Katselin uutisia, jossa pappi kommentoi liike-elämän arvoja työllisyyden kannalta, ja jossa SDP:n kansanedustajan viesti oli sama. Toki on niin, että yritykset irtisanovat henkilöstöä liikaa vain liiketaloudellisten syiden vuoksi, jä asiaa on syytä pohtia.
Nyt on kuitenkin niin, että sama kansanedustaja on ollut kehittämässä työllisyys- ja sosiaalitoimenlakeja jotka syyllistävät työttömiä ja joiden minimitoimeentuloakin alennetaan jos he eivät osallistu pakkokoulutukseen tai epämielekkääseen työhön. Tämä on totta monelle työvoimatoimistojen asiakkaalle. Häneltä ei kysytä, vaikka hän on se jonka olisi opittava ja tehtävä.
SDP profiloituu liikaa ajamalla työssä olevien etuja. Mikäli oikein olen ymmärtänyt, on kansan kahtiajakaantuminen yksi suurimpia ongelmia sekin. Eikö vaan?
Todella iso ongelma on siis työttömyyteen suhtautuminen. Nämä työttömät ovat ihmisiä kuten kaikki muutkin. Jos mielekästä työtä ei ole, on se vain hyväksyttävä. On opeteltava elämään ilman työtä ja on opittava arvostamaan ihmisiä ilman työtä. Vaikka työ onkin tärkeää, ei se ihmisarvoa tärkeämpi ole. Työttömien syyllistäminen ja epärehellisyyteen perustuva sanktiopolitiikka ei henkistä hyvinvointia eikä työkykyäkään edistä.
Toimeentulotaso on eri asia.
Julkisuudessa on kokonaan unohdettu luoda edellytyksiä parantaa niiden henkilöiden elämänlaatua jotka todella jäävät vuosiksi työelämän ulkopuolelle. Eivät he ole syrjäytyneitä, vaan elämää voi olla ay-kuvioiden yms. ulkopuolellakin.
Hurskastelu kuuluu pahimmillaan molempiin, työllisyyteen ja uskontoon. Epäaito työllisyyspolitiikka on ongelma ihan samalla tavalla kuin epäaito uskonnollisuuskin voi olla. Kirkon kannattaa pysyä politiikan ja politikoinnin ulkopuolella ja kysyä siltä työnhakijalta mikä tilanne oikeasti on.
Nyt on kuitenkin niin, että sama kansanedustaja on ollut kehittämässä työllisyys- ja sosiaalitoimenlakeja jotka syyllistävät työttömiä ja joiden minimitoimeentuloakin alennetaan jos he eivät osallistu pakkokoulutukseen tai epämielekkääseen työhön. Tämä on totta monelle työvoimatoimistojen asiakkaalle. Häneltä ei kysytä, vaikka hän on se jonka olisi opittava ja tehtävä.
SDP profiloituu liikaa ajamalla työssä olevien etuja. Mikäli oikein olen ymmärtänyt, on kansan kahtiajakaantuminen yksi suurimpia ongelmia sekin. Eikö vaan?
Todella iso ongelma on siis työttömyyteen suhtautuminen. Nämä työttömät ovat ihmisiä kuten kaikki muutkin. Jos mielekästä työtä ei ole, on se vain hyväksyttävä. On opeteltava elämään ilman työtä ja on opittava arvostamaan ihmisiä ilman työtä. Vaikka työ onkin tärkeää, ei se ihmisarvoa tärkeämpi ole. Työttömien syyllistäminen ja epärehellisyyteen perustuva sanktiopolitiikka ei henkistä hyvinvointia eikä työkykyäkään edistä.
Toimeentulotaso on eri asia.
Julkisuudessa on kokonaan unohdettu luoda edellytyksiä parantaa niiden henkilöiden elämänlaatua jotka todella jäävät vuosiksi työelämän ulkopuolelle. Eivät he ole syrjäytyneitä, vaan elämää voi olla ay-kuvioiden yms. ulkopuolellakin.
Hurskastelu kuuluu pahimmillaan molempiin, työllisyyteen ja uskontoon. Epäaito työllisyyspolitiikka on ongelma ihan samalla tavalla kuin epäaito uskonnollisuuskin voi olla. Kirkon kannattaa pysyä politiikan ja politikoinnin ulkopuolella ja kysyä siltä työnhakijalta mikä tilanne oikeasti on.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.