David Wilkersonin blogista suomennettu:
Tiistai, 25 elokuu 2009
Erakkorapu
Kuningas Daavid, tuo monien psalmien kirjoittaja, uupui täysin taisteluissaan. Hän oli niin väsynyt sielultaan, niin ongelmien piirittämä, että kaikki mitä hän enää halusi oli paeta rauhan ja turvallisuuden paikkaan: "Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. …Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon! …Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta." (Ps.55:5-9).
Opetus luonnosta paljastaa, mitä tapahtuu, kun vaihdamme hyvän taistelun helpompaan ratkaisuun ja häivymme pois omasta taistelustamme. Luin äskettäin biologin tutkimuksen ravuista, olennoista, jotka elävät rankassa ja vaarallisessa ympäristössä rosoisten kallioiden luona. Päivittäin aallot heittelevät näitä rapuja ja syvempien vesien eläimet saalistavat niitä. Ne kamppailevat jatkuvasti suojellakseen itseään, ja ajan mittaan ne kehittävät itselleen voimakkaan kuoren ja voimakkaat vaistot selvitäkseen hengissä.
Hämmästyttävää kyllä, jotkut rapuperheen jäsenet luopuvat tästä taistelusta. Etsiessään turvapaikkaa ne muuttavat asumaan jonkun muun eläimen hylkäämään valmiiseen koteloon. Nämä ravut tunnetaan nimellä erakkorapu. Tavoitellessaan turvallisuutta ne vetäytyvät taistelusta ja asettuvat asumaan käytettyyn taloon, joka on jo valmiita.
Mutta erakkoravun valmis ”turvatalo” osoittautuukin kalliiksi ja tuhoisaksi. Koska mitään taistelua ei ole, niiden elintärkeiden elinten toiminta heikkenee. Jopa niiden sukuelin kuihtuu käytön puutteessa. Ajan myötä erakkorapu menettää kaiken liikuntakykynsä sekä ne tärkeät ruumiinosat, joita se tarvitsee paetakseen. Nämä raajat vain putoavat, jolloin rapu ei ole vaarassa, mutta kykenemätön tekemään mitään, paitsi olemaan olemassa.
Sillä välin ne ravut, jotka jatkoivat taistelua, kasvavat ja kukoistavat. Niiden viisi jalkaparia tulevat lihaksikkaiksi ja voimakkaiksi tehdessään työtä voimakasta vuorovettä vastaan. Ne oppivat myös piiloutumaan saalistajiltaan taidokkaasti ja livistävät kivien alle.
Tämä luonnon laki kuvaa myös Hengen lakia. Vaikeuksien aallot, toinen toisensa jälkeen, heittelevät ja moukaroivat meitä uskovia. Kohtaamme Saatanan valtojen ja voimien häijyt saalistajat. Mutta kun me taistelemme, me kasvamme vahvemmiksi. Ja meidän tulee tunnistaa paholaisen metkut, kun hän käyttää niitä meitä vastaan. Huomaamme todellisen turvapaikkamme, "halkeaman kivessä" luottamalla Jeesukseen. Vasta sitten olemme todella turvassa keskellä taisteluamme.
Tiistai, 25 elokuu 2009
Erakkorapu
Kuningas Daavid, tuo monien psalmien kirjoittaja, uupui täysin taisteluissaan. Hän oli niin väsynyt sielultaan, niin ongelmien piirittämä, että kaikki mitä hän enää halusi oli paeta rauhan ja turvallisuuden paikkaan: "Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. …Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon! …Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta." (Ps.55:5-9).
Opetus luonnosta paljastaa, mitä tapahtuu, kun vaihdamme hyvän taistelun helpompaan ratkaisuun ja häivymme pois omasta taistelustamme. Luin äskettäin biologin tutkimuksen ravuista, olennoista, jotka elävät rankassa ja vaarallisessa ympäristössä rosoisten kallioiden luona. Päivittäin aallot heittelevät näitä rapuja ja syvempien vesien eläimet saalistavat niitä. Ne kamppailevat jatkuvasti suojellakseen itseään, ja ajan mittaan ne kehittävät itselleen voimakkaan kuoren ja voimakkaat vaistot selvitäkseen hengissä.
Hämmästyttävää kyllä, jotkut rapuperheen jäsenet luopuvat tästä taistelusta. Etsiessään turvapaikkaa ne muuttavat asumaan jonkun muun eläimen hylkäämään valmiiseen koteloon. Nämä ravut tunnetaan nimellä erakkorapu. Tavoitellessaan turvallisuutta ne vetäytyvät taistelusta ja asettuvat asumaan käytettyyn taloon, joka on jo valmiita.
Mutta erakkoravun valmis ”turvatalo” osoittautuukin kalliiksi ja tuhoisaksi. Koska mitään taistelua ei ole, niiden elintärkeiden elinten toiminta heikkenee. Jopa niiden sukuelin kuihtuu käytön puutteessa. Ajan myötä erakkorapu menettää kaiken liikuntakykynsä sekä ne tärkeät ruumiinosat, joita se tarvitsee paetakseen. Nämä raajat vain putoavat, jolloin rapu ei ole vaarassa, mutta kykenemätön tekemään mitään, paitsi olemaan olemassa.
Sillä välin ne ravut, jotka jatkoivat taistelua, kasvavat ja kukoistavat. Niiden viisi jalkaparia tulevat lihaksikkaiksi ja voimakkaiksi tehdessään työtä voimakasta vuorovettä vastaan. Ne oppivat myös piiloutumaan saalistajiltaan taidokkaasti ja livistävät kivien alle.
Tämä luonnon laki kuvaa myös Hengen lakia. Vaikeuksien aallot, toinen toisensa jälkeen, heittelevät ja moukaroivat meitä uskovia. Kohtaamme Saatanan valtojen ja voimien häijyt saalistajat. Mutta kun me taistelemme, me kasvamme vahvemmiksi. Ja meidän tulee tunnistaa paholaisen metkut, kun hän käyttää niitä meitä vastaan. Huomaamme todellisen turvapaikkamme, "halkeaman kivessä" luottamalla Jeesukseen. Vasta sitten olemme todella turvassa keskellä taisteluamme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...........
on syvällistä, tuleehan se Wilkersonilta, kyllä viiden pisteen pitäisi se tajuta.
Jeesus puhui juuri tästä samasta asiasta, että meidän tulisi antaa itsemme Jumalalle eläväksi uhriksi, eikä jäädä vain siemenenä laariin.
Joh. 12:24
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää."