Onko teitä yksinäisiä uskovia?

Omituista sakkii.

Ittelle yksin uskominen on valinta. Näet seurakunnassa tulee koko ajan riitaa siitä mikä on puhdas oppi, ja mihin saa uskoa, ja mihin ei. Ja tämä vain seurakuntalaisten kesken.

Pastorit ja muut on sitten oma lukunsa. Useimmat saarnaajat näet ovat todella herkkänahkaisia. Eli jos alkaa arvostella heidän uskomuksiaa ja käsityksiään, niin siitä saa sitten pastoristaan ikuisen vihollisen. Pahimmassa tapauksessa pastorisi alkaa syyttää että sinussa on paholainen, kun olet hänen kanssaan eri mieltä jostakin asiasta.

Eli seurakunnat ovat todellinen sotatanner. Ja ihminen, joka on juuri tullut uskoon, voi helposti menettää uskonsa ja uskon tuoman ilon seurakunnan yhteydessä.

Siksi on monasti parempi pysyä seurakunnan ulkopuolella.

Vaarallista? Ei suinkaan! Raamattu sanoo, että meitä opettaa Pyhä Henki kun luemme Raamattuamme. Näin tosiaan onkin. Eli luota tähän johdatukseen.

Useat kirkonmiehet tietty on toista mieltä. Heidän mielestään Pyhä Henki ei kykene opetustehtävään, vaan tuo tehtävä olisi annettava heille, kirkonmiehille! Sillä onhan niin, siis kirkonmiesten mielestä, että kirkonmies ei voi olla väärässä, mutta Pyhä Henki voi!

Ihminen on ihmiselle susi.

Seurakunnilla on tilaisuuksia paljonkin! On Raamattupiirejä, rokouspiirejä, ompeluseuroja jne. Nuita löytyy kirkon lehdistä. Tosin eihän kaikkiin voi luottaa, vaikka kävisi nuissakin. Mutta on ainakin toivoa paremmasta!