole mitään toistensa kanssa tekemistä.. hyvää sapattia sinulle.

Otto

uskova juutalainen kirjoitti:

Tässä edellisessä viestissä asia on ymmärretty oikein. J-la pyhitti ja siunasi sapatin, jonka nimitti sitten lepopäiväksi. Suomalainen Raamattu sanoo tämän saman, jos tarkasti lukee, mutta siitä voi saada myös eri käsityksen. Siksi kai monet kääntävät tämän päälaelleen. Lepopäivä olisi siis tärkein eikä sapatti. Näin ei ole. J-la ei pyhittänyt lepopäivää vaan sapatin. Lukekaa tämä hebreankielisestä Tanachista (Vanha Testamentti) tai tarkasta venäjänkielisestä Raamatusta. Siinä asia sanotaan harvinaisen selvästi, eikä sitä voi tulkita muuten.

Itse en kuitenkaan usko, että enää sapatin rikkomisesta rangaistaisiin kuolemalla (2Ms 31:14). Jumala pitää kuitenkin sapattia pyhänä ja kaikesta päätellen tärkeänä asiana.

Meidän juutalaisten on ainakin pidettävä sapatti, J-la antoi sen meille merkiksi (2Ms 31:17). Tietysti myös niille kristityille uskoville, jotka pitävät 10 käskyä.

niin kyllä meidän olisi nähtävä ero sapatin ja sunnuntain välillä. Sapattia ei voi muuttaa toiselle päivälle. Ylösnousemuspäivän vietto ei ole sapatin viettoa - kaksi täysin eri asiaa - sapatti on poistettu kristinuskosta - nykyään vietetään ylösnousemuksen muistopäivää vaikka Jumalan SANA selvästi sanoo "vietät sapattia" päivää jonka Luojasi on pyhittänyt.