kyselin sellaisten pahviuurnien hintoja ,polttohautauksen jälkeen,etsin netistä,nitä myyviä ja mainostavia firmoja on,mutta eivät nettisivuilla yksikään kerro hintoja,soitin hautausliik.halvin 160 euroa,Saksassa myydään ns. pahviarkkuja,en tiedä myydäänkö Suomessa,mutta jos polttohautaus välttäisi hyvin.Minä haluaisin nuo ostaa itseäni varten valmiiksi että lasten ei tartte.Toine firma kyselyn jälkeen ilmoitti halvin 175 e(pahvi) ja joku pussin tapainen 65 euroa. Onko edes lailiista mainostaa ja ei ilmoita hintoja,hautausliikkeet ovat yhdessä kartellissa,sen huomaa arkkkujen hinnoissa.
Suomessa köyhä
ei voi edes kuolla
12298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tänne maan päälle ole vielä jäänyt kukaan, kyllä ne huolen pitää siitä että rahatonkin multiin saatellaan. Jos ei itseltä jää varoja, niin kyllä sosiaalitoimisto huolehtii varattoman ihmisen hautauksesta. Joten no hätä.
jos joku ajattelee asiat eläessään, ärsyttää tuollainen hälläväliä-tyyli. Yksinäisen hautaus maksaa 500-600 euroa. Joka huolehtii asiansa, miettii nämäkin. Omaisuudesta on vaikea päästä, jos omistaa yhdessä jonkun puupään kanssa jotain, mutta senverran on oltava käteistä, että hautaus hoidetaan.
Seurakunnalta saa yksinkertaisen pahviuurnan n. 5-10 eurolla. Ainakin Imatralla näin on, ja varmasti muuallakin.
Uurna on koruton mutta tyylikäs. Sellaisessa minunkin isäni maan poveen laskettiin.
Harmajan majakan lähellä on merialue,johon tuhkat voi heitää,siis mereen.Tuskin paljon maksaa
vähävaraiset saavat avustusta hautajaisiin. muistaakseni kunnalta, mutta saattoi olla seurakuntakin.
Mitä sillä uurnalla tekee, halvin pahvikirstu ja tulta perään. Sitten tuhkat muistolehtoon, ei tarvi ostaa uurnaa. Näin olen omaisiani ohjeistanut, eikä mitään tilaisuuksia.
minäkin haluan hoitaa hautaukseni, vaikka lapseton olen ja todennäköisesti ainakin muutama sata tuhatta jää minulta omaisuuttakin kuoltuani verottajalle ja sisaruksilleni tai heidän lapsilleen jotka eivät kuitenkaan pikkurahan puuttessa ole.
Olen tässä miettinyt sellaistakin, että miten saisi omaisuutensa menemään jollekkin valitsemalleen ulkomaalaiselle kun ovat ihmiset niin vittumaisia täällä meillä. Siksi pitää kaiketi tässä vielä muuttaa kokonaan pois maastakin ja ehkä realisoida omaisuutensakin rahaksi.
"miten saisi omaisuutensa menemään jollekkin valitsemalleen ulkomaalaiselle"
Erittäin helppoa. Tee testamentti jossa kerrot tarkkaan kenelle haluat omaisuutesi menevän (voi olla yksityishenkilö tai joku taho, esim. yhdistys joka ajaa sinulle läheisiä asioita).
Ei tarvitse muuttaa pois maasta eikä realisoida omaisuutta.
Jätä testamentista kopio asuntoosi helposti löydettävään paikkaan; anna siitä myös kopio jollekin luotettavalle ystävällesi. Kerro myös vittumaiselle suvullesi että olet tehnyt testamentin ja niinpä heillä ei ole mitään perintöä odotettavissa sinulta.
Alkuperäinen testamentti kannattanee viedä johonkin lakiasiaintoimistoon säilytettäväksi niin että vittumainen sukusi ei asuntoasi tyhjentäessään "vahingossa" hävitä testamenttia.
lapselle sitten voit siirtää sille vähän enemmän varallisuutta vaikka joululahjaksi. Ja varmaan voisit sitten testamentoida koko omaisuus jollekin avustusjärjestölle esim Planille tai Unicefille niin tiedät ettei rahat päädy vittumaisile sukulaisille.
Ja aloittelijalle vinkki mene jonnekin kirppikselle katsomaan siellä myydään varmaan harrastajakeraamikon tuotoksia. Joku kannellinen purkki on kai ainoa vaatimus uurnalle lisäksi ei saa olla myrkyllinen (esim lyyjyä)
Eikös laissa ole määrätty jokin vähimmäis osuus ns. rintaperillisille... Käsittääkseni ne vittumaiset sukulaiset saavat joka tapauksessa jotakin.
Vastaukseni koskee toki vain tuota yhtä viestiä ja sen kuvaamaa tilannetta.
Rintaperillisiä ovat vain ja ainoastaan lapset. Kysyjällä ei ole lapsia ("vaikka lapseton olen").
Lakiosaan ei ole oikeutettu kukaan muu kuin rintaperillinen.
Summa summarum: lapseton voi testamentata omaisuutensa täysin vapaasti aivan kenelle haluaa.
Joo minulla siis on kyllä itsellänikin tietoa näistä perintöjutuista kun vähän tässä muiden perimisiä olen seurannut, ja itsekin vielä vähän perin tässä juuri ennen näitä perintöverojen kevennyksiä.
Ei minulla mitään ongelmia ole löytää sopivia henkilöitä joille perintöni voisin antaa. Minulla on nytkin ihan sopivasti kaksikin ulkomaalaista henkilöä joille haluaisin testamentata sen mitä minulta jää. Verotusjutut tässä eniten askarruttavat, ja nimenomaan tämä suomen verottaja. Jos nämä verotusasiat olisivat o.k. ja säälliseen taloudenpitoon tässä maassa voisi luottaa niin omaisuuttani realisoimattakin sen voisin testamentata ulkomaalaiselle, sillä onhan omaisuuteni lähinnä siinä muodossa kuin mitä itse näihin oloihin parhaana olen pitänyt enkä minä ole mikään seniili ukko ainakaan vielä.
Toinen näista ulkomaalaisista henkilöistä asuu jenkeissä. Hän piti nuorena sellaista ruokabaarin tapaista samalla paikkakunnalla jossa olin tuolloin töissä, ja johon menin tältä työpaikalta(joka oli varmasti niitä laitimmaisia joita tuolloin jenkeissä eteen saattoi tulla) lähdettyäni kuoleman väsyneenä, keskityleirimäisen laihana ja kovassa kuumeessa. Tämä pimu siinä sitten järjesti ruokapaikkansa takahuoneeseen minulle makuupaikan jossa voin huilata. Pari päivää huilattuani olinkin jo sellaisessa kunnossa että siitä hyvin pystyin lähtemään. Ilman huilaaamista olisin tuolloin mitä ilmeisemmin kuollut. Tämän silloin ja nyt minua 5 vuotta nuoremman pimun olen nyttemmin netistä löytänyt ja hän on nyt jonkin sortin yksihuoltajana ja jo aikuisen tytärensä kanssa elävä.
Toinen näistä on tällainen n.s. nettihuora tai paremminkin nettistrippaaja itäeuroopan puolelta, ja hän on tosimukava tyyppi kun sen keskustelujen perusteella voi huomata. Vähän vaan askarruttaa miten tämäkin pimu pidemmän päälle pärjäilee. Ei näissä valinnoissa ole mitään dramaattista ne nyt vaan sattuvat olemaan minulle mieluisimpia kohteita eikä muuta. Ainakin nyt jos kuolisin niin antaisin omaisuuteni fifty-fifty näille kahdelle, En todellakaaan haluaisi enää mitään ainakaan tämän maan verottajalle antaa, kuten pomminvarmasti ainakin mahdollisessa äkkikuolematapauksessa tulee käymään. Nimittäin jos sisarukset perivät niin tätä veroakin siitä menee päältä pois taas yli 20% kuitenkin.
No omaisuutensa voisi tietenkin muuttaa rahaksi ja nämä rahat olisi eläessään suht. helppo saada annettua, mutta haluan ehdottomasti pitää omaisuuteni tasan niin kauan kuin elän, sillä saan omaisuudestani ainakin vähän realituottoakin jota elinkustannuksiinikin tarvitsen.
Ei ole mitään ihmeempiä sairauksiakaan todettu ja kunto on ikämieheksi hyvä, joten voin elää vielä reilustikkin yli 20 vuotta, mutta toisaalta askarruttaa se kun niin monet terveen oloiset miehet ihan vaan yhtyäkkiäkin kuolevat jo tässä 50-60 ikävuodenkin välillä puhumattakaan 60-70 ikävuoden välisestä jaksosta.
Kyllä minä senkin tiedän että täysissä järjissä kirjoitettu ihan vapaamuotoinenkin testamentti todistajineen(Jotka voi hakea maistraatistakin, vaikka vähän venkuloimaan tuppaavat siellä jos on kyse testamentista. Kuka hyvänsäkin täysjärkinen kansalainen tällaiseen kelpaa) pätee, mutta tämä verotusjuttu minua eniten tässä askarruttaakin.