Hipsan heijaa huuhaalaiset!!
Hi hi hiii, tänään onkin ollut aivan hurjan mahatavan upean loistava päivä, pääni on vieläkin ihan pyörällä kaikenlaisista hassuista härveleistä ja vimpeleistä, joissa olen pyörinyt vinhasti koko päivän. Saattoihan siinä ihmiset hieman hymyssä suin katsella,kun aikuista miestä kantoi kolme seriffiä, sanoivat olevan paikan johtajan vahtikoiria,minua ulon ja minä parhaimman kykyni mukaan rimpuilin vastaan ja huusin tämän olevan ihmisoikeuksien polkemista ja rahojen huijaamista,vaikka ei minun vajaamielisenä sisään mitään tarvinnut maksaakaan,me kun kuulutaan tuon invaliidi tuen piiriin ja meillä on oikeus ilmaiseen käyttöön. Niin katsokaas kun meikä olinkin tänään huvipuistossa hi hi hiii, Tukka ihan pörröllä vieläkin. Sanoisin tuon huvipuisto härvelien olevankin oikein mainiota terapiaa meille vajaamielisille, Siinä ei paljon pillereitä tarvita kun laitetaan hullu vuoristorataan ja se onkin sitten siinä, sama vaikutus on takuulla taattu:)
Heti huvipuiton portille päästyäni, säntäsinkin holhoojiltani karkuun ja iloisesti kirkuen rynnistin ihmistungoksen läpi kohti vaalean punaista kojua, ja hieman tylysti työnsin pienet lapset syrjään,vilauttaen vajaamielisille kelan myöntämää korttia ja möreällä äänellä alta kulmieni lapsia tuijottaen sanoin: hltk (hattarien,laadun,tarkastus,keskus)väistäkää, hi hi vaikutus oli sama kuin elokuvissa kun FBI tulee paikalle ja ottaa tilanteen hallintaan. Menin suoraan hölmistyneen hattarakojun pitäjän ohitse ja työnsin pääni hattaraa pyörittävään kojeeseen. Mahtoi se kuulostaa hienolta ulospäin kun suuauki riemusta kiljuen haukoin hattaraa suuhuni minkä jaksoin. En vain ymmärrä mistä hattarakojun ukko niin mahdottomasti suuttui, että uhkaili tunkevansa hattaratikkuja sinne minne ei arskakaan pääse paistamaan. Heiluttelin korttia ukon edessa ja hoin HLTK,HLTK,mutta ukko tuli vain tikkuineen vastaan ja ukkelin ilmeestä päättelin että taitaa olla parempi lähteä.
Silloin mieleeni juolahtikin maailman ihanin asia minkä vajaamielinen voi huvipuistossa tietää ja lähdin jälleen päättömään rynnistykseen ihmisjoukon läpi. Mielessäni jo matkalla kuvittelin virne kasvoillani kuinka siinä menossa tuuli pöllyttää hieman pitkäksi kasvanutta hiuspeuhkoani, g-voimat heittelisivät minua pitkin poikin vaunua, ja saisin luvan perästä huutaa sieluni kyllyydestä,ilman että oltaisiin heti rauhoittavia tuikkimassa takalistoon. Hi hi minulta karkasikin nauru ihan ääneen nautiskellessani itsekseni ajatuksella.En meinannut millään pysyä nahoissani étsiessäni tätä hullunpyöräksikin nimettyä laitetta, Se kuulkaa onkin nimetty laitoksessamme ihan minun nimeen vitettyäni viimeksikin laitteessa yli viisi tuntia ja kerta toisen jälkeen uudestaan ja uudestaan kieputin itseäni vaahdon lentäessä suupielestä,niin ihanaa se oli. Silloinkin tosin minut oli jouduttu tainnutuslaitteilla nukuttamaan että otteeni oli saatu irtoamaan vaunun tangosta.
Siinä se nyt oli!!! Tuo ihanaakin ihanampi kieputin,ihan nenäni edessä. Jonosta piittaamatta rynnistin joukon ohi ihan ensimmäiseen vaunuun sillä vanhasta tottumuksessta tiesin siinä saavani parhaat kyydit. Koneen käyttäjänä näkyi olevan sama mies,joka ilmeestä päätellen jostain kumman syystä muisti minut ja huusi jo valmiiksi että tiedetään tiedetään, kelan oikeuttama etu asiakas tule nyt yhdelle kierrokselle kyytiin. Innosta hihkuen hyppäsin kyytiin ja vetäisin appiukon isän isän aikaisen lentäjän lakin päähän ja malttamattomanan hihkuin valvojalle että kaasua jo. Niin kone nytkähtikin liikeeelle, hi hi hii ette uskokkaan kuinka ihanaa on matkustaa possujunassa.
No johan olinkin kolme tuntia istunut vaunussa ja huutanut ihastuksesta ja kauhusta vuoren perään riippumatta siitä oliko posssujuna liikeellä vai paikallaan, kunnes taas nuo vartia tulivat ja alkoivat väkisin repiä minua vaunusta, huusin kurkku suorana sen mitä ääntä nyt oli jäljellä, että kierros vielä kierros vielä jookosta. Vartiat selittivät jotain että koitas nyt jo lähteä sillä viimeiseen kahteen tuntiin ei yksikään lapsi ollut enää uskaltautunut possujunaan mekastukseni vuoksi. Hö en usko että se minusta johtui.
Nyt olenkin sitten taas heräilemässä täällä ulkohuussin alla,sikiöasentoon käpertyen,tuosta sähkölamauttimen vaikutuksesta.Kirjoitellaan taas huuhaalaiset kun silmieni mustuiset lakkaavat pomppimasti edestakaisin päässäni ja rupean taas näkemään.
Tivoliterveisin:Nicotinell osastolta T3
Hi hi hiii, tänään onkin ollut aivan hurjan mahatavan upean loistava päivä, pääni on vieläkin ihan pyörällä kaikenlaisista hassuista härveleistä ja vimpeleistä, joissa olen pyörinyt vinhasti koko päivän. Saattoihan siinä ihmiset hieman hymyssä suin katsella,kun aikuista miestä kantoi kolme seriffiä, sanoivat olevan paikan johtajan vahtikoiria,minua ulon ja minä parhaimman kykyni mukaan rimpuilin vastaan ja huusin tämän olevan ihmisoikeuksien polkemista ja rahojen huijaamista,vaikka ei minun vajaamielisenä sisään mitään tarvinnut maksaakaan,me kun kuulutaan tuon invaliidi tuen piiriin ja meillä on oikeus ilmaiseen käyttöön. Niin katsokaas kun meikä olinkin tänään huvipuistossa hi hi hiii, Tukka ihan pörröllä vieläkin. Sanoisin tuon huvipuisto härvelien olevankin oikein mainiota terapiaa meille vajaamielisille, Siinä ei paljon pillereitä tarvita kun laitetaan hullu vuoristorataan ja se onkin sitten siinä, sama vaikutus on takuulla taattu:)
Heti huvipuiton portille päästyäni, säntäsinkin holhoojiltani karkuun ja iloisesti kirkuen rynnistin ihmistungoksen läpi kohti vaalean punaista kojua, ja hieman tylysti työnsin pienet lapset syrjään,vilauttaen vajaamielisille kelan myöntämää korttia ja möreällä äänellä alta kulmieni lapsia tuijottaen sanoin: hltk (hattarien,laadun,tarkastus,keskus)väistäkää, hi hi vaikutus oli sama kuin elokuvissa kun FBI tulee paikalle ja ottaa tilanteen hallintaan. Menin suoraan hölmistyneen hattarakojun pitäjän ohitse ja työnsin pääni hattaraa pyörittävään kojeeseen. Mahtoi se kuulostaa hienolta ulospäin kun suuauki riemusta kiljuen haukoin hattaraa suuhuni minkä jaksoin. En vain ymmärrä mistä hattarakojun ukko niin mahdottomasti suuttui, että uhkaili tunkevansa hattaratikkuja sinne minne ei arskakaan pääse paistamaan. Heiluttelin korttia ukon edessa ja hoin HLTK,HLTK,mutta ukko tuli vain tikkuineen vastaan ja ukkelin ilmeestä päättelin että taitaa olla parempi lähteä.
Silloin mieleeni juolahtikin maailman ihanin asia minkä vajaamielinen voi huvipuistossa tietää ja lähdin jälleen päättömään rynnistykseen ihmisjoukon läpi. Mielessäni jo matkalla kuvittelin virne kasvoillani kuinka siinä menossa tuuli pöllyttää hieman pitkäksi kasvanutta hiuspeuhkoani, g-voimat heittelisivät minua pitkin poikin vaunua, ja saisin luvan perästä huutaa sieluni kyllyydestä,ilman että oltaisiin heti rauhoittavia tuikkimassa takalistoon. Hi hi minulta karkasikin nauru ihan ääneen nautiskellessani itsekseni ajatuksella.En meinannut millään pysyä nahoissani étsiessäni tätä hullunpyöräksikin nimettyä laitetta, Se kuulkaa onkin nimetty laitoksessamme ihan minun nimeen vitettyäni viimeksikin laitteessa yli viisi tuntia ja kerta toisen jälkeen uudestaan ja uudestaan kieputin itseäni vaahdon lentäessä suupielestä,niin ihanaa se oli. Silloinkin tosin minut oli jouduttu tainnutuslaitteilla nukuttamaan että otteeni oli saatu irtoamaan vaunun tangosta.
Siinä se nyt oli!!! Tuo ihanaakin ihanampi kieputin,ihan nenäni edessä. Jonosta piittaamatta rynnistin joukon ohi ihan ensimmäiseen vaunuun sillä vanhasta tottumuksessta tiesin siinä saavani parhaat kyydit. Koneen käyttäjänä näkyi olevan sama mies,joka ilmeestä päätellen jostain kumman syystä muisti minut ja huusi jo valmiiksi että tiedetään tiedetään, kelan oikeuttama etu asiakas tule nyt yhdelle kierrokselle kyytiin. Innosta hihkuen hyppäsin kyytiin ja vetäisin appiukon isän isän aikaisen lentäjän lakin päähän ja malttamattomanan hihkuin valvojalle että kaasua jo. Niin kone nytkähtikin liikeeelle, hi hi hii ette uskokkaan kuinka ihanaa on matkustaa possujunassa.
No johan olinkin kolme tuntia istunut vaunussa ja huutanut ihastuksesta ja kauhusta vuoren perään riippumatta siitä oliko posssujuna liikeellä vai paikallaan, kunnes taas nuo vartia tulivat ja alkoivat väkisin repiä minua vaunusta, huusin kurkku suorana sen mitä ääntä nyt oli jäljellä, että kierros vielä kierros vielä jookosta. Vartiat selittivät jotain että koitas nyt jo lähteä sillä viimeiseen kahteen tuntiin ei yksikään lapsi ollut enää uskaltautunut possujunaan mekastukseni vuoksi. Hö en usko että se minusta johtui.
Nyt olenkin sitten taas heräilemässä täällä ulkohuussin alla,sikiöasentoon käpertyen,tuosta sähkölamauttimen vaikutuksesta.Kirjoitellaan taas huuhaalaiset kun silmieni mustuiset lakkaavat pomppimasti edestakaisin päässäni ja rupean taas näkemään.
Tivoliterveisin:Nicotinell osastolta T3
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos se Hilta olis ollut mukana niin se olis kummiskin houkutellut sut vauhtimatoon. En uskalla edes ajatella mitä olis tapahtunut kun teidät kaksi olis sullottu lasten vuoristorataan:O/
Mulle nyt vasta kerrotaan tommosesta vauhtimadosta!!Ja Hiltakin taisi siinä lähtöinnostuksessa unohtua kotiin, kyllä se tarkoitus oli mukaan ottaa. Vieläköhän se oottaa siellä bussi pysäkillä mistä piti kyytiin koukata. No käväsen sen huomenna tarkistamassa tilanteen:)
Tyrskyn nauraa ,toi possujuna oli paras ))))))))
Halvathan ne meillä osaston porukalla on huvit:)
ne on ilmaiset". Tuollaisen tunnuksen voisitkin taiteilla sitä pitkää käytävän seinää koristamaan.
ja taksilla pääsee, mutta eihän se raha ratkaise kaikkea, vaikka helppookin kovasti:)
...hevosella pääsee, eihän se raha kaikkea ratkaise, vaikka monasti helpottaakin kovasti:)
alla sikiöasennossa?
Monimutkainen asia selittää........
taitaa se pirttiinkin päästä mutta mutta hotelli helepotuksen alla se viihtyy niin onkohan viel pänttärissä sisältöö:taitaapi olla niin kiitos illan piristyksestä.
Täällähän on niin viileäkin- Pitänee kurkata että jäikö sitä lientä viimesimpien sukujuhlien jäljiltä.Siinäpä vasta onkin bileeet, taidankin joku kerta kertoa mimmosia sukujuhlia täällä nuo lappilaiset oikein viettää:)
net onkin sit juhlat eikä mitkään itkuvirren veisuut :)niin olen kuullut.Nythän ne kannatis pitää uudeleen kun kaunis ruskan aika siellä teillä tunturinkuppeella.pitäkäähän lystiä:)Kiitos tarinasta
Siinä tunturin kylki tömisee ja poroaitausta kaatuu kun jäykistä pakollisista alku hienouksista päästään ja sukujen hienohelmat päänsärkyä valittaen on kömpinyt jo hajuvesi käryisine kaksoisleukineen peiton alle. :) Ollos hyvä vaan, kiva jos mieltä hiukankin piristi lukea. Jos tuommoiset sukujuhlat kohdalle sattuu niin johan siitä teillekin kerron,on ne semmoiset karkelot.