Jees, lääkäri määräsi mulle sepramia vaikeaan masennukseen ja kaikkeen siihen liittyvään mm. ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko etc. etc. etc.
Musta sitten kehkeytyikin varsinainen supliikkimies, hauska ja itsevarma. Kaikki huono itsetunto, alistuneisuus ja ujous yksinkertaisesti tuntuvat kuolleen/kuoletetun pääni sisältä.
Nyt mä sitten olen pitänyt hauskaa puhumalla naisia sänkyyn kanssani koko 23 ikävuoden edestä(joo en mä neitsyt ollut), kun en siihen ennen pystynyt(entiset naiset oli kaikki perseestä), mutta siihen se on sitten jäänytkin.
En nimittäin ole kertaakaan saanut orgasmia naisen kanssa lääkekuurin aikana. Hyvä että saan munan pystyyn. Runkkaaminenkin kestää nykyään kaks tuntia pornon ääressä saatana, ilman pokee ei vois kuvitellakkaan ja senkin pitää olla tosi härskiä.
Itseasiassa seksi ja naiset ei nykyään oikeasti edes kiinnosta mua ja lisäksi kun tapailen ja juttelen näiden naisten kanssa, niin mikään mitä sanon ei tule sydämestä, vaan kyseessä on täysin kylmä viekas sosiopaattinen manipulointi. Mä siis yksinkertaisesti isken niitä, koska ennen en pystynyt.
Lisäksi mä pelkään etten nykyään oikeasti kenestäkään muustakaan ihmisestä, jotka on olleet jo pitkään mun elämässä. Esim. kuvittelen mitä ajattelisin jos katsoisin vierestä, kun veljeni ja veljenpoikani työnnetään lihamyllyyn ja tuntuu etten ajattelisi mitään.
Tämä siis siitä huolimatta, että ennen olin todella empaattinen, tunteellinen ja kärsin kipeästi rakkaushuolista.
Toisaalta sepram myös auttaa mua pitämään puoliani, joka on mulle tärkeää, koska mua on aina poljettu. Itseasiassa niinkin hyvin, että se toinen osapuoli joutuu vetäytymään kuoreensa.
Semmosta, eli ollakko vaikeasti masentunut hissukka, jolla on suuri sydän, vai karismaattinen semi-impotentti, ego taivaassa, vailla omaatuntoa ja huolta muista?
Ja onko teillä samanlaisia kokemuksia?
Musta sitten kehkeytyikin varsinainen supliikkimies, hauska ja itsevarma. Kaikki huono itsetunto, alistuneisuus ja ujous yksinkertaisesti tuntuvat kuolleen/kuoletetun pääni sisältä.
Nyt mä sitten olen pitänyt hauskaa puhumalla naisia sänkyyn kanssani koko 23 ikävuoden edestä(joo en mä neitsyt ollut), kun en siihen ennen pystynyt(entiset naiset oli kaikki perseestä), mutta siihen se on sitten jäänytkin.
En nimittäin ole kertaakaan saanut orgasmia naisen kanssa lääkekuurin aikana. Hyvä että saan munan pystyyn. Runkkaaminenkin kestää nykyään kaks tuntia pornon ääressä saatana, ilman pokee ei vois kuvitellakkaan ja senkin pitää olla tosi härskiä.
Itseasiassa seksi ja naiset ei nykyään oikeasti edes kiinnosta mua ja lisäksi kun tapailen ja juttelen näiden naisten kanssa, niin mikään mitä sanon ei tule sydämestä, vaan kyseessä on täysin kylmä viekas sosiopaattinen manipulointi. Mä siis yksinkertaisesti isken niitä, koska ennen en pystynyt.
Lisäksi mä pelkään etten nykyään oikeasti kenestäkään muustakaan ihmisestä, jotka on olleet jo pitkään mun elämässä. Esim. kuvittelen mitä ajattelisin jos katsoisin vierestä, kun veljeni ja veljenpoikani työnnetään lihamyllyyn ja tuntuu etten ajattelisi mitään.
Tämä siis siitä huolimatta, että ennen olin todella empaattinen, tunteellinen ja kärsin kipeästi rakkaushuolista.
Toisaalta sepram myös auttaa mua pitämään puoliani, joka on mulle tärkeää, koska mua on aina poljettu. Itseasiassa niinkin hyvin, että se toinen osapuoli joutuu vetäytymään kuoreensa.
Semmosta, eli ollakko vaikeasti masentunut hissukka, jolla on suuri sydän, vai karismaattinen semi-impotentti, ego taivaassa, vailla omaatuntoa ja huolta muista?
Ja onko teillä samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 20
Vanhimmat
sen haita mitä tulee libidoon.
Miksi et vaihdata lääkettä? Esim. MAO-estäjä tai Nassa ei vaikuta yhtä haittaavasti libidoon
ei sen ny pitäs tollein persoonallisuutta muuttaa. jossain kyllä sitten häikkää
EX mieheni sai em. lääkityksen. Oli masenunut työasioiden vuoksi.
Hänelle iski juuri tuollainen hirvittävä hurmaamisen tarve, hoitoja alkoi olemaan jos vaikka kuinka monta ja jokapuolella. Jäi siitä aika äkkiä kiinni kun oli niin vauhdissa ettei edes varonut.
Myös alkoholin suurkulutus tuli kuvioihin, autollakin ajeli sumeilematta humalassa. Rahaa paloi suureellisiin hankintoihin, luottokortti vinkui ja perheen säästöt meni, tili ylittyi monet kerrat raakasti.
Persoonallisuus muuttui aivan täysin päälaelleen.
kun ydin ei ole se että on masentunut oikeasti vaan jotain materilisita ni tulos on toi. Eihän se lääke tuohon ole tehny vaan masennukseen. ehkä vois korostaa että pikään kestäneeseen masikseen. nyt on vaan liikaa määrätty lääkettä joilla ei ole ees vaivaa kuin vaan et ei kestä töis tai muuta.
Ole tarkkana niitten Sepramien kanssa. Ite olen huomannu kyllä tunteitteni kuolleen aika hyvin kun lekurit vaan syöttää tota Sepramia. Ei kuulema aiheuta haittavaikutuksia eikä vieroitusoireita. Nyt oon syöny sitä vuodesta -93 ja olen vasta 34v. Joskus kun puolitin lääkityksen niin alkoi tulla uskomattoman väkivaltaisia ajatuksia ja raivoa. Kesti sekin riesa kuukauden. Sitten pääsin taas balanssiin ja potenssikin palasi.
Muutenkaan ei kannata uskoa kaikkea lääkärien soopaa kun ne mainostaa lääkkeitä. Huijareita ovat suurin osa ja puoskareita.
Kyllä aivokemian sorkkiminen teettää vaikka mitä. Että näin on! =)
Minulle määrättiin sepramia masennukseen ja yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. Aloitin 10mg aamuisin. Jo ensimmäiselleä viikolla huomasin että jotain outoa tapahtuu tunne puolella. Mies alkoi näyttää vastenmielisesltä, ja kaikki pikkuasiat häiritsivät hänessä. Leikki ikäinen lapseni jos satutti itsensä ja itki lohduttomasti, niin minua pikemminkin raivostutti se itku, eikä herännyt tollenkaan sellaista luonnollista äidin rakkautta, että lasta pitäisi lohduttaa ja ottaa syleilyyn. Toisella hoitoviikolla muuutin sosiaalisemmaksi, aloin urheilla hullun lailla, ja olisin halunut vain kyläillä ja juosta kaupungilla kahvittelemassa ystävien kanssa. tuntuu että perhe alkoi olla minulle vähemmän tärkeä, ja ystävät ja harrastukset tärkeämmät. Mieli teki bilettämään, ja tuntui että perhe on vain rasite, ja avioliittokin tuntui tylsältä. Muutuin kamalan kylmäksi lähimmäisiä ihmisä kohtaan, jotenkin aivan tunteettomaksi. Ja annos vain 10mg. Ajattelin että näin ei voi jatkua, ja jätin lääkkeet pois käytöstä. Omat tunteet palaili aika pian, ja rakastin taas lastani :)
tänne ei kirjoita juurikaan sellaiset, joille lääkkeestä olisi ollut apua.
No, ehkä näille luonnevikaisille jää enemmän aikaa rustailla häiriintyneen mielensä tuloksia...
MUTTA SEPRAM VOI MYÖS AUTTAA!!!!!
Älkää unohtako sitä, että on myös meitä, jotka jatkavat elämäänsä ilman pakkomielteitä, tappohaluja, nauttien elämästä ja myös seksistä normaalisti tämän lääkkeen avulla.
niiden haittavaikutusten kanssa ja niitä haittavaikutuksia ssri-lääkkeillä on ja rajusti.Hei kuule,kun ne tollaset lääkkeet on Jenkeissä kekattu siellä kaupallisuuden valtakunnassa ja nyt niitä popsii koko maailma.Raha se on mikä niitä sullekkin syötti.Aiotko vastaisuudessa nauttia itse rahoistasi vaiko jaat ne psykiatrille ja lääketehtaille?
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/ssri-laakkeiden-pysyvat-sivuvaikutukset-t5147-45.html
http://koti.mbnet.fi/kasii/mielikirjat/ssri.htm
http://psykologia.forumandco.com/lkitys-f7/ssri-lkkeiden-vaikutusmekanismi-t282.htm
psykiatrilla, uusitutan respan ihan ilmatteeks ja vakuutus korvaa lääkkeen.
käykö kateeks kun auttaa joillekkin?
tiiätkö, kun heikohermoinen lukee kaiken maailman "muka tosia tutkimustuloksia" alkaa hän uskoa niihin. ja oireet senkun lisääntyy todellisuuden hämärtyessä...
mä oon terve, ruumiiltani sekä mieleltäni, toivon esim. mäntyjen halailun auttavan sulle jos tämä tieto lisää sun tuskaas :-)
älä vaan lue liikaa fluoritablettien tutkituista haittavaikutuksista, alkaa kasvaa ylimääräsiä hampaita !!
Jotkut tuolla ylempänä kertovat tunneelämänsä latistuneen Sepramin käytön seurauksena.
Olen havainnut lähisukulaiseni kohdalla aivan päinvastaisen reaktion.
Ihminen on muuttunut empaattisemmaksi, rauhallisemmaksi, eikä missään tapauksessa holtittomaksi.
Luulen, että yllä olevayt kirjoittajat kärsivät kaksisuuntaisesta mielialan häiriöstä, eli tunteet vaihtuvat masennuksesta maniaan.
Sepran auttaa varmasti keskiasteiseen ja lievään masennukseen.
sepram ja muut vastaavat lääkkeet saattavat aiheuttaa maniaa johon osa aloittajan viestissä viittaisi.
Sain sitä masennukseen ja neljä päivää olen nyt ottanut 10 mg eli puolikkaan tabletin. Muuta en vielä huomaa kuin jatkuvan päänsäryn ja vatsakin on mennyt täysin sekaisin. Täytyy maanantaina soitella otille asiasta. Kipu ja särky vie kyllä ajatukseni pois masentavista asioista , mutta ei se varmaan pitemmän päälle kivalle tunnu.
Olen nyt pari viikkoa käyttänyt ja päässyt jo 20 mg tasoon. Alkuoireet ovat helpottaneet ja lääke tuntuu jo auttavankin.
Olen käyttänyt nyt 5kk ja olo vaan paranee kokoajan. Sosiaalinen itsevarmuus on kasvanut merkittävästi. Tiedän myös erään toisen joka syö samaa lääkettä ja myös hänen elämänsä on parantunut huomattavasti.
Tämä sosiaalinen itsevarmuus ei ole pelkästään lääkkeen ansiota vaan myös sen että olen mennyt ja laittanut itseni hankaliin tilanteisiin mistä olen selvinnyt hyvin. Yhdessä propal nimisen valmisteen kanssa jos vielä jaksaa taistella sosiaalisten pelkojen voittamiseksi niin tämä lääke on luultavasti parasta mitä sulle on tapahtunut jos saat reseptin.
Lähtökohta oli että pelkäsin lähes kaikkia sosiaalisia tilanteita selvinpäin ilman mitään syytä. Useiden vuosien nyrkkeily kokemus tai punttisali ei paljoo auttanu kun pelkää ihan kaikkea. Ikinä en halunnut luovuttaa mutta pahimmillaan pelkäsin mennä jouluksi kotiin koska siellä oli sukulaisia. En pystynyt katsomaan ketään silmiin koko maailmassa. Silti kohtuullinen kekseliäsyyden avulla selvisin jotenkin päivittäisistä tilanteista mutta minun piti ennakoida tilanteita pitkälle etukäteen kun olin kavereiden kanssa jotten joutuisi huonoon tilanteeseen.
Nyt noin puolivuotta taisteleena en pelkää enää katsoa ihmisiä silmiin, saan naisseuraa huomattavasti helpommin kohentuneen sosiaalisen rohkeuden takia ja pystyn esiintymään luokan edessä hermostumuttaa YHTÄÄN mutta osa entisistä kavereista ei enää halua olla kavereita kanssani koska en ole enää kiltti yes-mies vaan osaan sanoa "ei" ja pitää puoliani.
Olen nyt samassa ellen paremmassakin sosiaalisessa kunnossa kuin olin ennen ton pelkon jutun alkua. Toi pelko homma kesti noin 3 vuotta paheten kokoajan ja siinä meni käytännössä 3 vuotta mun elämästä hukkaan.
iddqd1985, sun kertomukset kuulostaa paljon siltä mitä mä käyn nyt läpi. Kauheesti epäilyttää alottaa sepramit taas, mut sun tarinas rohkasee huimasti :) kiitos kirjotuksestasi. Mulla on paniikkioireilua nykyään jo lähes aina perheen keskenkin. Sulkeudun jatkuvasti vaan omaan tilaani ja ihmisten ilmoillakin muhun on vaikea saada kontaktia kun en tavallaan "kuule" kun vajoan niin nopeesti omaan "kuplaan" ja omiin ajatuksiin kun on sellainen paniikki/pakokauhu olotila tai muuten vaan epämiellyttävä olo. Tää on oikeastaan viimeinen pisara, kun en voi seurustelukumppaninkaan kanssa aina olla rennosti, ja tapaamiset jännittävät monesti liikaakin etukäteen.. Olemme olleet yhdessä jo puolisen vuotta, ja tunnemme kyllä toisemme hyvin, mutta joku oikku päässä vaan pistään pelkäämään ja ahdistumaan hänenkin seuraansa, vaikka hän on yksi ymmärtäväisimmistä ja mukavimmista ihmisistä joita tällä hetkellä tiedän. Kyllä kai tämä tästä..
Minä olen syönyt sepramia kahdeksan vuotta menestyksekkäästi vaikea-asteiseen paniikkihäiriöön ja bipo2:een. Annos vaihtelee kausien mukaan 40mg-60mg. Ennen sepramin aloitusta oli monia lääkekokeiluja 4 vuoden ajan. Pahimmassa vaiheessa makasin sairaalassa letkuissa 36-kiloisena luurankona, koska psykosomaattiset oireet olivat niin pahat, että ripuloin suoraa putkea kaiken syömäni ulos. Minulla tämä lääke toimii ja se on pelastanut elämäni. Psykoterapiassa olen opetellut tunnistamaan kaudet ensi oireista, jolloin tiedän nostaako vai laskeako annosta, tasaavia en enää ole viiteen vuoteen tarvinnut, hypomaniavaiheessa ketipinor 25mg auttaa nukahtamiseen, jolla saan vauhdin katkaistua nopeasti ja näin seuraava masennuskin on lievempi. Jokainen ihminen ja sairaus on erilainen diagnoosista riippumatta, siksi on läjäpäin eri lääkkeitä joista valita itselleen toimivin. Varmasti löytyy kauhukokemuksia jokaisesta, mutta ne eivät minun osallani muuta sitä tosiasiaa että olen kyennyt palaaman työelämään ja synnyttämään ja hoitamaan kaksi lasta. Minun kohdallani lääkitys ja kuntoutus ovat onnistuneet.
Millaisia aloituoireita olette saaneet lääkkeestä?? Olen syönyt sepramia nyt neljä päivää. 10mg aamuisin. Olo on todella väsynyt ja voimaton. Mitään ei jaksaisi tehdä, eikä edes huvita tarttua mihinkään. Lisäksi olen TODELLA ärtyisä koko ajan. Lääke määrättiin ahdistuneisuuteen ja uupumukseen. Ärtyisyyttä oli jonkin verran ennen lääkitystäkin, mutta lähinnä se tuli ilmi niin että mielialat vaihteli. Ennen lääkitystä olin myös puhelias ja välillä jaksoi tehdäkkin jotain. Nyt tulee vaan maattua, olo on apea koko ajan, "vittuuntunut". Ei huvita edes puhua kelleen perheenjäsenille yhtikäs mitään. Haukottelen ihan koko ajan. Seksihalut ovat häipyneet sen siliä tien lääkkeen myötä, samoin on TODELLA tunteeton olo kaikkea kohtaan.Aika kurjaa :-(
Eli tällainen saattaa kuulua aloitukseen??? Vai jääkö tällainen tunteeton olotila pysyväksi?
Kertoilkaa kokemuksia aloitusoireista/kuinka pian lääke auttoi??
Tekikö tunteettomaksi/katosiko seksihalut/kyvyt????
Itse juuri lääkityksen
Samaistuin käyttäjän "iddqd1985" kirjoitukseen ja päätin tännekin kirjoittaa omaa lääkealoittelu kokemusta. Alkuun oli Cipralex 5mg 2vkoa ja 2pvää, mutta siitä tuli niin paha ahdistus, että jouduin päivystykseen ja vaihdoin lääkkeen Sepramiin. Aloitus oli 3 päivää 5mg ja nyt 2 viikkoa syönyt 10mg iltaisin. Oireina oli ensimmäisenä viikkona paheneva ahdistus ja nyt vielä ollut aamuisin ripuli ja päivän mittaan lievää ruokahaluttomuutta mutta kuitenkin syön pienissä erissä ja illalla rupeaa maistumaan, myös päänsärkyä iltaan kohti. Olo alkaa kohenemaan yleensä klo 14 aikaan ja silloin jo uskaltautuu hieman ulkoilemaan. Eli kotiin olen eristäytynyt ja odottelen tuloksia.. Aamut ja aamupäivät kaikista pahimpia. Iltaisin otan vielä n 2mg mirtazapiinia ja 3mg melatoniinia unettomuuteen. Tuo melatoniini tosin ei auta kyllä. Kokeilin ottaa sitä enemmänkin mutta silti herään muutaman tunnin jälkeen. Unen kun saisi kuntoon mutta on kokeiltu jo vaikka mitä lääkkeitä neurolepteihin asti jotka ei minulle todellakaan sopineet, sieltä päivystyksestä niitä joku psykiatri määräsi, mutta yhden syötyäni sain seuraavaksi aamuksi sellaiset ahdistukset ja pyörremyrskyt päähän että meinasin jo itselleni jotain tehdä.. Uskoisin että kun tämä Sepram saa mielialan kohoamaan ja näin ollen turhat stressaamiset ja murehtimiset pois, niin toivottavasti tuo unikin alkaa olemaan pitkäkestoisempaa..
Tuntuu kyllä muuten pikkuhiljaa olot paranevan, ainakin seksihalut on jo tulleet pikkaisen takaisin.
Sain lääkityksen ns omalla diagnoosilla johon psykiatri yhtyi, eli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Mutta kuitenkin omaan enemmänkin taipumusta tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja jännittämiseen, lievää masennusta. Lääkehän auttaa näihin kaikkiin, joten diagnoosilla ei nyt niin hirveesti ole väliä. Selvää ahdistusta on ollut kyllä viimeiset puoli vuotta, hankalien elämänkokemusten seurauksena. Elämä on laiffii, vai miten se mäkien suurmies sen lohkas :)
Tsemppiä kaikille alkuviikkojen olotiloista kärsiville!
Nyt on olo kohentunut huomattavasti. Ei väsytä enää päivisin ja öitä saa nukuttua paremmin. Taitaa alkaa lääke toimia, hyvä niin. Lähemmäs 3 vko.a otti mutta kyllä kannatti kärsiä!!