Historia käsityksineen on aina aikansa tuote. Se muuttuu ja pitääkin muuttua. Mitä kauempana se on sitä hitaammin.

Täällä uskoo jotkut yhteentutkijaan ja yhteen kirjaan kuin jumalansanaan ainoana totuutena. Milloin tuo jumala on Ylikangas, Jussila, Holappa tai Tahvanainen. Itse olen kerännyt kirjastooni vuodesta 1969 neljällä kielellä kaikkea Suomen ja Barbarossan asiaa käsittelevää materiaalia. Niteitä lienee satakunta.
Tein yhteenvedon, että neljänkymmenen vuoden aikana on noin tusina (12 kpl) everstitutkijoita, kymmenkunta ammattiproffaa ja parikymmentä tohtoriksi väitellyttä ja siksi haluavaa kirjoittanut samasta asiakirjakasasta ja arkistoista noin 40 erilaista tulkintaa. Osa niistä jopa täysin vastakkaisiakin, kuten Ylikangas ja Polvinen.
Painotan, että ainutkaan kirjoittajista ei ole mikään merkonoomi tai missi, kumpiakaan vähättelemättä, vaan maamme johtavia sotilashenkilöitä ja tieteen harrastajia! Kuinka kaltaiseni amatöörihistoriantutkija voisi uskoa heistä ainuttakaan? Miksi menisin rähmälleni vannomaan, kuten täällä veteraaniväittelijät, jonkun Mannisen, Putkisen tai Pätkisen nimeen totuutta? En ikinä voisi sairastumatta sitä tehdä. Te kuitenkin valtaosaltanne kaivatte sivunumeroita ja ibsnniä esille väittääksenne, että "tässä on totuus!"
Suurin ja merkillisin on uskonne monen henkilön kertoilemiin, satuilemiin ja sensuroimiin tarinoihin, joita kutsutaan Mannerheimin muistelmat 1.2. On ne toki minulla ja välillä aina vertaan nuorten tutkijoiden "tietoja muka Mannerheimin tiedoiksi väitettyihin". Ei uskoisi että ovat samasta asiasta!
Opetan teitä sen verran, kuin on tiedossani. Historia käsityksineen on aina aikansa tuote. Se muuttuu ja pitääkin muuttua. Mitä kauempana se on sitä hitaammin.

Tarjosin sotahistorian kirjastoani tunnetulle antikvaarikauppiaalle. "Saat kolme euroa läpihntana!", tuo tokaisi. Tiesin, että sen historian arvo taitaa sitä ollakin. Joukossa toki on kirjoja joista olen huutokaupassa maksanut 1980-luvulla jopa yli 200 mk!
32233
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 32

Vanhimmat

Arkistoja ja asiapereita tulee julkisuuteen yhä enempi, kun niiden salassapitoajat umpeutuvat ja se tuo uutta tietoa tutkijoille, seuraavaksi odotellaan Churssillin päiväkirjojen salassapitoajan umpeutumista, siellä on paljon uutta tietoa joka muuttaa kuvaa.

Äänestä

aina omien tietojensa ja ennakkoasenteidensa vankeja. Jokainen esittää vain oman "totuutensa". Tohtoritason tutkijoidenkin pätevyydesä on suuria eroja. Kun tutkija menee itselleen oudolle alueelle, hän ottaa riskin. Voi tulla uusi raikas näkökulma tai asiantuntematonta sepustelua.

Lisäksi tietysti tutkimusongelman asettelu vaikuttaa. Samaa lähdeaineistoa voidaan tutkia täysin eri ajatuksin. Silloin myös tulos vaihtelee.

Oma kokemukseni on, että tutkijoiden luotettavuuden voi kyllä määritellä ihan harrastajapohjaltakin. Mainitsemistasi nimistä luotan Manniseen, Polviseen ja Jussilaan tutkijoina niin kauan kunnes joku esittää taas tiukempaa tietoa. Se ei mitätöi aiempaa tutkimusta, vaan tarkentaa sitä.

Erilaiset huijarit ja sensaatioiden etsijät on aika helppo erottaa. Yleensä heidän väitteensä perustuvat omaan uskoon, tarinoihin tai jonkin pikkuasian yleistämiseen oman ennakkoasenteen mukaisesti. Sellaiset tutkimukset eivät kestä kritiikkiä.

Äänestä

Talvisodan historia on siitä hyvä esimerkki. Silloin kun Neuvostoliitto väiti 50 vuotta, että Mainilan laukaukset ammuttiin Suomen puolelta, johon N-liiton hyökkäys oli vastareaktio.
Suomessa tutkijat olivat samaan aikaan sillä kannalla, että Mainilan laukaukset olivat lavastettu provokaatio, jolla haetiin oikeutus sodan aloitamiseen.
Suomessa ei ole ollut syytä' muuttaa käsitysksiä Mainilan laukauksista, mutta Venäjällä oli. Mainitsen tämän esimerkkinä siitä, että kaikki historia ei ole "aikansa tuote", vaan saataa perustua tosiasioihin. Jos jostain tapahtumasta on kaksi versiota, niin toinen joutuu korjaamaan historiakirjoituksen totuuden mukaiseksi. Tämä silloin, kun molemmat versiot eivät voi olla tosia.

Äänestä

Tämän ajatuksen kun ylioppilas heittää historiallis-kielitieteellisessä proffalle, niin ei koskaan saa tenteistä kakkosta parempaa!

Äänestä

Jos kirjastossasi on paljon Talvisodan ja välirauhan aikana painettua materiaalia, olisin kiinnostunut. Samoin heti 1944-53 välillä tehtyä ns valvontakomission ennakkosensuurin läpi mennyttä. Tuo sankarisotilasroska 1957 nykypäivään ei romaaneina kiinnosta juurikaan, mutta venäjänkieliset meitä luoteisrajan sotaa koskevat "jotenkin tieteelliset" ottaisin.
En maksa läpihintaa, vaan joistakin kiinnostavista aina muutamiin kymmpeihin ja niistä koskaan kauppoihin pääsemättömistä "sotasensuurin kohrruktuurivedoksista" muutamia satasiakain! Tietänet mitä tarkoitan?

Jos pitää kaikki ostaa, niin ensin maksan niistä hyvistä sen todellisen hinnan ja loput sitten jollakin könttäsummalla.

[email protected]

Äänestä
  • En myy kuitenkaan. Kirjastoni sisältää paljon muutakin. Siellä on laaja ilmailua, merenkulkua ja kansanperinnettä käsittelevät kokonaisuudet. Niteitä on kahdessa isossa huoneessa luultavasti yli 4000 kpl. Kuoltuani ne menee tietylle säätiölle.

    Äänestä

  • Kirjaimia paperilla kirjoitti:

    En myy kuitenkaan. Kirjastoni sisältää paljon muutakin. Siellä on laaja ilmailua, merenkulkua ja kansanperinnettä käsittelevät kokonaisuudet. Niteitä on kahdessa isossa huoneessa luultavasti yli 4000 kpl. Kuoltuani ne menee tietylle säätiölle.

    Mitä sitten tyrkytät saamarin pöllö?

    Äänestä

  • Kirjaimia paperilla kirjoitti:

    En myy kuitenkaan. Kirjastoni sisältää paljon muutakin. Siellä on laaja ilmailua, merenkulkua ja kansanperinnettä käsittelevät kokonaisuudet. Niteitä on kahdessa isossa huoneessa luultavasti yli 4000 kpl. Kuoltuani ne menee tietylle säätiölle.

    >Niteitä on kahdessa isossa huoneessa luultavasti yli 4000 kpl. Kuoltuani ne menee tietylle säätiölle. <

    Lahjoita yliopistole niin mekin pääsemme ostamaan!

    Ne myy aina kaiken ylimääräisen lahjoitustavaran ja kuorii kermat päältä.

    Äänestä

Olen kiinnostunut ostamaan kokoelmasi! Minulla on sama harrastus. Laita yhteystietosi niin otan yhteyttä.

Äänestä

"Niteitä lienee satakunta"

Aika vähän olet saanut kasaan jos niitä on vain satakunta!

Itselläni lienee ainakin tuhannen kirjaa Talvi- ja Jatkosotaa. Siis enemmän tai vähemmän dokumenttikirjoina.

Äänestä
  • Niin siinä ei ole joukossa sankariromaaniroskaa. Ei löydy ainuttakaan Kurvista, Lauttamusta, Karhusta tai Lehväslaihoa. Kaikki satakunta on jollakin "tieteellä" kirjoitettua. Venäjänkielistä olisi tullut joukkoon vaikka kuinka 50-80 luvulta, mutta kaikki melkein samaan muottiin tehtyä stalinistista tutkimusta.
    Kyllä milnä olen lukenut sitä sotaromaaniroskaakin ja kenraalien ja muidenkin jäämistöistä kerättyä "muistelusta" mutten jättänyt hyllyyn.
    On jotenkin surkeaa, että jo sota-aikana eläkeiässä olleet everstit vielä intoutuivat muka "muistelemaan 75-90 vuotiaina. Tekstiin alkaa tulla 1960 -luvun teknisiä- ja poliittisiaasioita sijoitettuna Jatkosotaan -niin kuka uskoo?

    En toisaankaan myy enää kokoelmaano, sillä siirtyessäni asumisoikeushuoneistoon säätiölle kirjasto menee sinne ja säätiön kirjastonhoitaja huolehtii siitä.

    Äänestä

  • Kirjaimia paperilla kirjoitti:

    Niin siinä ei ole joukossa sankariromaaniroskaa. Ei löydy ainuttakaan Kurvista, Lauttamusta, Karhusta tai Lehväslaihoa. Kaikki satakunta on jollakin "tieteellä" kirjoitettua. Venäjänkielistä olisi tullut joukkoon vaikka kuinka 50-80 luvulta, mutta kaikki melkein samaan muottiin tehtyä stalinistista tutkimusta.
    Kyllä milnä olen lukenut sitä sotaromaaniroskaakin ja kenraalien ja muidenkin jäämistöistä kerättyä "muistelusta" mutten jättänyt hyllyyn.
    On jotenkin surkeaa, että jo sota-aikana eläkeiässä olleet everstit vielä intoutuivat muka "muistelemaan 75-90 vuotiaina. Tekstiin alkaa tulla 1960 -luvun teknisiä- ja poliittisiaasioita sijoitettuna Jatkosotaan -niin kuka uskoo?

    En toisaankaan myy enää kokoelmaano, sillä siirtyessäni asumisoikeushuoneistoon säätiölle kirjasto menee sinne ja säätiön kirjastonhoitaja huolehtii siitä.

    vähintään 50-60 vuotiaita. Nyt he muistellessaan ovat 115-125 vuotiaita. Kirjoittelet sekavia.

    Annahan yksi esimerkki sota-ajan eläke-everstin muistelmista. Alkoi kiinnostaa, kun alan harrastajana en ole moisiin törmännyt.

    Äänestä

  • olivat siis kirjoitti:

    vähintään 50-60 vuotiaita. Nyt he muistellessaan ovat 115-125 vuotiaita. Kirjoittelet sekavia.

    Annahan yksi esimerkki sota-ajan eläke-everstin muistelmista. Alkoi kiinnostaa, kun alan harrastajana en ole moisiin törmännyt.

    Joo...... tajuan, että haluaisit jokun yksityiskohdan, henkilön, päivän, paikkakunnan, mukanaolijat, kirjurin ja kahvinkeittäjän nimet, Heidän vanhempiensa ammattit ja sisarusten sairaudet, että saisit aikaan mieleisesi "muka kovan väittelyn".
    En itse välitä sellaisesta. Sanontani oli yleinen toteamus, kun muistelmakirjallisuuteen pesiytyi 1970-ja 80 luvulla niitä muistelijaeverstejä ja heidän jäämistönsä "päiväkirjoja" (äkkiää tulee mieleen Nihtilä ja juuri Karhunen, sekä Laakso)
    Alan harrastajana varmaan tunnet teokset ja sinun on helppo ne kooklata tai etsiä joku toinen "väittelykaveriksiksi".
    Minulla tulee paljon virheitä, kun kirjoitan tälläisellä kämmenjutulla, jossa aina painan neljä kirjainta kerralla.

    Äänestä

  • Kirjaimia paperilla kirjoitti:

    Joo...... tajuan, että haluaisit jokun yksityiskohdan, henkilön, päivän, paikkakunnan, mukanaolijat, kirjurin ja kahvinkeittäjän nimet, Heidän vanhempiensa ammattit ja sisarusten sairaudet, että saisit aikaan mieleisesi "muka kovan väittelyn".
    En itse välitä sellaisesta. Sanontani oli yleinen toteamus, kun muistelmakirjallisuuteen pesiytyi 1970-ja 80 luvulla niitä muistelijaeverstejä ja heidän jäämistönsä "päiväkirjoja" (äkkiää tulee mieleen Nihtilä ja juuri Karhunen, sekä Laakso)
    Alan harrastajana varmaan tunnet teokset ja sinun on helppo ne kooklata tai etsiä joku toinen "väittelykaveriksiksi".
    Minulla tulee paljon virheitä, kun kirjoitan tälläisellä kämmenjutulla, jossa aina painan neljä kirjainta kerralla.

    yli satavuotiasta muistelijoista, en yksityiskohtia. Nyt sitten ilmenee, että kyse onkin 30-40-vuoden takaisesta ajasta ja ihmisista, jotka sodan aikana olivat alle nelikymppisiä.

    Olen sitä mieltä, että muistelmilla ja elämäkerroilla on arvonsa ja monet ovat varsin tasokkaita myös asiasisällöltään.

    Äänestä

Tämän ketju aihe taisi vissiin siis olla se että jollakulla on paljon kirjoja hyllyssä. Kirjastoillakin on paljon kirjoja hyllyssä. Palsta menee aina vaan kiinnostavammaksi.

Äänestä
  • Suomen kielen sanojen merkitys lienee sulle vaikeaa? Oletko somali?
    Aloitushan käsittelee tutkijoita, alan asiantuntijaproffina ja sotilastutkijoina itseään pitävien jatkuvia, ristiriitaisia tuloksia.
    Siitä se repsahti alan kirjallisuuteen ja lopulta kaupustelijat ryntäsivät kehään.
    Skarppaa lukemaasi niin on jännempää!

    Äänestä

  • ristiriitaisia tuloksia kirjoitti:

    Suomen kielen sanojen merkitys lienee sulle vaikeaa? Oletko somali?
    Aloitushan käsittelee tutkijoita, alan asiantuntijaproffina ja sotilastutkijoina itseään pitävien jatkuvia, ristiriitaisia tuloksia.
    Siitä se repsahti alan kirjallisuuteen ja lopulta kaupustelijat ryntäsivät kehään.
    Skarppaa lukemaasi niin on jännempää!

    Lärpäti lää. Aloitus selittelee epämääräisyyksiä siitä jos tästä, asiaa ei ole nimeksikään kun asiana tuntuu olevan vain se että kovasti ollaan eri mieltä kun paljon on luettu. Sikäli ei ole ihme että kirjallisuusrehvastelu jatkui myöhemmissäkin viesteissä.

    Mutta tällästä metakeskusteluahan tämä palsta nykyään on, avaaja olisi voinut esittää jonkun perustellun kannankin asiaan sen sijaan että ilmoittaa dissavansa sitä tai tätä.

    Äänestä


  • Tuhatkunta kirjoitti:

    >Tämän ketju aihe taisi vissiin siis olla se että jollakulla on paljon kirjoja hyllyssä.<

    Itselläni löytyy useimmat noista poislukien pelkät sotaromaanit.

    http://sotakirjat.com/talvisota.htm

    http://sotakirjat.com/jatkosota.htm

    Hieno sivusto:

    http://sotakirjat.com/taustaa.htm

    http://sotakirjat.com/

    Tuolta aivan lopusta ote:

    http://sotakirjat.com/taustaa.htm



    MIKSIKÖ Pentti Rautio kirjojansa kerää? Ei ainakaan niillä pröystäilläkseen. Lukee, on tyytyväinen, kun saa joihinkin omistuskirjoituksen, esimerkiksi:
    Kirjainkerääjä Pentti Rautiolle, Antti Juutilainen.
    Määrääkään hän ei kerää.
    - Turun läänin Koskelta on semmonen tuttu mies, Ilkka Uotila. Hänellä on 105 hyllymetriä näitä sotakirjoja. Ihan toista kuin miulla.

    Äänestä

  • 105 metriä kirjoitti:

    Tuolta aivan lopusta ote:

    http://sotakirjat.com/taustaa.htm



    MIKSIKÖ Pentti Rautio kirjojansa kerää? Ei ainakaan niillä pröystäilläkseen. Lukee, on tyytyväinen, kun saa joihinkin omistuskirjoituksen, esimerkiksi:
    Kirjainkerääjä Pentti Rautiolle, Antti Juutilainen.
    Määrääkään hän ei kerää.
    - Turun läänin Koskelta on semmonen tuttu mies, Ilkka Uotila. Hänellä on 105 hyllymetriä näitä sotakirjoja. Ihan toista kuin miulla.

    On siinä ukoilla (ANTTI MUNNUKKA taitaa itse sekoittaa) Hytit ja Mätöt todella sekaisin! Turjan näytelmän päähenkilö oli Mättö ja Linkku ampui oikeasti sotamies HYTIN.

    Aiheesta enemmän tuolla:

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/8368385



    Tuolta aivan lopusta ote:

    http://sotakirjat.com/taustaa.htm

    " YHDEN HYLLYN päästä löytyy kirjekuori, sieltä sivuja vuoden 1959 Uudesta Kuvalehdestä.
    Päätoimittaja Ilmari Turja nosti silloin taas julkisuuteen sotamies Eemil Mätön tapauksen. Majuri S.O. Lindgren ampui 5.8.1944 tämän syyttömän vainikkalalaisen neljän lapsen isän muka karkurina ja selvisi siitä rangaistuksetta.
    - Tässä on siihen Mätön tapaukseen lisäselvitystä, sanoo Rautio. Majuri Lindgrenin sotilaspalvelija Olavi Liisanantti on kertonut tapauksesta silminnäkijän kuvauksen kirjaansa Taistelulähetin sota. Oli se raaka teko Lindgreniltä.
    Ilmari Turja puolestaan julkaisi 1971 Mätön kohtalosta näytelmän Sotamiehen kunnia. "

    Äänestä

>Joukossa toki on kirjoja joista olen huutokaupassa maksanut 1980-luvulla jopa yli 200 mk!<

Nykyään hintapyynnöt on jopa 200 euroa! 40-60 € on aivan tavallista.

Huuto.net:ssä on todella härskejä pyyntöjä sotakirjoista. Kun etsii aikansa, niin samoja löytää kyllä ihan kohtuu hintaan. Niitä samoja kirjoja löytyy siis
nettidivareista yms. kirppiksiltä. Aikaa se vaan ottaa joskus jopa vuosia.

Äänestä
  • Tuota kyllä yli 200 markkaa esim. 1982 huutokaupassa Balderdin salilla oli kova hinta kirjasta. Osastoinsinöörin kk-palkka oli kaupungilla n. 8000 mk, joten siitä voipi laskea montako tuntia piti työskennellä puhtaaksi 200 markkaan.

    En aloittaessani tiennyt, että siihen kirjojen määrään kiinnitetään näin paljon huomiota. Työni puolesta sain vielä 1995 satunnaisesti sotaromaaneja kustannusyhtiössä olevan veljeni kautta "arvosteltavaksi". Luin ne ja vei vaihdossa, joko Etu-Töölössä Runebergille, tai Taka-Töölössä Sepon-Penniin. Jälkimmäinen maksoi ja arvosti paremmin suomenkielistä tavaraa. Lisäksi heillä oli kirjahuutokauppoja, joissa oli todellisia harvinaisuuksia mukana. Monet näistä koskaan kauppoihin pääsemättömistä kohrruktuurivedosniteistäni 1940 ja 1944-46 on sieltä.

    Talvi- ja Jatkosotaa käsitteleviä romaaneja molemmilla kotimaisilla lienee yli kahdeksantuhatta kappaletta? Riippuu laitetaanko Paasilinnat, Hietamiehet ja Päätalot joukkoon.

    Määrä ei anna tietoa, vaan laatu ja siinäkin vasta aikarako tapahtumiin ja päähenkilöiden jo maatuessa.

    Äänestä

  • Kirjaimia paperilla kirjoitti:

    Tuota kyllä yli 200 markkaa esim. 1982 huutokaupassa Balderdin salilla oli kova hinta kirjasta. Osastoinsinöörin kk-palkka oli kaupungilla n. 8000 mk, joten siitä voipi laskea montako tuntia piti työskennellä puhtaaksi 200 markkaan.

    En aloittaessani tiennyt, että siihen kirjojen määrään kiinnitetään näin paljon huomiota. Työni puolesta sain vielä 1995 satunnaisesti sotaromaaneja kustannusyhtiössä olevan veljeni kautta "arvosteltavaksi". Luin ne ja vei vaihdossa, joko Etu-Töölössä Runebergille, tai Taka-Töölössä Sepon-Penniin. Jälkimmäinen maksoi ja arvosti paremmin suomenkielistä tavaraa. Lisäksi heillä oli kirjahuutokauppoja, joissa oli todellisia harvinaisuuksia mukana. Monet näistä koskaan kauppoihin pääsemättömistä kohrruktuurivedosniteistäni 1940 ja 1944-46 on sieltä.

    Talvi- ja Jatkosotaa käsitteleviä romaaneja molemmilla kotimaisilla lienee yli kahdeksantuhatta kappaletta? Riippuu laitetaanko Paasilinnat, Hietamiehet ja Päätalot joukkoon.

    Määrä ei anna tietoa, vaan laatu ja siinäkin vasta aikarako tapahtumiin ja päähenkilöiden jo maatuessa.

    >Talvi- ja Jatkosotaa käsitteleviä romaaneja molemmilla kotimaisilla lienee yli kahdeksantuhatta kappaletta? Riippuu laitetaanko Paasilinnat, Hietamiehet ja Päätalot joukkoon. <


    Paasilinnat, Hietamiehet ja Päätalot ei todellakaan kuulu ainakaan minun keräämään sotakirjakokoelmaani. Lehväslaihostakin kelpaa vain hänen omat muistelmansa Panssarisotaa 1941-1944 ja sen uudempi versio Sotkalla sodassa.
    Esa Anttalastakin vain osa jotain Jorma Kurvista ei ainoatakaan! Hömppäkirjoja saa lainaksi kirjastoistakin. 1950 -luvun sotadokumenttikirjat alkaa olla jo tiukassa, mutta kyllä niitäkin löytyy yllättävistä paikoista.

    Äänestä

  • ...etenkin tuon huutonetin kanssa pitää olla tarkkana ennen kuin menee mitään ostopäätöksiä tekemään. Osa (mahd. suurin osa) myyjistä näyttää hinnoittelevan kaikki myyntiin pistämänsä kirjat keräilyharvinaisuuksina. Toki on poikkeuksiakin.Ilmeisesti myyjillä ei riitä asiantuntemusta juuri nimeksikään. Ésimerkiksi historia-osioon pistetään myyntiin melkein mitä tahansa soopaa ja romaania. No eipä se nyt muuten haittaa kuin silloin kun yrität selailla sarakkeita läpi ja löytää jotakin mielenkiintoista niin työmäärä moninkertaistuu. Silloin pikkasen turhauttaa kun selailee näitä "onnenkantamoisia" läpi...

    Käytetyn kirjan kohdalla markka muuttui suoraan euroksi ja se prosessi tapahtui pikaisesti.

    Huutonetin ongelmana tietysti on myös nuo suhteettoman kalliit toimituskulut mikäli myyjä ja ostaja ovat eri paikkakunnilla ,etenkin kun yleensä on kyseessä vain yhden kirjan kertaostos. Posti osaa hinnoitella pakettinsa suolaisesti.

    Oikeastaan jos käytettyjä historian aiheisia kirjoja hakee niin divarit lienevät oikea paikka löytää näitä edes joten kuten siedettävillä hinnoilla. Kirpputoreillakin toki varsinaiset löydöt tehdään - mikäli on todellista onnea mukana ,nimittäin 99% kirppareilla myynnissä olevista kirjoista on silkkaa sontaa. Uskokaa vain - olen nimittäin näitäkin "sillä silmällä" kierrellyt alan kirjallisuutta etsiskelemässä jonkunkin kerran ja ympäri Suomen , kiitos siitä työnantajalleni joka sallii meikäläisen hyppäämisen Suomen ympäri alvariinsa.

    Äänestä

  • forresterin nuorin vesa kirjoitti:

    ...etenkin tuon huutonetin kanssa pitää olla tarkkana ennen kuin menee mitään ostopäätöksiä tekemään. Osa (mahd. suurin osa) myyjistä näyttää hinnoittelevan kaikki myyntiin pistämänsä kirjat keräilyharvinaisuuksina. Toki on poikkeuksiakin.Ilmeisesti myyjillä ei riitä asiantuntemusta juuri nimeksikään. Ésimerkiksi historia-osioon pistetään myyntiin melkein mitä tahansa soopaa ja romaania. No eipä se nyt muuten haittaa kuin silloin kun yrität selailla sarakkeita läpi ja löytää jotakin mielenkiintoista niin työmäärä moninkertaistuu. Silloin pikkasen turhauttaa kun selailee näitä "onnenkantamoisia" läpi...

    Käytetyn kirjan kohdalla markka muuttui suoraan euroksi ja se prosessi tapahtui pikaisesti.

    Huutonetin ongelmana tietysti on myös nuo suhteettoman kalliit toimituskulut mikäli myyjä ja ostaja ovat eri paikkakunnilla ,etenkin kun yleensä on kyseessä vain yhden kirjan kertaostos. Posti osaa hinnoitella pakettinsa suolaisesti.

    Oikeastaan jos käytettyjä historian aiheisia kirjoja hakee niin divarit lienevät oikea paikka löytää näitä edes joten kuten siedettävillä hinnoilla. Kirpputoreillakin toki varsinaiset löydöt tehdään - mikäli on todellista onnea mukana ,nimittäin 99% kirppareilla myynnissä olevista kirjoista on silkkaa sontaa. Uskokaa vain - olen nimittäin näitäkin "sillä silmällä" kierrellyt alan kirjallisuutta etsiskelemässä jonkunkin kerran ja ympäri Suomen , kiitos siitä työnantajalleni joka sallii meikäläisen hyppäämisen Suomen ympäri alvariinsa.

    "99% kirppareilla myynnissä olevista kirjoista on silkkaa sontaa"

    Näin on ikävä kyllä aisat. Kaikki kirjavaliolyhennelmät saisi roudata lähimpään sellutehtaaseen ihan surutta. Lyhentäminen on kirjojen, jopa huonojenkin, raiskausta.

    Aika nopsaan se silmä harjaantuu ottamaan sitä mitä ei itsellä ole. Muisti on melkein aina pettämätön. Jos vähänkin epäröi "onko tuo jo minulla", niin taatusti ostaa silloin tuplakappaleen.

    Huuto.net:ssa on onneksi valta ostajilla. Kallein ostamani kirja taitaa olla noin 60 € kuluineen.

    Tämä on hieno sivu:

    http://www.tie.to/kirjat/

    Äänestä

  • forresterin nuorin vesa kirjoitti:

    ...etenkin tuon huutonetin kanssa pitää olla tarkkana ennen kuin menee mitään ostopäätöksiä tekemään. Osa (mahd. suurin osa) myyjistä näyttää hinnoittelevan kaikki myyntiin pistämänsä kirjat keräilyharvinaisuuksina. Toki on poikkeuksiakin.Ilmeisesti myyjillä ei riitä asiantuntemusta juuri nimeksikään. Ésimerkiksi historia-osioon pistetään myyntiin melkein mitä tahansa soopaa ja romaania. No eipä se nyt muuten haittaa kuin silloin kun yrität selailla sarakkeita läpi ja löytää jotakin mielenkiintoista niin työmäärä moninkertaistuu. Silloin pikkasen turhauttaa kun selailee näitä "onnenkantamoisia" läpi...

    Käytetyn kirjan kohdalla markka muuttui suoraan euroksi ja se prosessi tapahtui pikaisesti.

    Huutonetin ongelmana tietysti on myös nuo suhteettoman kalliit toimituskulut mikäli myyjä ja ostaja ovat eri paikkakunnilla ,etenkin kun yleensä on kyseessä vain yhden kirjan kertaostos. Posti osaa hinnoitella pakettinsa suolaisesti.

    Oikeastaan jos käytettyjä historian aiheisia kirjoja hakee niin divarit lienevät oikea paikka löytää näitä edes joten kuten siedettävillä hinnoilla. Kirpputoreillakin toki varsinaiset löydöt tehdään - mikäli on todellista onnea mukana ,nimittäin 99% kirppareilla myynnissä olevista kirjoista on silkkaa sontaa. Uskokaa vain - olen nimittäin näitäkin "sillä silmällä" kierrellyt alan kirjallisuutta etsiskelemässä jonkunkin kerran ja ympäri Suomen , kiitos siitä työnantajalleni joka sallii meikäläisen hyppäämisen Suomen ympäri alvariinsa.

    Käytetyn kirjan kohdalla markka muuttui suoraan euroksi ja se prosessi tapahtui pikaisesti.

    Aivan niin. Yhdessä yössä. EU= Juu Juu ja markka muuttui euroksi.

    Ennen sai kirjan 5 markalla ja nyt Pelastusarmeijan "sotakirjatkin" maksaa sen 1.40€

    Äänestä

  • EU= Juu Juu kirjoitti:

    Käytetyn kirjan kohdalla markka muuttui suoraan euroksi ja se prosessi tapahtui pikaisesti.

    Aivan niin. Yhdessä yössä. EU= Juu Juu ja markka muuttui euroksi.

    Ennen sai kirjan 5 markalla ja nyt Pelastusarmeijan "sotakirjatkin" maksaa sen 1.40€

    ..asiat. Valitettavasti ja sehän meitä laatukirjojen ystäviä harmittaa. Ei kyllä olisi ihan heti uskonut miten äkkiä tuo inflaatio laukkasi kirjojen kohdalla...

    Äänestä

  • Näin on ikävä kyllä kirjoitti:

    "99% kirppareilla myynnissä olevista kirjoista on silkkaa sontaa"

    Näin on ikävä kyllä aisat. Kaikki kirjavaliolyhennelmät saisi roudata lähimpään sellutehtaaseen ihan surutta. Lyhentäminen on kirjojen, jopa huonojenkin, raiskausta.

    Aika nopsaan se silmä harjaantuu ottamaan sitä mitä ei itsellä ole. Muisti on melkein aina pettämätön. Jos vähänkin epäröi "onko tuo jo minulla", niin taatusti ostaa silloin tuplakappaleen.

    Huuto.net:ssa on onneksi valta ostajilla. Kallein ostamani kirja taitaa olla noin 60 € kuluineen.

    Tämä on hieno sivu:

    http://www.tie.to/kirjat/

    ..kerrassaan. Näitäpä haravoinkin lävitse oikein ajan kanssa. Kiitos ja kumarrus ja pistänpä virtuaalikaffet teikäläiselle.

    Juu huutonetissä on syytä pitää jäitä hatussa ja ainakin tehdä pikainen vertaileva haravointi samasta kohteesta koko netin alueelta ennen kuin ryntää tarjoamaan mitään. Tuokin joten kuten onnistuu.

    Minulla kallein huutamani kirja on tuo Jokipiin mainio "Jatkosodan synty". Jonkuna aikaa sitäkin sai etsiskellä mutta sattumalta se huutonetistä sitten löytyikin. Hinta oli kohtuullinen vajaat 45 euroa kuluineen ja kirjan kunto on erinomainen.

    Äänestä

Korkeasti moraalisia ihmisiä on harvassa. Hyvää jatkoa sulle!

Kun sir Walter Raleigh istui vankina Towerin linnassa, hän ryhtyi kirjoittamaan maailmanhistoriaa. Saatuaan valmiiksi kaksisataa liuskaa hän kuuli linnanpihalta kovaa meteliä. Kaksi vankia rusikoi toisiaan. Toiset vangit kiihottivat taistelevia huudoillaan, ja taistelusta olisi tullut verinen elleivät vartijat olisi ennättäneet hätiin.

Vangit koottiin yhteissaliin myöhemmin, eikä siellä puhuttu muusta kuin äskeisestä tiimellyksestä. Kahdeksan vankia kertoi sir Walterille tapahtumasta, eikä yhdenkään kertomus juuri muistuttanut toista. Heti, kun sir Walter oli päässyt vankikoppiinsa, hän tarttui maailmanhistoriaa käsittelevään käsikirjoitukseensa, repi palasiksi ja heitti tuleen.

Äänestä
  • >Kun sir Walter Raleigh istui vankina Towerin linnassa, hän ryhtyi kirjoittamaan maailmanhistoriaa.<

    Noin vain kirjoitteli maailmanhistoriaa vankilassa? Ilman lähdeteoksia tms. ?

    Linkomiehiä on kuule tosi harvassa. Edvin Linkomies kirjoitti muistelmansa Vaikea aika, ihan muististaan ja ilman lähteitä. Aikaa tähän meni vajaat kaksi kuukautta.

    Se olikin kuulemma roomalainen... kirjoitti paljon Rooman historiaa myöhemmin. Nyt toinen supertutkija, Tiihonen, on kirjoittanut hänkin Rooman historiaa uusiksi.

    Äänestä

  • Halawattu vieköön kirjoitti:

    >Kun sir Walter Raleigh istui vankina Towerin linnassa, hän ryhtyi kirjoittamaan maailmanhistoriaa.<

    Noin vain kirjoitteli maailmanhistoriaa vankilassa? Ilman lähdeteoksia tms. ?

    Linkomiehiä on kuule tosi harvassa. Edvin Linkomies kirjoitti muistelmansa Vaikea aika, ihan muististaan ja ilman lähteitä. Aikaa tähän meni vajaat kaksi kuukautta.

    Se olikin kuulemma roomalainen... kirjoitti paljon Rooman historiaa myöhemmin. Nyt toinen supertutkija, Tiihonen, on kirjoittanut hänkin Rooman historiaa uusiksi.

    O sancta simplicitas! Hän ei edes jättänyt työtään ensi tulistumiseensa vaan jatkoi uudelleen uudella tarmolla. Vankilassa ollessaan hän kirjoitti myös valmiin maailmanhistoriateoksensa "History of the World".

    Walter Raleigh vangittiin 1603, vapautettiin välillä, syytteet uusittiin ja lopuksi hänet mestattiin.

    Äänestä

Piti vielä toinenkin kasku, josta monikin egoistinen tutkija voisi ammentaa:

Professori Matti Äyräpäätä moitittiin siitä, että hän jakeli auliisti ammattitovereilleen paljon hyviä ajatuksia ja tieteellisiä kokemuksiaan, vaikka olisi voinut itse muokata ja julkaista. Mutta Matilla oli vastaus valmiina:
- Minun lamppuni ei pala heikommin sen vuoksi, että tuhannen muuta sytyttää omansa siitä. Joudun päinvastoin istumaan yhä voimakkaammassa valossa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kirjaimia paperilla kirjoitti:

Täällä uskoo jotkut yhteentutkijaan ja yhteen kirjaan kuin jumalansanaan ainoana totuutena. Milloin tuo jumala on Ylikangas, Jussila, Holappa tai Tahvanainen. Itse olen kerännyt kirjastooni vuodesta 1969 neljällä kielellä kaikkea Suomen ja Barbarossan asiaa käsittelevää materiaalia. Niteitä lienee satakunta.
Tein yhteenvedon, että neljänkymmenen vuoden aikana on noin tusina (12 kpl) everstitutkijoita, kymmenkunta ammattiproffaa ja parikymmentä tohtoriksi väitellyttä ja siksi haluavaa kirjoittanut samasta asiakirjakasasta ja arkistoista noin 40 erilaista tulkintaa. Osa niistä jopa täysin vastakkaisiakin, kuten Ylikangas ja Polvinen.
Painotan, että ainutkaan kirjoittajista ei ole mikään merkonoomi tai missi, kumpiakaan vähättelemättä, vaan maamme johtavia sotilashenkilöitä ja tieteen harrastajia! Kuinka kaltaiseni amatöörihistoriantutkija voisi uskoa heistä ainuttakaan? Miksi menisin rähmälleni vannomaan, kuten täällä veteraaniväittelijät, jonkun Mannisen, Putkisen tai Pätkisen nimeen totuutta? En ikinä voisi sairastumatta sitä tehdä. Te kuitenkin valtaosaltanne kaivatte sivunumeroita ja ibsnniä esille väittääksenne, että "tässä on totuus!"
Suurin ja merkillisin on uskonne monen henkilön kertoilemiin, satuilemiin ja sensuroimiin tarinoihin, joita kutsutaan Mannerheimin muistelmat 1.2. On ne toki minulla ja välillä aina vertaan nuorten tutkijoiden "tietoja muka Mannerheimin tiedoiksi väitettyihin". Ei uskoisi että ovat samasta asiasta!
Opetan teitä sen verran, kuin on tiedossani. Historia käsityksineen on aina aikansa tuote. Se muuttuu ja pitääkin muuttua. Mitä kauempana se on sitä hitaammin.

Tarjosin sotahistorian kirjastoani tunnetulle antikvaarikauppiaalle. "Saat kolme euroa läpihntana!", tuo tokaisi. Tiesin, että sen historian arvo taitaa sitä ollakin. Joukossa toki on kirjoja joista olen huutokaupassa maksanut 1980-luvulla jopa yli 200 mk!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu