Mä oon pikkutytöstä asti tiennyt että oon viallisen näköinen. Enkä kestä sitä. 11-vuotiaana päätin, että haluan leikkaukseen.
Mun on aivan pakko päästä leikkaukseen. Rahaa ei ole, opintolainaa on. Olen käyttänyt säästöni vaatteisiin, meikkeihin, kampaajalle, terveelliseen ruokaan, liikuntaan....Jotta vaan saisin kauniit kasvot, jotta vaan jonanin päivänä heräisin ja olisin kaunis, jotta vaan jonain päivänä mäkin olisin kaunis kun katson peiliin.
Hukkaan ovat menneet ne rahat, jotka laitoin kaikkeen tuohon. Et saa meikeillä, hiuksillä, tervellisillä elämäntavoilla itsestäs kaunista jos sun kasvot on RUMAT! Et vaikka kuinka hymyilisit ja yrittäisit. Vaikka kuinka sun sisin olis kultaa, niin olet ruma ihminen, jos sun kasvot on rumat.
Täytyy sanoa, että halpaan menin. Jos nyt saisin nuo rahat takaisin antaisin melkein mitä vaan. Ainut mihin nuo rahat olisi pitänyt laittaa olisi ollut plastiikkakirurgia! Näin olisin saanut rahoille vastinetta, nuoruuteni ei olisi valunut hukkaan ja nyt eläisin paljon onnellisempaa elämää.
Nyt mulla on kädessä hukkaan heitetty nuoruus, kasa valokuvia, joissa näytän niin rumalta, että kuvia en voi edes katsoa. Ei yhtään seurustelusuhdetta. Kaappi täynnä vaatteita, jotka ei tee musta kaunista. Laatikollinen kalliita meikkejä, joilla yritin maalata itsestäni kaunista. On vihreää luomiväriä, on tummanruskeaa, on mustaa, on aurinkopuuteria, on meikkivoidetta, on sävyttävää päivävoidetta, ripsivärejä jokalähtöön.....ja kaikki niin turhaan.
Olen tyttö jota kukaan ei rakasta, ei ole rakastanut eikä tule koskaan rakastamaan. Mun on saatava ne rahat kasaan tai lopetan tämän tuskan. Mun on pakko alkaa myydä itseäni. Kauneuden eteen on kärsittävä!
Mun on aivan pakko päästä leikkaukseen. Rahaa ei ole, opintolainaa on. Olen käyttänyt säästöni vaatteisiin, meikkeihin, kampaajalle, terveelliseen ruokaan, liikuntaan....Jotta vaan saisin kauniit kasvot, jotta vaan jonanin päivänä heräisin ja olisin kaunis, jotta vaan jonain päivänä mäkin olisin kaunis kun katson peiliin.
Hukkaan ovat menneet ne rahat, jotka laitoin kaikkeen tuohon. Et saa meikeillä, hiuksillä, tervellisillä elämäntavoilla itsestäs kaunista jos sun kasvot on RUMAT! Et vaikka kuinka hymyilisit ja yrittäisit. Vaikka kuinka sun sisin olis kultaa, niin olet ruma ihminen, jos sun kasvot on rumat.
Täytyy sanoa, että halpaan menin. Jos nyt saisin nuo rahat takaisin antaisin melkein mitä vaan. Ainut mihin nuo rahat olisi pitänyt laittaa olisi ollut plastiikkakirurgia! Näin olisin saanut rahoille vastinetta, nuoruuteni ei olisi valunut hukkaan ja nyt eläisin paljon onnellisempaa elämää.
Nyt mulla on kädessä hukkaan heitetty nuoruus, kasa valokuvia, joissa näytän niin rumalta, että kuvia en voi edes katsoa. Ei yhtään seurustelusuhdetta. Kaappi täynnä vaatteita, jotka ei tee musta kaunista. Laatikollinen kalliita meikkejä, joilla yritin maalata itsestäni kaunista. On vihreää luomiväriä, on tummanruskeaa, on mustaa, on aurinkopuuteria, on meikkivoidetta, on sävyttävää päivävoidetta, ripsivärejä jokalähtöön.....ja kaikki niin turhaan.
Olen tyttö jota kukaan ei rakasta, ei ole rakastanut eikä tule koskaan rakastamaan. Mun on saatava ne rahat kasaan tai lopetan tämän tuskan. Mun on pakko alkaa myydä itseäni. Kauneuden eteen on kärsittävä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippa, itselläni on ollut lähes parikymmentä vuotta pelkästään nenäni suhteen samanlaisia ajatuksia. Kävin parikymppisenä jopa näyttämässä nenääni plastiikkakirurgille. Sen jälkeen kuitenkin ajattelin, että no tärkeintä on se sisäinen kauneus. No, kun täytin neljäkymmentä, yhtäkkiä vaan katsoin peiliin ja totesin, että nyt riitti tämä itselleni valehteleminen. Jos kerta olen tuntenut koko elämäni, että en ole sinut nenäni kanssa, halusin tulla nenäni kanssa sitten ihan rehellisesti "kaapista ulos", eli en jaksanut enää uskoa sukulaisten ja jopa oman mieheni kaunopuheita, että olet ihan nätti, nenäsi on ihan ok. Ja tosiasia on, että nenäni ei millään muotoa ole mikään standardinenä, vaan isohko ja aika sopimaton kasvoihini.
Tärkeintä on, millaista taakkaa ihminen itse kantaa jostain asiasta. Omalta puoleltani voin sanoa, että tuudittautuessani siihen, että nenäni on ihan ok, hukkasin tosiallisesti monia nuoruuden vuosia, ei siitä mihinkään pääse. Sanokoot tekopyhät kaunosielut mitä tahansa.
Eli tietenkin asioita täytyy ajatella tarkoin ja kriittisesti ja olla täysin varma, että se asia kalvaa sinua todella syvästi ja että asian korjauksella et pyri korjaamaan "koko elämääsi". Jos koet, että sinun esim. nenässäsi on selvä esteettinen haitta, minusta sen voi korjata. Ei ole syytä jalomielisesti kantaa tuota haittaa ja joutua esim. paljon ilkeällä tavalla kiusatuksi, kuten minä jouduin ja vielä kaikista lähimpien sukulaisten taholta. Eli eniten olen saanut kuulla nenästäni äidiltäni, joka yhdistää minut hänen ex-mieheensä, eli isääni.
Minulle riitti tuosta nenästä kuuleminen ja leikkautin sen.
Ja vielä lisään, että itsekin olin harkitsemassa jo jopa itseni myymistä, että saan rahat kokoon. Eli ei tuo ajatus aivan ihmeellinen ole. Olen kuitenkin varma, että saat rahoituksen varmasti kokoon ilman itsesi myymiseen päätymistä. Teet itsellesi vaan selvän suunnitelman ja tavoitteen, menet vaikka johonkin ylimääräiseen työhön.