Kerro minulle, mitä eroa on mormoneilla ja luterilaisella?
kerro mitä eroa on mormoneilla ja luterilaisilla
konkreettisesti
39360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Suurimmat erot Luterilaisuuden ja mormonismin välillä ovat mielestäni seuraavat:
1. Me uskomme jatkuvaan ilmoitukseen. Ja tästä johtuen: Ennen oli profeettoja... miksi Jumala ei enään kertoisi tahtoaan ihmislapsille, kuten ennen? Miksi ei nuori poika joka naapurienkin mukaan oli todella hieno, avulias ja ahkera poika olisi voinut nähdä näkyä josta kertoo tässä: http://scriptures.lds.org/fi/js_h/1 Me uskomme että JS järjesti JKn avulla Jeesuksen Krsituksen Kirkon maan päälle. Eroitukseksi JKn aikaisesta kirkosta sen nimee lisättiin Myöhempien Aikojen Pyhien JK Kirkko.
2. Me uskomme että J:la, JK ja PH ovat kolme erillistä persoonaa. Eräs todistus tästä oli JSn näky, jossa hän näki Jn ja JKn.
3. Me uskomme että kaikki ihmiset tarvitsevat kasteen pystyäkseen etenemään Taivaissa. Siksi teemme sijaiskasteita sekä Temppelitöitä jo edesmenneille henkilöille. Kuitenkin JOKAINEN henkilö voi aikanaan päättää ottaako vastaan tuon kasteen ja ne työt vai ei. Jokainen henkilöm kuitenkin "pelastuu" vaikka ei ottaisi vastaankaan noita heidän puolestaan tehtyjä rakkauden tekoja. Kuitenkaan tuo pelastuminen ei päästä ko. henkilöä edemmäksi vaan hän jää sille tasolle niiden edetessä tiedossa ja muussa jotka ottavat vastaan nuo rakkauden työt. Me uskomme että KAIKKI ihmiset "pelstuvat" uskontoon katsomatta mikäli "pelastukseksi " katsotaan ylösnousemus. Se on kaikille.
4. Me uskomme että on saatava upostuskaste. Miksi Jeesus ja muut eivät olisi vain kastaneet kaivolla jos valelu olisi ollut tarpeeksi. Aina Raamatussa puhutaan paikoista joissa oli tarpeeksi vettä kastamiseen.
5. Me uskomme että meitä EI rangasita Aadamin rikkomusten täheden, vaan omien rikkomustemme tähden. Perisyntiä ei ole. Vauvoja ei tarvitse kastaa he pääsevät Taivaaseen Isän luo kuitenkin.
Vielä tarkemmin
Uskon kappaleet: Historiallinen tausta.
Pian kirkon perustamisen jälkeen vuonna 1830 nykyajan ensimmäinen profeetta ja Jeesuksen Kristuksen kirkon perustaja Joseph Smith kokosi kirkon pääopetukset seuraaviin 13 uskonkappaleeseen vastauksena hänelle esitettyyn kysymykseen.
1. Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.
2. Me uskomme, että ihmiset saavat rangaistuksen omista synneistään, eivätkä Aadamin rikkomuksesta.
3. Me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia.
4. Me uskomme, että evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset ovat ensimmäiseksi, usko Herraan Jeesukseen Kristukseen; toiseksi, parannus; kolmanneksi, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi; neljänneksi, kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi.
5. Me uskomme, että saarnatakseen evankeliumia ja suorittaakseen sen toimituksia miehen täytyy olla Jumalan kutsuma profetian kautta ja niiden kätten päällepanemisella, joilla on toimivalta.
6. Me uskomme samaan järjestykseen, joka oli alkukirkossa, nimittäin apostoleihin, profeettoihin, paimeniin, opettajiin, evankelistoihin ja niin edelleen.
7. Me uskomme kielillä puhumisen, profetian, ilmoituksen, näkyjen, parantamisen, kielten tulkitsemisen ja niin edelleen lahjaan.
8. Me uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa, sikäli kuin se on oikein käännetty; me uskomme myös, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa.
9. Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita.
10. Me uskomme Israelin todelliseen kokoamiseen ja kymmenen heimon palauttamiseen, että Siion (Uusi-Jerusalem) rakennetaan Amerikan mantereelle, että Kristus tulee hallitsemaan henkilökohtaisesti maan päällä ja että maa uudistetaan ja se saa paratiisillisen kirkkautensa.
11. Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa.
12. Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.
13. Me uskomme, että tulee olla vilpitön, uskollinen, siveellinen, hyväntahtoinen ja hyveellinen ja että tulee tehdä hyvää kaikille ihmisille; tosiaankin, voimme sanoa seuraavamme Paavalin kehotusta – me uskomme kaikessa, me toivomme kaikessa, me olemme kestäneet paljon ja toivomme voivamme kestää kaiken. Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme.
- Sama organisaatio ja valtuus kuin alkukirkossa eli apostolinen johto ja pappeus.
- Pappeuteen kutsutaan eli sitä ei saada kasteessa kuten luterilaisuudessa opetetaan.
- Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat erillisiä persoonia ja olentoja eli emme usko kolminaisuusopin tavoin. Sitä ei ole Raamatussa.
- Kaste on uskovan kaste upottamalla. Sitä tulee edeltää usko ja parannus. Pyhä Henki otetaan vastaan kasteen jälkeen kätten päällepanon kautta eli samoin kuin Raamatussa on kerrottu (Ap.t. 8:14-17)
- Lapset ovat viattomia eli he eivät ole perisynnin vuoksi ilman kastetta kadotukseen tuomittuja. Synnymme synnin alaisuuteen, mutta lapsi on viaton ennen vastuulliseen ikään tulemista.
- Ilmoitus ei päättynyt Raamattuun. Ilm. 14:6 jakeessa mainittu enkelin tuoma evankeliumi kaikille saarnattavaksi on Mormonin kirja.
- Palkaton pappeus.
- Vapaaehtoiset lahjoitukset kuten kymmenykset.
jälleen kerran kolminaisuusoppia.
En ole todennut kenenkään sanovan selvästi, miten kolme eri persoonaa voi olla yksi muuten kuin yksimielisyytensä puolesta. He ovat samaa olemusta eli jumalallisia, mutta aivan erillisiä toisistaan kuten me ihmisetkin olemme kukin oma yksilömme. Uskomme aivan samoin kuin Raamatun perusteella on syytä uskoa.
"En ole todennut kenenkään sanovan selvästi, miten kolme eri persoonaa voi olla yksi muuten kuin yksimielisyytensä puolesta."
Seuraava linkki ei ole, haluan korostaa, vastaus kysymykseen kolminaisuusopista. Haluan vain osoittaa olevan täysin mahdollista useamman persoonan esiintymisen yhdessä ruumiissa. Siis monta persoonaa voi olla yksi, eikä edes tarvita yksimielisyyttä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiatiivinen_identiteettihäiriö
Me ihmiset emme siis ole niin selvästi "kukin oma yksilömme".
Jumaluus ei ole persoonallisuuden häiriöön verrattava!
Omasta mielestäni esitin mahdollisuuden, kuinka useampi mahtuu yhteen ruumiiseen. Lisäksi tekstin lopetti lause: Me ihmiset emme siis ole niin selvästi "kukin oma yksilömme".
Pääasia on kuitenkin se, että nyt sinulle on osoitettu yksi vaihtoehto. Kuinka ruumiiseen mahtuu useampi persoona. Mitä asiatonta tuossa on?
Terveesti tuntevassa ruumiissa on vain yksi persoona. Rooleja meillä voi olla lukemattomia eri tilanteiden mukaan, mutta olemme silti vain yksi persoona. Jumaluudessa on kolme persoonaa ja olentoa, mutta kukin on oma itsensä kuten kukin ihminen on vain yksi persoona, vaikka hän kuinka muuta kuvittelisi. Hypnoosin paineessa ihminen saattaa luoda uuden persoonan, jonka joskus on luultu todistavan jälleensyntymisen puolesta, mutta sittemmin on todettu se vain ko. tilanteessa luoduksi (Kampmanin tutkimukset)
Kyse oli vain siitä, onko mahdollista vai ei ja nyt vetoat 'terveesti tuntevaan ruumiiseen'. Mitä tuolla sitten tarkoitatkaan...
Viittaamassasi artikkelissakin tuollaista pidetään terapiaa vaatimana tilana. - Näyttelijätkin eläytyessään ovat ikään kuin roolihenkilönsä, mutta eivät he se ole.
Että jotain pidetään terpiaa vaativana, ei tee asiasta harhakuvitelmaa. Arvtenkaan et tunne tai tiedä ainuttakaan sivupersoonahäiriötä, sillä muuten tietäisit niiden (kaikkien eri persoonien) olevan juuri siinä määrin todellisia kuin mitä persoonat ovat.
Tähän on turha vetää mukaan sen enempää hypnoositutkimuksia kuin näyttelijöitäkään.
Tuntuvathan ne todellisilta sellaiselle, jolla niitä on. Jotkut kuvittelevat niitä edellisen inkarnaation persooniksi. Varmaan osaltaan usko sielunvaellukseen on omiaan tuottamaan tuollaisia kuvitelmia. Samoin uni tuntuu todelliselta, vaikka ei sitä ole.
Menee jo epätoivoisen puolelle. Voit unohtaa kokonaan tässä yhteydessä inkarnaation ja unet. Eikä kyse ole vain siitä, mitä jokin yksilö tuntee.
Kuvittelua? Yhtä hyvin voi epäillä kenen tahansa persoonan todellisuutta ja etenkin jos joku yksilö on selkeästi osa jotain kollektiivista, voi kysyä, onko ko. ihmisellä oikeasti omaa todellista persoonaa vai pelkkä heijastuma kollektiivisesta persoonasta.
Ihmisessä on eri kerrostumia. Muutamat filosofit ovat vakuuttuneita varsinaisen minän olemassaolosta. Ihmettelen, ettet näytä uskovan ihmiseen, vaan pidät häntä sellaisena, jossa voi olla eri persoonia. Jokainen ihminen on yksilö ja erilainen kuin toiset. Kullakin meistä on oma persoonamme, jota joskus sanotaan varsinaiseksi minäksi. Liioin Jumala ei ole milloin Isä, milloin Poika tai joskus Pyhä Henki. Jokainen heistä on oma persoonansa ja erillinen olentonsa.
Carl G. Jung kirjoittaa kirjassa ”Symbolit. Piilotajunnan kieli”: ”Se joka kieltää piilotajunnan olemassaolon, tosiasiassa otaksuu, että meidän nykyinen tietomme psyykestä on täydellinen. Ja tämä uskomus on selvästi aivan yhtä virheellinen kuin olettamus, että me tiedämme luonnon maailmankaikkeudesta kaiken mitä tiedettävissä on. Meidän psyykemme on osa luontoa, ja sen arvoitus on rajaton. Niinpä me emme voikaan määritellä sen enempää psyykeä kuin luontoa. Me voimme vain sanoa, että me uskomme niiden olevan olemassa, ja kuvata niiden toimintaa niin kuin parhaiten osaamme. Niinpä aivan lääketieteen tutkimuksen tuomasta näytöstä riippumatta on olemassa vahvat loogiset perusteet hylätä sellaiset väitteet, että ”piilotajuntaa ei ole”. Ne jotka sellaisia puhuvat, vain toistavat ikivanhaa ”misoneismia”, kaiken uuden ja tuntemattoman kammoa.” (Em. teos s. 23 - 24)
Jungin psykologialle ja filosofialle on keskeistä unien tarkastelu. Ihminen luo hänen mukaansa unissa symboleja, jotka edustavat hänen olemustaan ja ongelmiaan: ”Unien tarkoituksena on yrittää palauttaa meidän psykologinen tasapainomme tuottamalla unimateriaalia, joka hienovaraisella tavalla palauttaa psyykkisen kokonaistasapainon” (s. 49). Unet myös varoittavat meitä. Joku meissä koettaa ohjata meitä oikeaan, kohti parempaa, kohti täydellisyyttä – entelekian toteutumiseen. Onko se varsinainen minä, josta olemme yleensä hyvin vähän tietoisia, mutta josta voimme ainakin hetkittäin tulla tietoisiksi?
Ahlman kirjoitti: ”Sellainen ihminen, joka ei huomaa ja ymmärrä, että siveellisyys on jotakin joka meissä on ja joka ihmiselle tulee, riippumatta siitä, mikä häntä kohtaa, millaisen kasvatuksen hän saa, millainen hänen terveydentilansa on jne., ei ole henkisesti kehittynyt; hän on eräässä mielessä lapsellinen, tekisi melkein mieli sanoa eräässä suhteessa typerä.” (Ihmisen probleemi, s. 136)
Mikä merkitys sillä olisikaan, että löytäisimme ihmiskuntana jonkun meille kaikille yhteisen identiteetin, joka olisi jotain jo meissä olevaa ilman, että identifioisimme itseämme sosiaalisista lähtökohdistamme käsin tai itsekkäitä tarpeitamme tyydyttäen? Kaikille ihmisille yhteinen identiteetti olisi se, että olisimme kaikki Jumalan henkilapsia. Tällainen identiteetti perustuisi Raamattuun, jossa meitä kehotetaan rukoilemaan taivaallista Isäämme. Tällainen identiteetti olisi riippumaton yhteisöstä, jossa elämme tai millaiseksi itsemme kuvittelemme. Myös kehitysopin mukaan voisimme kunnioittaa ihmiseen sisältyvää mahdollisuutta kehittyä entelekian periaatteen mukaisesti lopulta täydelliseksi. Tällä ajattelutavalla ei loppujen lopuksi ole suurta eroa siihen nähden, että jo ennen syntymäämme olemme olleet taivaassa.
Olemme kukin yksilöitä ja erilaisia, mutta emme kuitenkaan saa pitää itseämme (jonka perusta on varsinainen minä?) muita parempana tai huonompana minkään ominaisuutemme kuten rodun tai ulkonäkömme, lahjakkuutemme tai syntyperämme vuoksi. Kristuksen kehotus: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” sisältää tällaisen velvoitteen. Erinomainen ja haastava kehotus on: ”Suhtaudu jokaiseen ihmiseen sellaisena kuin hän voisi olla, eikä sellaisena kuin hän nyt on!” Näin voisimme kenties poistaa sitä surua, joka ilmenee lauseessa: ”Se joka minä olen, tervehtii surullisena sitä, joka minä voisin olla” (Hebbel). Meidän kaikkien tulisi huomata iankaikkinen arvomme ja todellinen identiteettimme sekä toimia sen mukaisesti halventamatta olemustamme.
netin äärestä, mutta yhdyn tuohon mitä fes on esittänyt. Oma vastaukseni kuitenkin on simppelisyi, että kolminaisuusopin mukaan on kyse eri persioonista, jotka ovat jumaluudessa yhtä.
Käytännöllisen filosofian (arvofilosofian) Professori Erik Ahlman erottaa ihmisessä kolmenlaista minuutta:
Tietoteoreettinen minä.
Empiirinen minä.
Varsinainen minä.
Tietoteoreettinen minä on Ahlmanin mukaan puhdasta toimintaa, minä -funktiota. Se on kaikilla ihmisillä samanlainen. Tästä on syntynyt Ahlmanin mukaan väärinkäsitys, että kaikilla olisi yhteinen minä ja kaikilla olisi osallisuus yhteiseen minään. Ahlman sanoo, että ajattelu esim. edellyttää, että olen – tai ainakin voin olla - tietoinen siitä, että minä olen minä. ”Tietoteoreettinen minä on subjekti, joka ei koskaan voi tulla objektiksi, siitä ei voida asiallisesti sanoa mitään muuta kuin että sen eräissä tapauksissa täytyy tulla itsetajuiseksi.” (”Ihmisen probleemi” s.96)
Mitenkähän lienee? Jos ajattelemme, että meissä esiyksilöllisessä olemassaolossa on ollut ja edelleen on jotain sellaista, mitä kukaan ei ole luonut, niin ehkä meillä kaikilla on jokin yhteinen piirre tai elementti. On sanottu: ”Älyä eli totuuden valkeutta ei ole luotu eikä tehty eikä sitä myöskään voida luoda eikä tehdä.” (”Opin ja liittojen kirja” 90:29, Esan kirjapaino Oy, Lahti, 1977) Tuntuukin oikealta ajatella, että äly on jotain hyvin alkuperäistä. Olisi omituista, jos pitäisi ajatella, että älymme ei ole peräisin meistä itsestämme vaan jonkun toisen luomaa. Saattaa olla, että meissä oleva äly on jotain yleisinhimillistä ja esiyksilöllistä. Sen luonne vastaa sitä, mitä Ahlman sanoo tietoteoreettiseksi minäksi. Voi olla, että minuuteemme liittyy väärinkäsityksiäkin, sillä on paljon sellaista, mitä emme itsestämme tunne.
Ahlman kirjoitti: ” Ei ole pidettävä mahdottomana, että tajuttomissa syvyyksissämme ’tiedämme’ yhteyksistä, jotka ulottuvat hyvin laajalle ajassa ja paikassa, ja että suunnittelemme eteenpäin kohtalomme. Tässä suunnittelussa otamme ehkä huomioon ominaisia arvonäkökohtia esim. oikeudenmukaisuutta, toisten ihmisten onnea jne. Jos kohtalossamme on ’järjellisyyttä’, se johtuu ehkä tästä tajuttomasta meissä itsessämme ja muissa ihmisissä olevasta järjestä” (s. 159-160). Olisiko tuo järki tai äly se, jota voi kutsua yhteiseksi minuudeksi?
Kukin on oma persoonansa. He ovat yhtä, koska kaikki ovat jumaluutta, mutta se ei merkitse, että he ovat yksi Jumala, kuten kolminaisuusopin mukaan on ajateltava. He ovat kukin oma olentonsa, kuten Raamatun mukaan on helppo todeta. Kristus rukoili Isää eikä itseään ja Isä lähetti Pyhän Hengen Kristuksen pyynnöstä todistamaa kaikesta totuudesta. Vain yksimielisyytensä vuoksi heitä sanotaan joskus yhdeksi Jumalaksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moniälykkyysteoria
Tuossa jotain, mutta mitähän mahdat tarkoittaa 'älyllä eli totuuden valkeudella'?
Kaikkineen taas vaihteeksi en ymmärrä ydintä. En ymmärrä tekstin viestiä.
"Ihmettelen, ettet näytä uskovan ihmiseen, vaan pidät häntä sellaisena, jossa voi olla eri persoonia."
Kyse ei ole uskosta, eikä kyse ole siitäkään, millaisena minä pidän ihmistä.
klönttiajatteluun jumittumisesi vuoksi. Korostat jälleen omaa polyteismiäsi.
Me MAP- kirkossa olevat TODELLA otamme päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen (24 h, kaikkina viikon päivinä), muistamme Hänet AINA ja parhaamme mukaan pidämme käskyt, jotka Hän on antanut meille, jotta Hänen henkensä olisi AINA meidän kanssamme. ERO EvLut kirkkoon: me elämme uskon edellyttämällä tavalla, me uskomme todellakin Raamattuun sellaisenaan emmekä "Sovella" sitä mihinkään "nykyaikaan". Ei siinä pyhässä kirjoituksessa lue mitään mistään soveltamisesta mihinkään aikaan, vaan Jumala on SAMA eilen, tänään ja nyt ja huomenna, Hän on muuttumaton, niin myös evankeliumi. Niin muodoin ainoastaan upotuskaste (valtuudella annettuna) on pätevä, vauvan kastaminen on hirvitys Jumalan silmissä, naispappeus on myös hirvitys Hänen silmissään kuten myös samaa sukupuolta olevien liitot. Raamatun mukaan pelkkä usko ei pelasta ketään, se on monessa paikassa siellä. Vaaditaan myös teot. "Nykyaikana" ollaan menty TODELLA kauas Raamatun muuttumattomasta evankeliumista. Mikään profeettamme saama ilmoitus ei ole ristiriidassa alkuperäisen evankeliumin suhteen. Ilmoitukset vain selventävät Raamatun sanaa ja ohjaavat Jumalan kansaa. Mormonin kirja on TOINEN todistus siitä, että Jeesus on Kristus. Oppi ja liitot selventävät Jumalan alkuperäistä sanaa ja antavat Raamatusta kadonnutta oppia. Raamattuahan on julkeasti muokattu vaikka kuinka paljon, käännöstä on peukaloitu myös siihen suuntaan, että siitä tulisi ihmisille mukavampi. Mukava elämä syntyy oikeasti vain alkuperäisen evankeliumin mukaisesti uskomalla ja elämällä, muistaen, että Jumala on antanut kaiken, mitä meillä on. Ihan kaiken. olemme Hänelle velkaa koko elämämme, me kaikki ihmiset olemme.
joseph Smithin oppeihin, luterilaiset uskovat Martti Lutherin oppeihin, tosin tietyin varauksin.
junaan samoin kuin luterilaisiakin.
Tässä muutamia "kunnon" mormonin ominaisuuksia, jotka tosin lienevät myös "kunnon" luterilaisen ominaisuuksia:
- raittius
- perhekeskeisyys
- rehellisyys ja muu kunnollisuus
Tässä taas ominaisuuksia, joita luterilaisilla ei välttämättä ole:
- käy aktiivisesti kirkossa
- ei juo kahvia
- maksaa kymmenykset
- lähtee lähetystyöhön
Enemmän on mielestäni yhtäläisyyksiä kuin eroja.
Eikö ole rankkaa olla mormoni, minusta on ainakin niin vaikeata olla 'aina kunnollinen'. Tai toisaalta, pidän kyllä itseäni aika kunnollisena ihmisenä, vaikken noudatakaan mitään 'kaavoja' , oikeastaan 'minä ja sydämeni ääni' ovat jokseenkin tasapainossa ja 'yhtä mieltä'. Voisi sanoa siis, että 'omatuntoni' ei ole mitenkään vaativa eikä syytä minua melkein milloinkaan.
Se oli vaikeaa aikaa, kun ennen kirkkoon liittymistä oli "kaikenlaisten opintuulten ja eksytyksen kavalien juonien heiteltävänä". Jo yksistään viisauden sanan noudattaminen varjelee monilta sairauksilta. Voihan raitis olla muutenkin, mutta MAP-kirkkoon kuuluminen antaa motivaation elää hyvää elämää tässäkin suhteessa. Tietänet, että alkoholisairaudet ovat yhä paheneva kansanterveyden tuhooja, ja joka toinen tupakoiva saa tupakkasairauden. Keuhkoahtautumatauti on parantumaton eikä keuhkosyövästäkään juuri selviä.
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article122964.ece
En ole sairas ja tunnen itseni muutenkin mieleltäni terveeksi. Ei kai näillä asioilla ole mitään tekemistä uskonnon kanssa?
Kun tarkastellaan asiaa laajemmin eikä vain yksilön kannalta, niin uskonnolliset ihmiset välttyvät muita useammin sairauksilta. Mormonien ylipappien kohdalla on todettu, että heidän odotettavissa oleva elinikänsä on n. 14 vuotta verrokkiryhmää pitempi. Minulla erään nettilaskelman mukaan on todennäköinen ikä 89 vuotta. Mahdollisuus elää 100-vuotiaaksi on 2%. Tähän laskelmaan vaikuttaa tosin se melko korkea ikä, joka minulla jo nyt on. Suomalaisten miesten odotettavissa oleva elinikä on 76 vuotta (naisilla 83 vuotta).
Onko todellakin tieteellisesti tutkittua faktatietoa siitä, että uskonto vaikuttaa positiivisesti elinkaareen? Eiköhän ne pääsääntöisesti ole geeneistä ja elintavoista kiinni sekä elämän olosuhteista? Mielestäni ihminen voi elää elämäänsa positiivisesti ilman, että on orientoitunut johonkin uskonnolliseen suuntaan. Esim elämänmyönteinen, positiivisesti ajatteleva, empaattinen ja sympaattinen sekä toiset huomioon ottava ihminen (eli ihminen isolla I:llä).
Varmaan myönteinen elämänasenne on hyvä terveyden säilyttämisen kannalta. Tuskin on kysymys yksistään uskonnollisuudesta, mutta aito uskonnollisuus ja myönteinen elämänasenne liittyvät usein toisiinsa. Uskonnollinen ihminen välttää sellaista, joka on ei ole terveellistä. Tilastollinen vertailu ilmaisee tällöin uskonnon vaikutuksen.
tietenkin, mutta eikö uskontokin ole positiivista?
Positiivisuuden lähde voi vaihdella, miksi vähättelet uskontoa yhtenä mahdollisena positiivisuuden lähteenä?
rankkaa, mutta toisesta syystä kuin luulet, nimittäin niiden kielteisten asenteiden takia, joita muilla ihmisillä on mormoneja kohtaan.
Hyvä omatunto on hieno asia.
Emme me mormonitkaan ole aina kunnollisia, mutta pyrkimys siihen suuntaan on, ja kun johonkin pyrkii, sinne saattaa päästäkin.
'outoa sälää'. Monessa uskonnossa/lahkoissa on aika paljon outoja ajatusyhdistelmiä ja vaatimuksia sekä kehotuksia noudattaa kummallisia sääntöjä. Olen pelkistänyt ajatuksiani ja toimiani elämäni varrella ja toden totta, monet asiat ovat hyvin yksinkertaisia mielestäni. Vierastan kaikkia mutkallisia sanakäänteitä ja esim valmiita sitaatteja, joita voidaan toistaan samalla tavoin kuin fraasia 'hauki on kala'. - Myöskään en pidä jalustalle nostetuista johtajista tai ohjaajista tai 'opettajista', joita pitäisi kunnioittaa.
vielä puuttuisikin, että erityisesti vastustaisit mormoneja. MAP-kirkko on Suomessa virallisesti rekisteröity uskontokunta, ja Suomessa on ollut uskonnonvapaus kohta sata vuotta. Toisinajattelijoita ei täällä tosiaankaan pitäisi vainota eikä vastustaa. Täältähän moni kotimaassaan poikkeavien mielipiteittensä takia vainottu saa turvapaikan. Ei kai suomalaisen uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvan tarvitse lähteä hakemaan turvaa muualta? Käytännössä näin kuitenkin tapahtuu: monet mormonit tuntevat olonsa vapaammaksi aidosti monikulttuurisessa USA:ssa.
Tuntemattomat asiat tuntuvat usein oudoilta ja kummallisilta. Niihin kannattaa tutustua. Olen itse oppinut ymmärtämään ja arvostamaan eri kulttuureja tutustumalla niihin ja niiden edustajiin. Jokainen saa tietenkin pitää omat ajatuksensa ja toimensa, mutta se tulisi sallia myös muille, etnisyyteen ja uskontoon katsomatta.
Eikö niin?
Tietenkin joka kulttuurilla on omat tavat ja perinteet, eri uskonnoilla taas omat erityispiirteensä. Olen sivistyneesti hiljaa, mutta en kunnioita enkä tyrkytä omia vakaumuksiani muille. - Tietenkin on näkökantoja avartavaa ja hyvä tuulettaa myös omia näkemyksiäni eläessäni silmät auki. Mutta muiden mielipiteet eivät saa omia tuntojani vakuuttuneeksi, sanon vaan: 'En vaihtaisi......'.
ja muita näkemyksiä on niin monia, että et ehtisi millään vaihtaa omiasi kaikkiin niihin. Älä siis hätäänny.
Sen, että pitää omat ajatuksensa ja mielipiteesä, ei pitäisi estää muiden näkemysten arvostamista. Minulle se ei ainakaan tuota mitään ongelmaa.
että hienoa kun et tyydy toistamaan fraaseja. Toisaalta kyllä minusta aivan tavallinen kunnioitus kaikkia lähimmäisä kohtaan ojn ihan hyvä sia. Se vaan ei ikävä kyllä ole kaikille itsestään selvyys.
Johtajien jalustalle nostaminen.... uh... herran profeetta aj kun uskomme että niin on niin... kyullä me Jeesuksen ja Jumalan ja PHn nostamme korkeammalle, mutta haluamme kaikkea hyvää profeetallemme, mikä minusta on itsestään selvää. On muuten mainiota kuinka profeettamem on aivan tavallinen ihminen, eikä korosta itseään. Opettajia kohtaan tulisi tuntea tavallista kunnioituista mitä muitakin kohtaan tuntee. En minä ainakaan tunne mitään erityisempää kunnioitusta opettajiamme tai muita ihmisiä kohtaan, profettakin on ihmisenä ihan ok. Joskus on kiva lainata jonkun sanoja joka on sanonut asiat paremmin kuin mitä minä pystyn sanomaan. Joka tapauksessa kaikki kirkon johtajat ovat erinomaisia puheenpitäjiä ja heidän sanojensa lainaaminen on helpompaa ja selvempää kuin itse yrittää sanoa jotakin vaikeasti muotoiltavaa.
Onko uskonnollisen ihmisen elämä kaavan mukaista, jokaisella uskonnollahan on omat periaatteensa ja sääntönsä? Tietenkin jokainen yhteiskunta ja valtio luo omat sääntönsä ja oman kulttuurinsa, mutta minä ainakin haluan elää vapaasti juuri omaa elämääni. Noudatan tietenkin lakia ja olen kuuliainen kansalainen jne.
enemmän tai vähemmän jonkin "kaavan" mukaan, tietoisesti tai tietämättään. Aika monet haluavat itselleen selvät suunnitelmat ja puitteet. MAP-kirkkokin ärsyttää joitakuita siksi, että se ei anna valmista vastausta läheskään kaikkiin kysymyksiin.
Sitten on niitäkin, jotka suorastaan pakonomaisesti vastustavat kaikkea, minkä he arvelevat olevat kaavamaista, ja tulevat siten noudattaneeksi tiukkaa kaavaa.
Muutamat kokevat yhteiskunnan säännöt liian rajoittaviksi.
Yhteiskunnalla on pakkokeinonsa, jolla se saa jäsenensä noudattamaan sääntöjään. Uskonnoilla ei Suomessa sellaisia keinoja ole käytössään.
Omaa ainoata ja ainutlaatuista elämäämme me kuitenkin jokainen elämme.
tietyn kaavan mukaan.