miksi tuolla 'kilparadalla' on niin vahan juoksijoita?
eiko Raamattu kehoita noin?
miksi veljea,.......[sisarta]joka ymmartaa jonkun Raamatunkohdan hiukan toisin,kun mina ,ei voisi kutsua veljeksi Kristuksessa...
jos noin on, niin kova ja armoton on uskosi.
olen ehka oppinut jotakin... [toivottavasti] uskossaoloni aikana
sen etta jokaisessa ihmisessa on jotakin opittavaa ja valoa ,,,,,,,jota kannattaa hakea.
ja kaikissahan meidan tulisi etsia Jeesusta,,jopa kurjimmassakin.ja heijastaa myos..........
mutta monasti oma mina pukkaa esiin ja tyonnamme mahdollisuuden pois..ja jatkamme omaa linjaamme,joka ei ole Kristuksen mielen mukainen..
eli kuten Paavali sanoi ---===-sita hyvaa jota haluan tehda.jne..
ja parannushan tulee alkaa jokaisesta itsestaan ,,,,minut mukaanlukien.
eiko Raamattu kehoita noin?
miksi veljea,.......[sisarta]joka ymmartaa jonkun Raamatunkohdan hiukan toisin,kun mina ,ei voisi kutsua veljeksi Kristuksessa...
jos noin on, niin kova ja armoton on uskosi.
olen ehka oppinut jotakin... [toivottavasti] uskossaoloni aikana
sen etta jokaisessa ihmisessa on jotakin opittavaa ja valoa ,,,,,,,jota kannattaa hakea.
ja kaikissahan meidan tulisi etsia Jeesusta,,jopa kurjimmassakin.ja heijastaa myos..........
mutta monasti oma mina pukkaa esiin ja tyonnamme mahdollisuuden pois..ja jatkamme omaa linjaamme,joka ei ole Kristuksen mielen mukainen..
eli kuten Paavali sanoi ---===-sita hyvaa jota haluan tehda.jne..
ja parannushan tulee alkaa jokaisesta itsestaan ,,,,minut mukaanlukien.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on kysymys myös itsensä alentamisesta.
Ei ole helppoa kunnioittaa toista, jos itse on asettunut korkealle 'jakkaralle'.
Samalla kilparadalla me olemme jokainen ja Raamattu kehottaa juoksemaan tosissaan:
"Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat,
ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon?
Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte."
Terveisin SF,
eräs kilpailija
Että se nimi, jonka yhteydessä olet pelastuksen vastaanottanut, ja jonka nimessä sinulle on iankaikkisen elämän lahja annettu: kuten 1 Joh.5:9-11; - ja veli väittääkin että: se nimi johon uskot ei ole oikea nimi pelastuaksi, vaan ihmisten keksimä nimi, joka kuuluu mahdollisesti vain: "saastaiselle kreikkalaisille epäjumalille", - tuleeko tällaista myös kunnioittaa kanssajuoksijana?
Aloittajan vastausta odotellessa laitan kommentin minäkin, koska tähän ketjuun jo kerran tulin.
Lyhyimmässä muodossa oma vastaukseni sinun kysymykseesi kuuluu: kyllä.
Vastaukseni EI tarkoita sitä, että tulisi kunnioittaa sellaisen veljen (!?) käsitystä meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimestä.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Tarkoitan sitä, että jokaista ihmistä tulee kunnioittaa jo pelkästään sen tähden, koska meissä kaikissa voi erottaa Jumalan kuvan. Olemme pohjimmiltamme ainutkertaisia Jumalan kuvia, alkuperältämme Hänen käsialaansa.
Kuka meistä pääsee Paavalin kuvaamassa juoksukisassa maaliin, se on kokonaan toinen asia. Ja siitähän ME emme päätä. Mutta yksi on varmaa: juosta pitää tosissaan, että maaliin pääsisi!
Jonne myös vihamies kylvi siemenensä, ja toteutuuko Jumalan kuvuus milestäsi esim: Kaininssa? Edustaako langennut ihmiskunta = Aadam mielestäsi katoamattoman Jumalan kuvuutta itsessään, vai onko se sellaisenaan "kirottu ja tuomittu maatumaan jälleen"?
me jokainen olemme turmelleet Jumalan kuvan meissä - kuka karkeammin, kuka vähemmän karkeasti.
Jumalan armo pelastaa vain ne, jotka ovat valmiit pukeutumaan Kristukseen, Häneen, joka on virheetön ja täydellinen Jumalan kuva.
Hänen kuvansa kaltaiseksi muuttuminen vaatii vanhan ihmisen kuolemaa. Vanha turmeltunut ihminen himoineen ja haluineen on vietävä ristille kuolemaan.
Gal. 5:24
Jumalan kuva toteutuu siis vain niissä, jotka luopuvat kaikesta ja antavat pelastaa itsensä.
1 Kor.2:30,31; >> Hänestä (Jumalasta) on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullu meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunsatukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoittettu on: "Joka kerskaa sen kerskaus olkoon Herra." >>
Loppulauseeni oli tämä: >>Jumalan kuva toteutuu siis vain niissä,
jotka luopuvat kaikesta ja antavat pelastaa itsensä.
>> vanhan ihmisen tahto on kuoletettava tieltä pois.>> Se tarkoittaa myös, että saamme takaisin sen Jumalan kuvan, JONKA OLEMME SYNTIÄ TEKEMÄLLÄ TURMELLEET. >> Voitko täsmentää tätä ilmaisuasi?
"Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että
Jumalan Henki asuu teissä?
Jos joku TURMELEE Jumalan temppelin, on Jumala
turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä,
ja sellaisia te olette." 1.Kor. 3:16,17
Jumalan temppeliä, Jumalan kuvaa meissä, ei saa turmella.
Jotta temppeli puhdistuisi ja Jumalan kuva eheytyisi meissä.
on meidän riisuttava pois vanha ihminen tekoinensa. Kol. 3:9
Jossa sanoit: että saamme takaisin sellaisen Jumalan kuvuuden, joka meillä oli ennenkuin sen synneillämme turmelimme. Senkö saamme takaisin, on kysymyt, - ja miten se tapahtuu ?
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Room. 3:23
Synnin tekeminen estää Jumalan kirkkauden asumisen meissä. Synnin tekeminen turmelee sen temppelin, joksi Jumala on ihmisen tarkoittanut.
Uudestisyntymisen kautta ihminen pääsee osalliseksi Jumalan kirkkaudesta. Muuttuminen Hänen kuvansa kaltaiseksi alkaa kuuliaisen vaelluksen kautta. Mutta täällä ajassa emme voi koskaan täydellisesti tuoda tuoda esiin Jumalan kirkkautta ja Hänen kuvaansa.
Paavali kirjoittaa "meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" ja "tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo" Room. 5:2 ja Kol. 1:27.
Ja Pyhän Hengen uudistusta". Tiit.3:5,6. Hän siis pelasti meidät, - ei kuuliaisen vaelluksen kautta, vaan uudestisynnyttämisen peson ja Pyhan Hengen uudistuksen kautta. Tätä seuraa vapahdetun Jumalan lapsen kuuliaisuus Henkien Isää kohtaan ja vapahdetun lapsen kuuliasuus Isää kohtaan, joka ei ole enää mitään "orjuuden iestä" ja toivotonta orjailua vapautuaksemme synnin orjuudesta, - omin voimin tai itsemme kautta, vaan sen uuden elämänyhteyden ja ylösnousemuselämän osallisuutta, jossa näemme Kristuksessa elämän hengen lain: vapauttaneet meidät "synnin ja kuoleman laista" (Room. 8:1-4.); jotta kantaisimme hedelmää Jumalalle, herätettyinä elämään hänelle synnistä pois kuolleina, niinkuin Hänkin:
>> joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synnistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; >> 1 Piet. 2:3.
Vanhan ihmisen kuoleman totena pitäminen on lähtökohtana, - Jumalan lapsen kuuliaisuudelle, joka on elämää "hengen uudessa tilassa"; ylösnousemuksen osallisuudessa. Room. 6-luku ja synnistä pääsee eroon vain: kuolemalla pois siitä eikä suinkaan painimalla sen kanssa: 2 Kor.5:14-17.
>>
En missään maininnut sinulle, että meidät PELASTETTAISIIN kuuliaisen vaelluksen kautta. Yhtä vähän toin esille 'painimista synnin kanssa siitä eroon pääsemiseksi'.
Sen sijaan kirjoitin, että muuttuminen Hänen kuvansa kaltaiseksi alkaa (ja jatkuu) kuuliaisen vaelluksen kautta.
Kuuliainen vaellus Hengessä tuo mukanaan pyhitystä, kasvamista Kristukseen, erottautumista Herralle ja sitä, että meissä tulee esille Hengen hedelmää. Tuo kaikki merkitsee muuttumista yhä enenevässä määrin Hänen kuvansa kaltaiseksi.
Ystävällinen huomautus sinulle Baltasar: keskustelu olisi hyödyllisempää, jos et vaihtaisi kesken kaiken aihetta.
Kuuliaisen vaelluksen kautta." Juuri tähän kiinnitin huomioni eli minusta muuttuminen Hänen kuvansa kaltaiseksi alkaa: uudestisynnyttämisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, - eikä suinkaan vaelluksen kautta. Vaellus seuraa sitä kun me ensin omistamme uskossa uuden aseman Kristuksessa ja Hänen ylösnousumuksensa kirkkauden osallisuuden. 2 Tess.2:13-15. Tämän aseman ymmärtämistä ja vastaanottamista uskossa Hengen ilmoituksena, seuraa vaeltaminen "kutsumuksen arvon mukaisesti". Siis juuri niinkuin Paavali opettaa esim: Efesolaiskirjeessä: ensin hän paljastaa Jumalan iankaikkiset aivoitukset Kristuksessa koskien uskovia; luku yksi; ja sitten heidän asemansa Kristuksessa taivaallisissa Herrassa; luvussa kaksi. Tätä suuren Jumalan salaisuuden tuntemista seuraa sitten opetus siitä: kuinka jokaisen tulisi "vaeltaa Herrassa" niinkuin tämän taivaallisen "kutsumuksen arvo vaatii"; luku nejä ja viisi: ikäänkuin "jo herätettynä kuolleista" 5:14,15. Tämä kaiken lähtökohtana on Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, ja joka levittää valoansa. Tämä Jumalan kirkkauden katseleminen tapahtuu evankeljumin uudestisynnyttävän sanan kautta, "kuin kuvastimesta", -katselemisen seurauksena me muutumme: saman kuvan kaltaisiksi kirkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. Muutumme siis Jumalan kuvan kaltaisiksi Kristuksen tuntemisen ja katselemisen kautta, ja sitä seuraa sen mukainen vaellus eikä niinpäin, että vaelluksellamme saavuttaisimme tämän Jumalan kuvuuden ikäänkuin päämääränä, vaan että tämä: Hänen kuvuutensa nähtynä Hengessä on lähtökohtana vaellukseen ja kasvamiseen tietoon: Luojan kuvan mukaisesti. Kol.3:1-10. Sana "aluksi" sisältää siis minulle lähtökohtana Kristuksen ja Jumalan rakkauden tuntemisen, joka myös heijastuu vaellukseen ja on toivottavasti kodattavissa myös "saviastiassa": Hänen kasvojensa loisteessa eläessämme, - ilman mitään pelon synnyttämiä peitteitä (apokalypseos Ef.1:17.). 2 Kor.3:18; 4:6; 1 Joh. 4:16-18.
Mitä syntiin tulee: Paavali aloittaa kirjeensä kuudennen luvun roomalaisille:
>> Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? POIS SE ! ME, JOTKA OLEMME KUOLLEET POIS SYNNISTÄ, KUINKA ME VIELÄ ELÄISIMME SIINÄ. >>